Vuosi on taas vaihtunut, ja Hupsuttamossa siirtymä kakskakkoseen tapahtui erittäin rauhallisesti, sillä kaikilla perheenjäsenillämme tuntuu olevan täysimmuniteetti räiskettä, suhahtelua ja ritinää vastaan. Nuppu ja Juippa vetäytyivät unosille jo yhdentoista maissa, emmekä me kaksitassuisetkaan jaksaneet sinnitellä kovin montaa minuuttia yli puolenyön.
Tässä demonstroidaan Hupsujen loistavia unenlahjoja.
Tai ehkäpä meillä on riittänyt unta siksi, että palautuminen joulureissusta on vieläkin käynnissä? Teoria pitää takuulla paikkansa ainakin Jujun kohdalla, sillä pikku kissanretaleella oli hurja vauhti päällä koko loman ajan. Se liikkui huoneistossamme lähinnä juoksemalla, ja aina kun avasimme laatikon tai oven, Juju työnsi päänsä innokkaasti uuteen paikkaan. Mikä hellyttävintä, se naukaisi ilosta löytäessään jotakin jännää tai kivaa!
Juju tutki sisätilat heti läpikotaisin ja piti silmällä myös ympäristöä.
Se tarkasti, että lämpötila pysyi riittävän korkealla...
...ja huolehti, ettei pöytäliinalle jäänyt leivänmurusia.
Yöt Juipsi horrosti emon tassuihin liimattuna...
...ja aamulla se osallistui tietenkin kiinnostuneena aamupalalle.
Nähtiinpä aamupalapöydässä myös tällainen pöffeli.
Nuppu ja Juju kotiutuivat ennätysnopeasti hotellihuoneistoomme, mikä ei ole ihme, sillä ne olivat olleet siellä jo aiemminkin, joskin eri huoneessa. Nyt meillä oli vielä edellistäkin isompi tila, jotta kateilla olisi kunnolla tilaa temmeltää. Puulattia vain tömisi samettisten tassujen alla, kun Hupsut vetivät rallia huoneesta toiseen kuin villit gepardinpennut. Välillä ne myös asettuivat tutkimaan perhesviitin erikoisuuksia:
Jujusta oli hassua, että ison talon sisällä oli pieni talo! Tästä pitää ehkä kysyä lisää Pepsiltä ja Maxilta.
Huoneistossa asusti lisäksemme myös hieman erikoisia tyyppejä. Muistaako Juipsi, mitä isikissi sanoi tästä kyseisestä nukesta?
”Joo, se kuulemma näyttää ihan sulta, mama, kun asiat ei mene just niin kuin haluat!”
Jep jep. No mitähän tästä nukesta voisi vastineeksi lohkaista?
”Ainakin se on isikissiä tyylikkäämpi ja juoksee maratoninkin ehkä kovempaa?”
Meillä oli hupaisia hetkiä nukkejen kanssa, mutta illan pimetessä mietin, lähtisivätkö ne vaappumaan sänkyämme kohti ja tukistaisivat hiuksiani pulleilla pikku nyrkeillään kostoksi hihittelystä, mutta niin ei onneksi käynyt, vaan nukuimme yömme jälleen niin levollisesti kuin me Hupsut suinkin osaamme.
Kroohheli pyyhheli!
Seuraavassa postauksessa kerromme vielä, mitä kivaa joulukolli toi pienille matkailukateille ja millainen on Jujun uusi serkku, mutta nyt toivotamme teille kaikille oikein ihanaa alkanutta vuotta...
...ja paljon uusia seikkailuja, jotka saavat naukaisemaan ihastuksesta!
Ennen uudenvuodenaaton ilotulituksia sain kokea paljon ekologisempaa ja ihanampaa poksetta ja ritinää, sillä sydämeeni pirskahteli piristävää kissanpenturiemua! Siitä saan kiittää Kiskatit-blogin henkilökuntaa, joka kutsui minutkin juhlimaan kahden suloisen kissapoitsun ristiäisiä. En ole yleensä kovin innokas bilehile, mutta kun tarjolla on kissanpentuterapiaa, kattiteemaisia tarjoiluja ja kivoja kissabloggaajakamuja, niin villit jaguaaritkaan eivät pitelisi minua loitolla.
