Heinäkuun karvaturrit, osa 5

Helleaalto on kahmaissut Hupsuttamonkin kuumaan kitaansa, ja kesän helteisin päivä on täydellinen ajankohta palata päättämään viileistä viilein kesäsarjamme. Olemme esitelleet teille lähipiirimme rakkaita pörröturkkeja, ja niihin kuuluvat myös tämän postauksen nessunheiluttajat: aidot ja oikeat puput, jotka eroavat ainakin yhdellä merkittävällä tavalla räggäripupuista. Arvaatteko, miten?

 

Niin, oikeat puput eivät ehkä viilentele kostutetun prinsessaleningin alla...

...mutta ei Nuppukaan kovin pitkään! Hiki-inferno ei hyydytä sen möngintää.

Viiden pisteen vihje: ero liittyy näihin kesäisiin marjoihin.

Mitä pupu tekee vatun kohdatessaan?

 

Jujun ehdotus oli, että pupu tekee hassun punahuuliposeerauksen
ja naukaisee ”o-ou!” *BÖÖÖP* Väärä vastaus!

Kysytäänpä asiaa ihan oikeilta pupuilta, Fionalta ja Fannylta.

Vastaukseksi sain vain ”mums, mums, nassun, nassun, nassun”,
sillä niin herkullinen tämä lautaselle mätkähtänyt herkku oli!

 

Välillä Fiona ehti imuroida pinkin unelman ensin...

...mutta yhtä usein suosikkijälkkäriä päätyi myös siskon suuhun.

 

”Hei, tarjoilija, lisää vattuja ja mansikoita!” Fiona huikkasi,
ja kukapa meistä pystyisi vastustamaan pupujen toiveita!

Herkkuhetken jälkeen pitkäkorvat näyttivät näin punahuulisilta.

Ne poseerasivat huulet törröllään ja sanoivat ”o-ou!”
Juitsi taisi olla sittenkin oikeassa?!

 

Kun nassu oli pesty ja masu pullollaan...

...pienet puput pötkähtivät yhdessä tuumin päivälevolle.

 

Nuppukin halusi kokeilla hellyttävää marjasuupupuilmettä,
mutta sen vadelmahuulet menivät hieman vinoon.

Niin se vain on, että räggäripupun mielestä vadelmaa
kiinnostavampi juttu on käsi, joka leuan alta silittää...

 

Vadelmaisen maukkaita ja toivottavasti rahtusen raikkaampia kesäpäiviä teille lukijoille!

Heinäkuun karvaturrit, osa 4

Nupun ja Jujun sukupuussa on kiipeilty jo monen postauksen verran, mutta tänään laskeudumme vihdoin sen juurille ja esittelemme tyypin, joka on suorastaan Hupsujen isoserkku. Se onkin kooltaan melkein Prinssi-ponin mitoissa, mutta sillä ei ole kavioita tai sorkkia vaan pehmoistakin pehmoisemmat tassut. Ne jos mitkä todistavat, ettei otuksen DNA eroa kovin paljon Nupun ja Jujun miumaumolekyyleistä.

 

Juju tietää, että DNA tarkoittaa Dynaamisten Nallukoiden Ainesosaluetteloa.

 

Ja tämä dynaaminen nallukkaveli siis on Milton! Vai onko se Pikkukakkosen Ransu?

Vaikka Miltsussa on valtavasti pumpulinpehmoista karvaa, se ei ole ragdoll vaan aussiedoodle – australianpaimenkoiran ja suuren villakoiran sekoitus. Tällä vekkulilla turrikalla riittää älyä, huumoria ja vauhtia, ja Juju varsinkin kokee olevansa geneettisesti hyvin lähellä Miltonia.

 

Huomatkaa lihaksikas vartalo, tuuhea häntä ja iloinen vauhdin hurma!

Mitä serkku edellä, sitä Juitsi perässä. Kuin kaksi somaa DNA-palleroa!

 

Mutta eipäs unohdeta, että samaa aerodynaamista vauhtibensaa virtaa myös Nupun suonissa!

 

Miltsu tykkää noutaa leluja ja näyttää söpöltä niiden kanssa.

 

Nuppukin tarkkailee taivaalla liitäviä esineitä ja saa joskus kopin!

 

Sitten se jäytää purulelua kuin Miltsu konsanaan.

Kiharatukkainen serkku osasi monia temppuja ja lähetti Jujulle haasteen:
”Osaatkos tasapainotella namia kuonon päällä syömättä sitä, serkkukatti?”

 

Juju ei ole ihan varma, yltääkö genetiikka kuonoon asti.
Palaamme asiaan, jos murramme fysiikan lait.

Kesäsarjamme vauhti ei hyydy vieläkään, vaikka kaikki sukulaiset on tältä erää esitelty.
Onhan meillä myös muitakin pörröisiä kavereita. Niistä lisää seuraavassa postauksessa!

