Naamarit nassuille!

Nuppu ja Juju eivät ole kovin kummoisia bilettäjiä. Ne eivät omista haalareita, eikä niille ole suurta väliä, lasketaanko Mantan kutreille lakkia vai ei. Niiden ruokakuppiin ei humpsahda munkkeja tai tippaleipiä, mutta jotain spesiaalia pienten kissojenkin elämään täytyi saada. Siksi olin skarppina työpaikan vappujuhlissa ja uusiokäytin koristeitamme mallaamalla niitä seuraavaksi Hupsujen karvaista naamataulua vasten.

 

”Ohoh, miten säpäkän näköiset pokat mama toi toimistolta!”

 

”Näilläkö sä tihrustat näytölle aamusta iltaan?”

 

Nuppu kurkisti vasemman linssin läpi, näki seuraavat naamarit ja poistui hiljaa paikalta.

 

Jujulla onneksi riitti reipasta vappumieltä.
”Hyvää synttäriä, kuningatar Pepsi, toivottaa
naapurivaltakunnan kuningas Jujumus I!”

”Nyt mä oon Juju Poirot!”

”Ja nyt taas Jujumus I... Eikö me jo kokeiltu tätä, emo?”

Vaikka Nuppu on yleensä kissakaksikkomme reippaampi pyllertäjä, tällä kertaa se pötki karkuun niin naamareita kuin ilmapalloakin. 

 

Tätä lähemmäs Nuppu ei halunnut tulla nupunsyöjäpalloa.

Ja voitteko kuvitella - Juju ei ollut kapistuksesta millänsäkään,
vaikka aiempina vuosina sen pinkki nenä on valahtanut
vitivalkoiseksi foliopallojen saapuessa.

Yritin rohkaista Nuppua, mutta se vain piileksi serpentiinimöykyn takana.

 

Jujua nauratti, kun siitä tulikin yhtäkkiä perheen Rambo Reipas!

Lopulta vappupillin töräys ravisti Nupun nössötranssista.

 

Sekin halusi toivottaa taustalla poseeraavalle Pepsille
hyvää syntymäpäivää. Onnea myös Triolan Böölle ja Nisulle! <3

Ja ihanaa vappua kaikille teille lukijoille!

Hupsujen vappu-comeback

Nupulla ja Jujulla on ollut jännä päivä. Kotona on liidellyt omituisia rapina-aluksia, vieraita kävi aina Läntisestä Mummolasta asti ja emo päätti yht' äk' yllättäen kaivaa blogin naftaliinista ja julkaista hupsuista muutamia pirskahtelevan pirtsakoita vappukuvia! Muistattekohan vielä, keitä nämä kaksi hömppäpalleroa oikein ovat?

 

Aivan niin, tässä hiirenkorvanvihreään vappupalloon tutustuu hemaiseva blogitähti
Nuppu Nöpönenä Nöpperssön, kaikkien kehrääväisten sankaritar ja taivaallisen
pehmeä karvapörhellys, joka sulattaa sydämet pinkiksi vaahtokarkkimönjäksi.

”Hei, mama! Nyt meni vähän överiksi”, huudahti Juippipuippi, tuo nappisilmäinen halikone,
joka pussaa, puskee ja puhaltelee korvaan niin, että emon iho menee väkisinkin kananlihalle
silkasta ylenpalttisesta rakkaudesta pientä, vekkulia kissapoikaansa kohtaan.

Vuolaasta ylisanaryöpytyksestä voi myös päätellä, etten ole taukomme aikana kirjoittanut juuri mitään. Olen värittänyt kissakuvia, käynyt kävelyretkillä, lukenut monta hyvää romaania, käyttänyt hädissäni Jujua päivystyksessä ja lomaillut Amerikan-mantereella.

 

Kylläpä emon sydän rysähti kurkkuun, kun eräänä huhtikuun aamuna oli nojatuolin alla tämän
näköinen katti! Diagnoosi oli ärhäkkä silmätulehdus, jonka syy jäi täysin hämärän peittoon.
Juju sai lyhytvaikutteisen kortisonipiikin ja antibioottitipat, jotka auttoivat välittömästi.
Onneksi opimme myös sihtaamaan lopulta tipat niin, ettei Juju saanut kovin monta kertaa
geelikulmakarvoja, intialaisia kastimerkkejä tai liivatekuorrutettua nenänpäätä.

 

Kun lähtö Suureen Maailmaan koitti, Juju katseli dollareita
jo näin kirkkain silmin. Kissat jäivät hyvillä mielin mummin
hoteisiin, vaikka ne yrittivätkin ensin ängetä matkalaukkuihin.

