Karvapallero-rakastettuni

Juju on komea, kohtelias ja fiksu poika, senhän tietävät kaikki. Sillä ei ollut teininä hammasrautoja tai nenänpäässä jättimäistä finniä, mutta silti sen oli hankala saada tyttöjen huomiota. Juju seurasi kaihoisasti Nuppu-siskon romanssia ja laati oman ilmoituksen kissojen Tinderiin, mutta sydämen valittua ei löytynyt, ei sitten millään.

 

Ei ollut ketään, kenelle ojentaa poikamiesruusu!

Lopulta Blogistaniaan kuitenkin pelmahti kaksi pyöreäkasvoista brittikissaa, joista toinen oli tyttö – eikä mikä tahansa tyttö, vaan säpäkän söpö tiikeritär, joka hiippaili ihan huomaamatta Huitsin sydämeen. Juju ja Mimmi ovat tassutelleet rakkauden polulle varovasti ja vähän kerrallaan, mutta viime sunnuntaina suhde sai suuren hyppäyksen eteenpäin. Tapasin Purnauskiksessa Mimmin palvelijattaren, joka välitti minulle salaperäisen postilähetyksen. Sulloin pussukan huolellisesti vetoketjulliseen taskuun, ja Jujulta oli pudota paitsi silmät myös nessu, kun pääsin kotiin ja asetin tuliaisen sen tutkittavaksi.

 

Mimmi oli laittanut Juitsille synttärikortin ja lahjan! Ja monta sydäntä!

 

Kortissa oli Jujun lempikuva Mimmistä, ja minä sain postinais-Patena kiitossuukon.

 

Seuraavaksi suukkoja ja nenutuksia sai mini-Mimmi! Miten hyväntuoksuinen
tyttöystävä Jujulla onkaan, ja kuinka kauniit värisävyt ja pehmoinen muoto!

 

Juju ja mini-Mimmi kisailivat onnellisesti matolla, ja Juju oli niin innoissaan,
että oli vähällä hotkaista koko palleron! Onneksi tilanne lopulta rauhoittui,
eikä Mimmin tarvinnut tutustua Jujun suolistosysteemiin.

Mimmistä paljastui velmu puoli, kun se kutitteli Juitsin varpaita.

Rakkaus on juuri tällaista arjen pikku hupailua ja hipellystä!

 

Kun koitti nukkumaanmenoaika, Juju kutsui Mimmin paikoista armaimpaan
eli sen uuteen, ikiomaan rahiin, joka on nyt Mimminkin rahi.

 

Miten autuasta olikaan nukkua vihdoin oma kulta kainalossa!

Nyt Juju miettii, mihin se voisi viedä Mimmin seuraaville treffeille.
Tokihan se ymmärtää, että sillä on hyppysissään vain osa Mimmistä...

...mutta ujolle pojalle tässäkin on jo hoivaamista kerrakseen!

Kiitos suloiselle Mimmille maailman parhaasta tuliaistuposta ja Mimmin emolle postiljoonina toimimisesta! Seuraavan kerran Jujukin haluaa nykiä hellästi turkistaan lämmikettä tyttöystävälleen ja kirjoittaa mukaan oodin, räpin tai vaikkapa balladin.

 

Nuppu antoi veljelle hyviä treffailuvinkkejä ja lähetti itse suukkoja
pilvien päälle omalle Rufukselle. Tosirakkaus on ikuista! ♥

PS. Kuka keksii, mihin kirjaan tämän postauksen otsikko viittaa?
Jujukin luki sitä juuri emon ja mini-Mimmin kanssa...

Jujunkissojen kevät

Omistan kaksi hyvinkin puheliasta kissaa. Nuppu livertää kuin höpötintti: sen suusta kuuluu mitä erikoisempia vikinöitä, piippauksia, mihhauksia ja mähhäystä. Juju taas keskustelee joko naukumalla, narisemalla, mouruttamalla tai sanomalla kaksi sille tärkeää sanaa: ”mama” ja ”puu”. Mammanpoikuus on jopa pahenemaan päin, sillä viime viikolla Juju huusi minulle eteisestä tuplakonsonantillisen hellittelysanan ”mamma”. Vähemmästäkin menee polvet mämmiksi, mutta tämän postauksen aihe on kuitenkin ”puu”, jonka perään Juju on kysellyt jo monta vuotta. Figon ja Frieden suloisen pääsiäisrunon luettuani lamppu alkoi syttyä hitaasti pääni päällä. Koska Juju ei ole uuden Natural Home IV -raapimapuun saavuttua päässyt ”puusta pitkään”, päätin tehdä sille pienen keväisen puutestin.

