Jännä jälkitauti

Tämä postaus saattaisi käsitellä fuksiflunssan jälkeistä röhköyskää tai umpeen muurautuvia sieraimiani, mutta säästän teidät voivottelulta ja keskityn kuvailemaan ainoaa mukavaa jälktautiani: yltiöpäistä kissuttelua. Se on ilmennyt paitsi Nupun ja Jujun loputtomana vanuttamisena myös kissabloggaajien ja blogikissojen ahkerana treffailuna. Kissuttelu alkoi lauantaina Hupsuttamosta, kun luoksemme tupsahti sekä Rokkimimmien että Riiviökissojen edustajat.

 

Sekunteja myöhemmin Juju leikki jo olohuoneessa uudella, korealla sulkalelulla!

 

”Kiitos Pate, Rudi, Eddie ja Eppu! Halin tätä riikinkukkoa tosi hellästi!”

”Paitsi aina silloin, kun peto pääsee irti! Ngggh! Ärrrr!”

”Ihan kaikki räggärit eivät kuitenkaan ole yhtä hurjia kuin mä! Tsihihii!”

Nupusta ja Jujusta oli ihanaa, kun niitä kehuttiin ja ihasteltiin. Juju tutki niin innoissaan Riiviökissojen emon reppua, että toko-näytöksemme oli vähällä muuttua pelkäksi nuuskutteluksi. Onneksi pieni bordercollie muisti lopulta, miten temppuja tehdään, ja näytti niin monta ohjelmanumeroa, että pieni masu oli pian nameja pullollaan. Esittipä Nuppukin kuuluisan leijonatemppunsa ihan yks kaks yllättäen!

 

Eniten ihastusta herättivät silti Nupun nätti naama ja pörröinen häntä!

Hupsuttelun jälkeen lähdimme päivän varsinaiseen kyläpaikkaan: Amen ja Tuiken uuteen kotiin, jossa vietimme paitsi tupareita myös Amen syntymäpäiviä - ja jos oikein muistan, ei Tuikenkaan merkkipäivästä kauan ole.

 

Synttärisankari teki ”jujut” eli heittäytyi Riiviö-repun tuoksujen vietäväksi.

 

Ame kurkisti kohteliaasti myös lahjakassiin, ja sieltä löytyi
rapiseva pöllöpussi, jonka uppeluksiin oli mukava sukeltaa!

Kuvaukseen tottuneen blogikissan mielestä oli syytä viritellä kamerat esiin
ennen juhlapöytään siirtymistä.

Se olikin hyvä vinkki, sillä tarjoilut olivat ehdottomasti ikuistamisen arvoisia.

Tee maistui herkullliselta päivänsankarin tähdittämästä mukista!

Minulle oli ehtinyt tulla kova ikävä myös Tuikea, joka hieman ujosteli tällä kertaa.
Namit onneksi kelpasivat, ja pääsin silittämään myös suloista Tuikkua.

 

Kun ahkerasti seuraa pitänyt Amekin siirtyi päiväunille,
tiesimme juhlien lähestyvän loppuaan ja sanoimme heipat.

Voisi kuvitella, että sosiaalinen jälkitautini olisi jo asettunut näin suuresta määrästä kissoja ja bloggaajia, mutta mitä kissoihin ja bloggaajiin tulee, ei mikään ole tarpeeksi! Niinpä etsin maanantaina ihka uuden reitin Ilonan ja Zetorin luokse. Koska lähestyin kissakaksikkoa aivan uudesta suunnasta, seisoin tovin väärän talon rapuilla. Onneksi tulin pian tolkkuihini ja löysin tuttuun paikkaan, jonne Sofian ja Olgankin emo oli saapunut vierailulle! Oli superkivaa höpötellä ystävien kanssa ja leikittää kullanmuruja, jotka selvästi jo muistavat minut. Tällä kertaa näin Ilonan matolla selällään rapsutuksia kerjäämässä, ja pääsin itsekin neitosen samettiturkkia hipeltämään. En vielä masusta, mutta kaulasta ja pehmokyljestä kuitenkin.

 

Enkä onneksi säikytellyt ketään yskimällä!

Toivon kovasti, että fuksiflunssa jäisi pian lopullisesti historiaan, mutta sosialisoinnin otan mielelläni osaksi normaalia arkea. Kiitos siis kaikille bloggarikamuille ja kissoille mukavista tapaamisista!

 

Nuppu täällä jo miettii, kuka tulee halimaan sitä seuraavaksi!

Taivaallista viisivuotistaidetta

Viisi vuotta sitten tänään syntyi blogimme Hupsu ja tosi höpsö. Kaksi vuodenikäistä untuvapalleroa esiteltiin maailmalle, ja siitä alkoi taival, joka ei ollutkaan mikään pikku pyrähdys vaan ihanan pitkä maisemareitti, joka on toivottavasti vasta aluillaan. Matkan varrella seuraamme on lyöttäytynyt mahtavia lukijoita ja blogiystäviä, joiden kanssa on ihana tassutella eteenpäin. 
 

”Me tykätään teistä ihan kamalasti! Hrrrr, prrrr, hrrr!”

Ennen uusia seikkailuja haluamme kuitenkin kiittää myös erästä yllättävää tahoa siitä, että blogimme ylipäänsä on olemassa: työkavereitani. Kuulin blogien olemassaolosta aikoinani kollegaltani, joka osallistui työpaikan järjestämälle blogikurssille. Häneltä sain paljon vinkkejä ja kannustusta blogin aloittamiseen, ja työtoverit ovat jaksaneet vuosien varrella lukea (toisinaan hieman painostettuina) postauksiani, tykätä niistä sosiaalisen median eri kanavissa ja kuunnella laajennetut versiot kissamaisista tempauksista lounaalla ja kahvitauoilla. Olen saanut lainata työkaverin kameraa, minulle on annettu kuvausvinkkejä, ja Hupsujen ikiomat puhekuplat ovat AD:n juuri meitä varten suunnittelemia.
   

Näitä sivustomme väritykseen mätsättyjä kuplia on nähty blogissamme vuodesta 2014 saakka.

Blogisynttäreitä edelsi myös emokissin vanhenemispäivä, jota en sen kummemmin aikonut noteerata. Edellä mainitut ihanat työkaverit kuitenkin onnistuivat yllättämään minut lahjakortilla ja maailman hienoimmalla juhlataululla, joka hellytti minua niin kovasti, että pyysin luvan saada julkaista sen myös netissä. Taideteos nimittäin on todellinen tribuutti myös blogillemme, vai mitäpä tuumaatte:

 

Artisti on se sama taituri puhekuplien takaa,
ja muutkin kollegat pitivät huolen, että kuvassa
näkyy tämän kissaemon rakastamia juttuja!♥

Juju bongasi komean bicolour-poikakissan yksisarvisen niskasta...

...ja Nuppu ihaili somaa naamiotypykkää hattaran reunalla.

Näin ihana taideteos ansaitsee paikan Hupsujen taidegalleriassa!

Ensimmäinen asiakas osti heti lipun näyttelyyn.

Toivoa sopii, että museon sisätiloista
löytyy lisää yhtä upeita maalauksia!

Kiitos kaikki lukijat (työkamut mukaan lukien) viidestä yhteisestä vuodesta! Höpsöttelyä ei olisi ilman teitä, joten toivottavasti pysytte seurassamme myös kuudentena blogivuotena!♥

Nelivuotismuistelot

Tuntuu, että perustin tämän blogin vasta eilen. Toisaalta taas en edes muista aikaa, jolloin en olisi blogannut. Faktat kuitenkin paljastavat, että olen raapustanut Hupsujen ikiomalle nettisivustolle postauksia joka ikinen kuukausi jo neljän vuoden ajan. Blogihuuma oli villeimmillään syksyllä 2013, jolloin tuuttasin ilmoille tekstiä lähes päivittäin. Sen jälkeen tahti on tasaantunut, ja kriittisin hetkemme ajoittui huhtikuuhun 2016, jolloin sain puserrettua blogosfääriin vain yhden postauksen. Pohdin vakavasti, oliko hömpsöttely tullut tiensä päähän, mutta pieni tauko sai minut heti ikävöimään teitä blogikavereita, eikä Hupsujen päälle ehtinyt kerääntyä kovin paksua pölypeitettä ennen kuin teimme paluun raportointitaajuuksille.
 

