Köllöttelyä ja kakkuloita

Viikko sitten Hupsuttamon palveluskunta teki aikamatkan halloweeniin ja huomasi peiliin ja toisiinsa katsoessaan muistuttavansa eläviä kuolleita. Niinpä oli aika varata tuutilullaloma Läntiseen Mummolaan. Emme halunneet ottaa Nuppua ja Jujua mukaan pidennetyn viikonlopun viettoon, koska vierailumme oli niin tarkasti aikataulutettu: nukkumista iltayhdeksästä aamuyhdeksään, tuhti aamupala, pötköttelyä kirjaa lukien, yltäkylläinen ateria, herkkumuonien sulattelua köllötellen, kahvit ja pullaa, kiireetöntä saunomista, lettuja iltapalaksi ja sitten taas kahdentoista tunnin yöunet.

Juju laski kuumeisesti ja ymmärsi lopulta itsekin, ettei missään välissä
olisi ollut aikaa liimailla lattialle pudotettuja kukkopillejä tai
pyydystää portaikossa kainaloistaan roikkuvaa villikkoa.

Kunnon lepäily teki hyvää rankan YT-syksyn jälkeen, eikä kissoistakaan tarvinnut huolehtia, sillä idän suunnalta pölähti meille rakas luottohoitaja, Mummi Poppanen, joka otti pikkukissat lempeästi siipiensä suojaan.

 

Itäisenkin Mummin huomassa voi pötköttää 24/7, ja ruokahuolto pelaa täälläkin.

Palasimme löhölomaltamme tiistaiaamuna, koska äidilläni oli erityislaatuinen päivä: hänen silmänsä operoitiin. Nuppua, Jujua ja Mummia itseään ei koitos kovin paljon hirvittänyt, mutta minua sitäkin enemmän. Leikkauksen ajaksi tulin kotiin odottelemaan, ja juuri kun tarvitsin rauhoittelua kaikkein eniten, esiin astui yllättävä ritari. Ensin se nökötti pöydällä edessäni, silmäili sitten syliäni, käveli sylin yli pari kertaa, pysähtyi kesken kolmannen ylityksen, kääntyi muutaman kerran arvioivasti ja käpertyi sitten hurisevaksi keräksi minun ja läppärin väliin.

 

Jos blogeihinne on tullut hieman niukasti kommentteja, se johtuu siitä, että olen
käynyt harvoin koneella ja silloinkin kirjoittaminen on tehty melko kinkkiseksi.

Leikkaus sujui esimerkillisen hienosti, ja kissat ovat päässeet ihmettelemään, miksei Poppasen mummun nenällä nökötä enää kakkuloita, joihin voisi yön pikkutunneilla painaa somat hampaanjäljet kuin Hollywoodin Walk of Fameen. 

 

Mummi näkee nyt nauraa hupsun ja tosi höpsön
toilailuille ilman kaukoputkea tai suurennuslasia!

Ihan kauniit ja huomaamattomathan nämä rillit olivat...

...mutta enää kukaan ei kiellä, jos niitä vähän maistelee.

 

Juju halusi hassutella kokeilemalla konttorirottalookkia.

Laseissa kuulemma tuoksui vielä häivähdys hajataitosta.

Koska silmäleikkauksen jälkeen pitää ottaa iisisti, Mummi jäi Hupsuttamoon toipumaan. Pelkäsimme hieman, aiheuttaisivatko koripalloilija Kareem Abdul-Jabbarin mukaan jabbareiksi nimetyt suojalasit pikku pupuissa innon läpsiä Mummia naamalle, mutta hän on onneksi saanut uinailla yöt melko rauhassa. Mitä nyt turbo ja tosi turbo ovat rallittaneet aina aamuöisin hänen ylitseen, ja jälkimmäinen on välillä käyttänyt Mummia trampoliininaan. Silmät lepäävät onneksi yhä tuliterinä kuopissaan, ja maailma näyttää kirkkaalta joulukuun sumuista huolimatta. Parempaa joululahjaa ei kukaan meistä voisi toivoa!

Tältä Mummi näyttää öisin, joten voitte kuvitella, millaista luonteen lujuutta vaatii,
ettei mene hipeltelemään jabbareita pikkuisilla tassuilla. Varsinkin, kun teipit
yltävät välillä hilpeästi mummin leukaan saakka!

Koska Nuppukin on pysynyt terveenä,  joulumieli on meillä jo korkealla.

