Minkälainen on ihka oikea ragdoll? Sitä pohdin vuosikaudet. Tutkin
kissakirjoja ja yritin pitää ragdoll-kuumeeni hallinnassa, sillä vuokra-asunnossamme
oli elämää ikävästi rajoittava lemmikkieläinkielto.
.JPG) |
| Läksyt on tehty! |
Pyristelimme lopulta irti vuokraisännän pihdeistä ja ostimme
asunnon, johon saisi ottaa vaikka sarvikuonon. Ainakin teoriassa. Kai. Mutta me
tietysti haaveilimme hempeämmistä otuksista.
Ja voi sitä autuutta, kun sain pienen, hieman unisen untuvapennun
syliini ensi kerran! Sydämeni oli silkkaa vaaleanpunaista mössöä, kun pieni
raggarivaavi muiskautti nenälleni suukon. (Oikeasti se nuuskutteli nenääni pienellä
pinkillä kuonollaan.) Pitelin rennosti lerppuvaa pentua hyppysissäni ja
julistin, että tämän minä haluan.
Yhtä suuren vaikutuksen onnesta tutisevaan sydämeeni teki
myös touhukas tyttöpentu, joka nakerteli hellästi kynsiäni ja näytti pörröisine
turkkeineen hellyttävältä halinallelta. Miehenikin nyökkäili merkitsevästi,
joten valinta oli sillä selvä.
Olimme löytäneet Jujun ja Nupun, ja parin päivän päästä
haimme ne kotiin. Eikä tätä valintaa ole koskaan tarvinnut katua. (Sen kyllä
tietää, kun Ne Oikeat osuvat kohdalle!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti