Hupsujen joulumaa

Vuosi 2020 on ollut todella omituinen. Olemme kökötelleet neljän seinän sisällä ainakin sadan vuoden edestä, mutta toisaalta viikot ja kuukaudet hujahtivat niin kamalaa vauhtia, etten mitenkään ehtinyt järjestää Hupsujen joulukuvauksia ennen eilisiltaa. Yleensä viime hetken näpsimisen tuloksena on vain epämääräinen setti kissojen heilahtelevia häntiä ja takamuksia, mutta tällä kertaa ilmassa oli salaperäistä tonttupölyä ja onnistuimme haalimaan ennätysajassa monta julkaisukelpoista otosta. Muutamissa niistä esiintyy jopa kaksi kissaa yhtä aikaa, eikä kumpikaan näytä kieltä tai sohi kynttelikköä kumoon. Hyvä, Hupsut!

Aluksi meno oli verrattain jähmeää. Joulupallo ei kiinnostanut,
ulkona satoi vettä ja Juju istui niin leveästi, ettei kuusta näkynyt.

 

Niinpä punaposkinen jouluhauva pyydettiin paimentamaan Juju oikeaan kohtaan.

 

Tiedä sitten, oliko siitä enemmän harmia kuin hyötyä, mutta ainakin kuusi piirtyi näkyviin.

 

Kokeilimme monia asentoja ja kuvakulmia, salamalla ja ilman, vakavana...

 

...ja vielä vähän vakavampana. Koska kuka nyt aatonaatonaattona vielä hymyilisi?

 

Lopulta hyvä sommittelu onneksi löytyi, ja silmässäkin näkyi vähän pilkettä!

 

Tästä tuli maman ehdoton lemppari!

Kun Jujusta oli saatu yksi täysosuma, kerjäsin mieheltä lupaa nostaa myös Nuppu uudehkolle ruokapöydällemme, jota muuten emme olekaan tainneet aiemmin vielä blogissa esitellä. Sisäkökkimiseen tuskastuneena aloitimme lokakuussa suuren mutta etanan lailla etenevän sisustusprojektin, jonka seurauksena kirjahyllyt vaihtoivat paikkaa ja vapauttivat tilaa neljän hengen pöydälle. Se on jo tullut tutuksi minulle, miehelle ja Jujulle, mutta Nuppu ei jostain syystä ole vielä joko tajunnut tai uskaltanut hypätä sen päälle. Minusta olisi mukavaa kammeta Nuppukin estradille, mutta perheemme toimitusjohtaja on päättänyt, ettei niin tehdä ennen kuin tontut ja kuusi ovat siirtyneet sen näppärien tassujen ulottumattomiin. Niinpä Nuppu-reppanan kuvaukset suoritettiin arkisemmin alkovin puolella...

 

Joulukuvaelmassa oli neitosen mielestä jotakin ylimääräistä ja rumaa.

 

Onneksi joutilas tonttu-ukko piilotti epäjouluisan
möhkäleen selkänsä taakse, ja sain hyvän kuvan.

 

Palkaksi Nuppu pääsi kanniskelemaan sen toista suosikkilelua.

Suloisista kuvista ja varsinkin söpöäkin söpömmistä kuvauskohteista huumaantuneena päätin kokeilla vielä yhtä juttua. Vaikka ulkona todellakin tihkuttaa iänikuista vettä, halusin loihtia Hupsuttamoon hanget korkeat nietokset. Tai ainakin pienen joulumaan. Sisäänpääsymaksuja tai maskipakkoa ei ollut, joten Korvatunturille hipsutteli heti ensimmäinen kiinnostunut viiksipetteri.

 

Se toi nenällään valon pimeään...

 

...ja ihmetteli, kuka kumma on pystyttänyt valotolppia satumetsään.

 

Lunta sateli hiljalleen, ja Juitsi kuunteli joulukellojen kilkatusta ja Nupun ininää.

 

”Jätä jo se lelu ja tuu tänne poseeraamaan. Mama näpsii tunnelmakuvia ja oottaa jackpottia.”

 

Nuppu ei millään malttanut totella, mutta onneksi Juju jaksoi odottaa kärsivällisesti....

 

...sillä lopulta Nuppuakin alkoi kiinnostaa lumen ja jään valtakunta.

 

Henkeäni pidätellen seurasin, kuinka Nuppu-kaunotar pujahti kinosten keskelle.

 

Kun se työnsi kuononsa savupiippuun ja toivotti Joulukollille hyvää joulua,
tiesin lopultakin tallentaneeni harvinaislaatuisen hetken.

Levollista ja ihanaa joulua sinne ruudun toiselle puolelle! <3

Ei mennyt niin kuin Kissöössä!