Heinäkuun karvaturrit, osa 3

Nupusta on kehittynyt vuosien saatossa aikamoinen höpöttelijä. Sillä riittää nykyisin niin paljon asiaa, että meillä pistäytyvät vieraatkin saavat usein kuulla hassunkurisen ääninäytteen. Nuppu on kuin karvainen pikku satakieli, sillä se osaa livertää, inahdella, ähhätä, piipata, mihhata, piristä, kurahdella ja tietenkin komentaa ärhäkästi sanomalla ”mörriuh!”

Kissa ei ole vienyt kieltä tältä kissalta!

Nupun suvusta löytyy eräs toinenkin kauniin äänen omaava söpöläinen. Sinfoniaa korvilleni tarjoili kesälomareissullamme myös Hupsujen upouusi serkku – maailman hellyttävin minishettis Prinssi!

 

Ponipoika on muistaakseni 88 cm korkea ja osaa hirnahtaa
niin söpösti ”iiiiiiiiiii-hhhihihi-hiii”, että sitä on
muisteltu monta kertaa jälkeenpäinkin.

Prinssissä ihastutti paitsi söpön kompakti koko
 myös valloittavan kiltti ja suloinen persoonallisuus.

Kukaan tuskin ihmettelee, miksi tätä unelmien Prinssiä oli
pakko kyykistyä nuuhkimaan, halaamaan ja pussaamaan...

”Saattoi toi meidän äiskäkin inistä useamman kerran iiiiiii-i-i-iiihana
ponipoikaa paijatessaan. Ja sama hihkuminen kaikuu täällä kotonakin...”

Mutta kuka sanoi ”vufff”? Ettei vain olisi jo meidän seuraava serkku...?

Heinäkuun karvaturrit, osa 2

Jos Juju olisi töissä sirkuksessa, se tuskin olisi mikään suurissa kengissä klompsotteleva klovni. En myöskään osaisi kuvitella sitä leijonia kesyttämään, koska pienellä poitsullamme on erittäin herkästi ilmaan pomppaava säikkypeppu. Koko kissa on oikeastaan sen verran kevyt ja ilmava, että siitä voisi helposti leipoa ketterän pikku akrobaatin!

 

Yleisö haukkoisi henkeään, kun Hui-Mikä-Huizi leijailisi palavan renkaan läpi!

Ei ole oikeastaan ihme, että Juju on niin taitava temppukissa, sillä sen suvussa on paljon muitakin sirkustaiteilijoita. Se tuli jälleen mieleeni kesälomamatkalla, kun pääsimme moikkaamaan Nupun ja Jujun vuohiserkkuja

 

Tässä on Vilkkaiden sorkkien uusin tähtioppilas Nelson! 

Pikku Nelson on iki-ihana temppukili, joka ei vielä puhu mutta pussaa sitäkin suloisemmin! Olin tuupertua onnesta, kun se kävi suikkaamassa poskelleni heinäntuoksuisen suukon, ja ihailin, miten hienosti se jo osasi nousta pyynnöstä takajaloilleen.

 

Hallitsipa Nelson myös Jujun lempitempun eli jalkapujottelun!

Jos sukulaisuutta ei aiemmin huomannut, niin nämä kuvat paljastavat sen!

Paikalla olivat toki myös muut vuohet, jotka verryttelivät jo seuraavalla viikolla alkavaa leiriä varten. Ne avasivat ääntään sanomalla do-re-min sijaan mä-ä-ää ja spurttasivat aitaukseensa tuhatta ja sataa.

 

Ne kertasivat tanssiaskelia...

...ja löivät viisaat päänsä yhteen pohtiessaan kivaa iltaohjelmaa leiriläisille.

Kuulin, että Vili ja kumppanit ovat hypänneet renkaankin läpi...

...joten mahtuisikohan vilkkaiden sorkkien seuraan parit lennokkaat tassutkin?

Entä minkälainen karvaturri seuraavaksi esitellään? Juju ei malta odottaa...

Heinäkuun karvaturrit, osa 1

Joka kesä koittaa se hetki, kun Nupun ja Jujun palvelusväki pakkaa laukkunsa ja lähtee idemmäs sukuloimaan. Niin kävi taas pari viikkoa sitten, mutta eivätpä pikku karvapörpäleet arvanneet, että niille oli tällä kertaa tilattu kokonaista kaksi lomahoitajaa: Hupsuttamon arkirutiinit suvereenisti hallitseva Mummi Poppanen sekä harvinainen mutta erittäin spesiaali vieras...

 

Katsokaa Pöpperströmin ihastunutta ilmettä!

Nuppu nukkui onnellisena kummisetänsä peiton alla, ja Juitsi valloitti öisin Mummi Poppasen jalat. Päivisin kateilla riitti leikkejä ja rapsutuksia, ja hymyilin raporteille, joita Hupsuttamosta sateli lomamme aikana. Eräässä viestissä kummisetä esimerkiksi kertoi, kuinka Mummi Poppanen jahtasi parhaillaan Nuppua hammasharjan kanssa. Kuulosti siltä, että neiti Nöpönenä esitteli hauskimpia kepposiaan ihan vain kummisetää viihdyttääkseen!

