Kissafyssarien vastaanotto

Olen keskittynyt viime aikoina fysiikan lakien kumoamiseen eli oikeaoppisen juoksu- ja kävelyasennon treenaamiseen. Ei ole täysin sama, missä kulmassa läväytän räpyläni maahan, vaan kaiken täytyisi tapahtua juuri oikealla tavalla, jottei jalkakaareni kipeytyisi. Mallia olen yrittänyt ottaa Jujusta, joka liikkuu kuin pörröinen sporttigaselli. Sen askel on pitkä, lennokas ja joustava. Lantion tuesta en osaa sanoa, mutta voin vain olettaa, että sitä löytyy. Jujun syvät vatsalihakset ovat luultavasti silkkaa terästä, akillesjänteet joustavat kimmoisina eikä lihaskireyttä löydy. Mikä on Jujun salaisuus? Luulen, että se on joogaliike nimeltä bratwurst-tervehdys:

Liike aloitetaan täydellisen rentona bratwurstina:
Makaa pöydällä niin pitkänä pötkönä kuin suinkin osaat!

Venytä vielä aste lisää niin, että yletyt pöydän reunan yli.
Avaa silmäsi ja tervehdi lattialla joogaavaa ystävää tai emoa.

Kyyristelevä kontio on liike, joka pyöristää
kivasti selän nikamia ja vahvistaa eturaajoja.

Urkkivassa kirahvissa loihditaan vartaloon
miellyttävä mutka ja tyydytetään samalla
loputonta tiedonnälkää.

Vaikka fysiologiasta puhuttaessa katseeni kiinnittyy aina ensimmäiseksi Jujuun, kodissamme on myös toinen kissa, joka haluaa jakaa vinkkejä notkeampaan elämään. Se on venyttelystään ja joogataidoistaan tunnettu kaunokainen, Nuppu. On ilman muuta ok ottaa siitäkin mallia, mutta sivustomme ei kanna minkäänlaista vastuuta harjoitusten jälkimainingeista tai fysioterapeuttisesta oikeaoppisuudesta:

Nyököttävässä Quasimodossa on tärkeintä saada aikaan
mittava niskakyömy. Paina päätä ponnekkaasti eteen ja alas.
Asanan oppii hyvin esimerkiksi tietokoneella kökötellessä.

Sohvasuukotus sopii varsinkin todellisille sohvaperunoille.
Siinä hiljennytään kunnioittamaan tätä laiskuuden tyyssijaa.

Yllätetty kenguru ei vaadi lainkaan vatsalihaksia,
sillä tässä liikkeessä luotetaan totaaliseen
ryhdittömyyteen. Olennaista on jalkojen riittävän
suuri haara, koska muuten töpöjalkainen
 kenguru kellahtaa hetkessä kumoon.

Leuallaan kenottava toukka on yksi Nupun lempiasentoja.
Se ei kuitenkaan jaksanut itse demonstroida liikettä
vaan pyysi avuksi ystäväänsä, Idän pikajunaa.

Juju päätti session ryhdikkääseen poseeraukseen,
mutta Nuppu ei joko A) ymmärtänyt, milloin pitää
lopettaa tai B) oli joogannut itsensä umpisolmuun.

Varmaa kuitenkin on, että valitsi minkä tahansa
joogamuodon, lopputuloksena on euforinen rentous!

Tähtioppilaan edistysaskelia

Eilen oli tuiki tavallinen toukokuinen tiistaipäivä. Ei mitään uutta auringon alla, kunnes saavuin kotiin töistä ja tanssitunnilta ja sain Jujulta poikkeuksellisen riehakkaan vastaanoton. Se oli selvästi odotellut minua, sillä se suorastaan villiintyi paluustani: juoksenteli ja hyöri ympärilläni ja kiivetä rapisteli kiipeilypuuhun korvat formuloina. Kun silitin sitä, se pötkähti lepotasolle niin riemukkaan velttona, että oli vähällä lerpsahtaa reunan yli. Samalla sen pikkuinen kehruumoottori käynnistyi, ja Juju sulkeutui pehmoiseksi keräksi käteni ympärille.

Jujun vaihtoehtoinen leikkiinkutsu näyttää tältä. Se kuulostaa narinalta
ja ilmenee myös viherkasvien nakerteluna.

