Serkkujen terkkuja

Vaikka ragdollit ovat geeniperimältään periamerikkalaisia rutaleita, Nupulla ja Jujulla on paljon sukulaisia myös Savon sydämessä. Niinpä niiden joululomaohjelmaan kuului söpöä sosialisointia sukulaisten kanssa. Mummi Poppanen kävi murusia paijaamassa, samoin Nupun ihana kummisetä sekä molempien kattien eno. Juitsia alkoi vähän jännittää, kun mama teki lähtöä Tallin tarinoiden kotitilalle: miten sujuisi tapaaminen kissojen ihka uuden serkun, bordercollie Batmanin kanssa?

”Äiskä hei, kantsii harjata hiukset ja pestä hampaat, jotta olet 
edustavana, jos se Batman vaikka sattuisi antamaan sulle pusun!”

 

”Hammastikkua ei saa unohtaa! Jos sulla on raksu
hampaan välissä, niin johan sulle hepatkin hihittää.”

Noudatin Hupsujen ohjeita, ja hyvä niin, sillä häntää iloisesti heiluttava uusi sukulaishauva tosiaan moiskautti minulle heti suukon jos toisenkin. Ilma oli sakeana rakkautta ja lumihiutaleita!

 

Isot korvat, älykäs katse, hieno häntä, komea kuono, tomerat tassut,
lempeä luonne... Aivan täydellinen serkku Jujulle ja Nupulle!

Seuraavaksi rapsuttelujonossa oli kisujen
nallekarhumaisen pörheä shettisserkku Prinssi...

    

...ja suloinen suomenheppaserkku Eemeli.

 

Lähetin myös lämpöiset ajatukset Sónatalle,
joka on laukannut vehreämmille laidunmaille
mutta asustaa ikuisesti sydämessämme. <3

 

Nelsonille ja muulle vuohijengille kuului hyvää,
samoin pupuserkuille, kanaserkuille, kukko-
serkku Elmerille....

...sekä emosta aina yhtä pikkuisilta näyttäville Pipsalle ja Misselle. <3

Illalla Hupsut saivat lomahuoneistoonsa hurjasti terveisiä ja nuuhkuja sukulaisilta, ja Juitsista oli hauska kuunnella jännittäviä bordercollietarinoita. Olihan emo päässyt livenä näkemään, miten taitavasti Batman osasi tehdä temppuja ja hakea pyynnöstä eri leluja, kuten letkeän pikku laiskiaisen, jonka se oli saanut juuri joululahjaksi. Ei ihme, että Jujunkin tempputassuja alkoi poltella...

      

”Miten ois pienet agilitytreenit, mama?”

Hetken aikaa olin harmistunut, sillä jujucollien esteet eivät olleet mahtuneet takakonttiin, mutta sitten puskimme Jujun kanssa pienet aivomme hellästi yhteen ja saimmekin loistoidean. Palaset loksahtelivat kirjaimellisesti kohdilleen, ja tuossa tuokiossa olimme rakentaneet omin tassuin Kaikkien Aikojen Lomaesteen!

     

Zädäm! Hieno, vai mitä? Valitettavasti puhelimella ei saanut yhtään
loikkakuvaa, mutta Juju liiteli rakennelman yli varpaat suloisesti harallaan.

 

Nuppu jätti agilitypuuhat suosiolla bordercollietyypeille
ja keskittyi itse olennaiseen: pusuihin ja söpöstelyyn.

Lomakuvat on nyt plärätty läpi mutta Joulukollin tuomat lahjat
ovat yhä esittelemättä - ja niillä on ollut kiva leikkiä täällä
kotosallakin. Palataan siis niihin tuota pikaa!
Leppoisaa loppiaista, kamut!

Heinäkuun karvaturrit, osa 3

Nupusta on kehittynyt vuosien saatossa aikamoinen höpöttelijä. Sillä riittää nykyisin niin paljon asiaa, että meillä pistäytyvät vieraatkin saavat usein kuulla hassunkurisen ääninäytteen. Nuppu on kuin karvainen pikku satakieli, sillä se osaa livertää, inahdella, ähhätä, piipata, mihhata, piristä, kurahdella ja tietenkin komentaa ärhäkästi sanomalla ”mörriuh!”

Kissa ei ole vienyt kieltä tältä kissalta!

Nupun suvusta löytyy eräs toinenkin kauniin äänen omaava söpöläinen. Sinfoniaa korvilleni tarjoili kesälomareissullamme myös Hupsujen upouusi serkku – maailman hellyttävin minishettis Prinssi!