 

Pyysin Jujua laittamaan silmät kiinni, sillä luvassa olisi yllätys!

Saa avata simmut! Voisikohan paju olla se sun kuuluisa PUU?

 

Aluksi vaikutti siltä, että Juju haastoi riitaa risun kanssa.

Onneksi meno tyyntyi, kun Juju tajusi, että oksiin oli takertunut
 pieniä kissoja, jotka olivat melkein yhtä pehmeitä kuin se itse.

 

Jujua alkoi hymyilyttää, niin suloisia jujunkissat olivat!

Ja voi, miten suuri poikue meille oli saapunut!

Juju houkutteli jujunkissoja kivoihin kevätleikkeihin.

 

Mukaan kutsuttiin myös yksi lisäpehmo, Pumpa Pumpernikkeli.

 

Juitsi ei edes huomannut, miten kovaksi peli Bostonissa muuttui!

 

Onneksi MAMA oli nopea ja veti PUUn ja jujunkissat turvaan jättitassuttajalta!

 

Juju äkämystyi höykyttämiseen. Niinpä se kutsui jujunkissat koolle
ja kuiskutti niiden korvaan, että Pumpalle pitää panna kampoihin.

 

Kuulin pientä sähinää, suhinaa ja jopa murinaa,
kun jujunkissat lukivat lakia Hubbabubballe.

Helpotus oli suuri, kun hurja metsästäjä kesyyntyi
ja vaihtoi eskimopusuja jujunkissojen kanssa.

Mutta onko paju Jujun puu? Uskaltaisin melkeinpä liputtaa asian puolesta. Viimeisestä kuvastamme näkyy se suurenmoinen riemu, jota Juju tuntee löydettyään vihdoin hengenheimolaisia pienistä jujunkissoista:

Pääsiäisilta on kulunut rattoisasti pajunvitseille nauraen!

Valentinuksen päivämääräkämmi

Oletko koskaan kuullut huhuja, että Amor on angorakissa, jolla on pienet, karvaiset siivet ja ikioma jousipyssy, jolla se ampuu nuolia sinkkuräggärien sydämeen? Jos et, niin ei se mitään, sillä tulimme Jujun kanssa tulokseen, ettei juoruihin ole aina luottaminen. Vaikka nuorukaiseni esitteli pari viikkoa sitten charmiaan ja vinkkaili innostaan tutustua suloisiin tyttökissoihin, ei ainutkaan söpötassu tai nöpönenä ole tullut oveamme kaapimaan.

Juju on odotellut sitä itämaista sporttimimmiä, jonka te lukijat äänestitte sille sopivaksi. Ei ole
näkynyt toiseksi tullutta hennon pörröistä räggärineitoakaan saati sitten juurevaa maatiaista...

 

Näin ollen Juju on ilmoitettu mukaan Ensitreffit alttarilla
-ohjelman kissojen ykköstuotantokaudelle.

Iloksemme on kuitenkin todettava, että yksi toinen taruolento on totista totta: Vanha ja viisas Valentinus, jolla on sydämenmuotoiset anturat mutta onneton kalenterinlukutaito. Hajamielinen lemmenkatti nimittäin poikkesi meillä jo maanantaina, vaikka olimme tilanneet sen kylään lauantaiksi niin kuin varmasti kaikki te lukijatkin? Emme halua silti valittaa, sillä lälly vieraamme suoritti tehtävänsä kunnialla ja loihti  huoneistomme täyteen sydämiä ja ihastuksen huokauksia. Pökkäämällä hellästi sekä Jujua että Nuppua se sai ne käyttäytymään niin suloisesti, että tämä kissaemo oli taas pakahtua onneensa.

Rakkaustaian alaisena Nuppu pursotti hiekkikselle ihastuttavan jämerän äl-kirjaimen
suoraan sanasta "love".  Päätimme silti säästää silmiänne, ja hiekkisnäkymän
sijaan saatte ihailla Nuppu-kaunokaista muuten vain.