Juitsista olisi silti kiva saada vähän krääsää joulukollilta, joten lupasin,
että no totta höpsössä se saa kuiskuttaa toiveitaan tonttusen korvaan…

*Lisäys klo 16... Pitikin kirjoittaa, että Nuppu on ollut terveenä. Eipä ole enää, vaan tassun nuoleminen alkoi taas. Nyt ollaan sitten töttä päässä, ja maanantaina soitan lääkärille. Jospa olisi vielä jokin keino, jota voisimme kokeilla.

*Lisäys nro 2 klo 21:47... Hmm, en tiedä, pitäisikö tätä lisäystä tehdä, mutta Nuppu olikin koko illan ihan levollisesti ilman tötteröä eikä tassukaan näyttänyt punoittavan. Peukut pystyyn, että kyseessä olisi ollut hetkellinen kutka eikä enne uudesta tassutulehduksesta.

Pupupusuja ja tiputanssia

Niin ihanaa kuin minusta onkin muistella lomaamme ja kertoa loputtomia tarinoita juustonaksukuusta ja muista Kanarian erikoisuuksista, kissoilta on tullut vienon naukaisun muodossa toive, että lomajaaritukset vihdoin päättyisivät. Koska Hupsu ja tosi höpsö ei ole matkablogi (vaikka emo tuntuu niin kuvittelevan), olisi syytä kohdistaa fokus taas oikeisiin päätähtiin, Nepponauttiin ja Juitsipupuseen.

Ai mikäkö on Nepponautti? Se ei ole juustokuussa piipahtava
astronautti vaan pääsiäislomasta nauttiva Nepskukkuu-kissa.

 

Juitsipupunen taas on se pääsiäispehmo, joka kävi munimassa kupit täyteen pikku herkkuja.

Pääsiäinen on vierähtänyt meillä ihanan lötköisesti. Emo on parannellut viimeviikkoisen flunssan jämiä katsomalla kattien kanssa Downton Abbeya ja ollut kiitollinen, että suloinen ja vaatimaton kamarineito Nuppu beige pehmoinen ei hylännyt häntä edes taudin vihdoin hellitettyä.

 

Nuppu oli koko sairastelun ajan kainalossani ja jopa nukkui selällään nassu kasvojani vasten.
Se hoitomenetelmä toimi paremmin kuin yksikään muu troppi!

Kissojen suureksi riemuksi meillä kävi eilen mieluisia vieraita läntisestä mummulasta. Pikkuiset nöyhtäkerät eivät tienneet, miten päin ne kiittelisivät isovanhempia kivoista hiirituliaisista: Nuppu hieroi suupieltään läntisen papan sukkaan ja suoritti läntiselle mummulle perusteellisen kämmenselkäkuorinnan karhealla kielellään. Juju taas esitti uuden estebravuurinsa, jossa se pujottelee ensin jalkojeni välistä, sujahtaa sitten tunnelista ja ylittää lopuksi valtaisan esteen.

Suopeutta vieraita kohtaan löytyi myös silloin, kun mummu säikäytti kisut pudottamalla
haarukan kalahtaen lattialle. Katit olisivat voineet nököttää pidempäänkin suurisilmäisinä
 suolapatsaina sängyn alla, mutta koska vieraat käyvät niin kovin harvoin,
haarukkaepisodi painettiin pian villaisella.

Nuppu rakastui heti hiiriin ja pallotteli niiden kanssa olkkaria ympäri
kuin naispuolinen, pörröturkkinen Ronaldo.

”Öp öp! Eipäs karata! Olen Nöp Nöp, suuri saalistava peto ja aion kohta syödä sinut!”

”No ei vaiskaan! Kuka nyt noin söpön pikku hiirulaisen popsisi?”

”Kiitos, mummu ja pappa, ihanasta kukkakimpusta! Tätä lähemmäs en
saanut sitä mennä, mutta onhan se nätti näin kauempaakin!”

 

Juju halusi läntätä tämän pääsiäispostauksen perään vielä videonkin. Toivottavasti iloiset melodiat tartuttavat teihinkin korvamadon riehakkaan pääsiäistunnelman!

Säästäväinen pikkusisko

Jokainen kissahöpertelijä varmasti tunnistaa sisällään piileksivän kissahirmun. Sen, jolle ei riitä, että kainalossa on yksi vanupallero, sylissä toinen, olalla kolmas, jalkoja lämmittämässä neljäs, pään päällä viides ja niin edelleen. Samanmoinen tyyppi asuu minussakin ja villiintyy pahemman kerran, jos satun näkemään söpöyden multihuipentumia eli kissanpentuja.

Oi niitä Nupun ja Jujun vauva-aikoja! Levonhetki vain löi...

