Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesä. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 29. kesäkuuta 2022

Avarassa luonnossa

Juhannusaamussa oli tänä vuonna erityistä taikaa. Linnut liversivät, aurinko paistoi, naapurit olivat mökillä ja Hupsujen kotitalon sininen ovi avautui vihdoin myös kateille. Aamukahvin kulautettuani kysyin, kuka olisi se rohkea karvapallero, joka lähtisi nuuhkimaan kesän tuoksuja vehreälle pihamaalle. Nuppu kipitti kiireesti korituolin alle piiloon, mutta Jujua poltteli päästä tsekkaamaan, mikä on se outo paikka, jonne emo ja isikissi aina vähän väliä häippäävät. Niinpä se antoi pukea valjaat ylleen ja tassutteli suorinta tietä kuistille.
 
Nyt ei nähty mitään pelokasta kiikkaamista,
vaan Juju lähti heti laskeutumaan rappusia.
    
Se puski määrätietoisesti terassille ja kohti näköalatasannetta.

  
Laakealta kalliolta oli hyvä katsella pihaa. Emo selitti,
että kaikki, mihin aurinko osuu, on Jujun valtakuntaa.


”Koko viidakkoko?” Juitsi kysyi, ja niin juuri, koko viidakko!

    
”Okke, okke”, Juju tuumasi ja mietti hetken.

Ei siinä sitten muu auttanut kuin lähteä tarkastamaan tiluksia.


Juju harppoi pitkällä askeleella pitkin valtakuntansa reunoja.


Jos hännästä voi jotain päätellä, pikku kisulla oli tosi kivaa.

 
”Onpas täällä ihanan pehmeät ja hyväntuoksuiset matot!”


Juju ulkoili pitkän aikaa, ja sisälle päästyään se rojahti ihan väsyneenä eteiseen lepäämään. Ehdin jo säikähtää, että olimme reuhtoneet kerralla liikaa, mutta pienen huilihetken jälkeen Juju palasi ovelle pyytämään uutta viidakkoviipotusta!

 
Ja totta kai me viipotetaan, kulta!

Kun Juju nauttii elämästä, emokin kehrää täysillä!

Juju kävi ulkona juhannuspäivänä kokonaista neljä kertaa, mutta seuraavana aamuna olin ihmeissäni, kun se ei halunnutkaan pukea valjaita tai lähteä ulos. En halunnut tietenkään painostaa mihinkään, koska ulkoilun pitää olla vapaaehtoista ja kivaa. Salaa minua silti vähän harmitti, koska olisin niin mielelläni taas seikkaillut pienen kissanpoikaseni kanssa. Illan suussa odotti onneksi ihana yllätys: ovelta kuului Jujun naukaisu, ja kun menin eteiseen, pieni poitsu katsoi minuun vetoavasti ja antoi tassua. Kun otin valjaat ja kysyin, haluaako Juitsi ulos, se  puski valjaita niin, että pää melkein sujahti itsestään lenkin läpi. Valjaat olivatkin päällä hetkessä ja Juitsi taas tutkimusmatkalla!
 
Illalla viidakossa olikin ihan uudet äänet ja tuoksut!

Seikkailimme ainakin puoli tuntia ja bongasimme jopa sammakon. Myös pihamme ”Mösjöö Mössöksi” nimetty vesimyyrä oli vauhdissa, mutta herrasmiesmäinen Juju vain katseli valppaasti valtakunnassaan ahertavien kansalaisten puuhia eikä puuttunut niihin. Kaikkein onnellisin olin, kun istuimme Jujun kanssa yhdessä kuistin rappusilla ja lempeä iltatuuli leyhytti turkkiamme. Vaihdoimme halipönkyn ja sovimme, että tämä on meidän uusi ihana kesäjuttu. Maman ja Justuksen laatuaikaa!

Toistaiseksi Nupun kanssa laatuaikaa on vietetty sisätiloissa,
mutta nyt silläkin on uudet valjaat, joten kuka tietää, vaikka
Nöpiskäinenkin saataisiin vielä viriteltyä viidakkomoodiin!
 
Ja jos ei, niin tämä katti ulkoilee kahdenkin edestä!
 