Jujun rakkaus taas otti tyystin toisenlaisen muodon. Loikoilin sängyllä ja puhuin äitini kanssa puhelimessa, kun kissapoitsu alkoi hyöriä ympärilläni sen näköisenä, että silläkin oli asiaa. Ihmettelin, mistä oli kyse, sillä se oli juuri syönyt masunsa täyteen eikä siis kärttänyt ainakaan ruokaa. Juju kutitti viiksillään kasvojani ja asettui lopulta selälleen kainalooni. Se painoi karvaisen pikku poskensa minun poskeani vasten ja imi itseensä läheisyyttä. Puhelu päättyi, mutta Juju vain nökötti kainalossani. Välillä se töykkäisi kättäni silityksiä pyytäen ja painautui sitten taas lähemmäs. En tietenkään voinut lähteä mihinkään, sillä näin muhkeita hellyyskohtauksia saan vastaanottaa vain kerran vuodessa. Suurin piirtein Valentinuksen päivänä, mutta kukapa nyt kalenteriin tällaisina hetkinä tuijottaisi!

Ihanaa ja pusukehruuttelevaa ystävänpäivää kaikille blogimme lukijoille!

Tohtori Jekyll ja Mr. Juju

Jujun elämää seuranneet ovat saattaneet jo huomata sen kaksi vastakkaista puolta. Toisaalta Juju on herkkä ja ujo nössykkä, jota maman pitää suojella hurjalta maailmalta. Toisaalta se sitten osaa varastaa show'n hinnalla millä hyvänsä. Se käyttäytyy välillä kuin mikäkin Kissadonian ruhtinas, joka menee minne kuono osoittaa ja pötkähtää halutessaan nukkumaan vaikka pehmoisen siskonsa päälle. Lomareissullamme mukana olivat sekä tohtori Jekyll että Mr. Juju, joten tylsyydestä ei ollut tietoakaan.

Voi miten kiltti ja pieni kissanpoikanen sieltä kurkkiikaan!

Senkin iso rötkäle! Äkkiä pois koriste-esineiden kimpusta!

Kiltti vai tuhma? Nyt en kyllä
osaa enää edes sanoa...

Kun kävimme viime syksynä Läntisessä Mummolassa, Juju oli enimmäkseen pupujussimoodissa. Se luikahti sekunnissa sohvan taakse, kun portaista alkoi kuulua ääntä. Vaan toisin oli tällä kertaa! Yläkerta poltteli pikkuista Jujua niin kovasti, että saimme olla vuoronperään nostamassa sitä pois portilta. Se jäi aidan eteen naukumaan, kurkisteli kaiteiden läpi ja mittaili, miten se pääsisi yläkertaan. Yhden kerran Juippi onnistuikin siirtämään itsensä jollain keinolla portin yli. Meille jäi epäselväksi, miten kaikki kävi, mutta veikkaan, että Juju kaivoi itselleen reitin pyyhkeiden välistä. Se on niin älykäs poika, että osaisi varmasti rakentaa portin ylitystä varten vaikkapa jonkin lentohärvelin, jos sille vain tarjottaisiin oikeat työkalut.

Tällainen näky oli aina vastassa, kun saavuin yläkerrasta:
tassua antava kissapoika, joka niin kovasti halusi päästä
uusia paikkoja tutkimaan. Tai sitten Juju vain halusi
tulla mammanpoikana hakemaan pusuja emolta.

Mr. Jujun teki kovasti mieli päästä myös saunaosastolle. Se moukui vaativasti pukuhuoneen ovella, mutta kun ovi yllättäen avattiin, esiin puikahtikin tohtori Jekyll, joka oli huomattavasti matalampi, hiljaisempi ja hyytyneempi kuin sarvipäinen kaksoisolentonsa. Se liimautui kynnykselle nytkyttämään kaulaansa ja katsoi hämillään, kun majatalon rempseä emäntä (joka sattui muuten olemaan nimeltään Nuppu!) köpötti suorinta tietä pesuhuoneen kautta saunan lauteille. Vaikka vietimme mummolassa kokonaiset viisi päivää, tohtori Jekyll ei koskaan päässyt pesuhuoneen kynnysmattoa pidemmälle. Onneksi tutkijaherra sentään uskaltautui ulos sen verran reippaasti, että pihamaalla nähtiin vilahduksia jopa Mr. Jujusta – tuosta kaikkien rakastamasta herttaisesta pikku riiviöstä...