 

Nupun mielestä emoon tarttui Amerikasta ripaus mahtipontisuutta,
jonka Nuppu on handlannut ilman reissujakin. Tämän kuvan myötä
neitokainen haluaa lähettää sulhaselleen hellät nenäpusut
ja vappulupauksen ikuisesti roihuavasta räggärirakkaudesta.

 

Jujukin halusi lähettää hempeitä vapputerkkuja mm. Mimmille ja muille ihanille tyttökisuille.

 

Aiempina vuosina vappupallot ovat aiheuttaneet karvamakkaroideni vatsanpohjassa ikäviä väänteitä. Pari vuotta sitten Nuppua vaani hulmuavaharjainen leijona, ja vuosi takaperin Jujun kimpussa häärivät kamalat kolmoset. Kun kiikutin eilen kotiimme tämän kevään sydämelliset tulokkaat, en osannut oikein odottaa, kumpaa kattia folioduo pahemmin röykyttäisi.

 

Vaikutti siltä, ettei Juju ainakaan saanut pahoja traumoja.

Nuppukin oli suorastaan innoissaan nähdessään tynnyrin yllä leijuvan pallon.

Juju on tykännyt kiiltokamuista niin kovasti, että otti ne päikkäreillekin mukaan.

Parasta Jujusta on kuitenkin ulkoiluttaa palloja samalla,
kun antaa kevätauringon paahtaa ihanasti viiksikarvoja...

Yhtä nautinnollista vappua kaikille teille, jotka olette vielä blogiimme löytäneet! Aktivoidumme taas vähitellen, ja luvassa on yksi pieni yllätyskin. Älkäätte siis kaikotko kovin kauas! :)

Pupuilta pupuille

Rakkailla lapsilla on tuhansia lempinimiä, ja Nuppu ja Juju tuntevat kaikki omansa. Nuppu varsinkin saapuu kuuliaisesti paikalle, huutelinpa sitten Embonakkia, Neppurepaletta tai Öpperspöppersiä. Jujukin vaikuttaa reagoivan kutsuihin, jotka on osoitettu niin Juidelle, Ruispuikulalle kuin Bobbyllekin. Yksi yleisimmistä leperryksistäni on vaaleanpunahötähtävä termi ”pupuset”, jolla viittaan näppärästi molempiin mussukoihini. Sana esiintyy puheissani sen verran usein, että olen luultavasti aiheuttanut kissaeläimilleni jo lievämuotoisia identiteettihäiriöitä. 

”Työntää päänsä piiloon, luulee ettei nää, susihukka pientä puuhkahäntylää…” 

Pupuseni olivat yhtä suurta hämmentynyttä nöyhtäpilveä, kun aloin vapun jälkeen puhua, että emo ja iskä ovat lähdössä katsomaan pupusia. Lisäksi kerroin, että vien pupuille tuliaisena pupujen vanhan pupunkuljetuskopan. Lupasin myös, ettei pupumurusten tarvitse enää ihmetellä saati sitten säikkyä jättimäisiä vappupalloja, sillä ne olivat menossa pupujussukoiden talouteen.

 

Juju laski, että edellisessä kappaleessa mainittiin puput… 

 

…ainakin kuusi kertaa!

Tässä vaiheessa pääni päällä välkähti vihdoin pupuvalo ja ymmärsin tarjota pikkuisille selväsanaisempaa informaatiota: olimme lähdössä kylään kummityttöni luokse ja tapaisimme ensimmäistä kertaa perheen uudet jäsenet, ihka oikeat puput. Siis sellaiset kanit (Oryctolagus cuniculus), joilla on pitkät korvat ja töpöhäntä.

 

”Ovatko ne siis tällaisia tunneleita kaivavia söpöpupuja? Oryctolagus tonkimispupus?”

 

”Tai sängyllä lötköttäviä suukottelupupuja? Oryctolagus pinkkimussupupus?”

 

Eivät, vaan ihanan rehtejä maatiaispupuja, jotka tottelevat nimiä Sonja ja Saara.
Luultavasti myös termi ”pupu” on heille tuttu.

Nuppu ja Juju olisivat halunneet lähteä mukaan jänömiittiin, mutta koska lupaa ei emolta tällä kertaa herunut, ne päättivät heitellä porkkanoita rattaisiin. Kun teippiharjasin vanhaa, ajat sitten pieneksi jäänyttä kassia pupuille viihtyisäksi, Jujun oli pakko ängetä sen sisälle. Tiukkaahan se teki, mutta ahtaan paikan kammosta ei näkynyt yllättäen merkkiäkään. Silmäni putosivat madonsyömien omenoiden lailla lattialle, kun kassin kanssa monet kerrat teutaroinut Nuppu varasi sen sisältä seuraavan pönötysvuoron. Katit viestittivät minulle morseaakkosiakin selvemmin, että olin viemässä vieraille pupuille omien pupujeni rakkaimman aarteen. Kassin, joka oli niille emoa ja iskääkin tärkeämpi!