Ihania kesäpäiviä ja lomasesonkeja, kamut!💖

lauantai 4. kesäkuuta 2022

Johan tuikkasi!

Kesäkuun toinen päivä oli tänä vuonna torstai, ja vettä tuli kuin aisaa. Taivaalta hyökyvä kaatosade mätsäsi täydellisesti huoleen, jota tunsin päivän aikana pienistä kissanrutaleistani, joita molempia käytettiin eläinklinikalla. Taustaksi kerrottakoon, että talvella Nuppu ja Juju kävivät hammaskiven poistossa, ja molemmilta löytyi suusta myös muuta harmia: Nupulta kaksi poistoa vaativaa hammasta ja Jujulta yksi. Pääkaupungin eläinlääkäriltä ei löytynyt aikoja kuin monen kuukauden päähän, joten päädyimme käyttämään maaliskuussa Nuppua hampaanpoistossa täällä uusilla kotikulmilla. Kaikki sujui esimerkillisesti, joten varasimme operaation myös Jujulle, ja sen aika koitti siis torstaina. Nupulle taas oli varattu samaan syssyyn rabies-rokotus, koska haaveenamme on päästä kesän aikana valjastelemaan.

 
Hurjalla supikissa Nupullahan on todettu raapies,
mutta rabiesta emme tietenkään halua! Roaar!


 
Juitsi sai oman rabies-rokotteensa kuukausi sitten flunssapiikin yhteydessä.

Aluksi klinikalla Juju vaivutettiin unten maille, ja sitten Nuppu sai oman piikkinsä. Keskustelimme jälleen lepakoista ja siitä, ettei meillä olisi rokotuksesta huolimatta aikomusta lähteä öiselle lammelle niitä tähystämään. Sitten olikin aika pakata Nöpiskä boksiin ja lähteä kotiin Jujun operaation ajaksi.


Köröti-köröti ja miau miau!


Huristelimme jo hyvää vauhtia poispäin, kun aloin silmäillä Nupun rokotepassia. Silloin sydämeni heitti voltin: jos tarraan oli uskominen, Nuppu oli saanut rabies-rokotuksen sijaan kolmoisflunssapiikin! Sen saman, jonka se oli saanut seitsemän kuukautta sitten Helsingissä! Harkitsin jo paniikkipuhelua klinikalle, mutta päätimmekin tehdä tyylikkään U-käännöksen. Pian viipotin sadetakkeineni kaatosateen halki henkihieverissä kysymään hoitajilta, olinko nyt ymmärtänyt oikein, että Nupulle oli annettu väärä rokotus. Ja niin oli tosiaan päässyt käymään, vaikka olin tullessani oikein erikseen ilmoittanut, että Nuppu tuli rabies-rokotukseen. Asiaa pahoiteltiin kovasti, ja minulle vakuutettiin, ettei ylimääräisestä rokotuksesta ollut mitään haittaa eikä sitä tietenkään veloitettaisi. Nuppu oli kuitenkin haettava autosta uudestaan tökittäväksi, ja tällä kertaa se sai kankkuunsa oikean tuikkauksen.

Tai ainakin toivon niin! Emme aio silti
edelleenkään moikata lepakoita.

Olin kotiin päästyämme melkoisen stressaantunut, ja keskittyminen töihin oli vaikeaa, varsinkin kun mietin koko ajan, miten Juju pärjäisi. Kun menimme sitä hakemaan, kävi ilmi, että yhden sijaan siltä olikin jouduttu poistamaan kaksi hammasta, joissa oli vieläpä ollut juuret kahteen suuntaan. Niinpä Jujulla oli edessään isompi toipuminen kuin Nupulla kevättalvella. Sydämeni tulvi huolta ja sääliä, kun pieni kissanreppana tuotiin minulle kotiin vietäväksi.


Reipas Juju kuitenkin vakuutti heti mamalle,
että on ihan turha murehtia tai stressailla.



Juju oli aluksi hivenen hoiperteleva mutta iltapäivällä sille maistui jo ruoka, ja vaikka se teki vähän omituisia asioita, kuten nökötti juomakupin vieressä kauluriaan liottamassa, se näytti pärjäilevän melko hyvin. Pidimme siitä miehen kanssa vuorotellen huolta, mutta arvatkaapa, kuka osoittautui ylivoimaisesti parhaaksi hoitajaksi?
 
