Tällä viikolla uutisissa on vilahdellut jänniä eläimiä: pullonokkadelfiinejä. Niitä on jostain syystä uiskennellut Saaristomerelle, ja tapahtuman välitön seuraamus on, että Nuppua on alettu kutsua pullakuonoksi. Se on meistä kuvaava nimi monessakin mielessä: delfiinit ovat söpöjä, ja niin on Nuppukin. Delfiinien nokka on pullomainen ja Nupun palleroinen kuin vasta pyöritelty kanelipulla. Olemme myös varmoja, että Nuppu vetää delfareille vertoja myös älykkyydessä, vaikkei sillä vielä olekaan tohtorintutkintoa takatassussa. Todistaaksemme Puffikissan (ja sen luikeromman) ÄO:n virittelin Hupsuille pienen aivopähkinän, jonka Roope ja Ilmo tässä taannoin jo hienosti selvittivät...
Puup, Pullakuono! Ootko valmis Mensa-testeihin?
Koe meni siis niin, että keittiön ja eteisen väliseen oviaukkoon viriteltiin elmukelmua Huppanoiden huomaamatta. Sitten katit kutsuttiin paikalle ja ihan vain tarkkailtiin, kuinka nopeasti varsinkin Pullakuono a) keksisi tulla eteiseen ja b) selvittäisi tiensä luokseni näkymättömän seinän toiselle puolelle.
Lähtötilanne oli siis tämä.
Enempiä paljastamatta on aika siirtyä videotallenteen pariin:
Kuten huomata saattaa, Hupsut eivät ole pelkkää söpöä ulkokuorta vaan karvaisissa pikku päänupeissa raksuttaa hyvinkin tehokkaat aivorattaat – toisilla vähän vauhdikkaammin kuin toisilla.
Tässä Nupun ilme, kun se kuuli oman aikansa. Ups.
Pullakuonolla on kuitenkin selitys, jonka emokin haluaa teille nyt kertoa: sillä välin, kun Juippi suoritti tehtävää, Nuppu tankkasi toisella ruokakupilla.
Kuka sitä massu pullollaan mitään älypelejä jaksaisikaan rämpsyttää?!
Paitsi tämä pikku pinko!
Tämän postauksen loppuun Nuppu toivoi myös kummityttöni taiteilemia Nuppu-lehden sarjiksia, joissa on hienosti todistettu myös neitosemme fiksua, filmaattista ja nokkelaa puolta:
Kovin moni katti ei osaa enkkua, mutta Nupulta se (melkein) sujuu!
Haaverin sattuessa tarvitaan välillä tämäntapaista älliä!
Ja ettei tässä vain höynäytettäisi perheen bordercollieta!
Ensi viikolla vietetään historiallista hetkeä, kun Suomi-neito täyttää kunnioitettavat sata vuotta. Vaikka Nupun ja Jujun sukujuuret ovatkin kaukana Amerikan-mantereella, kissat ovat syntyneet ja kasvaneet suloisessa Suomessamme eivätkä tiedä maata armaampaa. Siksi ne haluavat ehdottomasti ottaa osaa Suomi 100 -teemaiseen blogihaasteeseen, johon Tassulinnan kaverit meidät innostivat. Ennen linnanjuhlia ja Maamme-laulun nau’untaa sukellamme siis sinivalkoisiin tunnelmiin supisuomalaisten räsynukkekissojen seurassa.
Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen...
Siniset on esteet, sinisyyttä heijastaen...
Valkoinen on kaulus, valkoiset on yöt kesien...
Valkoiset on varvaskarvat nuo kissan pehmoisen!
Nupun ja Jujun mielestä näin lyhyt luraus ei mitenkään riitä ilmaisemaan niiden isänmaallisia fiiliksiä. Niinpä virittelemme ilmoille vielä toisenkin kertsin:
Pinkki ompi nessu, sininen on katseensa sen...
Siniset on puomit, sporttisuutta heijastaen...
Valkoinen on matto, valkoinen on niskansa sen...
Valkoiset on viikset sekä nuo kärjet tassujen!
Nuppu ja Juju saivat Jukka Kuoppamäen sävellyksestä sitkeän korvamadon, jonka ne halusivat karkottaa mihhaamalla muitakin kotimaisia klassikoita pienen potpurin muodossa.
Sinisimmukissamme, pus pus pus! Sulle suukot annamme otsalle!