”Jos maman ideat joskus loppuvat, niin ei hätää,
me muistetaan kyllä Bloggerin salasana.”

Vuosipäivänä on paikallaan matkata menneisiin, ja ajattelin toteuttaa muistelot tänä vuonna ystäväkirjamaisen listauksen muodossa. Olen paukuttanut tänne blogiin jo 380 postausta, ja mukaan on mahtunut monenlaisia selontekoja. Blogisynttäripäivän kunniaksi suuntaamme nyt katseemme niihin postauksiin, jotka ovat jättäneet meihin syystä tai toisesta vahvan muistijäljen.

 

”Onko se jälki mun korvassa?! Yäk! Irrota se, Nuppu!”

1. Hassuin postauksemme:

Olen pohjimmiltani hieman alakuloisuuteen taipuvainen Ihaa-aasi, ja ehkä siitä syystä perustin aikoinani blogin, jonka halusin tuovan iloa ja piristystä paitsi itselleni myös muille. Nupun ja Jujun kanssa saa nauraa vähän väliä, ja tunnustan hihittäväni usein myös blogia kirjoittaessani. Kissojen ilmeet ja touhut ovat superpöhköjä, ja minusta on hauskaa pöhköistää niitä lisää luomalla kuvamaailman ympärille tarinoita. Kaikkein eniten olen nauranut postauksellemme Titanicin kannella, ja mies voi todistaa, että vesi valui silmistäni, kun otimme Nupusta ”Once more you open the door” -kuvia:

 

Nuppu oli sorja kuin Kate Winslet!

Katsokaa nyt, mikä asento! :-D :-D :-D

Hervottoman nauruhepulin aiheutti myös Harjaava hattivatti -postauksessa esiintynyt epämääräinen tumppu.

 

Se ei koskaan onnistunut korvaamaan perinteisiä harjoja,
jollaiset tilasimme lopulta Floridan alligaattoreilta.

2. Luetuin postauksemme?

Vaikka itse lukisin blogistamme mieluiten pöhköilyjuttuja, kuten Rits räts sähköjänikset tai Pir niin kuin piraija, suuri yleisö on toista mieltä. Tai no, kovin suurta yleisöä blogillamme ei ole, ja Google Analyticsia silmäiltyäni ymmärrän syyt. Kaikkien aikojen luetuin postauksemme on nimittäin Uudet valjaat vievät jalat alta! Juttu ei ole mielestäni erityisen jännittävä, mutta luulen sen kiinnostavan käytännönläheisyydellään. Otsikossa ei ole kikkailtu, vaan menin kerrankin suoraan asiaan ja tarjosin melko havainnollistavia kokemuksia kissan totuttamisesta valjaisiin. Vaikka konsepti toimii hyvin hakukoneissa, en aio jatkossakaan kirjoittaa kovin Google-optimoituja tekstejä, sillä hassuttelu on paljon hauskempaa.

 

Näin pätevästi hoidimme tuotesijoittelun kaikkien aikojen luetuimmassa postauksessamme.
Huomatkaa iiriksiä hivelevä kuvan laatu, joka oli tyypillistä 2014-vuoden Hupsuille.