No sisar hento beige tietenkin!

Kullannuppu oli selvästi huolissaan pikkuveljestään ja piti siitä lempeästi huolta. Olin ajatellut nukkua työhuoneessa kahdestaan Jujun kanssa, mutta totta kai päivitin suunnitelmaa ja otin myös Nuppu-hoitsun mukaan. Sillä kun oli rentouttava vaikutus sekä minuun että Jujuun.
 
Kun aamulla lähdin alakertaan, sain seurakseni kaksi
hyväntuulista kattia, ja vihdoin olo tuntui kevyemmältä!

Jujun toipuminen on alkanut onneksi hyvin, ja se on selvästi mielissään saadessaan jääkaappiviileitä patee-mössöjä ja monenlaista erityishuomiota.
 
Jujulla on uusi lentokone, ja totta kai pikku potilasta
lennätetään aina, kun se pyytää meitä piloteiksi.

Ikkunasta on ihana katsella lintuja, pupuja
ja pienen kirsikkapuun kukintaa.
    
Ja kun omistaa vielä siskoista parhaan, niin ei ole hullummin asiat! <3

 
Ihania kesäpäiviä teille kavereille! Me kerrotaan pian taas lisää kuulumisia!

torstai 15. heinäkuuta 2021

Villa Hupsu

Nupun ja Jujun aristokattinen kerrostaloarki heitti räggärinpeppua ennen juhannusta. Suunnitelmissa oli vetäytyä heti loman aluksi hyväksi havaittuun huoneistohotelliin Savon sydämessä, mutta elohopean hilautuessa hellelukemiin meitä alkoi hirvittää: lomakodissa ei olisi lainkaan ilmastointia, joten koko reissu oli vaakalaudalla. Onneksi suunnitelmia pystyi vielä rukkaamaan, ja päädyimmekin vuokraamaan kaupunkiköörillemme Anttolanhovista ilmastoidun rinnetalon puolikkaan, jossa riitti tilaa ja näkymiä!
 
Automatkan mourut unohtuivat, kun pääsimme näihin maisemiin!
Löydätkö kuvasta toffeelaikukkaan turistin?

 
Juju olisi halunnut heti kiskoa speedot jalkaan ja painua biitsille.

 
Sen jälkeen voisi kuivatella turkkia saunassa tai takan äärellä.

 
Nuppu hoksasi, että terassin grillissä
kelpaisi käryttää possunsydäntä.


Tehtävä numero kaksi: löydätkö kuvasta Pullervon?

Tuntui suorastaan hämmentävältä, että me Hupsut saimme levittäytyä kahteen kerrokseen, ja lääniä oli paljon laajemmin kuin kotona. Kuljimme kaikki aluksi hämmentyneinä pötköinä (osa vaakapötköinä, osa pystypötköinä) ja mietimme, miten edes osaisimme olla niin hienossa paikassa. Peittelimme sohvat ja sängyt omilla tutuilla vilteillämme ja ripottelimme sinne tänne kotoa kärrättyjä tavaroita, kunnes aloimme kotiutua lomalukaaliimme.

 
Sängyt olivat pehmoisia ja riittävän suuria meille neljälle.

Seinillä oli jänskempää taidetta kuin kotona.

 
Ruokaa sai tilattua suoraan petiin... niin kuin kyllä kotonakin.


Maisemia pystyi ihastelemaan myös fiiniltä porrastasanteelta.

 
Nuppu tosin vetäytyi mieluummin turvallisesti pehmotyynyjen väliin.


Jälleen kerran kävi selväksi, kumpi kissoistamme on kiinnostuneempi seikkailuista ja kumpi rennosta lomalöllöttelystä...

Jujufer Kolumbus juoksi rappuja ylös ja alas välillä kolme porrasta kerrallaan
aiheuttaen henkilökunnalle kylmää hikeä ja sydämentykytyksiä...

 
Nuppu Naudashian sen sijaan nautti
hemmotteluhoidoista ja tyttöjen illoista.


Mälsintä oli, jos henkilökunta meni parvekkeelle
ja jätti seikkailunhimoisen Jujuferin tylysti sisälle!


