Jujun äly on yhtä nopea kuin sen
formulaspurtitkin. Niinpä päätin alkaa kouluttaa siitä itselleni taitavaa pikku
sirkuskissaa. Ostin naksuttimen, kuivattuja kananpaloja ja kissan
aktivointikirjan. Ensimmäisen koulutussession aikana Juju oppi heti istumaan ja
antamaan tassua – ja se kehräsi taukoamatta. Olin hämmästynyt ja täynnä intoa,
sillä naksuttimen avulla pystyimme puhumaan yhteistä kieltä. Juju itse
ehdottelee uusia temppuja, ja välillä tuntuu, että se on meistä se fiksumpi.
Jonkun täytyisi naksutinkouluttaa minusta parempi naksutinkouluttaja, niin Juju
oppisi vaikka pyörittämään hulavannetta.
Koska Juju on niin aktiivinen, nopea ja
älykäs kissa, se osaa välillä myös huiputtaa minua. Jossain vaiheessa menin
aina ruokaretkuun. Jos Juju halusi eri ruokaa kuin tarjosin, se kuopi
ruokakupin edessä tassullaan, meni eteiseen kyyhöttämään surkeana ja
unohdettuna ja päästi ilmoille nälkiintyneen kissanreppananaukaisun. Tarjosin
hädissäni toista ruokaa, kunnes tajusin, mitä oli meneillään. Vastaavasti olen
langennut myös huomionhakunaukuun, joka laajenee helposti täydelliseksi
”kissaemon” hyppyyttämiseksi. Mutta ei Juju mitään pahaa tarkoita. Sen mielestä
vain olisi niin mukavaa kietoa minut silkkisen pikku tassunsa ympärille…
Juju osaa paitsi istua hiiren päällä myös raaputtaa sitä pyynnöstä. |
Näitä naksutinjuttuja en olisi uskonut ellen itse olisi nähnyt! He ovat molemmat niin taitavia. <3 Ja "leijona" oli niin hieno, että sitä en meinaa uskoa vieläkään. =)
VastaaPoistaSun pitää tulla katsomaan, kun Jujukin osaa nyt vähän leijonahenkisen tempun. Aika vauhdikkaana versiona tosin. :o)
VastaaPoista