Näin joulun alla olen tullut pariin otteeseen miettineeksi paikkaa nimeltä Kissöö. Se on leppeyden ja kauneuden tyyssija, jossa satelee hissun kissun räggärinpehmoista lunta. Ja jos oikein höristää tonttuhatun alla korviaan, voi kuulla rauhoittavaa kehräystä. Joulukuuset eivät kaatuile, kortit on lähetetty ajoissa ja joulusukissa piileksii kultafolioon käärittyjä possunsydämiä.

 

Mama, vietetäänhän me koko joulu Kissöössä?

Kiikuttaisin Nupun ja Jujun mielelläni Kissöön kimaltelevaan katti-idylliin, mutta valitettavasti possujunat tai Onnibussit eivät kulje sinne. Ja jos kulkisivat, niin tämä kissaemo olisi takuulla ollut liikkeellä liian myöhään ja missannut liput. Niinpä meidän on tyytyminen hösellykseen, härdelliin ja pienimuotoiseen paniikkiin, joka on vallinnut Hupsuttamossa jo hyvän tovin.

Tontutkaan eivät kestä tätä menoa, vaan kellahtavat kumoon monta kertaa päivässä.

Toisin kuin Kissöössä, meillä kaatui minijoulukuusi jo ensimmäisen adventin jälkeen. En tiedä, kuka tai ketkä olivat asialla, mutta kun mies saapui töistä kotiin, Nuppu ja Juju olivat olleet vastassa hitusen noloina. Hetkeä myöhemmin oli käynyt ilmi, että kuusipuu oli pökrännyt ja köllötti nyt kyljellään hyllyn päällä. Kissojen kunniaksi on silti sanottava, että ensimmäisen kokeilun jälkeen muovisen juhlatörtän töniminen on loppunut tyystin.

Piparkakkutalon terassilla majaileville pupuillekin vain kumarrellaan.

Jouluristeilijän matkustajat on vastaanotettu satamassa uteliain silmäyksin...

...ja niiden kanssa on vietetty laatuaikaa jouluvalojen välkkeessä...

...sillä onhan Hupsuttamo maapallon riemukkain paikka!

Minulla ei ole kuitenkaan ollut kovin riemastunut olo, sillä jostain syystä joulunalusviikot kiitävät valoakin nopeammin. Joka vuosi päätän olla ajoissa esimerkiksi joulukorttien suhteen, mutta aina käy yhtä höperösti. Niin tänäkin vuonna, vai mitä sanotte näistä viimeisellä mahdollisella hetkellä tilatuista taideteoksista:

 

Jei, kymmenen kappaletta Nuppu-aiheisia kortteja! Wuup, wuup! Hyvin menee. 

Vai meneekö sittenkään? Viittä virhettä ei sentään löydy, mutta yksi ilmeinen moka näissä on!

Mikäs vuosi se onkaan alkamassa?! Krääh ja yyh!

Nuppu, Juju ja mieheni ottivat aikamatkailun onneksi huumorin kannalta. Niinpä toivottelimme korteissamme ihania yllätyksiä vuodelle 2018, hauskoja hetkiä vuoteen 2014, mukavia käänteitä jouluun 2020 ja kaikkea hyvää vuodelle 1999. Osoitteita meillä ei ollut läheskään jokaiselle kortin ansainneelle, joten pahoittelemme, ettei tätä mestarillista pläjäystä leviä kovin laajalle. Haluamme silti toivottaa kaikille tunnelmallista joulua, ihanaa loppua vuodelle 2016 ja mitä mahtavinta vuotta 2017!

 

Kiitos myös kaikille ihanista joulukorteista! Hurjimmat innonnaukaukset
kuultiin, kun kortteja tuli Ruffelta, Cocolta, Pepsiltä, Maxilta
ja pupufrendeiltä Sonjalta ja Saaralta! <3

Vaikka tälläkään kertaa jouluvalmistelut eivät sujuneet kuin Kissöössä, olemme enää vain tassunmitan päässä tuosta unelmien höytyväsaaresta. Alkoihan meillä tänään kauan kaivattu joululoma!

 

Joko teillä kamuillakin on startannut virallinen Kissöö-kausi?

Karva-Lucia ja tonttu Pöffenderi

Nuppu ja Juju eivät ole valittaneet kertaakaan kaamoksesta. Vaikka valoa pilkahtaisi päivällä vain parin nanosekunnin ajan, kissakaksikossani riittää virtaa – ovathan ne ladanneet kesällä D-vitamiinisammionsa aivan piripintaan. Samaa ei voi sanoa niiden nuukahtaneesta emosta, vaan pimein vuodenaika ottaa minusta aina jonkinmoisen niskaotteen. Kissojen energistä nujakointia katsoessani päätin kuitenkin ottaa niistä mallia ja tömpsöttää kaamosta takatassuilla päänuppiin.