Onneksi Mummi Poppanen tuli käymään ja toi ihanan rotan!
Se sai Nupunkin riehaantumaan köyryselkäjuoksuun!

Jujusta olisi ollut hauskaa treffata Milton-serkkua,
mutta henkilökunta väitti, että terkkujen lähettäminen oli
 parempi idea, koska serkkupoika on melkoisen iso.

Viivyimme Villa Hupsussa neljä yötä, ja kissat kotiutuivat koko ajan paremmin:

Kun olimme liesussa, mössykät vetelivät hirsiä
hellyttävänä karvakamutiiminä.

 
Mitä suurempi talo, sitä tiiviimmin nämä nahistelukaverit näemmä hengaavat.

Jännimmät seikkailut hoidettiin lopulta kylki kyljessä.

Ja Napoli-sarjaa luimme iltaisin söpösti koko porukalla.
 

Lopulta oli pakko kuitenkin katsoa totuutta silmiin:
loma oli lopussa ja Juju näytti virkeältä ja ihanalta!

Niinpä meidän oli pakattava haikein mielin ja
jätettävä Villa Hupsu odottamaan seuraavaa kertaa.


Lomamme oli silti kaikin puolin onnistunut, ja Nuppu ja Juju osoittivat taas olevansa ensiluokkaista matkaseuraa. Askartelimme reissustamme myös pienen YouTube-videon, josta pääsee aistimaan lomatunnelmiamme. Kumman lomanviettotyyliin samaistut enemmän, Nupun vai Juitsin?😺
 


 
Entä mitä teidän kaverien kesään kuuluu?

torstai 18. heinäkuuta 2019

Heinäkuun karvaturrit, osa 1

Joka kesä koittaa se hetki, kun Nupun ja Jujun palvelusväki pakkaa laukkunsa ja lähtee idemmäs sukuloimaan. Niin kävi taas pari viikkoa sitten, mutta eivätpä pikku karvapörpäleet arvanneet, että niille oli tällä kertaa tilattu kokonaista kaksi lomahoitajaa: Hupsuttamon arkirutiinit suvereenisti hallitseva Mummi Poppanen sekä harvinainen mutta erittäin spesiaali vieras...
 
Katsokaa Pöpperströmin ihastunutta ilmettä!

Nuppu nukkui onnellisena kummisetänsä peiton alla, ja Juitsi valloitti öisin Mummi Poppasen jalat. Päivisin kateilla riitti leikkejä ja rapsutuksia, ja hymyilin raporteille, joita Hupsuttamosta sateli lomamme aikana. Eräässä viestissä kummisetä esimerkiksi kertoi, kuinka Mummi Poppanen jahtasi parhaillaan Nuppua hammasharjan kanssa. Kuulosti siltä, että neiti Nöpönenä esitteli hauskimpia kepposiaan ihan vain kummisetää viihdyttääkseen!
 
Nuppu hei, kummisetä arvostaisi varmasti raikkaita suukkoja!

Meillä lomalaisillakaan ei ollut valittamista, sillä vaikka heitimme talviturkkimme hampaat kalisten kylmään järviveteen, karvan määrä on aina on aina vakio. Kyläpaikoissa meitä odotti jos jonkinlaisia turrikoita, ja annoin kamerani laulaa. Koska kuvia kertyi niin paljon ja tutustuin jopa ihan uusiin eläinystäviin, ajattelimme julkaista pörröisistä sukulaisista pienen kesäpostaussarjan. Tällä ensimmäisellä kerralla blogiimme pääsee kurkistamaan Nupun ja Jujun ihana maalaisserkku Misu!
 
Missellä ja Pipsalla oli muita bisneksiä,
mutta Misu onneksi kipitti juoksujalkaa luokseni.
Puskimme, kehräsimme ja kiehnutimme, ja samalla Misu kuiskutti
parit mehukkaat rottatarinat kaupunkilaisserkuille kerrottavaksi.
 
Kuten arvasinkin, serkun seikkailut ja hauskat hiirenvirnat  saivat pienen Jujun
virnistämään autuaasti. Keneltähän ne saavat seuraavaksi terveisiä?
Palaamme asiaan tuota pikaa! :)