Rapisevan rotan salaisuus

Viime postauksessa kerroin ihanasta hauvelista, joka kävi Nuppua ja Jujua moikkaamassa, mutta nyt on pakko paljastaa, että ei siinä vielä kaikki, vaan kevään korvilla Hupsuttamossa rapisi, ripisi, kahisi ja nakersi niin, että kissaemo oli jo saada pienimuotoisia puistatuksia.

 

”Kannattaa laittaa kissakuulo päälle, jos pelottaa liikaa!”

Kaikki alkoi eräänä aamuna, kun me perheen kaksijalkaiset valmistelimme lähtöä kaupunkikotiin. Mummi Poppanen oli tilattu pikkukissoja kaitsemaan, ja olin karstannut Hupsuttamoa mahdollisimman vieraskoreaan kuntoon. Ala- ja yläkerta oli imuroitu, jääkaappia täytetty ja vessatkin kuurattu. Olimme myös Jujun kanssa vaihtaneet puhtaat vuodevaatteet, joita Juju oli testannut möyrimällä niissä leikkisästi. Mutta siihen hymy sitten hyytyikin, sillä sivu-ullakolta alkoi kuulua kummallista narskutusta! Painoin korvaani seinään, ja ääni kuului hyvin selvästi: se oli tassujen rapinaa ja talttahampaiden rouskutusta. Kissatkin kuuntelivat korvat pystyssä ja varmasti pohtivat, että nytkö vihdoin koitti se hetki, kun niiden olisi tehtävä se, mitä kissojen on jo vuosituhansien ajan odotettu tekevän: pyydystettävä rotta!

 

Nuppu ainakin oli jo saalistusasemissa.

Kiljuin tietenkin miehen heti apuun, ja hän lohdutti, että joskus jokin yksittäinen hiirulainen saattaa eksyä talon rakenteisiin, eikä se ole niin vaarallista. Hänkin kuunteli otsa kurtussa nakerrusta ja asteli sitten rohkeasti sivu-ullakolle. Rapina jatkui vain, ja mies ihmetteli, miten se on mahdollista, koska mitään ei näkynyt seinän toisella puolella. Selitin, että siellä on varmasti jokin kolonen, jossa keltahammas nakertaa, ja aloin jo kauhistella, ettemme mitenkään voi lähteä pois ja jättää Mummi Poppasta valtavan rotan armoille. Kuvittelin, miten se söisi reittinsä seinän läpi, ja järkeilin, että olisi varmasti parasta ottaa kissat yöksi makkariin, koska varmastihan ne hätyyttäisivät rotan tiehensä. Paitsi jos se hätyyttäisi katit ja Mummin tiehensä!

Nupun mielestä ei ollut edelleenkään syytä hätäännykseen.

Mielikuvitukseni laukkasi jo värikkäissä sfääreissä ja rotta oli paisunut majavan kokoiseksi, kun puhelimeeni yhtäkkiä kilahti viesti. Kauhuskenaarioiden maalailu keskeytyi, kun kiiruhdin noukkimaan puhelimen yöpöydältä. Viesti oli keneltäkäs muulta kuin Mummi Poppaselta, joka kehui, miten hienosti Juju oli pedannut vuoteen. Silloin tajusin myös, että rotan rapina ja kaapsutus seurasivat minua: ääni kuuluikin puhelimesta petausvideolta, jonka olin lähettänyt äidilleni vähän aikaisemmin ja joka oli jostain ihmeen syystä jäänyt pyörimään, vaikka ruutu oli pimeänä! Isikissin ilme oli eeppinen, kun tunnustin selvittäneeni rapistelevan rotan salaisuuden. Kukapa olisi uskonut, että rotta olikin meidän ihana pikku Juitsi!

 

Kukkuu, mamman suloinen silkkihiirihän se siinä!

Ja vielä tarinan opetus: Jos joskus jossain rapisee, paina etsivähattu päähän ja aloita tutkimukset aina puhelimen tuoreimmista kissavideoista...

    

Nuppua nauratti, eikä se malttanut olla sanomatta,
että mitäs mä sanoin...

Intergalaktinen joulukähvellys

Hupsujen jouluaatto sujui leppoisissa tunnelmissa. Joulukolli jätti porstuaan säkillisen ihania lahjoja, jotka oli ilo jakaa kilteille kissoille. Enpä kuitenkaan arvannut, että pikku kattimattien paketteja kiikaroitiin ja kadehdittiin kaukaisilta galakseilta asti…

 

Valovuosi ei edes ehtinyt vaihtua, kun vierailta planeetoilta lensi
Hupsuttamoon tähtihävittäjä, jonka kyydissä oli epämääräistä sakkia...