 

Voisihan sitä mokomaa tempaista vähän avotassullakin.

Koska kaamos on tummanmöhkelöinen Pohjolan yllä leijaileva masennustila, sitä ei voi mätkiä ihan perinteisin karatepotkuin. Niinpä valitsin aseekseni tutun ja turvallisen hassuttelun. Ostin Tigerista karvareunusteiset tonttuhatut ja ehdotin, että leikkisimme Nupun ja Jujun kanssa Sinivuorten yötä ja Tipe-tipe-tip-tapia.

 

Hei, tonttu-ukko! Onko jo riemun raikkahin aika?

Ei, vaan kauhun tunkkaisin!

Juju-tontulla meni fiilikset ja se pyysi, että eikö se saisi nauttia kaamoksesta ihan vain kaikessa rauhassa. Huuli väpättäen annoin Huitsin tepsutella koriin nukkumaan, mutta sitten mieleeni juolahti, että voisin virkistää itseäni Nupun kanssa. Ehdotin, että tekisimme siitä pyhän Valottaren eli Lucia-neidon, joka toisi hohteellaan valoa pimeyteen.

 

Näin lähelle valoseppelettä pääsimme ennen kuin Lucia räpisteli lipettiin.

Hetken aikaa vaikutti jo siltä, että kaamos nielaisisi minut loputtomaan pömppömahaansa, mutta niin ei kuitenkaan käynyt, vaan itäiseltä maalta kulki yhtäkkiä tähti, joka muutti kaiken.

 

Tähti kirkas, tähti öinen, ensi tähti, jonka nään...

Kun katsoin Juju-poitsun harrasta ilmettä, tajusin, että olin roolittanut sitä aivan väärin. Juju ei halua olla mikään hössöttävä tonttutoljanteri vaan Tiernapoikien arvokas Mänkki. Tovin tähteä pyöritettyään se keksi kuitenkin jotain vielä ihanampaa.

 

Hellyttävä Juju-herra halusi suoda emolle taivaisen valon.
Niinpä kruunasimme sen Hupsuttamon ihka omaksi Luciaksi.

Mutta entäpä Nuppu? Se lupasi, että voisi toki esittää Tiernatytöissä Murjaanien kuningatarta, mutta yksi toinen asu olisi pu-pup-pi-du-typykällemme vieläkin mieluisampi:

 

Nupulta pääsi hihitys, kun pynttäsin siitä söpön pikku tonttutytön, ja
se lähetti heti jouluisen lentosuukon omalle ”Herootekselleen” Tampereelle.

Nuppu-tonttusen loppupäivä vierähti ihan vain Rufuksesta haaveillen.
”Kaks vain valveil’ on puolisoa, Cocon herttaisen nukkuessa...”

Vaikka kaamoshulabaloomme ei sujunut aivan niin kuin olin aluksi ajatellut, kaikki päättyi lopulta parhain päin, ja nyt jaksan taas kulkea hämärän halki hymyssä suin.

Valoisaa Lucian-päivää teille kaikille!

 

Ja paljon lämpöä, iloa ja joulun tuoksua! :)

Joulun hempeää huumaa

Vaikka Petteri Punakuono päätyi tänä vuonna Nupun ruoansulatuskanavien kautta pötkylöinä kissanhiekalle, on joulu silti saapunut tänäkin vuonna. Sen tietää ihanasta rauhasta, joka laskeutui jo aamulla Hupsuttamon ylle. Kukapa olisi uskonut, että saisimme sittenkin lahjoista parhaan: Nuppu on ollut ilman tötteröä maanantaista asti, eikä sen tassua ole toistaiseksi kutittanut ollenkaan!

 

Ainoa häiriötekijä on ollut tonttu, joka ei ymmärrä kunnioittaa Nupun henkilökohtaista tilaa.

Ei ole Juitsillakaan helppoa, kun pitää jakaa muutenkin pieni
peti riisipuurolta tuoksuvan partahemmon kanssa!

Juju osaa nokkelana kissana laskea päiviä ja tietää aina, milloin viikonloppu alkaa. Niinpä se oli aamulla hieman hämillään, kun emo ja iskä jäivätkin köllimään niiden kanssa, vaikka kello lähenteli jo kahdeksaa. Uuden laskutoimituksen jälkeen Juju hoksasi, että nythän on jouluaatto! Samassa joulumieli valtasi pienen kissan pinkistä nenänpäästä kauimmaiseen hännäntupsuun asti ja se päätti ottaa lomanaloituksesta kaiken ilon irti.

Missä muualla joulu muka tuntuisi yhtä ihanalta kuin maman sylissä? 