 

Nuppu hei, kummisetä arvostaisi varmasti raikkaita suukkoja!

Meillä lomalaisillakaan ei ollut valittamista, sillä vaikka heitimme talviturkkimme hampaat kalisten kylmään järviveteen, karvan määrä on aina on aina vakio. Kyläpaikoissa meitä odotti jos jonkinlaisia turrikoita, ja annoin kamerani laulaa. Koska kuvia kertyi niin paljon ja tutustuin jopa ihan uusiin eläinystäviin, ajattelimme julkaista pörröisistä sukulaisista pienen kesäpostaussarjan. Tällä ensimmäisellä kerralla blogiimme pääsee kurkistamaan Nupun ja Jujun ihana maalaisserkku Misu!

 

Missellä ja Pipsalla oli muita bisneksiä,
mutta Misu onneksi kipitti juoksujalkaa luokseni.

Puskimme, kehräsimme ja kiehnutimme, ja samalla Misu kuiskutti
parit mehukkaat rottatarinat kaupunkilaisserkuille kerrottavaksi.

 

Kuten arvasinkin, serkun seikkailut ja hauskat hiirenvirnat  saivat pienen Jujun
virnistämään autuaasti. Keneltähän ne saavat seuraavaksi terveisiä?
Palaamme asiaan tuota pikaa! :)

Akustiset synttärit

Tänään on taas se ihana kesäpäivä, jolloin juhlitaan maailman kauneimman, pehmoisimman ja suvereenisti suloisimman Nuppu Nöpönenän synttäreitä. Aloitin juuri sopivasti pariviikkoisen kesälomani, jotta voin vastata synttäritytön kaikkiin toiveisiin. Niistä ensimmäinen oli maittava juhlabrunssi, jonka aikana avasimme kokonaista kaksi Ziwi-tölkkiä, ja jukeboksissa pyöri jatkuvalla toistolla erilaisia synttärilauluja.

 

Hyvää syntymäpäivää, sinulle Nöppis, hyvää syntymäpäivää, emo toivottaa näin! 

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea, Pööpö,
paljon onnea vaan! Plus kukkuroittain possunsydäntä!

Ja tässä vielä juhlatulppaani ikinuorelta pikkuveikalta.

Lahja oli selvästi melkein yhtä mieluinen kuin vanhat jäytötuolit!

 

Seuraavaksi Nuppu kietaisi uuden aristokattihuivin kaulaansa ja näytti odottavan jotakin lisää.

Kauhistuin hieman, koska synttäribeibi oli selvästi show'ta vailla, mutta räppäri Juju ei ollut varmistanut vielä keikkaansa. Se kyllä kuittasi saaneensa Olgan synttäreiltä voittamani jumbosijalahjan, ja levy-yhtiön somefeedin kuvavirrasta näin, että muistikirja oli otettu heti käyttöön:

Yo! Vaikka Juju ei ole esiintynyt pariin vuoteen, se rakastaa yhä musiikkia.

Biitit saavat kuulemma pepun edelleen sheikkaamaan...

...mutta lyriikoiden kanssa on ollut vähän ongelmia.

Ettei Jujulla vain olisi vuosien räppäriuran jälkeen uudistumistarpeita?
Se on harkinnut konemusiikkiin siirtymistä ja taiteilijanimeä DJ sMAUg.

Nuppu ei kuitenkaan halua mitään jumputusta vaan kunnollista musiikkia.

Onnistuin houkuttelemaan Jujun lopulta juhlapaikalle, kun lupasin stailata sen uudestaan. Ei enää Star Wars -lippiksiä ja lapsellisia kultakettinkejä vaan jotain, mikä uppoaisi aikuiseen makuun. Eihän Nuppukaan ole enää mikään ruotohäntäinen untuvassa kieritelty kissanpentu vaan seitsenvuotias oman arvonsa erittäin hyvin tunteva ragdoll-leidi. Ja tadaa, tällainen on Jujun kypsempi look:

 

Aikamoisen charmantti muusikonretale, vai mitä? Onkohan luvassa akustista settiä?

Nuppu kiipesi uteliaana aitioon ja kurkisti hupsuskoopin läpi lavalle.

 

Juju naukui reteästi mikrofoniin ”Nöppis, Nöppis, sä veit possunsydämen”.
Sitten se renkutti kappaleet ”Ankkurin Nuppu” ja ”Villejä räggärejä.”

Nupun huomio oli taattu, ja se kiisi heti kauppaan ostamaan J. Ujulaisen kokoomalevyn.

Suosittelemme albumia myös muun rotuisille huligaanikateille maatiaisvillikkoja unohtamatta.

Synttärit jatkuvat tästä eteenpäin leikkien, herkuttelun ja suukkomylläköiden merkeissä.
Onnea vielä kerran, oma rakas Nuppu – olet vuosi vuodelta vain ihanampi! <3