Yltiöpäisen villistä tervetulotoivotuksesta innostuneena päätin järjestää Jujulle erityismukavan illan, johon kuuluisi koulutusta, leikkiä, harjausta ja yleismaailmallista suukottelua. Juju taas oli varannut minulle monta tähtihetkeä, joita olen odottanut jos nyt en koko elämääni niin ainakin useita kuukausia. Viime marraskuussa kirjoitin päivityksen kissankouluttajan aivopähkinöitä, jossa tunnustin ikuisuusongelmamme: olen opettanut Jujun nostamaan lelun suuhunsa, mutta minulla ei ole ollut aavistustakaan, kuinka saisin sen tuomaan lelun minulle. Vaan nytpä on! Eilen Juju hoksasi homman sattumalta itse, ja minä olin skarppina naksuttimen kanssa. Pudotin lenksun Jujun sivulle ihan sen viereen, joten Juju vain kääntyi paikallaan, nosti lenksun suuhunsa, suoristautui ja pudotti lenksun eteeni. Silloin naksautin, kehuin kamalasti ja annoin ruhtinaallisen palkinnon. Juju tajusi jälleen homman heti, ja kun tuo piste saavutettiin, saimme tempun hallintaamme! Nyt voin lisätä vähitellen välimatkaa, kun Juju ymmärtää, että naksaus tulee vasta silloin, kun lenksu nököttää nenäni alla.

Oikeaoppinen alkutilanne on siis tämä. Aiemmin tein virheen heittämällä lenksun
liian kauas tai pudottamalla sen liian lähelle eteeni. Molemmissa tapauksissa Jujun
oli lähes mahdoton tehdä vahingossa oikein.

Kun lenksu oli nyt riitävän lähellä, Jujulle tuli houkutus
tarttua siihen. Mutta kuka kissa nyt mutkalla tykkäisi olla?

Niinpä Juju sitten oikaisi itsensä! HEUREKA!

Olisin tyytynyt tähän oivalluksen tuomaan riemuun, mutta Jujulla oli vielä hihassaan yksi ihana yllätys, joka nostatti hellyttävyydessään kyyneleet silmiini. Kirjoitin helmikuussa hieman katkerahkon tilityksen Mato Matala matkustaa, jossa kerroin Jujun ja mieheni yhteisestä rituaalista nimeltä matkustus. Siinä Juju hilautuu mattoa pitkin kyljellään ja ponnistaa aina vauhtia mieheni käsistä. Kesti kauan ennen kuin edes näin tuon tempun, eikä Juju suostunut tekemään sitä ikinä minulle, vaikka kuinka kerjäsin. Mutta eilen tähänkin tuli muutos: kun tulin hampaita pesemästä, Juju odotti minua oven toisella puolella ja kellahti kyljelleen eteisen matolle. Mieheni sattui näkemään tilanteen ja väitti, että Juju haluaa matkustaa. Kyykistyin äkkiä ja asetin innosta tärisevät käteni ponnistuslaudaksi varmana, että Juju huomaisi haparoinnin ja jättäisi reissut väliin. Se teki kuitenkin matkustustempun pariinkin kertaan, enkä olisi voinut kuvitella hupsumpaa ja suloisempaa päätöstä päivälle, jolloin tehtiin historiaa monella tapaa.

Iltaleikkeihimme kuului myös tämä kilisevä pallo,
jota Juju osaa työnnellä pyynnöstä kuonollaan.

Jujusta on myös ihanaa pudotella palloa tunneliin tai
hyökätä sen kimppuun tunnelista käsin niin, että pallo
sinkoutuu ilmaan kuin tykin suusta.

Kun minä ja Juju leikimme ja kouluttauduimme, Nuppu luki Madonnan elämäkertaa.
Toivottavasti kirjastossa ei huomata lievästi järsittyä päänauhaa. Jujun mielestä
taas on ajanhukkaa lukutoukkailla, kun tarjolla olisi sporttistakin ajanvietettä...

Yin Yang Nuppu

Olisi mahtavaa, jos kykenisin joskus sulkemaan ajatusteni virran ja saavuttamaan henkistyneen tilan. Viime viikolla päätin taas kerran kokeilla, olisiko minussa epäilyistäni huolimatta ripaus syvällistä joogia, sillä päätäni särki ja kaipasin kipeästi rentoutumista. Kuuntelin silmät kiinni sängyllä kiinalaista rentoutumisliverrystä ja solisevaa puroa ja tein harjoitusta, jossa jokainen kehonosa rentoutetaan yksi kerrallaan.

Olin juuri pähkäillyt oikean jalan varpaita ja päässyt henkisellä matkallani pohkeeseen, kun aloin kyseenalaistaa koko puuhaa. Vaikka kuinka yritin, jalkani ei tuntunut painavalta tai rennolta – kunnes tapahtui jotakin todella kummallista: Yhtäkkiä Nuppu nousi vierestäni, asteli vasemman  jalkani yli ja lötkähti oikean pohkeeni päälle rentona kuin rentukka! Kyllä, nyt minäkin tunsin, kuinka painavalta oikea jalkani tuntui. Rentoutumisharjoitus muuttui nauruksi, mutta mikäs sen parempi jännityksen ja päänsäryn karkottaja! Ehkä jooga voisi sittenkin olla minulle sopiva liikuntalaji – ei hatha tai astanga, vaan Yin Yang Nuppu.

Silmäluomet painavat sata kiloa... Anturat on valettu
betoniin... Häntä on tehty lyijystä... Zzzz...

Etualalla roikkuu Yin ja takaa kurkkii Yang.