3. Työläin postauksemme?

Kun aloin blogata, en käyttänyt postauksen laatimiseen koskaan varttia enempää. Kuvituksen viran saatoin langettaa hämärän kännykkäräpsyn harteille, kuten vaikkapa Herra Apinamies -postaus osoittaa. Muiden blogeja seuratessani aloin tajuta, että kuvillakin on suuri rooli, ja vuoden 2014 lopulla ostin meille kameran. Vuonna 2015 kuvauskalustoon saapui vielä ulkoinen salamakin, ja jossain vaiheessa vuotta 2016 aloin käsitellä räpsyjäni Light Room -ohjelmalla. Yhden postauksen tekemiseen uppoaa nykyisin helposti useita tunteja, ja koska päivitettävänä on myös Facebookia, Instagramia, Snapchatia ja YouTubea, ei ole ihme, että tahtimme on verkkaistunut. Kaikkien aikojen työläin postauksemme oli kuitenkin aikaavievä aivan muista kuin teknisistä syistä. Material Girl -postauksessa turhien tavaroiden listaamiseen ja esittelyyn kului varmaankin kokonainen päivä, mutta haaste oli aivan hillitön, joten jokainen siihen uponnut hetki oli kokemisen väärti!

 

Vieläkö muistatte, mikä oli turhista ostoksistamme se kaikkein turhin?

4. Omituisin postauksemme?

Näppikseltäni on livahtanut nettiin montakin lörpötystä, jonka julkaisun jälkeen olen miettinyt, meninkö jo liian pitkälle ja haetaanko minut puupaa-autolla jonnekin rauhoittumaan. Yksi tällainen postaus oli tämän vuoden tammikuussa ilmestynyt Kohteliaasti pöpi, jossa höpöttelin kehittämästäni nenänuolutekniikasta ja ihmislähtöisestä kehräyksestä. Onneksi keneltäkään ei loppunut huumorintaju, vaan joukostanne löytyi jopa niitä, jotka harrastavat kissamaista leipurointia. Jälleen kerran nauroin ääneen kommenttikentän puolella ja muistin, miksi bloggaaminen on harrastusten aatelia! Toisella tapaa kummallinen taisi olla Antoine de Saint-Exupéryä mukaileva Pikku Prinssi -postaukseni, joka tuntui hyvältä idealta siihen aikaan mutta vaikuttaa varmasti tarinaa tuntemattomille vähintään viiripäiseltä.

 

Tai ehkä baobab-puiden kasvattaminen on kissablogeissa ihan peruskauraa.

5. Apein postauksemme?

Vaikka Hupsujen missio on piristää ja hassuttaa, ei kukaan voi olla aina hilpeä. Vastoinkäymisiä ei voi välttää, ja varsinkin Nupun sairastelujen takia olen joutunut kirjoittamaan blogia välillä itku kurkussa. Silloinkin olen yrittänyt pitää positiivisen pohjavireen, mutta postauksesta Noitatohtori hakusessa kuultaa läpi kovan luokan epätoivo. Tuntui, että kaikki edistysaskeleet vetäistiin vessanpöntöstä alas ja aloitimme sairastelumysteerin ratkaisemisen taas kerran alkupisteestä. Onneksi pohjalta oli suunta vain ylöspäin, ja vaikka Nupulla on jälleen kerran ollut tassupulmia, ne ovat onneksi pysyneet paremmin hallinnassa.

 

Enää en olisi ihan yhtä valmis spiritistiseen istuntoon
tai tohtorimanaukseen kuin silloin joskus.

6. Musikaalisin postauksemme?

Koska olen musiikista pitävä kissaemo, sulosäveliä on solutettu blogiimme tasaisin väliajoin. Nuppu on kuunnellut Weberin klarinettikvintettoa, Juju on kauhistellut viulun vingutusta, ja vain hetki sitten kotiimme asettui taloksi Travis-niminen ukulele. Kaikkein musikaalisimpia postauksiamme on kuitenkin featuroinut räppäri Juju biiseillään Tassut ilmaan! ja Kevät hittaa spottii! Minusta tuntuu, että räpäytyksiä on tulossa lisääkin, sillä sen verran hauskaa meistä on kulkea lippis väärinpäin.

 

Räppäripoju on päheä myös rusetti kaulassa.