Aah! Tässä voi uinua niin kauan kuin sielu sietää.
Ei se emo raaski nousta edes lahjoja avaamaan...

Joulukolli ei ole vielä rapistellut porstuassamme, eikä eräs neitonen oikeastaan edes muista odotella sen tuloa. Nuppu on nimittäin kuluttanut viime päivät unelmiensa prinssistä haaveillen, sillä muutama päivä sitten postiljooni toi aivan uskomatonta postia:

Poikaystävä Rufus ja sen höppänä pikkuveikka Cocopops lähettivät Hupsuille joulupostia!

Kaikista eniten Nuppua ihastutti Rufuksen charmantti ihailijakuva, jonka
taakse kissaherra oli kirjoittanut viiksikarvoja värisyttävän värssyn. 

Nupulla pyöri sukat jalassa, ja se pakotti minut lukemaan runon monta kertaa,
koska jos Nuppu oikein ymmärsi, seurustelu on edennyt astetta vakavammaksi.

Näin Rufuksen kortissa lukee:

Me ollaan takapihalla,

me ollaan karattu.

Meillä on sormukset,

ne tarkoittaa: varattu!

Kihloissa olo on hullunkurista,

sinun vatsasi alkoi murista.

- Rakkaudella ihanalle Nupulle

sydänkäpysesi Rufus <3

 

Nuppu meni heti takapihalle, mutta Ruffea ei näkynyt. Ehkä se ei ollutkaan päässyt
vielä karkuun, mutta se on vissi ja varma, että Nuppu naukaisi jo ”tahdon”!

Hempeät tunnelmat ovat siis vallalla, ja haluamme toivottaa yhtä huumaavaa ja ragdollinpehmoista oloa teille kaikille lukijoille!

 

Joulupuu on valloitettu

Nuppu on tänään onnellinen katti, koska blogin sivupalkissa nököttäneen joululahjaäänestyksen voittivat uudet, viljattomat raksut! Tuloksen tsekattuani aloin tosin epäillä, että Nuppu on itse käynyt takomassa suurella tassullaan kyseistä täppää varmistaakseen, että joulukollikin tietää, mikä olisi neidin ykköstoive. Kakkoseksi tasamäärällä ääniä kirivät kauneuskuvastin, tiara ja pehmopuuhka sekä turkinhoitotuotteet. Nuppu huokaisi helpotuksesta huomatessaan, etteivät ”Poop happens” -kakkapussit olleet tämän kyselyn ääniharava. ”Miss Hammaskeiju” -tittelin Nuppu taas nappaa leikiten muutenkin. Onhan se jo esiintynyt Kanahammastahna Companyn mainosvideolla.

Nuppu haluaa muistuttaa tulevia hammassponsoreita siitä, ettei se suinkaan jätä
talttojaan harjaamatta, vaikka joululahjaksi säkki raksuja pätkähtäisikin!

Jujukin on tänään onnellinen katti, koska joulukukko (joka tulee talouksiin noin viikkoa aiemmin kuin joulukolli) muni tiistaina tupaamme superdeluxe-kameran! Onko perheemme pääluku siis kasvanut yhden Nikon-perusjärkkärin verran? No, ei! Tällä kertaa kamerakaupassa olikin hyvin asiansa osaava nuorimies, joka oli vakaasti sitä mieltä, että tarkoitusperiini sopisi paljon paremmin laadukas, valovoimainen pokkari. En saanut lainkaan virnuilua kissabloggaamisesta, vaan innostunutta opastusta siitä, kuinka voisin parhaiten harrastuksessani onnistua. Koska kamerassa oli kaikki toivomani ominaisuudet ja enemmänkin, päädyin ostamaan sen Hupsuille joululahjaksi. On onni, että Canon PowerShot G16 kotiutui jo ennen joulua, sillä se pääsi heti todistamaan hämmentävää luonnonnäytelmää, jossa sekalainen puna-armeija valtasi kissojen kiipeilypuun:

Juippi heräsi kesken päikkärien, kun joku kuorsata horisti sen kyljessä.

Poitsun nenään kantautui myös savutuprutusta, joka leijui piparkakkutalon piipusta.

Hähää! Hannu ja Kerttu eivät olleet
sivakoineet vielä kovin kauas!

Lapsukaiset ottivat selfien Piparkakkupojan kanssa juuri ennen kuin se hotkaisi ne kitaansa.

Kissamaailman Kerttu saapui paikalle hieman jälkijunassa. Joulupuu oli jo läpeensä vallattu!

Joulunalusaikaan mieli on kuitenkin lämmin ja sydän hellä. Niinpä nämä
kaksi pikku enkeliä mahtuivat hymyhuulin samalle orrelle nukkumaan.