Niin kovasti nämä pikkutiikerit vetävät minua puoleensa!
Onko söpömpää kuunaan nähty?!
Pienokaisten unta tarkkaili myös kaunis Rudi-täti...
...ja varpaitaan tuulettava Eppu!
Patea puolestaan kiinnosti enemmän tipu-tv:n tuijotus - ja emokissa Eddiellä olivat uudet hurmurikollit mielessä niin vahvasti, että poseeraukset unohtuivat.
Toisaalla pienet kissapedot heräilivät ja lähtivät liikkeelle, mutta vähän eri suuntaan kuin olin kuvitellut!
Kukkuu! Kuka siellä?
Vaikka kissanpentuja oli vain kaksi, ehdin mennä niissä ihan sekaisin. Pentuja tuntui hyppelehtivän nallen päällä...
...nallen takana...
...ja nallen sylissä!
Kun pikkukisut menivät taas latautumaan, me vieraat maltoimme siirtyä tarjoilujen pariin.
Olin otettu, kun minulle oli varattu taas Aristokattien Marie-kahvikuppi, ja tarjoilut olivat suussasulavia jopa siinä määrin, että unohdin kuvata niitä ja vain santsasin lisää. Kun kaikilla oli masu täynnä, vuorossa oli juhlien odotetuin hetki: ristiäiset. Hopeanhehkuinen ”kastemekko” oli levitetty sohvalle, paparazzit asettuivat aitiopaikoille ja ensimmäinen pikkukisu noudettiin paikalle kuulemaan ensi kertaa oman nimensä.
Hänestä tuli Vinha Vauh... Mikä mikä mikä?
Vinha Vauhko? Höh, malttaisitko siirtyä ihan hippusen vasemmalle?
Kiitti, nyt näkyy hyvin! Satu-pojasta tuli siis virallisesti Vinhaviiksen Vauhtiveikko!
Pikkuinen näytti hyväksyvän uuden nimensä, ja onhan se nyt huomattavasti edellistä machompi. Ihan puolueeton mielipiteeni siis. :)
”Hei, veikka! Sun vuoro saada rokimpi nimi!” ex-Satu hihkaisi veljelleen Aulille.
Ja niin lauteille kammettiin toinen pikkurokkari. Viiksen elä? Ei kai vain vetelä?!
Vielä mitä! Vinhaviiksen Veli Vikkelähän se siinä poseeraa kuin kokeneempikin blogikatti!
Se kallisteli päätään ja testasi erilaisia asentoja...
Kummitätirivistö hihkui innosta ja laulatti kameroitaan!
”Nyt riittää!” ex-Auli sitten tuumasi ja alkoi nimensä mukaan leikkiä varsin vikkelin tassuin.
Koska minulla ei ollut salamaa mukana, en saanut pienistä Vinhaviiksistä kummoisia vauhtikuvia. Mutta pienen pienellä videollani pennut leikkiä vipeltävät ja jopa pomppivat kuuluisilla blogikoivillani, jotka ovat aina pienten kissanpentujen (ja isompien katinrötkäleidenkin) käytettävissä:
Kiitoksena leikityksestä Veli Vikkelä eli Auli arpoi minulle rasiallisen Wiener Nougat'a, ja se kainalossani ja hymy huulillani palasin illansuussa omien Hupsujeni luo. Kiitos Naukulan Mammalle turvallisesta kyydistä – ja kaikille paikalla olleille mukavasta seurasta! Erityissuitsutus tietenkin Kiskateille ihanien juhlien järjestämisestä. Toivotamme pikkuisille ihanaa elämää uusissa kodeissa, kun se aika koittaa!
Sitä ennen vinhat veljekset saavat vedellä yhdessä vielä monet pehmoiset päikkärit!
