Ragdollien letkeyttä

Sekä Nuppu että Juju ovat rentoustasoltaan perinteisiä ragdolleja. Ne molemmat taitavat velttouden salat, ja yritän omaksua edes hippusen niiden ihastuttavaa elämänasennetta. Mieluiten molemmat kissat ovat sylissäni selällään niin, että niiden nassu on  omien kasvojeni vieressä. Tässä asennossa voin samanaikaisesti rapsuttaa niitä masusta ja suukotella leuan alle tai otsaan. Jos Nupun ja Jujun ottaa syliin toisinpäin, ne onnistuvat venkoilemaan itsensä selälleen. Sitten ne vain venyttävät jalkansa pitkiksi, ja varsinkin Jujun tapauksessa huomaan piteleväni sylissä ainakin metrin mittaista kissapötköä.

Kun olen ottamassa Jujua syliin, ehdin hädin tuskin saada kädet sen tassujen alle, kun se jo heittäytyy räsynukkemaisen veltoksi valmiina paijaukseen. Rentous näkyy myös kissojen mitä moninaisimmissa istuma- ja nukkuma-asennoissa. Ragdollit kuitenkin hallinnoivat itse lötkeyttään, ja jos ne sylissä ollessaan keksivät jotakin kiinnostavampaa puuhaa, ne pyristelevät tiensä hetkessä vapauteen. Ne eivät myöskään viihdy pitkiä aikoja sylimakkaroina, elleivät maisemat vaihdu. Siitä syystä kissataksi ajelee usein asuntoamme ympäri ja pysähtyy pyynnöstä kiinnostaviin kohteisiin - kuten tassuetäisyydelle naulakosta roikkuvasta hapsuhuivista.

On mukavaa olla metrilakuna näin päin...

...mutta vielä hauskempaa se on näin päin varsinkin,
jos saa hyvän otteen omistajan hiuksista.

Tänään Nupusta sai näin muhkean sylipötkylän.