 

Ponipoika on muistaakseni 88 cm korkea ja osaa hirnahtaa
niin söpösti ”iiiiiiiiiii-hhhihihi-hiii”, että sitä on
muisteltu monta kertaa jälkeenpäinkin.

Prinssissä ihastutti paitsi söpön kompakti koko
 myös valloittavan kiltti ja suloinen persoonallisuus.

Kukaan tuskin ihmettelee, miksi tätä unelmien Prinssiä oli
pakko kyykistyä nuuhkimaan, halaamaan ja pussaamaan...

”Saattoi toi meidän äiskäkin inistä useamman kerran iiiiiii-i-i-iiihana
ponipoikaa paijatessaan. Ja sama hihkuminen kaikuu täällä kotonakin...”

Mutta kuka sanoi ”vufff”? Ettei vain olisi jo meidän seuraava serkku...?

Heinäkuun karvaturrit, osa 2

Jos Juju olisi töissä sirkuksessa, se tuskin olisi mikään suurissa kengissä klompsotteleva klovni. En myöskään osaisi kuvitella sitä leijonia kesyttämään, koska pienellä poitsullamme on erittäin herkästi ilmaan pomppaava säikkypeppu. Koko kissa on oikeastaan sen verran kevyt ja ilmava, että siitä voisi helposti leipoa ketterän pikku akrobaatin!

 

Yleisö haukkoisi henkeään, kun Hui-Mikä-Huizi leijailisi palavan renkaan läpi!

Ei ole oikeastaan ihme, että Juju on niin taitava temppukissa, sillä sen suvussa on paljon muitakin sirkustaiteilijoita. Se tuli jälleen mieleeni kesälomamatkalla, kun pääsimme moikkaamaan Nupun ja Jujun vuohiserkkuja

 

Tässä on Vilkkaiden sorkkien uusin tähtioppilas Nelson! 

Pikku Nelson on iki-ihana temppukili, joka ei vielä puhu mutta pussaa sitäkin suloisemmin! Olin tuupertua onnesta, kun se kävi suikkaamassa poskelleni heinäntuoksuisen suukon, ja ihailin, miten hienosti se jo osasi nousta pyynnöstä takajaloilleen.

 

Hallitsipa Nelson myös Jujun lempitempun eli jalkapujottelun!

Jos sukulaisuutta ei aiemmin huomannut, niin nämä kuvat paljastavat sen!

Paikalla olivat toki myös muut vuohet, jotka verryttelivät jo seuraavalla viikolla alkavaa leiriä varten. Ne avasivat ääntään sanomalla do-re-min sijaan mä-ä-ää ja spurttasivat aitaukseensa tuhatta ja sataa.

 

Ne kertasivat tanssiaskelia...

...ja löivät viisaat päänsä yhteen pohtiessaan kivaa iltaohjelmaa leiriläisille.

Kuulin, että Vili ja kumppanit ovat hypänneet renkaankin läpi...

...joten mahtuisikohan vilkkaiden sorkkien seuraan parit lennokkaat tassutkin?

Entä minkälainen karvaturri seuraavaksi esitellään? Juju ei malta odottaa...

Heinäkuun karvaturrit, osa 1

Joka kesä koittaa se hetki, kun Nupun ja Jujun palvelusväki pakkaa laukkunsa ja lähtee idemmäs sukuloimaan. Niin kävi taas pari viikkoa sitten, mutta eivätpä pikku karvapörpäleet arvanneet, että niille oli tällä kertaa tilattu kokonaista kaksi lomahoitajaa: Hupsuttamon arkirutiinit suvereenisti hallitseva Mummi Poppanen sekä harvinainen mutta erittäin spesiaali vieras...

 

Katsokaa Pöpperströmin ihastunutta ilmettä!

Nuppu nukkui onnellisena kummisetänsä peiton alla, ja Juitsi valloitti öisin Mummi Poppasen jalat. Päivisin kateilla riitti leikkejä ja rapsutuksia, ja hymyilin raporteille, joita Hupsuttamosta sateli lomamme aikana. Eräässä viestissä kummisetä esimerkiksi kertoi, kuinka Mummi Poppanen jahtasi parhaillaan Nuppua hammasharjan kanssa. Kuulosti siltä, että neiti Nöpönenä esitteli hauskimpia kepposiaan ihan vain kummisetää viihdyttääkseen!

 

Nuppu hei, kummisetä arvostaisi varmasti raikkaita suukkoja!