Ennen kuin kerromme, minkälainen kaamea joulukähvellys Hupsuttamon tiloissa tehtiin, on syytä palata jouluaaton aarteisiin. Niihin, jotka houkuttelivat paikalle nämä pahat pojat!

 

Huh, mikä lahjaröykkiö! Näkyy varmasti Kuolontähdelle asti...

 

Tämä paketti oli selvästi pikku ewokeille...

...ja olipa Juju Skynuuskullekin tullut oma erityistoimitus.

Herra Skynuusku veti nenunsa täyteen kissanminttua...

...ja näki koko illan pelkkiä väripalloja.

Kaikki oli niin kuin olla pitää, kunnes ykköskuvassa vilahtanut kauhukaksikko pöräytti paikalle raketillaan ja laskeutui sen Kaikkien Aikojen Parhaan Joululahjan päälle!

 

”Hoo, miten pehmoinen ja valmiiksi lämmitetty peti!” Darth Vader vinkaisi.

”Laitapa tämä takapaksiin, Stormtrooper, niin palataan omalle tähtöselle köllöttämään.
Olenkin aina halunnut ragdollin karvalla kuorrutetun jumbokokoisen unipussin.”

Häijyläiset eivät kuitenkaan arvanneet, että Imperiumin sankarihiiret olivat seuranneet niitä halki pimeän tyhjyyden, jota avaruudeksi kutsutaan, ja laskeutuneet Hupsuttamon lämpimään keittiöön. Siellä hyvikset kohtasivat Juju Skynuuskun, joka ei ollut uskoa karvaisia korviaan.

 

”Darth Vader unipussin varastanut on. Siinä nuku kohta ainutkaan katti ei, jos tee
 siitä loppua et, ethän, joohan teet?” Yoda lausui niin selväsanaisesti kuin osasi.

 

Juju Skynuusku lupasi mennä tyhjentämään unipussin sillä välin,
kun Yoda ja Chewbacca kähveltäisivät tähtihävittäjän.

 

Ewokit kuuntelivat puolella korvalla suunnitelmaa Endorin metsäkuussa,
ja lupasivat auttaa sankareita parhaansa mukaan. Antaa vetää, Vader!

Tähdet vain vilisivät silmissä, kun Skynuusku ja ewokit viilettivät taivaan halki turkki hulmuten. Ja toden totta: Darth Vader ja Stormtrooper olivat törkeästi unipussia pöllimässä!

 

Tihulaiset olivat jättäneet aluksen, mutta herra Skynuusku
oli varma, etteivät ne olleet ehtineet vielä kovin kauas!

Jaahas! Truupperi yritti kipittää karkuun, mutta Skynuuskua ei niin vain hämätä!

 

Truupperi hinattiin hännästä unipussin laidan yli..

...ja sama kohtalo odotti sen rahisevasti hengittävää kaveria.

 

”Daath, joor not mai faatö!” herra Nuuskuherra sanoi
ja tyhjensi pussin ylimääräisistä vieraista. 

”Unipussi pelastettu ja galaksissa kaikki hyvin!”

Chewbacca kiitti Juju Skynuuskua,
ja Yoda käynnisteli jo tähtihävittäjää.

Alus olisi tuota pikaa ilmassa, eikä mikään voisi estää
sankareita palaamasta kotiin voittajina...

...paitsi ewoki nimeltä Nuppu, joka ei ole katsonut ainuttakaan Star Wars -elokuvaa!
Se luuli Chewbaccaa pahisjetiksi, joka on parasta popsia pois päiviltä.

 

”Saa syödä Chewbaccaa EI!” Yoda komensi, ja Nuppu ymmärsi yskän.
Samassa tähtihävittäjä kuitenkin jylisi ilman halki kohti Skynuuskun
kallisarvoista lahjakätköä...

”Njäähhähähää! Täälläpäs onkin maukkaita namuja!
Mehän syödään nämä kaikki eikä jätetä edes muruja!”

 

Kesken rapinan ja mutustelun Darthista ja Truupperista alkoi
tuntua siltä, että joku tuijotti niitä ja hengitti niiden niskaan melkein
yhtä rahisevasti kuin herra Vaderilla oli itsekin tapana hengitellä.

Juhuu! Se oli herra Skynuusku! Kaikkien nälkäisten sankari!
Se änkesi urheasti aarrekätköön ja valmistautui taistoon.

Darth Vader huusi ”Aaaarrrrrggggh!” ja kellahti maahan. Pian sen niskaan
mätkähti myös Truupperi, jolla oli kuivattuja kalanmuruja viiksissään.

Häijyläiset kyllästyivät Hupsuttamon menoon ja vipelsivät
muihin galakseihin. Hienoa työtä, Juju Skynuusku!

