Pelejä ja synttäripää

Valkoinen kani koikkelehti jälleen kultakello kaulassaan Hupsuttamon läpi – toisin sanoen blogimme Hupsu ja tosi höpsö täytti sunnuntaina kokonaiset kuusi vuotta. Vaikka tämä nukkavieru kissiemo yritti kaapia oman henkilökohtaisen ikäkriisinsä maton alle, julma totuus on, että vanheneminen kolahti jälleen kerran myös omaan nilkkaani. Niinpä pidimme yhteiset synttärit sekä minulle että blogillemme, ja vanhenemisen voivottelu kääntyi onneksi ihastuksen kiljahteluksi, kun sain mieheltä juhlateeman mukaisen lahjan, joka selitti, miksi päätäni oli mittailtu vain muutamaa päivää aikaisemmin:

Paketista paljastui uutuuttaan hohteleva pyöräilykypärä!

Tästä eteenpäin Nutcasen avaruuskissanpennut suojelevat vaka vanhaa kuuppaani!

Juju kysyi, rakastaako emo herneen kokoisia aivojaan enemmän kuin Juitsia,
mutta lohdutin, ettei se voisi olla mitenkään mahdollista. I love my Juju more.

Olin niin ilahtunut uudesta turva-asusteestani, että pidin sitä päässäni melkein koko illan. Jännitin hieman, mitä Nuppu tuumaisi kapistuksesta, sillä se on tunnetusti perheemme fashionista eikä koskaan hyväksynyt esimerkiksi mauttomia kissapipojani.

 

Aluksi Nuppu vaikutti vaivaantuneelta, kun paparazzit
saivat yhteiskuvan siitä ja uudesta, hämmentävästä objektista.

Nuppu kuitenkin suostui arvioimaan, kuinka pahasta tyylimokasta tällä kertaa oli kyse.

”Tiiätkö mitä, äiskä? Ei hullumpaa. Aika coolia, itse asiassa!”

 

Juitsi ei halimiseltaan edes huomannut,
että emon päässä oli jotain ylimääräistä.

Vaihdoimme vielä parit eskimopusut, eikä Juju hoksannut kypärää silloinkaan.

Otin lopulta uutuustuotteen päästäni, sillä seuraavaksi oli vuorossa inspiroivaa synttäriohjelmaa: päätimme pelata koko Hupsuttamon jengin kesken ihanaa kissapeliä, jonka sain lahjaksi kummitytöltäni. Koska kyseessä oli noppapeli, kissatkin pystyivät pelaamaan sitä henkilökunnan avustuksella: minä heitin Jujun puolesta noppaa, ja mies hoiti Nupun pelivuorot.

 

Tässä peli on, ja olemme kaikki aloitusruudussa. Minä olen punainen tötsä,
mies sininen, Juju vihreä ja Nuppu pinkki – tietenkin!

 

Johdin koko pelin ajan, mutta Nuppu-parka oli joukon hännillä.
Niinpä se tuli tarkastamaan, oliko emo virittänyt nappulaansa laittomasti.

Hei, epistä! Nuppu kolkkasi emon pelilaudalta! Onneksi tuomari huomasi vilpin! 

Nuppu käänsi meille selkänsä, mutta huomasin kyllä, mitä se teki yhä hännällään!

Johdin peliä loppuun asti, mutta olimme sopineet, että maaliin pitäisi päästä tasaluvulla.
Siitä ei tullut millään, joten lopulta Isikissi voitti ja Juju kiri toiseksi. Minä päihitin
Nupun loppukamppailussa, joten huijari joutui tällä kertaa tyytymään jumbosijaan.

Peli oli jännittävä myös siksi, että sen varrella sattui kaikenlaista yllättävää. Onnistuin esimerkiksi saamaan heti alkumetreillä kaksi kissaa ja pääsin neljä askelta eteenpäin. Mies löysi kissat sohvan alta, ja molemmat kissat unohtivat, mikä päivä oikein oli. Lopulta me kaikki kuitenkin muistimme, että on meidän blogin syntymäpäivä!

 

Se ilahdutti Nuppuakin. Huomatkaa sopuisa hymy! Niinpä se lupasi
antaa vielä tarkemman lausunnon emon uudesta kypärästä.

 

Kaikkein ihaninta vekottimessa on...

...tämä pieni täplämasuinen kissanpentu, jota Nuppu haluaa silittää!

...ja tietenkin pussata! Muiskun muiskun! 

Kiitos teille lukijoille näistä vuosista ihanine kommentteineen!

 Vaikka tahtimme on vähän hidastunut, starttaamme innokkaina

 seitsemänteen vuoteen ja toivomme, että te kaikki pysytte

 Hupsujen matkassa edelleen! <3

Mautsi vau, maalaisserkut!