Leikittelen aina välillä ajatuksella, että Nuppu ja Juju saisivat pikkusisaruksen. Tai edes oman tamrivuohen ihan vain lemmikiksi. Haaveet pysyivät hattaranpehmoisina päiväunina, kunnes kissojen Läntisestä Mummolasta tuli minulle vielä joulun jälkeen yllätyspaketti!

Juju halusi ilman muuta avata laatikon, jonka sisältä löytyi kissavaavi
kapaloon tai ainakin kuplamuoviin käärittynä!

Juju otti heti isoveljellisen asenteen pienokaista kohtaan.

Veikka nuuskutteli juniorin varpaita ja havaitsi, että tulokas oli tyttö. Siis pikkusisko!

Nupun ensikohtaamisesta systerin kanssa tallentui tällainen kuvasarja.
Häntää nuuskimalla Nupulle selvisi, että sisko on rodultaan burmankissa,
mutta korvannipukasta tuli toisaalta fiilis venäjänsinisestä.

Kun alkuinnostuksesta päästiin, kissoille kävi selväksi, että taapero taloudessa on kiva, kunnes se kotiutuu oikein kunnolla:

Pikkugangsteri valtasi Nupun tassupedin! Nuppua pelotti,
että vaipaton vaavi lirauttaisi pisut sen rakkaimpaan lepopaikkaan!

Koska pikkuneiti ei saanut olla tassupedissä, se etsi itselleen paikan,
josta Nuppua ja Jujua harvemmin löytää: kiipeilypuun korimajan.

Nuppua harmitti, kun kolmas pyörä tunki kiipeilypuuhunkin ja sai kaiken huomion.
Niinpä se alkoi houkutella pikkukaveria uunista ulos.

Kun tiitiäinen oli savustettu satupuusta, Nuppu asettui sen paikalle ja kysyi,
että rakastaahan emo Nuppua enemmän kuin kaikkia muita yhteensä.

Samassa Juju törmäsi paikalle ja valtasi vuorostaan mökin. Se muistutti,
että onhan Juju maman rakkain kultamussu, onhan!

Lohdutin kissoja, ettei kukaan voi ohittaa niiden ihanuutta. Paljastin
myös, etten huoli uutta kisulaista yöksi koskaan viereeni, sillä sen masussa
kolisee häiritsevästi kahden euron kolikko. Niinpä Nuppu ja Juju vihdoin
huoahtivat helpotuksesta ja suostuivat tähän ainutlaatuiseen sisaruspotrettiin!

Kissat lomalatauksessa

Nupulla ja Jujulla on olleet oikeat kissanpäivät, sillä Läntisen mummolan visiitin jälkeen ne saivat jäädä kotiin köllöttelemään. Luovuimme suunnitelmasta, että kissat lähtisivät heti Itäiseen mummolaan, sillä suuret seikkailut olivat imeneet kaikki mehut pikku räggäreistämme. Ensimmäisenä aamuna kotiinpaluun jälkeen Juju nukkui aamulla pommiin ja missasi kokonaan yhden ruokailun! Kävin kyllä kysymässä, ottaisiko uninen kissapoika pientä purtavaa, mutta se käpristyi vain pieneksi, lämpimäksi mytyksi ja jatkoi kehräten tutimista. Vasta puolenpäivän jälkeen huomasin, että Juju nousi korissa istumaan täysin pöllähtäneen oloisena. Se haukotteli, venytteli ja tuli sitten kysymään, miksei tänään tarjoilla lainkaan hiukopalaa. Oli siis sanomattakin selvää, että lähtisin pitkälle junamatkalle yksin, ja kissat jäisivät mieheni kanssa kotiin akkuja lataamaan.

"Ihhihii, mama uskoi heti, että mua muka nukutti..."

"Oikeastihan olen täynnä tarmoa niin kuin näkyy!"

Nuppukin oli virkeä kuin viiriäinen.

Siinä missä Nuppu ja Juju vetelivät rennosti lonkkaa, minulla riitti tekemistä ja näkemistä. Pääsin jopa ihailemaan maailman ehdottomasti taitavimpia vuohia. Blogiani pidempään seuranneet varmaankin muistavat, että ottaisin mielelläni Jujulle ja Nupulle lemmikiksi tamrivuohen, jos se suinkin olisi kerrostalossa mahdollista. Sohvin opettamat kilitaiturit osasivat temppuja Jujuakin enemmän, ja sain todistaa niin estehyppelyä kuin kärrynvetoakin. Ehkä jonakin päivänä onnistun vielä kaappaamaan edes yhden noista söpöistä pikku määkijöistä ja salakuljettamaan sen kissojeni iloksi.