Juju lupasi, että jos kassi vain jäisi, niin Juju nukkuisi siinä
joka ikinen päivä (ja joka ikinen yö)...

 

Nuppu yritti nokkelasti neuvotella, voisiko jänöleille viedä sen ihanan kassin sijaan
 vaikkapa tällaisen palloradan? Tai emon ja iskän sohvan, jota niiden olisi kiva raapia.

Vaikka olenkin melko toivoton lällykkä Nupun ja Jujun suhteen, en antanut tällä kertaa periksi, vaan pakkasin pieneksi menneen kassin matkalle mukaan. Saatoinpa jopa naksauttaa kieltäni ja pyöräyttää silmiäni. Se vain lisäsi vettä myllyyn, sillä kun hain vappupallot olkkarista eteiseen, kummatkin kissat tulivat norkoilemaan niiden ääreen ilman ainuttakaan puistatusta tai pelonvärettä. Ne katsoivat palloja silmät kiintymyksestä kosteina ja tuntuivat yhä muistuttelevan emoa myös siitä PetExpo-retkestä, jolta ei tarttunut lainkaan tuliaisia kotona nököttäville pikku pupuille. Silloin minun oli pakko suukottaa nöpönassuja ja paljastaa, että niille oli jo matkalla ISO laatikko, jonka sisuksista paljastuisi kaikkien aikojen yllätys.

 

Yhtäkkiä Nuppu ja Juju tajusivat, miten suuresta väärinkäsityksestä olikaan kyse.
Ja voi että, miten asia niitä naurattikaan! Totta kai kassi ja pallot joutaisivat
parempaan käyttöön, ja katit lähettivät oikeille pupuille vieläpä hellät hurinaterveiset 

Kissat myös oppivat, että kun jostain luopuu, tilalle voi tulla jotain yllätyskivaa. Illalla ne esimerkiksi saivat heti kuulla hauskoja seikkailuja, joihin niiden vanhat tavarat olivat päässeet:

 

Nupun oli myönnettävä, että sen suuresti fanittama kummityttöni
osasi ottaa kolmospallon ulkoilutuksesta kaiken ilon irti!

Vaikka minusta oli kiva nähdä, kuinka pinkki pallo tavoitteli taivaita,
en voinut olla kyykkimättä välillä maan tasossa, sillä silmiini osui tämä
valkovuokko, joka oli kaunis ja herkkä jujumaisella tavalla.

 

Leskenlehti taas muistutti hyväntuulista, aamuaurinkoista Nuppua.

 

Tämä sisilisko ei muistuttanut Nuppua eikä Jujua, ja vaikka se olikin aika
veikeä, en voisi suurin surminkaan kutsua sitä pupu-lempinimellä.

Niinpä kiiruhdin taas puputtamaan näiden uteliaiden kanisiskosten kanssa.
Jujua ihmetytti kuulla, että myös ne harrastavat naksutinkoulutusta!

Jos oikein tulkitsin, Saara lähetti niin ikään
hempeitä terveisiä takaisin Nupulle ja Jujulle!

Siitä isosta yllätyskivasta kerromme tarkemmin seuraavassa postauksessa, joten älkää ihmeessä missatko sitä! Vinkkinä voin jo kertoa, että lahjasta tuli heti kevään mehevin jättihitti…

Vappupalloilua

Jujuel Messi on kova poika pallottelemaan. Siinä missä emo vihaa tasapuolisesti kaikkia palloilulajeja lentiksestä keilailuun, Juju rakastaa niin pingistä, minijalkapalloa kuin ilman halki kerien kieppuvaa hiirtäkin. Se on aina valmis pieneen tai isompaankin höntsäilyyn, joten pettymys oli suuri, kun tänään kotiin tuomani pallot pilasivat pienen poitsun vappufiiliksen ihan täysin.

 

Viheriölle kirmaamisen sijaan sporttistaramme livahti pupuna pensaan alle.

 

Erityisen harmillisen Messin reaktiosta teki se, että olin nähnyt niin paljon vaivaa saadakseni pallot kotiin. Ne eivät nimittäin olleet pieniä vanupalloja tai edes helposti syliin solahtavia rantapalloja, vaan retuutin Helsingin sankan vappuhulinan läpi kokonaista kaksi heliumilla täytettyä räikeän väristä folioihmettä:

 

Korkeutta näillä kavereilla on 80 cm kappale. Vaikka ne ovat säyseitä toimistopalloja,
niiden kuljettaminen täpötäydessä metrossa ja suolasillimäisessä raitiovaunussa
ei ole elämys, jota voisin kenellekään suositella.

