Hampaita vihlovaa söpöstelyä

Olen joskus sanonut Nupulle ja Jujulle, että ne ovat niin söpöjä kissoja, että jonain päivänä söpöyspoliisi vielä tulee ja rapsauttaa niille roimat sakot. Olen myös todennut, että räggärini ovat niin siirappisen suloisia, että niitä pussatessa suuhun kulkeutuu pakostikin söpönöpönonparelleja, jotka pinnoittavat hampaani karieksella, ja söpöyspoliisin sakkojen lisäksi joudun pulittamaan kalliit hammaslääkärilaskut. Tällä kertaa dollarihymyni on vaarassa blogatessakin, sillä luvassa on poikkeuksellisen sokerinen päivitys. Aion nimittäin osallistua Viiksikarvan varassa -blogin haasteeseen ja luetella Nupun ja Jujun kaikkein ihanimmat tavat.

Tulossa on höttöä ja hattaraa. Beware!

Jos hampaitasi jo vihloo, ehdit vielä sujauttaa suuhusi xylitol-purkan!

Söpöysluettelon aion toteuttaa samaan tapaan kuin aikoinani kissojen aiheuttamien tuhojen listaamisen lievimmästä karseimpaan. Tällä kertaa suunta on kuitenkin ihanasta lällyyn.

Sijalla viisi: Laukun nassutus

Kauneus on katsojan silmässä mutta niin on toisinaan söpöyskin. Se, mikä naurattaa ja hellyttää minua, saa mieheni joskus tuskastumaan. Hyvä esimerkki tästä on kissojen ihastus miehen laukun yhteen mystiseen kulmaan, jota ne käyvät vuorotellen nassuttamassa. Reuna on jo rispaantunut nuolemisesta, nakerruksesta ja leualla hiomisesta, vaikka laukun peitoksi on heitetty kaikkea tyynyistä villasukkiin.

Joo-o, juuri tuo laukku se on, ja mystinen nurkkaus erottuu selvästi
vaaleana ja rispaantuneena. Eihän Nuppu vain ole sitä nassuttanut?

Äp äp! Nuppu! Stop! Ei saa! Iskä suuttuu! Tuhma kissa!

Mutta yritä nyt sitten olla vihainen tämmöiselle! Ihan selvästihän se
pyytää parkuen anteeksi ja lupaa, ettei enää ikinä tee mitään vastaavaa.

Sijalla neljä: Nupun töpökiihdytys

Nupun yksi hellyttävimmistä tavoista on juoksuun pyrähtämisen sijaan kiihdyttää kävelyään. Se on ollut sille tyypillistä pennusta asti, ja viimeksi eilen pääsin todistamaan Nupun kiitotöpöttelyä. Nostin totutusmielessä kissojen kantokassin olohuoneen matolle, ja Nuppu katseli paheksuvasti sekä kassia että minua. En malttanut olla kiusaamatta huppanatyttöä, vaan ojensin käteni sitä kohti ja muiskuttelin lentosuukkoja. Tapahtui juuri niin kuin arvelinkin: Nuppu mulkaisi minua olkansa yli ja kiihdytti paheksuvin töpötysaskelin suorinta tietä sängyn alle.

 

Nupun silmistä paistaa epäluulo, ja kehon kielestä on aistittavissa,
että se saattaa astella riuskasti pakoon hetkenä minä hyvänsä.

Sijalla kolme: Aamuaurinkoisuus

Toisin kuin minä, sekä Nuppu että Juju ovat herätessään oikeita päivänsäteitä. Ne laskeutuvat yöorrelta aina oikealla jalalla ja tulevat herättelemään meitä poikkeuksetta hyvillä mielin. Vaikka orastava lupaus ruoasta on lempeyden salaisuus, välillä ruokakuppia kiinnostavampaa on mönkiä peiton alle tai kiskoa emon variksenpesää muistuttavasta kampauksesta irti hiuslenkkiä. Juju taas hassuttelee näykkimällä pohjettani ja hellyttää meitä monin autuain pötkähdyksin.

 

Jujun ihaniin tapoihin kuuluu myös osallistuminen aamupalaan. Sen täytyy joka aamu
nähdä, miltä puuro näyttää, ja nuuhkaista, onko kupissa tummapaahtoista kahvia.

Jaetulla ensimmäisellä sijalla: Löysäryhtinen kököttely ja esikehräys

Mikään ei ole yhtä aseistariisuvaa kuin kissa, joka istuu ryhdittömänä makaronina peppunsa päällä. Näky hellyttää niin nojatuolissa, tietokoneen ruutua vasten kuin keittiön pöydälläkin. Vaikka pyhä aikomukseni olisi nostaa katti pois kielletystä paikasta, näky on niin söpö, että huomaan pian lirkuttelevani karvaturrille, joka alkaa pitää kehräystä enteilevää ”hhhhr hhhr” -hengitystä ja lipaisee poskeani karkealla kielellään.

Jos Nuppu haluaa lisää nettiaikaa, se myös saa sitä, koska on niin pehmoinen
suloinen, söpö, hassu, karvatassuinen, lämmin, huriseva ja nössömössölutuinen.