Tässä tohtori Jekyll astelee korrektisti pihamaalla.

No mutta! Mr. Jujulle ei riitä edes hehtaarien laajuinen pihamaa! Rajoittava aita löytyi täältäkin.

Mr. Juju on päättänyt selvittää, miten se pääsisi aidan tuolle puolen.
Näkeehän sen hönömpikin, että ruoho on siellä vihreämpää.

Onneksi portin lähellä tohtori Jekyll sai taas vallan ja alkoi kummastella läpättävää tuulihyrrää.

Ohi hurahtava traktori varmisti, että Mr. Juju palaisi vasta seuraavalla ulkoilukerralla.

Meillä katsotaan futista vain silloin, kun fanit osoittavat suosiotaan
Kissadonian ruhtinaalle. Hurraa, Juju, Jekyll ja Hyde!

Nerokas haastattelu

Nupun ja Jujun suosikkikoira, amerikanbulldoggi Nero, on esittänyt niille jännittävän haasteen. Vastattavana olisi nyt viisi kiperää kysymystä ja kehotuksena innostaa mukaan uusia karvakuonoja.  Säännöt tuntuvat melko lailla selviltä. Kas tällaiset ne ovat:

Haasteen tehtävänä on

1. Vastata saamiisi kysymyksiin.

2. Keksiä viisi uutta kysymystä.

3. Haastaa viisi bloggaajaa tekemään samoin.

Vaikka yleensä kirjoittelen omavaltaisesti Nupun ja Jujun puolesta, tällä kertaa ne saavat tulla luvan kanssa itse näppistä lätkyttämään. Toivottavasti kyynärpäämeininki jätetään ruokakupille, eikä kenenkään tassu mäjähdä virransammutusnäppäimelle niin kuin yleensä...

Nyt niitä kyssäreitä tulemaan!

1) Mieluisin tv-ohjelma?

Nuppu: Parasta seurattavaa on Netflixin The Happy Cat" -leffan traileri. Sitä katson pää kallellani, ja saattaapa suustani kirvota muutama "mmmmih" ruudulla pomppiville pikkulinnuille ja hiirulaisille.

Juju: Kun muut katsovat televisiota, minä kiipeilen sen takana. Kun muut laittavat leffatykin laulamaan, minä istun jo sen päällä (mutta vain hetken, sillä "iskälle" tulee jostain syystä kiire saada minut syliinsä). Toisinaan olen sentään mukana katseluelämyksessä: loikoilen ihmisemon päällä, ja silmieni edessä vilkkuu suloisia unikuvia.

Tositeeveessä Juju.

2) Miksi kissat syö eri nappuloita kun koirat?

Nuppu: Nappuloita...? Eli papanoita... eli raksuja? Missä on raksuja? MÖRRRRIUH! Syövätkö koiratkin raksuja, ja miksei kukaan anna niitä minulle? Koiran raksuja tähän kuppiin, kiitos!

Juju: Luulenpa, että Neron nappulat saisivat häntäni vispaamaan niin kovaa, että se voisi vaikka irrota. Jos Nero taas söisi minun raksujani (joita saan välillä niin sanotusti tiskin alta), hän saattaisi haukkumisen sijaan alkaa mouruta, kirnuttaa tai (jos oikein pahasti kävisi) mihhata.

Tiedän kyllä, missä niitä on.
Eikä auta,vaikka tassua antaisin.

3) Kesän paras tuoksu?

Nuppu: Mummin käsivoide tuoksui hempeiltä kesäkukkasilta. Tuoksuin itsekin yhtä namilta, kun hän innostui minua silittelemään. Ei sillä, etten muuten tuoksuisi hyvältä, sillä nuuskun kuulemma luonnostani ihanalta ympäri vuoden. Quattro stagioni siis.

