Tötterön paluu

Tällä kertaa päivitämme blogia hieman apeissa tunnelmissa, sillä Nuppu viettää tällä hetkellä gramofonielämää. Se köllöttää vieressäni ja on sitä mieltä, että asiasta olisi hyvä tiedottaa sen faneille. Mitään suurta ja vakavaa ei ole meneillään, mutta neitosen tassu on hieman tulehtunut ja voimaan on siksi astunut lipomiskielto. Se taas toi kuvioihin tötterön, jota ei onneksi olekaan tarvittu sitten pentuajan steriloinnin.

Olin hetken pois koneelta, ja kun palasin sen ääreen,
Nuppu olikin herännyt ja alkanut kirjoittaa...

Minä aloitin lauseen, mutta v-kirjaimen perässä on Nupun viesti teille lukijoille.
Tyytyväisestä hurinasta päätellen terveiset ovat kovin lempeitä.

Huomasin Nupun oikean etutassun punoittavan, kun tein sille viikoittaista manikyyriä. Ahdistuin tietysti kovasti ja kipaisin ostamassa apteekista eläimille tarkoitettua voidetta. Se innosti Nuppua nuolemaan tassua vielä enemmän, joten tänä aamuna soitin heti kukon laulun aikaan eläinlääkärille, ja saimme ajan iltapäiväksi.

Nupusta matkan parhaita pätkiä
ovat odottelut bussipysäkeillä.

Nuppu käyttäytyi jälleen kerran hurmaavan kiltisti. Se kehräsi ja hupsutteli ja antoi tutkia tassun. Saimme mukaamme hoitavaa geeliä ja muovipömpelin, johon täytyi käydä ostamassa panta läheisestä lemmikkiliikkeestä. Mietin hetken, ottaisinko pinkin vai liilan pannan, mutta lopulta päädyin ärhäkkään pääkallokuviointiin. Nuppu osasi arvostaa valintaani, ja on heti ryhtynyt tassun paranteluun juuri sopivan räyhäkkäällä asenteella!

Nuppu pui bakteereille
nyrkkiin puristettua tassua!

Jujun mielestä Nupun panta on niin cool,
ettei ole noloa poseerata siskon vieressä.

Ensitöikseen Nuppu köpötti satelliitti päässä
tunnelin läpi ja kiipesi hiiren päälle.
Tötterö ei haittaa onneksi normielämää.

Nuppu osaa käyttää hellyttävyyttä hyväkseen.
Se sanoo "piip", ja minä silitän... <3

Pikkumustaa ja kohtalotovereita

Kun Nuppu ohitti leikkauksen jälkeen kriittisimmät alkuvaiheet eikä osoittanut kiinnostusta haavansa sorkkimiseen, otin siltä tötterön pois päästä. Kinkkupuvun (= sideharsoverkon) otin siltä niin ikään pois, koska se nyt vain ei näyttänyt hyvältä ja tarttui kurjasti Nupun hampaisiin. Askartelin Nupulle vanhoista mustista sukkahousuistani tyylikkäämmän asun, oikean pikkumustan. Nupun naamasta paistoi riemu, kun se sai kulkea uudessa, kauniissa mekossa. Sitä se ei yrittänyt kiskoa päältään eikä hangoitellut vastaan silloinkaan, kun nakuna viiletetyn ajan jälkeen mekko puettiin takaisin päälle.

Jotta Nupulla oli mahdollisimman freesi olo, loihdin sille parin päivän välein uuden puvun. En malttanut olla testaamatta Nupun huumorintajua pukemalla myös pari pehmolelua käytettyihin mekkoihin. Kohtalotoverit naurattivat minua, mutta en ole ihan varma, kykenikö Nuppu näkemään asiassa vielä tuolloin mitään humoristista…

Näin tyylikkäänä Nuppu voisi mennä vaikka Oscar-gaalaan.

Nuppu-neiti ja Eddie-heppa keskustelevat muodista,
ja Juju-herra vetelee hirsiä takavasemmalla.

Päivän asuna violetti kotelomekko. Dolce & Gabbanaa tai jotain.

Tyylilyyli cocktail-kutsuilla

Nuppu gramofonina

Kun Nuppu oli kahdeksan kuukautta, sillä oli edessään ikävä mutta pakollinen sterilointi. Juju leikattiin jo aiemmin ilman sen kummempaa stressailua, mutta Nupun operaatiota jännitin kamalasti. Tuntui inhalta viedä oma kultamussukka tohtorille – varsinkin, kun olin lukenut netistä kaikenlaisia pelottelukertomuksia. Nuppu oli fiksuna tyttönä jättänyt ne lukematta ja odotti tulevaa koitosta innokkaana kuljetuslaukun vieressä.

Nuppu oli lääkärissä ensipupumaisen helppo potilas ja tervehti minua virkkuna, kun menin hakemaan sen. Sirkuttava palleroni oli hassutellut hoitajille, ja ihmettelin hieman, miten touhukas se oli siihen nähden, että takana oli leikkaus. Myöhemmin kävi ilmi, että Nupun tilalla olikin melkoinen huumekatti, jonka touhuilua jouduin vahtimaan koko ensimmäisen yön. Onneksi Nuppu lopulta rauhoittui ja suostui pitämään tötteröäkin päässään. Sydäntäni tosin riipi varsinkin sillä hetkellä, kun urhoollinen pikkutypykkäni istui gramofonina kirjoituspöydällä Weberin klarinettikvintettoa kuunnellen…

Nupulla oli jo aamusta sellainen olo,
että olemme lähdössä jonnekin.

Illalla kylpyhuoneessamme istuskeli
paidasta päätellen Uuno Turhapuro.

Onni on veli, jolla ei ole mitään tötteröä vastaan.

Tässä kuvassa tötterö ei enää aiheuttanut mielipahaa.

Ja tässä Weberin sulosävelet välitetään satelliitilla avaruuteen.