Meillä lomalaisillakaan ei ollut valittamista, sillä vaikka heitimme talviturkkimme hampaat kalisten kylmään järviveteen, karvan määrä on aina on aina vakio. Kyläpaikoissa meitä odotti jos jonkinlaisia turrikoita, ja annoin kamerani laulaa. Koska kuvia kertyi niin paljon ja tutustuin jopa ihan uusiin eläinystäviin, ajattelimme julkaista pörröisistä sukulaisista pienen kesäpostaussarjan. Tällä ensimmäisellä kerralla blogiimme pääsee kurkistamaan Nupun ja Jujun ihana maalaisserkku Misu!

 

Missellä ja Pipsalla oli muita bisneksiä,
mutta Misu onneksi kipitti juoksujalkaa luokseni.

Puskimme, kehräsimme ja kiehnutimme, ja samalla Misu kuiskutti
parit mehukkaat rottatarinat kaupunkilaisserkuille kerrottavaksi.

 

Kuten arvasinkin, serkun seikkailut ja hauskat hiirenvirnat  saivat pienen Jujun
virnistämään autuaasti. Keneltähän ne saavat seuraavaksi terveisiä?
Palaamme asiaan tuota pikaa! :)

Voita ”Sonja ja lumen hevonen”!

Joitakin viikkoja sitten postiljooni raahasi meille vapisevin hauiksin laatikon, joka sisälsi viisitoista Nupun ja Jujun muusuuden hedelmää. Niitä oli odotettu pitkään ja hartaasti, ja meille kaikille tuli kovin epäuskoinen olo, kun loota vihdoin saapui. Ennen avausseremoniaa Juju halusi nousta hetkeksi kukkulan pörröturkkiseksi kuninkaaksi:

 

Mitä ihmettä laatikosta paljastuisi?!

Helpotus oli suuri, kun ”Pörröturkkien rallin” sijaan boksissa nökötti
tekijänkappaleita uunituoreesta romaanistani ”Sonja ja lumen hevonen”.

Vinkkasin teille lähes vuosi sitten, että Sonja-sarjaan oli tekeillä kolmas osa. Kirjoitin romaania joululomalla, nakutin sitä kylminä tammi- ja helmikuun iltoina, jatkoin tarinointia pääsiäislomalla ja valoisina kevätviikonloppuina, kunnes vihdoin ja viimein sain käsikirjoituksen valmiiksi. Puunasin romaania kesälomallakin, ja kun luin elokuussa taittovedoksen, ymmärsin, miksi tekemistä oli riittänyt: seikkailua oli hersynyt 339 sivun verran!

 

Ei lopu Nupultakaan lukeminen kesken!

Nyt kirja on siis valmis, ja olen jopa bongannut sitä kirjakaupoista. Tuntuu paitsi jännittävältä myös hiukan pelottavalta nähdä oma hengentuote hyllyllä miljoonien muiden opusten ohessa. Ostaakohan joku oikeasti minun kirjani? Ja onnistuuko tarina ilahduttamaan lukijaansa? Saankohan vielä kirjoittaa neljännenkin osan?

 

Muusat ainakin lupaavat jatkaa inspiroivaa kehräystään!

Koska olemme arponeet kirjojani blogissa aiemmin, haluaisin tehdä niin tälläkin kertaa. Arvottavana on siis yksi kappale ”Sonja ja lumen hevonen” -kirjaa, ja kuka tahansa saa osallistua kommentoimalla tämän postauksen alle tai Facebook-päivitykseen. Muista laittaa mukaan sähköpostiosoitteesi (jos emme tunne ennestään), niin saan yhteyden, jos voitto osuu kohdallesi. Vaikka romaani on Sonja-sarjan kolmas osa, se ei vaadi aiempien osien tuntemista, ja lukijaksi sopii kuka tahansa, joka pitää eläimistä ja jaksaa lukea pidemmänkin tarinan. Mukana on jännitystä, joulukatrilli, lunta, aaveita, seurustelusuhteita, kaverisolmuja ja tietenkin hevostelun ihanuutta. Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 18.11. klo 20:00 asti, ja arvonnan suorittaa H-hetkellä fiilisten mukaan joko Nuppu tai Juju. Ilmoitamme voitosta viimeistään seuraavana päivänä, ja romaaniin on mahdollista saada omistuskirjoitus.

 

Kirjan esilehdelle on painettu omistuskirjoitus rakkaalle heppaystävälle,
joka on esiintynyt usein tässäkin blogissa ja jonka ansiosta Sonja päätyy
uudessa osassa issikan kyytiin....

Ja tässä on se hurmaava hymy, josta puhun! :-D

Sonjasta saa ilomielin kysellä kommenteissa (ei ole pakko ilmoittautua arvontaan) - ja olisi huippukiva kuulla, jos olet sarjaan joskus törmännyt ja ehkäpä siitä pitänyt.

Onnea kaikille arvontaan – ja mukavia marraskuun päiviä!