Juju: Taisin haistaa kaikkien aikojen ihanimman parfyymin juuri hetki sitten, kun emo saapui kotiin musta samettipotta päässään. Jalassaan sillä oli kireät joustohousut ja jaloissaan mustat, varrelliset kumitohvelit täynnä eksoottisia tuoksuja. Hansikkaat vihikuonotin sentti sentiltä, ja kutittelinpa viiksilläni myös emon pölyn peittämiä käsivarsia ja auringon suolaamaa nenää. Luulen, että tuoksu, josta kiinnostuin, on itse asiassa eau de islanninhevonen.

Mmmm, apilankukkia, heinänkorsia, sahanpuruja...

Vivahteita pörröisestä karvasta ja tuulen tuivertamista jouhista...

Häivähdys töltistä hiekkatiellä ja kiitolaukasta voikukkapellossa!

4) Jos et olisi kissa niin mikä eläin olisit ja perustelut?

Nuppu: Olisin melko varmasti luppakorvakani. Porkkanoista tai salaatista en ole kiinnostunut, mutta olen yhtä pehmoinen ja hupsu pupeltaja kuin monet jänislajikkeen edustajat. Onpa minua verrattu myös pikkuruiseen teddynalleen, koska olen yhtä pörröinen lyllertäjä ja herttainen talviunikaveri.

Juju: Olisin varmaankin koira, tarkemmin sanottuna bordercollie. Mama on arvellut, että olen jo nyt puoliksi sellainen, sillä selvitän pujotteluradat, tunnelit ja korkeatkin esteet leikiten. Saattaisin olla myös villi ja vapaa mustangi tai savannilla lönköttävä leijona.

Pupu mikä pupu.

5) Ihmisen kolme parasta ominaisuutta?

Juju: MAMAAA, UU-UU-UU! <3 Vaikka joskus voisi luulla, että ihmisissä olisin erityisen ihastunut heidän kykyynsä avata peukalon avulla kanaherkkupussi, tämä piirre on vasta toisella sijalla. Paras ominaisuus on ehdottomasti seuranpito. He keksivät hauskoja temppuja, saavat strutsihiiren liikkumaan ja jopa lentämään, harjaavat, silittävät, ottavat syliin, pussailevat ja höpöttelevät hassuja. Ihmisten jalat ovat ominaisuus, josta pidän erittäin paljon. Niiden päälle on hyvä käpertyä nukkumaan, ja niitä on myös mukava nakertaa. Erityisesti pohkeista ja varpaista.

Nuppu: Kaikki kolme ominaisuutta liittyvät palvelualttiuteen ja kykyyn ymmärtää hienovaraisia vinkkejä. Sananen vain, ja he tottelevat, oli kyse sitten ruoan antamisesta, peiton alle päästämisestä tai masurapsutuksista. Niitä raksuja vain ei jostain syystä tipu. Siitä pieni miinus.

Mama tietää, miten kuuluu rapsuttaa.

Koska kone on vielä ehjänä ja tiedostot tallessa, kirjaan seuraavaksi ylös Nupun ja Jujun kysymykset. Me olemme suurelle yleisölle harmillisen tuntemattomia (lukupiirimme on pieni mutta sitäkin arvokkaampi!), ja moni tutuistamme onkin jo haastettu mukaan. Vienosti naukaisten ehdotamme kuitenkin, että jos suinkin ehditte ja haluatte, niin meistä olisi mukava kuulla, kuinka Marraskuun muruset, Karvakorvien valtakunta, Kissaklaani, My Ragdolls ja Small Paws Big Results vastaisivat. Kuka tahansa muukin saa osallistua haasteeseen, jos siltä tuntuu – me lukisimme vastauksia innosta huristen.

Tässäpä kysymykset:

1. Mikä olisi sinulle sopiva intiaaninimi?

2. Mikä touhusi sai omistajasi viimeksi nauramaan?

3. Mitä toivot kesän tuovan tullessaan?

4. Minkä taikavoiman haluaisit ja miksi?

5. Kuinka pidät huolta suloisesta ulkomuodostasi?

(HUOM! Nuppu haluaisi lisätä kuudennen kysymyksen Rufukselle: Kuinkahan paljon kyseinen herra tykkää Nupusta asteikolla yhdestä kymppiin + minkä takia?) :o)

Entäs jos vastaus on 4,5?! Tykkää, ei tykkää, tykkää...?