Pikkuinen Vili-kili vei heti sydämeni ja saa luvan kuljettaa sitä pikku kärryssään. <3

Tapasin reissullani myös muita ihania eläinystäviä, joista olen kertonut Nupulle ja Jujulle jo monta mukavaa tarinaa. Misu-kissa selvitti esteet ja temput ilman hötkyilyn häivääkään, ja Eemeli-heppa onnistui keplottelemaan itsensä aina aidan sille puolelle, jolla ruoho rehottaa vihreämpänä.

Sydämestäni on suuri siivu myös tämän hauvelin luona.
Lempeä Rico olisi varmasti hyvää pataa myös Nupun ja Jujun kanssa.

Saanko esitellä maailman söpöimmän
kanin, Romeon? Se on Nupun ja Jujun
kummisetien pikkuveli eli ihan ehta sukulainen.

Koska kissat eivät päässeet mukaan Itäiseen mummolaan, toin niille tuliaiseksi mummikissin, jolla on tapana paijata kissat aivan lättäniksi. Kun minä lähdin mieheni kanssa Tampereella pyörähtämään, kissat viettivät laatuaikaa mummin kanssa: Nuppu sai sovitella pienen päänsä mummin kämmenelle keskellä yötä ja Juju uinui onnellisena hänen jalkapohjaansa vasten. Toisinaan siis lepäily vie voiton jännittävistä seikkailuista, joskin sellaisia on taas tulossa, kuten tämä viimeinen kuva jo vihjaakin...

Missä Nuppu oikein kävi äsken? Se selviää huomenna...

Tohtori Jekyll ja Mr. Juju

Jujun elämää seuranneet ovat saattaneet jo huomata sen kaksi vastakkaista puolta. Toisaalta Juju on herkkä ja ujo nössykkä, jota maman pitää suojella hurjalta maailmalta. Toisaalta se sitten osaa varastaa show'n hinnalla millä hyvänsä. Se käyttäytyy välillä kuin mikäkin Kissadonian ruhtinas, joka menee minne kuono osoittaa ja pötkähtää halutessaan nukkumaan vaikka pehmoisen siskonsa päälle. Lomareissullamme mukana olivat sekä tohtori Jekyll että Mr. Juju, joten tylsyydestä ei ollut tietoakaan.

Voi miten kiltti ja pieni kissanpoikanen sieltä kurkkiikaan!

Senkin iso rötkäle! Äkkiä pois koriste-esineiden kimpusta!

Kiltti vai tuhma? Nyt en kyllä
osaa enää edes sanoa...

Kun kävimme viime syksynä Läntisessä Mummolassa, Juju oli enimmäkseen pupujussimoodissa. Se luikahti sekunnissa sohvan taakse, kun portaista alkoi kuulua ääntä. Vaan toisin oli tällä kertaa! Yläkerta poltteli pikkuista Jujua niin kovasti, että saimme olla vuoronperään nostamassa sitä pois portilta. Se jäi aidan eteen naukumaan, kurkisteli kaiteiden läpi ja mittaili, miten se pääsisi yläkertaan. Yhden kerran Juippi onnistuikin siirtämään itsensä jollain keinolla portin yli. Meille jäi epäselväksi, miten kaikki kävi, mutta veikkaan, että Juju kaivoi itselleen reitin pyyhkeiden välistä. Se on niin älykäs poika, että osaisi varmasti rakentaa portin ylitystä varten vaikkapa jonkin lentohärvelin, jos sille vain tarjottaisiin oikeat työkalut.

Tällainen näky oli aina vastassa, kun saavuin yläkerrasta:
tassua antava kissapoika, joka niin kovasti halusi päästä
uusia paikkoja tutkimaan. Tai sitten Juju vain halusi
tulla mammanpoikana hakemaan pusuja emolta.

Mr. Jujun teki kovasti mieli päästä myös saunaosastolle. Se moukui vaativasti pukuhuoneen ovella, mutta kun ovi yllättäen avattiin, esiin puikahtikin tohtori Jekyll, joka oli huomattavasti matalampi, hiljaisempi ja hyytyneempi kuin sarvipäinen kaksoisolentonsa. Se liimautui kynnykselle nytkyttämään kaulaansa ja katsoi hämillään, kun majatalon rempseä emäntä (joka sattui muuten olemaan nimeltään Nuppu!) köpötti suorinta tietä pesuhuoneen kautta saunan lauteille. Vaikka vietimme mummolassa kokonaiset viisi päivää, tohtori Jekyll ei koskaan päässyt pesuhuoneen kynnysmattoa pidemmälle. Onneksi tutkijaherra sentään uskaltautui ulos sen verran reippaasti, että pihamaalla nähtiin vilahduksia jopa Mr. Jujusta – tuosta kaikkien rakastamasta herttaisesta pikku riiviöstä...