7. Eläimellisin postauksemme?

Jokaisessa Hupsujen postauksessa on päätähtiensä takia varsin animaagista menoa, mutta läheskään aina emme rajoitu pelkästään kissoihin. Blogissamme on tutustuttu niin koiriin, vuohiin, hevosiin, vasikoihin kuin supikoiriinkin, ja varsinkin kesäisin räpsytän kamerani täyteen karvakaverien kuvia. Eniten kissoja löytyy postauksesta Sulhaspusuja ja kissaennätys, ja eniten eri eläimiä on luultavasti postauksessa Tuhinaa ja hymyjä. Blogimme ehdottomasti suosituin vieraseläinpostaus on kuitenkin Treenaava paisti. Sitä tähditti suloinen ja persoonallinen kanarouva, joka on valitettavasti siirtynyt jo vehreämmille agilitymaille mutta kotkottaa silti ikuisesti sydämessämme. 

 

Tämän reippailijan ansiosta minusta tuli lopullisesti kasvissyöjä.

8. Sporttisin postauksemme?

Liikunnasta puhuttaessa katseet kääntyvät heti taloutemme miesväkeen. Siinä missä miespalvelija pinkoo maratoneja, Juitsi on radal eka radal vika. Aktiivinen pikkupoika on suihkinut slalomia ja liidellyt yli esteiden. Kaikken sporttisimmaksi postaukseksemme valitsen silti Aktivoivaa kissapilatesta. Kukapa olisi uskonut, millaisiin liikesarjoihin taipuisimme yhdessä pienen sporttiräsyni kanssa!

 

Sulokkaat liikeemme saivat sohvaperuna Nupunkin innostumaan lajista. 

9. Noloin postauksemme?

Kuten kaikki jo tietävät, Nuppu on kihloissa Marraskuun muruset -blogista tutun Rufuksen kanssa. Nuorenparin flirttailu alkoi tammikuussa 2014 blogiemme kommenteissa. Ensimmäisen kerran suhteesta puhuttiin avoimesti blogissamme yksivuotiskarkeloidemme aikaan. Siitä lähtien seurustelusta on raportoitu haukan lailla, joten blogiin päätyi myös hieman nolo episodi Ryppyjä räggärirakkaudessa. Nuppu on asiasta yhä hämillään, vaikka väärinkäsitykset on korjattu ja rakkaus kukoistaa. Emon mielestä blogiarkistoissa möllöttää toinen vieläkin nolompi postaus: Antihöpsö Blogger -otsikon alta löytyy surkuhupaisaa jupinaa, jossa syyttelen Bloggeria kommenttien vähyydestä. Hmmh. Mutta ainakin postaus todistaa, että kommentointi on ollut mielestäni aina yksi blogin hauskimmista aspekteista.

 

Nupusta on silti nolompaa, että se jäi kiinni stalkkauksesta.

10. Söpöin postauksemme?

Jos minulta kysytään, postaus on aina söpö, kunhan siinä näkyy edes ripaus Huitsia ja Nöpöstiinaa. Olen kuitenkin listannut kissaduoni hellyttävimmät tavat postaukseen Hampaita vihlovaa söpöstelyä ja aprikoinut karvaturrikoiden ihanuutta esimerkiksi lällynä lauantaina. Silti mieleeni nousi vahvimpana muisto hetkestä, jonka jaoin Nupun kanssa kerran, kun sillä oli taas ollut vaikeampi tötteröjakso. Etsin postausta pitkään ja hartaasti, ja kyseessä oli Silkkistä silkkua. Muistan, että minua hellytti suunnattomasti myös teidän lukijoiden kommentit, joista välittyi, että tiesitte tasan tarkkaan, mistä puhun. <3 

 

Sydän, sydän, sydän te!

Kiitos siis teille kaikille, jotka olette tehneet näistä neljästä blogivuodestamme niin antoisia! Kuten muutkin ovat synttäripostauksissaan tuumailleet, bloggaaminen olisi varmasti monta kertaa tyrehtynyt ilman vastavuoroisuutta. Viidenteen vuoteen Hupsut lähtevät innokkaina ja uudesta ulkoasusta yhä vain riemastuneina. Toivottavasti seuraavakin vuosi tuo mukanaan paljon mukavaa postattavaa ja jaksatte pysytellä kanavalla!

 

”Kato, Nuppu, miten kivan näköinen blogi! Laitetaanko kirjanmerkkeihin?”