Söpö tapa on sekin, että Nuppu saalistaa hiiren kursoria.
Näppäränä kissana se myös nappaa sen ainakin naposteluäänistä päätellen.

Jaetulla ensimmäisellä sijalla: superkääröys ja suukko-otsa

Ihanuuden nirvanaan on pakko vajota myös silloin, kun Juju heittäytyy helläksi. Se tulee viereeni ja kallistushalaa minua monta kertaa peräkkäin. Sitten se puhaltelee pari kertaa korvaani niin, että ihoni nousee kananlihalle ja olen valmis antamaan sarjan pusuja sen täydellisen silkkiseen suukko-otsaan. Kaiken tämän nöpöstelyn jälkeen Juju painautuu kehrääväksi superkääröksi jalkani päälle tai parhaassa tapauksessa syliini niin, etten uskalla edes hengittää, koska rikkoisin suloisen lumouksen.

Oikeaoppinen otsasuukon paikka on V-kuvion suipuimmassa kohdassa.

Kun Juju on tässä asennossa, se toivoo lämminhenkistä
lähestymistä leuanaluspusujen muodossa.

Niin pitkä ja polveileva kuin tästä päivityksestä tulikin, minulta jäi kertomatta ainakin sata kissojen suloista tapaa. Onneksi aihepiiri liittyy läheisesti koko blogimme teemaan ja palaamme siihen varmasti tulevaisuudessakin, jos hampaiden kunto sen vain sallii...

Koska blogistaniassa on liikuskellut paljon yhteiskuvia, mekin julkaisemme
harvinaislaatuisen ja vain hitusen käsitellyn kuvan, jossa näkyy yksi Nupun
suloisimmista tavoista: olla täysipainoisesti emon ihana sylivaavi! <3

Mammanpoika

Juju on meidän kissoistamme se vakavammin otettava. Se käyttäytyy joskus kuin kissa, eli ei välttämättä muka tunnista nimeään tai siirtyy kaksi askelta kauemmas, kun sitä yrittää silittää. Jujun akilleenkantapää olen kuitenkin minä: iki-ihana ”emo”, joka antaa ruokaa, leikkii peekaboota, kiskoo selkä vääränä sturtsihiirtä pitkin asuntoa ja opettaa kaikki syksyn hittitemput kuten kierähtämisen selän kautta ympäri. Juju palkitsee minut osoittamalla erityistä lämpöä ja rakkautta. Se puskee, pötkähtelee, kehrää sylissäni ja seurailee minua piinaavan uskollisesti. Hellyttävin juttu tosin tapahtui viime viikolla, kun menin pesemään hampaitani suljetun oven taakse.

Koska sähköhammasharjani surisi kohtuullisen kovaa, en kuullut Jujun ikävämiukua. Se kantautui kuitenkin mieheni korviin ja sai hänet epäilemään sekä kuuloaan että mielenterveyttään. Juju oli nimittäin huutanut ”mamaa!” ja voin vakuuttaa, ettemme ole harjoitelleet koulutussessioiden aikana puhumista. Jujun sukujuuret ovat rapakon takana, joten minusta on aivan luonnollista, että se sanoi ensimmäisen sanansa englanniksi. Olen erittäin otettu, että Juju puhui minulle noin kauniisti, mutta saatan pyörtyä, jos pieni kissapoikani alkaa vielä laajentaa sanavarastoaan...

Mitä tapahtuu, jos emo katoaa näkyvistä?

"MAMAAAAA! Uu-uu-uuuu!"

I see a little silhouette of a cat...

Pötkähtelevä Juju

Juju on villi ja fiksu viikari mutta samalla maailman hellin ja herkin pikku otus. Se on oikea mammanpoika, joka mönkii kainaloon nukkumaan ja pötkähtää kehräämään jalkojen juureen, jos sitä sattuu ohi mennessään vilkaisemaan. Pötkähtäminen on sanana erittäin kuvaava, sillä Juju heittäytyy maahan kyljelleen. Ensimmäiset pötkähdyksen merkit ovat tyytyväinen ilme ja vähän nykivät pötkähdysliikkeet. Niistä arvaa, ettei tarvitse kuin katsoa astetta hellemmin kyseiseen pikkukissaan, niin se on jo selällään paijausten toivossa.

Juju pötkähtää mielellään myös jalan päälle. Se tulee aamulla makuuhuoneeseen ja ilahtuu löytäessään täkin alta pilkottavan säären. Se pötkähtää jalan päälle ja tuntuu ihanan lämpimältä ja pehmoiselta. Jos hyvin käy, Juju ottaa jalasta halausotteen ja nuolee lempeästi pohjetta. Jos huonosti käy, Juju testailee siihen kehräten naskalihampaitaan. Kun Juju on aikansa hyrissyt ja hassutellut, se nukahtaa pieneksi lämpimäksi keräksi jalkopäähän, eikä maailmassa voi olla silloin mitään suloisempaa.

Tällainen on Jujun pötkähdysilme.

Kun pötkähdysaltista kissaa suukottelee masuun,
se käpertyy kerälle, alkaa hurista ja lopulta nukahtaa.

Tältä pötkähdyskissa näyttää unen syvimmässä vaiheessa.

Ja tässä kuvassa pötky alkaa heräillä päiväuniltaan.