Hupsujen elämä on viime aikoina ollut kovin tyylikästä. Siinä missä Nuppu on töpsötellyt asunnossamme tötterö trendikkäästi kallellaan, emo on pyörähdellyt huolestuneena peilin edessä ja kysynyt fashionista-neidiltä mielipidettä milloin mistäkin: Ei kai peppu näytä isolta ratsastushousuissa? Eiväthän pöksyt vain ole kuin nyppyyntyneet sukkikset? Ja mitäs ihmettä lakkiaisiin voisikaan pukea, kun mikään ei sovi yhteen minkään kanssa?

Nupun mielestä mikä tahansa on trendikästä verrattuna vanhaan,
naskalihampailla koverrettuun kauluriin. Neiti vaati, että töttö otetaan
pois, jotta se pystyisi keskittymään paremmin emon muotihuoliin.

Nupusta ratkaisu jokaiseen asukokonaisuuteen on vyö,
jonka voi solmia niin tassun kuin massunkin ympärille.

Chapsi aiheutti Nemboselle hieman ihmetystä, sillä emo tuskin mahtuu
 tämän kotelomekon sisälle, vaikka onkin käynyt taas pari kertaa pitkällä lenkillä.

Nuppu osasi lopulta auttaa minua jokaisessa vaatepulmassani, sillä nukkuuhan se välillä vaatekaapissa kolttujen, sukkien, vöiden ja valkoista karvaa imevien villatakkien joukossa. Mutta mitä Nuppu on saanut palkkioksi vinkeistään? Ei, se ei ole saanut raksuja, vaan emo on aina vain tylysti kerännyt luunsa, chapsinsa ja mekkonsa ja karauttanut niin ratsastusleirille kuin sukuloimaankin ­­– aina ilman Nuppua ja sen toffeelaikukasta pantteriystävää!

Perjantaina kapsäkki oli taas pakattu, eikä Nupulle ollut sijaa sen sopukoissa.

 

Reissurepulla oli tällainen vaikutus herkkään pikku mammanpoikaan.

Karvapalleroita ei kuitenkaan ole kertaakaan unohdettu, vaan heppailun ajan Nuppu ja Juju saivat nauttia action-leffoista iskän kainalossa. Viime viikonlopuksi katit taas saivat seurakseen iki-ihanan mummi Poppasen, joka hoivaa aina esimerkillisesti silkkiturkkisia lapsenlapsiaan. Kissojen mussutusviikonlopun aikana emo ja iskä puolestaan tekivät jännittävän matkan, jonka aikana ne näkivät ihka oikeita julkkiksia: Tallin tarinoita -blogista tutun Sohvin koko eläinkatraineen sekä Villin meiningin Vilman (tosin harmillisesti ilman Siiriä). Koska Nuppu ja Juju eivät päässeet itse paikalle, otin niille tietysti kuvia, joita väritin mukavilla faktoilla ja nippelitiedoilla:

 

Kohtasin vehreän pihlajan katveessa komean ja kovin pehmeäturpaisen Eemelin.

Samalla laitumella käyskenteli myös islantilaissukuinen Sónata,
joka taistelee supersankarin asussaan kesäötököitä vastaan.

Tallin hämärissä vipelsi kaikkien eläinfanien rakastama nokkela kilikaksikko
Lilli ja Vili! Touhukkaista sirkustaiteilijoista oli mahdoton saada tärähtämätöntä kuvaa,
sillä pikku määkijät viilettivät karsinassaan valoakin nopeammin.

Sohvi ja Tytti sentään suostuivat poseeraamaan hitaalle kuvaajalle hieman maltillisemmin.

Kattikaksikosta oli kiva kuulla hepoista ja vuohista, mutta tällainen ilme Nupulle tuli, kun aloin tarinoida niiden maalaisserkuista:

”Onko ne siis niitä ihan oikeita kissoja? Niitä hiirulaiskissoja?”
No niitäpä hyvinkin!

Ensimmäisenä näin tällaisen retaleen, joka ei liikahtanutkaan, kun kutsuin Pipsaa.
Niinpä vaihdoin huikkailuni Misseen, ja sain kuin sainkin katsekontaktin. Haa!

Pipsasta sekaannus oli hulvaton: miten kaupunkilaisserkkujen
mama onkin niin höppänä, ettei vieläkään erota kahta
täysin erinäköistä kissaa?

Vaikka Pipsa on pieni, siro ja sievä, se on myös pippurinen rotantorjuja.

Yhtä lailla hurjapäinen on tämä Nupun ja Jujun ikuinen idoli Misu.

”Katsokaas, kaupunkilaisserkut, näitä sapelitassuja!”

Mikä hienointa, tällä pikku soturilla on myös pehmeä puoli. Misu tuli paijattavaksi, poseerasi
kuin konkari ja esitti juhlavieraiden edessä temppuja ilman ramppikuumeen häivääkään!