 

Meidän kalenterikuu on omistettu Marraskuun murusten Ruffelle,
joka on sydämessämme nyt ja ikuisesti. Tässä kuvassa Nuppu lähettää
suukkoja ja ikävämihhausta pilven päälle.

Ees taas ja töihin!

Hupsuttamon kalenterista on käännetty esiin jälleen uusi kissa (Pöpö), ja lomapäivätkin pläräytyivät ohi yhtä vauhdikkaasti kuin vetävän romaanin (Kafka rannalla) sivut. Aurinko paistoi, Hupsuttamo pysyi lämpimänä, ja kissaemo, isikissi ja Mummi Poppanen suhasivat ympäriinsä kuin kintereillä olisi ollut pahempikin paarmalauma. Niin ei onneksi ollut (paitsi pari kertaa Saimaalla lillutellessa), vaan liikehdintä oli hyvin suunniteltua, koordinoitua ja toteutettua kesälomareissailua niin, ettei pikkukissojen tarvinnut pakata rinkkojaan, vaan ne saivat viettää kesää kotosalla köllötellen ja palvelua vaatien. 

 

Öö... Tilasiko joku lasagnea?!

Juitsi teki keittiölle valituksen...

...mutta Nupulle viileät tarjoilut kelpasivat mainiosti.

Skotlannin-reissumme jälkeen kotona lekotellessa vierähti muutama päivä, mutta sitten emon oli aika lähteä kummittelemaan. Nuppu ja Juju olettivat, että palaisin haamuna Edinburghin linnoihin, mutta viipotinkin Jujun kummisedän (vanhemman veljenpoikani) rippijuhliin. Kummitteluretki hieman venähti, ja kävin sanomassa ”pöö” myös näille kavereille: 

 

Tallin tarinoita -blogin vuohijengiä ei helle hyydyttänyt!

Sónata ja Eemelikin nautiskelivat kauniista kesäpäivistä...

...ja punahöyheninen Elmeri-kukko oli melkoinen linssilude daaminsa kanssa.

Oli mukavaa nähdä Hupsujen vanha raksutorni hyvässä käytössä ihanalla Misu-serkulla!

Raksujahdin ja ukulelesoolon välissä upea sukulaiskatti ehti tietenkin myös poseerata.

Kun palasin kotiin, vietimme isikissin syntymäpäiviä, ja kissat saivat paljon rapsutuksia Läntisen Mummulan edustukselta. Sen jälkeen veljenpoikieni oli aika kummitella Nupulle ja Jujulle, ja kissat olivat selvästi riemuissaan, kun maailman parhaat kummisedät saapuivat niitä paijaamaan.

 

Nuppu oli täynnä rakkautta ja hurinaa!

 

Jujukin hymyili raukeana kiipeilypuusta.

Seuraava muuvimme sai kissat hieman hämilleen, sillä lähdimme kummisetien kanssa liesuun ja järjestimme kateille jo toisen perättäisen mummipoppasloman. Sekin sujui nappiin, sillä kissat olivat sen päätteeksi onnellisia luttanoita – ja äitiäni pitkään kiusannut kesäallergia parani pitkien Nuppu-päikkärien sivutuotteena.

 

Toisaalla isikissi karisti talviturkkinsa näissä vesissä...

...ja pääsi pörröttämään parrakasta koirakaveria.

Teimme vielä yhden hupsunhoitovaihdon: isikissi vapautti Mummi Poppasen, kun itse jäin Saimaan-maisemiin toisiinkin juhliin. Kotiin saavuin vasta viimeisen lomapäivän iltana, ja pitkäaikaisella poissaololla oli kova hinta: vain toinen kissoistamme muisti minut.

 

Ei, se ei ollut Nuppu. Neiti mennä köpötti ohitseni niskojaan nakellen!

Hempeän lempeä Juipsundeeri oli sen sijaan ikävöinyt
 kovasti mamaa ja halasi minut ihan lättänäksi! 

Maanantaiaamuna herätyskellon plinkutus tempaisi minut takaisin todellisuuteen. Kuukauden loma on nyt takanapäin ja arki on alkanut. Vaikka vapauden menettäminen kirpaisee, olen silti tyytyväisellä mielellä. Loma tuntui pitkältä ja aurinkoiselta kuin lapsuuden kesät konsanaan, ja siitä jäi paljon ihania muistoja. Ja arvatkaapas mitä: tämä oli ensimmäinen kesäloma, jolloin ainoat tötteröt bongattiin jäätelöpalloilla!

 

Tervein varpain on kiva töppäillä iskän näyttöä!

  

Höps ja töps! Ihanaa, Kullannuppu, ihanaa! <3