PS. Älkää ihmetelkö, että Hupsut loistavat nyt hetken aikaa poissaolollaan somen puolella: jostain syystä tämä blogi on blokattu sekä Facebookista että Instagramista. Toivomme, että vika korjataan tauon aikana ja pystymme pian taas linkittämään Hupsujen juttuihin.
”No niin, äiskä! Mitäs oot hassutellut otsikoimalla meidän spa-seikkailuja vaikka millä nimillä ja muutenkin vitsaillut hyvin, hyvin kyseenalaisilla jutuilla!”
”Niin että kannattiko kirjoittaa ihan oikeilla nimillä niistä ruskeista jutuista, joita joskus tosi harvoin matkustaa mun taaemman osan matkassa? Senkin sanan oot sanonut täällä monta kertaa, niin ei oo äiskä ihme, jos meidät yritetään kaapia piiloon!”
Onko meillä ketään kohtalotovereita? Vinkit otetaan ilomielin vastaan!
Vuoden viimeisenä päivänä Nupun ja Jujun äiskä on ollut melkoinen rähmäräpylä. Tallasin aamulla vahingossa Nupun hännälle (onneksi typsy rääkäisi ”mmmäh!” ennen kuin ehdin vierittää varpaille yhtään painoa!), unohdin lompakon kotiin ensimmäisellä kauppareissulla, missasin ostoslistan tärkeimmän reseptiainesosan toisella kauppareissulla ja pudotin kolmannen ostoskiekan jälkeen vitamiiniporetabletit lattialle niin, että ne murenivat pitkin keittiötä. Vähän hirvitti kaivaa esiin kameraa, mutta kun tarpeeksi monta kertaa mokeltaa, sähläyksen vastapainoksi jonkin ohjelmanumeron on kerrassaan pakko onnistua. Niin kävi virallisen uudenvuodenkuvauksemme kanssa, ja sain supersuloista kuvamateriaalia kullanmuruistani, jotka ovat tuoneet iloa elämääni joka ikinen päivä tänäkin vuonna.
Päivänsäde numero yksi: Ihana Nuppu, joka ei tarvinnut tötteröä kertaakaan koko vuonna!
Ja maman kultapusupoika Juju, joka oppi taas vuoden aikana paljon uljaita temppuja!
Kun viralliset potretit oli otettu, päästin Hupsujen uuden suosikkilelun vauhtiin...
”Kiitti, Mummi! Tää on tosi kiva!”
Juju pyydysti otusta kieli keskellä suuta.
Välilä näytti siltä kuin Jujulla olisi ollut IIISO riippanenä.
Mutta eihän se mikään nenä ollut vaan söpö uudenvuodenpörriäinen!
Kun Nuppu huomasi pöristeliijän, se lipaisi söpösti huuliaan. Oliko suunnitelmissa suukko?
No ei tod!!! Vaikka Nuppu näyttää kävelevältä pehmolelulta, se on oikeasti savannien hurja saalistaja! GRRAUH!
...ja sitten seurasi se piirretyistä tuttu mätkiminen, minkä takia muuten niin söpö ja harmiton filminpätkä saa K7-väkivaltamerkinnän. HAJAA! THUMP!
Ennen kuin Hupsujen uudenvuodenjuhlat yltyvät yhtään hurjemmiksi, haluamme hempeyttää menoa viiksikarvan verran ja kiittää teitä lukijoita kuluneesta vuodesta.
Siihen on mahtunut paljon kaikenlaista, mutta päällimmäiseksi on jäänyt mieleen kissablogiyhteisön lämpö: toisia tuetaan niin iloissa kuin suruissakin - Bloggerissa, Instassa, Facessa ja mikä parasta Ihan Oikeassa Maailmassakin. Olette ihania ja tärkeitä! <3
Me Hupsut lähetämme teille nyt pehmoisia, helliä kehräyksiä ja toivotamme hyvää oloa, toiveiden täyttymistä, lämpöä ja rakkautta niin ihanien eläin- kuin ihmisystävienkin seurassa!
Ihanaa uutta vuotta 2020! Pysyttehän meidän seurassa vastakin?