Katson sineen taivaan, tähti kirkkain sua, taas mä pyynnöin vaivaan, ohjaa Ruffen luo!
On Pohjantähden alla tää Hupsuttamo mainen, Mimmille mä laulan, oonhan suomalainen.
Ennen kuin hiljennymme odottamaan Suomen suurta juhlapäivää (ja Hupsujen minilomaa), kertaamme vielä haasteen säännöt ja vieritämme sinivalkoisen pallon näille blogeille:
”Haasteen tarkoituksena on juhlistaa Suomi100 -juhlavuotta sinivalkoisin kuvin/postauksin. Kuvien ei ole pakko olla kukista ja puutarhasta, vaan kaikki kauniiksi ajattelemasi sinivalkoinen käy.”
Haasteen säännöt:
1. Kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)
2. Tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa
Tuskailu tuottaa joskus tulosta, sillä heti tyhjän pään syndroomasta nuristuani ihanat brittikissat Mimmi ja Alfred nakkasivat Nuppua ja Jujua hauskalla haasteella. Juju elätteli toivetta, että siihen liittyisi nenutusta Mimmin kanssa, mutta kyseessä olikin asiapitoisempi pläjäys: meitä pyydettiin jakamaan kymmenen faktaa omasta, hupsusta elämästämme. Olemme vyöryttäneet vuosien saatossa melkoisesti materiaalia blogspotiin, mutta väänsin aivojani kuin tiskirättiä konsanaan, ja kyllähän sieltä tihkui vielä ihan uuttakin infoa. Täältä pesee!
Fakta #1: Juju on villeistä villein zumbapoika!
”Mama, ota mua etutassuista kiinni, niin vedetään vähän lambadaa!”
Kun olen yksin kotona, väännän toisinaan lattarimusiikit soimaan. Enricojen, juanien ja ricardojen samettinen ääni saa Jujunkin tanssitassut väpättämään, mutta salsa-askeleet muuttuvat aina nopeasti rämäpäiseksi riehunnaksi. Viimeksi zumbasta kehkeytyi hurja ajojahti: Juju alkoi vaania minua ja loikkasi lopulta kohti niin villisti, että juoksin kiljuen pakoon. Sitten vaihdoimme osia niin kuin leikkiin kuuluu, ja matot olivat säntäilystä makkaralla.
Fakta #2: Nupusta tulee päivä päivältä luttanampi.
Näin me tytöt aina köllötellään nenä takaraivoa vasten.
Kun Nuppu tuli meille, se oli aluksi vähän ujo. Aikaa myöten se kesyyntyi, ja olen monesti ajatellut, että tämän mössytettävämmäksi ei kissa voi enää muuttua, mutta voipas! Perunavertauksia käyttäen Nuppu oli joskus rapsakka ranskanpottu, mutta nyt se on voinokareella kyllästettyä herkkumuusia, joka valuu, vaikkei lautasta edes kallistaisi. Nuppu on aina mukana kaikessa, eikä vessaankaan pääse ilman sinne tänne retkahtelevaa hurinatuppoa. Nuppu osallistuu pyykkien ripustamiseen, inttää ihmisen aina kaverikseen ruokakupille ja mönkii huristen kainaloon nukkumaan. Yksi Nupun hellyttävimmistä piirteistä on, ettei sen maailmassa esiinny käsitettä ”henkilökohtainen tila”.
Fakta #3: Nupulla ja Jujulla on tuore 80 sentin velka.
”Tältä se voitto sitten tuoksuu... Aika raikkaalta toistaiseksi.”
Nuppu ja Juju voittivat taannoin 20 euron lahjakortin läheiseen lemmikkiliikkeeseen, ja viikko sitten marssimme vihdoin ostoksille. Kissojen 15 kilon hiekkasäkki jäi maksamaan kanta-asiakasalennuksen ja lahjakortin jälkeen 80 senttiä. Mies ei jaksa olla kiusoittelematta katteja lähes euron vekselistä, joka laitettiin heti vetämään.
”Ois me ilman hiekkaakin pärjätty, kato vaikka!”
Fakta #4: Kissoja pussatessani sanon välillä ”Se on hau hau”.
”Ei tätä juttua, äiskä, eihän?”
