Kun Nuppu päivä päivältä rohkaistui, siitä tuli taas se
reipas touhuaja, joka oli valloittanut sydämemme. Nuppu saapuu aina
ensimmäisenä ovelle vastaan, kun palaamme töistä kotiin. Se kuulee ja tunnistaa
tutut askeleet unenkin läpi, ja vielä tehokkaammin sen korvat aistivat
keittiöstä kantautuvat rasahdukset ja raksujen mahdolliset liikkeet. Nuppu
kuulee myös kaukaa, kun lelulaatikko aukeaa, ja juoksee sen äärelle valmiina
leikkimään. Ja jos hyvin käy, vastassa voi olla herra Apinamies.
Herra Apinamies ei lennä eikä pyöri. Oikeaoppisesti herra
Apinamies hilautuu pitkin mattoa tai parkettia, ja Nuppu kävelee sen perässä
erittäin vauhdikkaasti. Ei juokse eikä hypi, vaan kävelee. Alkuaikoina herra
Apinamies oli Nupun suuri ihastuksen kohde, ja pelkkä ”Kanna minut metsään,
Apinamies” -laulu sai Nupun innostumaan.
 |
| Nuppu ja Nupun kulta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti