Lelujen aatelia

Blogiani alusta asti seuranneet muistavat ehkä herra Apinamiehen, Nupun ensirakkauden. Se hilautui lattialla sinnikkäästi vaikka menetti molemmat jalkansa ja irtosi lopulta kokonaan kepukastaan. Herra Apinamies ei ole kuitenkaan vielä saanut viimeistä leposijaansa Lassila & Tikanojan kulkuneuvossa vaan hengailee nostalgiasyistä yhä lelulaatikossa. Seuranaan sillä on jos jonkinlaisia hiiriä (pieniä, isoja, mustia, harmaita, valkoisia, ruskeita, vinkuvia ja jopa yksi viritettävä lelurotta), huiskia, palloja ja mummilta saatu papiljotti, joka on ”yllättäen” Nupun omaisuutta.

Nuppu <3 Hra Apinamies

Nupun leluna on varmasti ilo olla: saa loputtomasti huomiota, kanniskelua paikasta toiseen ja ihastunutta ininää, mutta toisaalta joutuu kestämään paljon. Nuppu nimittäin haluaa pestä lelunsa säännöllisesti, ja juomakupista olen kalastellut moneen kertaan niin flamingon, kalkkunankoiven kuin hiuslenksunkin. Ne ovat alkaneet muistuttaa kovasti toisiaan: jokainen niistä on kovettunut, nyppyinen ja järsitty. Juju kohtelee omia lemmikkejään kauniimmin, sillä paijaamisen sijaan pojumme todella leikkii leluillaan. Niiden parhaimmistoa ovat pallot, lenkkarilaatikko ja villalankaan solmittu hiirulainen, jota Juju jahtaa riemukkaasti kuperkeikkoja heitellen.

Nuppu osoittaa flamingolle rakkauttaan jyrkänteen reunalla.

"Tehdäänkö taas Marilyn-kiharat?"

Kun Nuppu saa hampaisiinsa tämän hiuslenksun, ei ininällä ole rajoja.

Juju valitsee aina tarkasti, millä lelulla
se milloinkin haluaa leikkiä. Etualalla kanankoipi
ja etutassun takana "Lättysenä" tunnettu villafrisbee.