En tiedä, mistä sanonta on tullut tai mitä se merkitsee. Loogisesti ajatellen minun pitäisi sanoa ”Se on mau mau”, mutta sanon silti ”Se on hau hau”. On myös tärkeää, millä nuotilla ja rytmillä lausahduksen ilmaisen. Älkääkä vain kysykö, mihin subjekti viittaa, sillä se on yhtä hämärän peitossa kuin fraasi itsekin. Fakta #5: Laulan kissoille usein ”Mi-au, miiau” -biisiä
”Ääää! Sanokaa, kun nää noloudet loppuvat!”
Aiemman faktan kanssa samaan kategoriaan kuuluu myös oma keksimäni ”Mi-au, miiau, mi-au, miiau” - laulu, joka alkaa moduloida alaspäin, kunnes rekisterin rajat tulevat lopulta vastaan tai mies sanoo ”Kiitos”. Nupulle olen säveltänyt myös ihan oman tunnusbiisin, joka menee näin: Nuppu on ihana, Nuppu on suloinen, Nuppu on kissa niin hassunkurinen. Nuppu-nuppu-nuppu pop, Nuppu-nuppu-nuppu pop, Nuppu-nuppu-nuppu-nuppu, Nuppu-nuppu-nuppu pop. Harkitsin hetken, että olisin kirjoittanut laulun myös nuottiviivastolle, mutta palaamme asiaan ehkä jokin toinen kerta. Laulurepertuaariini kuuluu myös My Little Ponyilta lainaamani rallatus ”My Little Kitten”, jota on esitetty hupsuille pentuajoista lähtien. Fakta #6: Tarvitsemme kipeästi uuden kiipeilypuun.
”Vanha puu on ihan tipun nokkima.”
Nuppu ja Juju saivat nykyisen kiipeilypuunsa yksivuotislahjaksi. Kyseessä on oikein kelvollinen Zooplussalta tilattu Natural Home IV -puu, joka tuntui nimensä mukaisesti luonnolliselta valinnalta beigepainotteiseen sisustukseemme. Teline on kestänyt monenlaiset kähyt, ripsutukset ja riekkumiset, mutta tämän vuoden puolella se on antanut ränsistykselle periksi, ja olen jo monet kerrat etsinyt uutta puuta. Toistaiseksi mikään niistä ei kuitenkaan joko miellytä silmääni tai sovellu Nupun maakrapumaiselle kropalle:
Ihan nätti ja jämäkkä puu, jonka mukana tulisi söpö kissakamu, mutta näen jo sieluni silmin, kuinka tuhma riippumatto keikauttaa pahaa aavistamattoman Nuppu-pulleron maan tasalle. Ei kiva. Tämän kanssa pitäisi käyttää suojaverkkoa tai kiipeilyvaljaita.
”Tämä on soma ja selvästi pesukelpoinen, mutta miten on ajateltu, että Nupun kaltainen pötkylä punnertaa itsensä tuonne ylös?
Tämä olisi Nupulle sopiva puu, mutta minua häiritsee gepardikirahvikuviointi sekä tietynlainen robottimaisuus. Tämä olisi kuin karmiva pelle, joka lähtee haahuilemaan asuntoa ympäri heti, kun valot sammuvat.
Isojen ja kiipeilyhaasteisten kissojen omistajat, huom! Olisiko teillä vinkkiä, millainen puu olisi hyvä ei-niin-hyppiväiselle pötikälle ja sen pikkuveljelle? Otamme ehdotuksia vastaan tassuja yhteen hakaten. Fakta #7: Kissojen ansiosta olen hivenen ekologisempi ihminen.
”Joo-o, näissä kaikissa on pupunsuojelukuva, ja näitä kun töpöttelet naamaan, niin ei otsakaan kiiltele kovin pahasti.”
Sydämeni on pamppaillut aina eläimille ja luonnolle, mutta en ole aina osannut valjastaa aatteitani tekojen tasolle. Työsarkaa riittää vieläkin, mutta kissojen myötä minusta on tullut entistä herkempi tietyille asioille. Kun ostan uusia meikkejä tai pesuaineita, yksi tärkeimmistä kriteereistä on, ettei niitä ole testattu eläinkokeilla. Lihaa emme miehen kanssa syö lainkaan, vaan meidänkin edestämme piffiä napaansa kiskovat naskalihampaiset Nuffe ja Juffe.
Fakta #8: Juju on ruokaa odottaessaan jäyhä jököttäjä.