 

Vapun lisäksi juhlimme töissä muuttoa uusiin tiloihin, ja numero kolme kuvastaa kerrosta, jossa Hupsuttamon palvelusväki päivänsä nykyisin viettää. Lisäksi numero sopii myös Nupulle ja Jujulle, sillä vietämme nyt kolmatta yhteistä vappuamme. Hyvillä mielin valitsin siis ilmapallojen joukosta Nupulle pinkin yksilön ja Jujulle kultaisen, joka sopisi ihanasti sen kinuskiläikkäiseen turkkiin. Näin jo mielessäni, kuinka iloisiksi kissat tulisivat uusista palloista, sillä vuosi sitten ne olivat vallan innoissaan olkkariin asettuneesta leijonastamme. Pidätin hengitystä koko ratikkamatkan, jotta veisin jättipalloineni mahdollisimman vähän tilaa, ja kestin sinnikkäästi virnuilut ja tuijotukset, mutta mikä oli vaivan palkka? Järkyttynyt Jujuel Messi, joka pyysi, että hirviöt huidottaisiin äkkiä ikkunasta ulos.

Nupusta kuoriutui onneksi rohkea pallotyttö, tai sitten olin
onnistunut valitsemaan sen kauneudentajua kutkuttavia värejä.

Nuppu halusi päästä itse ajelemaan palloilla
ja oppikin nopeasti, miten pikku ratit toimivat.

Nuppua ei pelottanut edes silloin, kun kultapallo laskeutui kahisten maton tuntumaan.

Ahaa! Tässäkö siis syy, miksei Nuppu pelkää palloja? Se näkee niissä
kuvajaisen maailman kauneimmasta kissaneidistä!

Jos Nuppu tööttää nenän vastakkain kuvan
kaunottaren kanssa, suloisuus voi vaikka tarttua!

Jujun oli pakko antaa tunnustusta siskolleen rohkeudesta. Poitsukin hiipi vähitellen
lähemmäs, mutta ei täysin kyennyt peittelemään kauhistunutta ilmettään.

Juju joutui keräämään sängyn alla rohkeutta vielä pitkään,
mutta lopulta urheustankit täyttyivät...

...ja Jujuel Messi uskaltautui sittenkin kentälle pallottelemaan!

 

Vapputunnelma nousi taas pallojen kera kattoon, ja toivomme, 

että teillä lukijoillakin on oikein onnistunut ja riemukas vappu!

Leijonaklaanin vapputervehdys

Jos eilen hätyytettiin sutta kiipeilypuusta, niin tänään päästiin hämmästelemään aitoa leijonaa. Se hiipi perässäni asuntoomme työpäivän päätteeksi, eivätkä kissat olleet uskoa silmiään. Kyykistyin eteiseen ja laskin taivaan tuulissa liihottavan ilmestyksen vierelleni. Silloin oma kotileijonamme Juju päätti tulla reippaana poikana tekemään tuttavuutta. Se nuuski leijonaa ja yritti sitten haukata palan sen rapisevasta folioharjasta! Pelastin viidakon kuninkaan pulasta ja laitoin sen ajelehtimaan makuuhuoneen kattoon kissojen ruokinnan ajaksi. Kammottava punaturkki vei kuitenkin Nuppu-paran ruokahalun, joten siirsin sen olohuoneen kauimmaiseen nurkkaan, jotta yllättäen ujoksi heittäytynyt Nuppukin pääsisi kana-ateriansa ääreen.

Siinä se nyt katselee valtakuntaansa!

Onneksi viidakossa kasvaa suuria puita, joiden takaa
pienen leijonan on hyvä kurkkia mallia isosta leijonasta.

Hetkeä myöhemmin ikuistin Jujusta näin hienon leijonapotretin.
Huomatkaa harja, joka on pörhistynyt ihan huomaamatta!

Vappuaattoa vietämme kissojen kanssa kaikessa rauhassa, mutta huomenna edessä on varsinainen hulinapäivä. Serpentiiniä on jo vähän kahisteltu ja ostoskassien sisältöä kummasteltu. Varmaa on, ettei yksikään hupsu tai tosi höpsö katti pääse tylsistymään leikkien ja ohjelmanumeroiden vilskeessä.

Juju auttaisi serpentiinien kanssa vähän liiankin mielellään...

Nuppu hassutteli vapun kunniaksi perspektiiveillä.
Iiiiiiso kissa, mutta pikkuruiset tassut.

Riemukasta vappua kaikille!