Tässä tohtori Jekyll astelee korrektisti pihamaalla.

No mutta! Mr. Jujulle ei riitä edes hehtaarien laajuinen pihamaa! Rajoittava aita löytyi täältäkin.

Mr. Juju on päättänyt selvittää, miten se pääsisi aidan tuolle puolen.
Näkeehän sen hönömpikin, että ruoho on siellä vihreämpää.

Onneksi portin lähellä tohtori Jekyll sai taas vallan ja alkoi kummastella läpättävää tuulihyrrää.

Ohi hurahtava traktori varmisti, että Mr. Juju palaisi vasta seuraavalla ulkoilukerralla.

Meillä katsotaan futista vain silloin, kun fanit osoittavat suosiotaan
Kissadonian ruhtinaalle. Hurraa, Juju, Jekyll ja Hyde!

Nuppu-neidin synttäreitä tänään vietetään...

Tasan kaksi vuotta sitten paistoi takuulla aurinko, sillä rekisterikirjan mukaan maailmaan putkahti silloin eräs pieni, lempeä päivänsäde. Se piipitti luultavasti kuin pörröinen kananpoika, ja veikkaan, että se oli kolmen poikasen pentueesta ensimmäinen, joka lähti taapertamaan kohti suuria seikkailuja. Sellainen rohkea rokan syöjä Nuppulaisemme nimittäin on. Kissamurussamme on myös sisäsyntyistä valovoimaisuutta, emmekä voineet olla hurmaantumatta neitoseen, kun näimme sen ensimmäisen kerran. Nuppu valloittaa sydämemme yhä uudestaan ja uudestaan, kuten esimerkiksi tänään olemalla maailman hassuin ja reippain pieni synttärityttö.

Kaksivuotias aristokatti on kauneinta mitä maa tai tuoli voi päällään kantaa.

Nupun syntymäpäivä sattui juuri samaan saumaan, kun vierailumme Läntisessä Mummolassa oli päättymässä. Niinpä emme voineet järjestää suuria kekkereitä, joille kutsuttaisiin kaikki kulmakunnan kollit tonnikalakakkua maistelemaan ja Nuppua vikittelemään. Juhlimme siis pienimuotoisesti perheen kesken menemällä pirtsakalle happihyppelylle. Onginnan sijaan tiedossa oli möngintää, sillä päivänsankari pääsi aamukasteiselle nurmelle seuranaan suurisilmäinen pikkuveli.

Hetken aikaa Juju luuli, että synttäreitä vietetään kylpylähotelli
Karibiassa. Sen verran kosteaa kaikkialla oli. Yh, yh!

Seuraavaksi Juju kyseli siskolta,
onko buffet-pöytä piilotettu pihatelttaan.

Nupun synttäririemu tarttui onneksi Jujuun, ja sekin viihtyi ulkona pitkän tovin.

Juju kyllästyi silti valjasteluun ennen Nuppua
ja vaati päästä sisälle mansikkakakkua etsimään.

Nupun virallinen kaksivuotispotretti otettiin tänä vuonna ulkotiloissa,
jotta neiti saa vähän vaihtelua mallikansioonsa.

Nupulla oli ulkona hurjan mukavaa, ja se sai kierrellä siellä niin kauan kuin halusi. Lopuksi kaunokainen köpötti terassille ja ilmoitti, että olisi valmis lähtemään kotiin. Kuljetuslaatikkoon se meni tyytyväisenä, eli mitä ilmeisimmin kahden vuoden kypsässä iässä ei enää tarvitse tehdä operaatiosta ohjelmanumeroa. Kotimatkan Nuppu nukkui kerällä ja vain toisinaan säesti Jujun "Noooo!"-huudahduksia pienillä, sievillä kolibrisirkutuksillaan. Nyt lomareissu on ohi, mutta syntymäpäivän kotijuhlaosuus alkaa heti, kun tytönhupakkomme heräilee untuvanpehmeiltä uniltaan...

Nuppu ja Juju lähettävät kiitolliset terveiset Läntiseen Mummolaan! Reissussa oli kivaa,
mutta kyllä oman peiton alla uni tarttuu simmuun silti kaikkein parhaiten...