Jökötysasennossa haitarimainen kissa menee kasaan ja pyöristää selkänsä sujuvaa nostoa varten.
Ruokapalvelut pelaavat Hupsuttamossa mielestäni keskimääräistä paremmin, sillä joka ilta noin kuuden maissa Juju saa hissikyydin sivupöydälle Canaganin märkäruokaa lopsuttamaan. Juju voisi toki itsekin hypätä pöydälle, mutta miksi se tekisi niin, kun se voi vain jäädä jököttämään jäyhästi jalkojeni juureen, kunnes nostan sen pöydälle?
Fakta #9: En saa koskaan luettua loppuun Donna Tarttin Tikliä.
”Niin, onhan meillä tässä vielä vähän työsarkaa, mama...”
On noloa myöntää, että minulla on joululomasta saakka ollut lainassa yksi ja sama kirja. Käytin sitä välillä kirjastossakin näytillä, jotta sain taas jatkaa uusimiskierrettäni. Yleensä olen kirjojen suhteen melko kranttu: lainaan kirjan vain, jos ensimmäisen sivun luettuani tekee mieli kääntää seuraavalle. Jätän myös opuksen helposti kesken, jos se ei koukuta. Tikli on kuitenkin osoittautunut omituiseksi välimalliteokseksi, jota ei tee mieli ahmia mutta jota luen sujuvasti ja kakomatta eteenpäin aina, kun muistan siihen tarttua. Olen lukaissut joulun jälkeen monta muuta kirjaa, joten Tikli ei ole tilkinnyt lukuflow’tani, mutta epäilen silti, pääsenkö tarinaa ikinä loppuun. Jos en, niin ainakin Juju ottaa järkäleestä ilon irti hyvänä kökötyspaikkana.
”Jos mä haudon tikliä riittävästi, niin lepattaakohan se vapauteen? Sitten Theo pääsee pälkähästä ja mamakin saa jonkinlaisen päätöksen tälle loputtomalle saagalle.”
Fakta #10: Haaveilen salaa omasta pihasta.
Niin haaveilee muuten Nuppukin!
Jujusta en ole ihan varma.
Kuten jotkut saattavat muistaa, en ole mikään mestarillinen viherpeukalo vaan sovin mainiosti kerrostaloasukiksi. Näin kukkeimman kesän aikaan unelmoin kuitenkin pikkuruisesta pihapläntistä, joka olisi tosiaan niin pikkuruinen, että voisimme kanahäkittää sen ihan kokonaan leikkikehäksi minulle ja kissoille. Siellä me sitten touhuilisimme porukalla koko kesän ja kirjoittaisimme tätä blogia baden-badenien ja aurinkovarjon välissä.
Mutta olisiko ruoho silti vihreämpää kanaverkon tuolla puolen?
Koska haasteita kuuluu välittää eteenpäin, päätimme tehdä jotakin yllättävää ja kinuta, että kateissa olevat kaverit tekisivät paluun blogien maailmaan. Siksi 10 faktan haaste mäjähtää nyt näille kovasti ikävöidyille blogikamuille: Pesukarhukissat (mitä kuuluu, Paavo ja Jackson?), Valloittava kissa (olisi kiva nähdä taas teitä, Hannibal ja Myrsky!) ja Karvakorvien valtakunta (ohoi, Jami ja muut karvakorvat!) Muutkin saavat ehdottomasti tarttua tähän haasteeseen - on aina kiva oppia uutta blogituttavista!
Kuten taannoisesta videopläjäyksestämme kävi ilmi, Hupsujen elämä rullaa arkisin tuttua ja rauhallista rataansa. Aamuisin möngimme peiton alla, hiukopaloja mutustellaan kolmesti päivässä ja töiden jälkeen pusutellaan, leikitään ja pläräillään blogeja. Lisäksi iltoihimme mahtuu säkkitolkulla sohvaperunointia. Ensin nökötän kirja kourassa sohvan nurkassa ja Nuppu asettuu koukussa olevien jalkojeni alle lämmittäväksi hurinatyynyksi. Sitten viritämme leffatykin ja on Jujun vuoro potatoitua: se kömpii pöydältä sohvan puolelle, ja hyvän peitonmutkan havaittuaan se mätkähtää päälleni niin reteästi, että minulta melkein lähtevät ilmat pihalle. Olenkin verrannut poitsua välillä vapaapainijaan, joka rämähtää vatsanpeitteilleni pilvenpiirtäjän huipulta.
Näyttää pieneltä ja kevyeltä, mutta putoaa emon massulle kuin flyygeli.
Kun henki taas kulkee ja filmi pyörii, minun on joka ikinen ilta pakko kommentoida, että Frasier-sarjan Eddie on kuin ilmetty Pikkukissi. Samat toffeelaikut ja intensiivinen tuijotus!
Tuollainen jujumainen haukkunaukku olisi kiva lisä sohvapottujengiimme!
Rauhallinen elämä sopii hupsuille kuin puuhkahäntä räggärin peppuun, mutta huomisesta lähtien arkeamme vauhdittaa Viiruvarpaat-blogi, joka käynnisti eilen inspiroivan haasteen:
Upean kuvan nappasimme luvan kera Kiiran, Eemelin ja Tomun sivuilta.
Säännöt: 1. Aktivoi kissaasi/kissojasi joka päivä yhden viikon ajan. 2. Aktivointi voi olla mitä vain leikittämisestä agilitytreeneihin. 3. Haasta itsesi! Jos aktivoit kissoja jo päivittäin vaikkapa leikittämällä, pidä pidempiä aktivointihetkiä, aktivoi useammin päivässä tai kokeile jotain uutta. 4. Raportoi viikon aktivointihetket tekstinä, kuvina ja/tai videoina. Tai vaikka piirroksina, tyyli vapaa. Myös raportoinnin taso on vapaa: voit julkaista aktivointiviikosta päivityksen vain kerran, julkaista ensin tavoitteet ja sitten niiden onnistumisen, tai vaikka kertoa päivittäin kulloisenkin päivän aktivoinnista. Aktivointiviikko-kuvaa saa käyttää blogitekstissä! 5. Haasta kolme kaveria mukaan!
Jatkamme toki pääosin verkkaista arkeamme, mutta olen laatinut Nupulle ja Jujulle ikioman aktivistikalenterin, joka inspiroi meitä yhteisiin touhuihin vielä tavallista enemmän. Jujun päivittäisistä tiiviskursseista ei luovuta, mutta niiden lisäksi tarkoitus on tarjota joka päivä myös jotain ekstraohjelmaa, johon molemmat kissat osallistuvat.
Joo-o, Nuppu myös.
Eikä aktivointi tarkoita välttämättä norsunkokoisia oksereita.
Tällaiselta alustava suunnitelmamme näyttää:
Lauantai: Suoritamme porukalla lelukoppainventaarion ja testaamme jokaisen lelun. Mahtaakohan kopan hämäristä löytyä jännittäviä aarteita? Sunnuntai: Viritämme kaikkien aikojen wuu-juoksun. Tarkoitus on piilottaa wuu-pisteisiin erikoisia esineitä, hämmentäviä tuoksuja ja muita superyllätyksiä. Maanantai: Viikkomme alkaa vauhdikkaasti, sillä opetan Jujua hyppäämään selkäni yli ja Nuppua mönkimään masuni ali. Tiistai: Aion antaa karvaturrien talviturkeille kunnon harjauksen, ja käymme samalla läpi turkinhoitovälineistön inventaariohengessä. Keskiviikko: Saamme yövieraaksi lapsuudenystäväni, joten kissoilta odotetaan sosialisointia sekä temppujen reipasta esittelyä. Torstai: Koska keskiviikon pilatestreenini jää välistä, lupaan pitää sellaisen kissojen kanssa. Mukaan saattaa mahtua joogaa ja yhteistä lämmittelyä musiikin tahdissa. Perjantai: Aktiivisuushaasteemme päättyy villeihin valjastreeneihin, sillä talvi alkaa taittua vähitellen kevääksi ja ulkoilukausi lähestyy. Onko luvassa riemuhepuli, vai vievätkö valjaat taas jalat alta?
Nupulla ei ole odotukset korkealla. Se suhtautuu aikataulutettuun sporttaukseen samoin kuin minä kouluaikoina cooperintestiin.