Nuppu ja Juju haaveilevat, että ne joskus vielä pääsisivät emon ja iskän mukana valjaissa maalaisilmaa nuuhkimaan. Sitä ennen niiden ei auta muu kuin leikkiä suuria saalistajia täällä kodin suomassa turvassa:

Nuppu oli leikisti Pipsa, joka huomasi muurin alta luikertelevan
rantakäärmeen. Se hyökkäsi ja sai matelijan säntäämään pörheänä
voikukkapellolle. Ei mikään lällyjen leikki siis!

Raksutappiosta rusettivoittoon!

Vaalit tulivat ja menivät, ja vaikka Nuppu kuinka tuijotti ääntenlaskentaa, sen kuva ei vilahtanut ruudulla kertaakaan koko tuloslähetyksen aikana. Emona jouduin kovan paikan eteen, kun minun oli yhdentoista maissa illalla paljastettava pienokaiselleni, ettei Suomi ole vielä valmis siihen, että talouspoliittisia päätöksiä tehtäisiin kuivamuonalähtöisesti. Pettymys oli suuri, sillä Nuppu olisi ollut valmis niin ääni- kuin raksuharavaksikin, mutta minä olin vain onnellinen, etten menettänyt muruani Arkadianmäelle vaan saan pitää sitä kainalossani yhtä tiukasti kuin aina ennenkin.

Nuppu on pohtinut, mikä kampanjassa meni vikaan. Olisiko sen kannattanut
sittenkin pyrkiä vallan kahvaan Kissojen kanafilefilharmonikoiden riveistä?

Onneksi vaaliharmistus unohtui nopeasti, sillä maanantaina kohdallemme osui täysin toisenlainen lottovoitto: Nuppu ja Juju kirivät voittajiksi Viiksikarvan varassa -blogin arvonnassa, vaikka olivat varmoja, että emon surkealla tuurilla upeat palkinnot lipsahtaisivat tassuista väkisinkin. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan Onnetar ja varsinkin iki-ihana siperiankissa Pöpö pitivät räggärikaksikon puolia. Ensimmäistä kertaa koskaan voitto osui siis Hupsuttamoon, ja palkintokuori saapui ilahduttamaan meitä jo eilisen postin joukossa:

Juju innostui voittokuoresta niin, että se tunki itsensä sen sisään 
ja nuuskutteli nenän täydeltä Pöpön tervehdyksiä!

Mukana oli suloinen kortti, jota Nuppu tutki niin innokkaasti,
että jouduin nostamaan taideteoksen turvaan kirjahyllylle.

Kuoresta löytyivät myös Tiuden tekemät rusetit, joita halusin päästä testaamaan
Nupun vanhan pääkallopannan kanssa. Räyhäkän boheemia ja tyylikästä siis!

Tarmokkaana poikana Juju sai kunnian aloittaa muotishow'n. Sitä hieman
ujostutti, ja se väitti, että Idän pikajuna piti sen hienostelua pilkkanaan.

Vakuutin, että matonen hymyili hyväntahtoisesti, koska Juju on niin komea
rusetti kaulassaan. Murrettu oranssi sopii Jujun turkin kinuskiläikkiin,
ja boheemi kuviointi korostaa Jujun taiteellista herkkyyttä.

Mitä enemmän keskustelimme muodista, sitä itsevarmemmin Juju
alkoi rusettiaan kantaa. Tämä tyyli osui ja upposi!

Nuppu kävi rauhattomaksi, sillä sekin halusi leikitellä tyylillään.
Niinpä sujautin pannan vuorostaan neidin trendiasusteen läpi.

Nuppu tunsi olonsa tyttömäisen tyylikkääksi. Rusetin pehmeät muodot
ja hempeät pastellinsävyt saivat Nupun suorastaan hehkumaan!

Kun kysyin, kuka haluaa testata lisää tyylejä,
Nuppu viittasi näin tomerasti.

Jujun rusetti kaulassaan Nuppu tunsi itsensä Bronten kirjojen sankarittareksi;
kotiopettajattareksi, joka kaipasi vain siroja silmälaseja kuonolleen.

Jujukin suostui kokeilemaan Nupun rusettia, eikä
pinkkeys vähentänyt lainkaan pupuseni miehisyyttä.

Pyysin kissoja vielä lopuksi poseeraamaan yhdessä ja lähettämään
kauniit kiitokset Tiudelle ja Pöpölle kivasta arvonnasta ja ihanista
lahjoista. Kiitollisuus ei ihan välittynyt ensimmäiseen kuvaan,
 joten pyysin kameran takaa vähän iloisempaa meininkiä.

Nuppu oli joko tosi kiltti tai sarkastinen.

Jujukin heittäytyi rennoksi hassuttelijaksi ja imitoi Steven Tyleria.

Lopulta meno kävi niin riehakkaaksi, että päätin lopettaa kuvaukset ja takavarikoida rusetit.
Ne tekevät kuitenkin paluun, kunhan pääsen ottamaan murusistani päivitetyt koulukuvat.

Suuri kiitos vielä Tiudelle ja Pöpölle! Mitä mieltä 

te lukijat olette Nupun ja Jujun uudesta tyylistä?