Oikeasti Nuppukin lähtee ennakkoluuloistaan huolimatta iloisin mielin aktiiviviikkoa viettämään. Koska kaikki on aina porukalla triplasti hauskempaa, niin kutsumme ohjeen mukaisesti mukaan ainakin nämä kaverit: Marraskuun muruset, Pesukarhukissat ja Mimmin ja Alfredin. Aktiivista viikkoa myös kaikille muille, ja palatkaamme asiaan muhkeiden raporttien kera!
Näin innokkaasti Hupsut tutkivat seinälle ripustettua viikkokalenteria.
Ystävänpäivään on enää viikko, ja sen kunniaksi me Hupsut otamme nyt osaa ystäväkirjatempaukseen, johon saimme kysymykset ihanan muhkeilta maine coon -kissoilta Paavolta ja Jacksonilta. Kiitos, kamut!
Tällaiset ovat haasteen ohjeet:
Kiitä haasteen antajaa Vastaa sinulle annettuihin ystäväkirjakysymyksiin. Lisää kuvaksi/kuviksi parhaiten itseäsi kuvastavia kuvia. Keksi uudet kysymykset blogiystävällesi tai käytä vanhoja. Haasta mukaan ihania blogiystäviäsi.
Herätkääpä Ruususet, niin taklataan Pesukarhukissojen kysymykset!
1. Mikä on lempiharrastuksesi?
Juju: No opiskelu tietenkin! Mulla on meneillään sellainen tiiviskurssi maman kanssa. Se heittää hiuslenksun ja jää odottamaan, että teen jotain. Joskus tulee jostain syystä naksaus ja namit, mutta välillä niitä pantataan, vaikka kuinka tekisin siksakkia, kupperiskeikkoja tai saksipotkuja. Mama on ihana mutta vähän outo.
Nuppu: Aamuisin tykkään mönkiä peiton alla ja murista ihan karvamakkarana. Emo ei uskalla liikahtaakaan, vaan lähtee töihin aina vähän myöhässä.
Sandra: Kissojen kanssa hömppääminen kirii pakosti ykköseksi. Jos sitä ei lasketa, niin kirjoittaminen, tanssiminen ja viulunsoitto.
Tällainen murinamörkö hankaloittaa aamuisin töihin lähtöäni. Huomatkaa syyllistävä katse!
2. Minkä ostaisit (yksi asia), jos olisit rikas?
Nuppu: Henkilökohtaisen helikopterin, jolla voisi hurauttaa milloin tahansa Ruffe-sulhon luo – tai yhdessä häämatkalle Waikiki Beachille.
Juju: Harrastehallin, joka olisi täynnä huimia agilityhärpäkkeitä, nosework-haisuja ja sinne tänne pyrähteleviä feenikslintuja.
Sandra: Ison huvikumpumaisen puutalon meren tai järven rannalta. Naapureita ei olisi ihan vieressä, vaan pelkkää ihanaa (punkitonta ja hyttysetöntä!) lehtimetsää (jossa voisi käyttää kissoja valjastelemassa), kukkaniittyjä, bambeja ja poneja sekä suloisia pupujusseja.
Kai niillä emon paratiisikedoilla liihottelisi vähän feeniksejäkin?
3. Mikä on lempipuuhasi kotona?
Juju: Koulutussessiot ja niiden kärttäminen surkealla itkumiu’ulla. Älkää kertoko kenellekään, mutta tykkään myös kerätä huomiota tuhmuuksilla kuten hyppimällä kiellettyihin paikkoihin. Leffatykki toimii aina.
Nuppu: Ruoan puputtaminen on mun lempparia varsinkin silloin, jos kupissa on nöffensydäntä ja joku vielä viitsii silittää samalla, kun järskytän herkkuriekaleita.
Sandra: Kahden edellisen vastaajan paapominen, kirjoittaminen, sarjojen tai elokuvien katsominen valkokankaalta ja ihan vain kotielämä yleisesti.
4. Mikä tulee ensimmäisenä mieleesi sinisestä väristä?
Nuppu: Rufus-hunksin safiirisilmät!
Juju: Iskän juoksureppu, jota EI saa järsiä.
Sandra: Turkoosina välkkyvä meri ja kesähaaveet.
Nupun omatkin simmut ovat aikamoisen safiiriset.
5. Minkä taidon haluaisit oppia?
Juju: Sen yhden tempun, joka on nyt maman tiiviskurssin aiheena. Tulisi megapaljon palkkionameja, jos idealamppu syttyisi vihdoin palamaan pienen karvaisen pääni päällä.
Nuppu: Possunsydäntä sisältävien minigrip-pussukoiden poistamisen pakastimesta, niiden sulattamisen ja sydänpalasten kuppiin tarjoilun. Ihan ilman emon apua.
Sandra: Olisi ihanaa osata piirtää ja maalata tosi taitavasti.
Siristelisin vähän silmiäni, teroittaisin lyijärin ja loihtisin Jujusta tällaisen luonnoksen.
Nuppu: En yleensä huomaa hämiksiä, koska touhuilen jotain omia juttuja tai bongailen näkymättömiä avaruusolentoja. Ne vasta jänniä ovatkin!
Juju: Hotkaisen hämiksen sekunnin sadasosassa, ellei se mokoma onnistu pakenemaan viiksiäni pitkin.
Sandra: Kiljun talouden miesväen apuun ja pakenen eri huoneeseen. Ampiaisia kammoksun vielä enemmän.
7. Mikä saa sinut hermostumaan?
Nuppu: Anteeksi, mutta nyt en ymmärtänyt kysymystä! Hurr, hurr, purrr… <3
Juju: Automatkat ja kovat äänet.
Sandra: Häly, kiire, ihmisten ilkeys ja välinpitämättömyys.
Edes mielivaltainen siirtäminen paikasta toiseen ei saa Nuppua hermostumaan. Jos sen vie kahvipöydästä tynnyrin päälle, se jää uuteen paikkaan täysin tyytyväisenä. Saattaa jopa kuulua hurinaa ja näkyä tassujen pumppausta.
8. Mikä on haaveesi?
Juju: Voittaa bordercolliet agilityssa ja ratkaista ihan oikea Sherlock Holmes -mysteeri vihikuononi avulla.
Nuppu: Kesähäät Ruffen kanssa ja ikimuistoinen häämatka ihan kaksin (sinne Waikiki Beachille). Unelmissa ovat myös suloinen arki, mallin uran ja kotikissuuden yhdistäminen, terveys ja pitkä ikä.
Sandra: Pysyä onnellisena.
”Oishan se myös mukavaa voittaa jokin hieno estepokaali, joten varokaatte, lammaskoirat!”
9. Asia, mitä et voisi koskaan tehdä?
Nuppu: Ajaa traktoria, koska se ei kiinnosta tippaakaan eikä mulla ole ajokorttia.
Juju: Pukeutua tyttöjen kermakakkupitsihörhelömekkoon. Valjaissakin on kestämistä.
Sandra: En voisi koskaan olla väkivaltainen ihmistä tai eläintä kohtaan.
10. Kolme materiaalista asiaa, joita ilman et voisi elää. Mukaan ei siis lasketa perheenjäseniä.
Juju: Namit, naksutin ja kiipeilypuu.
Nuppu: Possunsydän, ruokakuppi ja tassupeti.
Sandra: Oma koti, oma viulu ja oma läppäri.
Mutta hetkonen! Kukas oli mennyt äsken omin luvin Nuppusen tassupetiin? Onneksi räggärien materia on yhteistä.
Olemme myös laatineet oman kysymyskavalkadin, ja ehdotamme, että niihin vastaisivat ainakin:
Mimmi ja Alfred
Miukumaan Sofi ja Olga
Pinnineppin Ninni ja Peppi
Ilona ja Zetor
Muutkin voivat toki kysymykset napata, jos siltä yhtään tuntuu! Meitä uteliaita Hupsuja kiinnostaa jokainen vastaus ihan yhtä kovasti. Tässä kysymykset vihdoin tulevat:
1. Millainen olisi unelmiesi huvipuisto? 2. Ketä kirjojen sankaria tai sankaritarta muistutat? 3. Mikä saa sinut hihkaisemaan tai naukaisemaan ilosta? 4. Millainen musiikki kuvastaa persoonallisuuttasi? 5. Mistä luonteenpiirteestäsi ansaitsisit erikoismaininnan? 6. Mikä on hassuinta tai pöhköintä, mitä olet tehnyt? 7. Jos saisit matkustaa mihin tahansa sormia tai tassuja napsauttamalla, mitä kohdetta haluaisit päästä tutkimaan? 8. Mikä on mielestäsi maailman kaunein ääni? 9. Milloin sinulla kävi poikkeuksellisen hyvä tai huono tuuri? 10. Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen sanasta ”aarre”?