Nuppu-ewoki pyysi anteeksi kömmähdystään ja huomasi,
että sillähän on paljon yhteistä Chewbaccan kanssa.

Joululahjat oli pelastettu ja välit ewokien kanssa selvitetty,
joten Yoda ja Chewbacca suuntasivat öiselle taivaalle.
Ne ottivat suunnan kohti toista tähteä oikealta ja
palasivat Mikä-mikä-maahan, jossa ne eivät koskaan
kasvaisi aikuisiksi...

Hupsut haluavat kiittää teitä lukijoita kuluneesta vuodesta! Meillä on ollut hurjan hauskaa, ja toivottavasti teilläkin. Jatketaan taas hupsuttelua vuonna 2018! <3

 

Okei, tunnustettakoon, että Nuppu ja Juju saivat joululahjaksi myös tämän
hupaisan hiiripoppoon! Suurkiitos sen lahjoittajalle sinne ruudun toiselle puolen! :o)
Star Wars -porukka sai paitsi kissat myös erään kissaemon poikkeuksellisen leikkisäksi!

Tähän loppuun vielä satunnaisotoksia Hupsujen vuoden viimeisistä leikeistä ”behind the scenes” -hengessä:

 

Kyllä Nuppukin osaa olla sankari!

 

”Adios, Veideri! Ois kantsinut virittää jokin vaijeri,
jos meinaa hypätä benji-hypyn!”

Juju ehdotti, että tyypit voisivat liitää seuraavaksi emokissin joululahjoja
tutkimaan. Kylppäristä löytyisi ihanan tuoksuista suihkusaippuaa, jolla
tähtihävittäjän saisi vaahtoamaan ennennäkemättömällä tavalla.

 

Kuvaustauolla oli pöytä koreana, ja kuten kuvasta näkyy,
vuosi 2017 päätetään erittäin suopeissa tunnelmissa
yhteisen kupin ääressä. Iloista uudenvuodenaattoa!

Yllätyspuhdas itsenäisyyspoika

Amerikkalaisista sukujuuristaan huolimatta Nuppu ja Juju ovat melko suomalaistuneita kissoja. Vaikka Juju-vaavin ensimmäinen sana oli ”mama” ja se tietää, mitä ”honey bunny baby boy” tarkoittaa, sen emonkieli on silti suomi. Niin myös Nupun, vaikka puhuttelen sitä joskus omana ”little golden baby girlinäni”.

 

Itty bitty kitty boy!

Cutie putie smoothie girl!

Satunnaisia englantihömpötyksiä lukuun ottamatta keskustelemme aina suomeksi. Aamulla ensimmäiset kommenttini kissoille ovat yleensä ”No mutta morientes” ja ”Hui, miten kovalle te väänsitte murinalaitteet!” Mysliä suuhun mättäessäni saatan sanoa ”Nää on emon raksuja”, ja katit ymmärtävät lopettaa kerjäämisen. Kerron niille töihin lähtiessäni, että nyt kannattaa käpertyä lokoisasti kerälle ja asetella häntä puuhkaksi ympärille. Infoilen myös, milloin iskä suurin piirtein on tulossa töistä ja millaisia hiirivainoja voimme käynnistää, kun minäkin pääsen taas sorvin äärestä.

 

Juju osaa pysäyttää tämän Mickey Mousen.

Ja Nuppu tietää, että Mickey Mouse on suomeksi
”se söpö päästäinen, jonka emo toi Elma-messuilta.”

Vaikka juttelen kateille koko ajan niin suomeksi, englanniksi kuin siansaksaksikin, olin unohtanut eilen hoitaa tiedotuksen lähestyvästä juhlapäivästä. Niinpä eräs pieni kissapoika oli erittäin hämmentynyt, kun herätyskello ei kilissytkään kuudelta. Juppepuppe tuli huutelemaan meille oven alta niin sinnikkäästi (suomalainen kun on!), että meidän oli pakko laskea katit makuuhuoneeseen jo aamuhämärissä. Selitin niille, että tänään on itsenäisyyspäivä, joten kaikenlainen möykkääminen ja öykkäröinti on kiellettyä. Molemmat muruseni ymmärsivät heti yskän ja käpertyivät arvokkaasti tyynyjemme väliin nukkumaan. Juju muisti myös erään tärkeän asian: illalla on juhlat presidentin linnassa, joten turkin on syytä olla puhtoinen:

 

Juju silitti krakansa ihanan siloiseksi.

Hansikkaatkin ovat nyt tahrattomat, jotta voi ojentaa tassun
ja sanoa pressalle ja Jennille ”Hyvää itsenäisyyspäivää!”

Frakin etumukseen jäi vielä jotain kummallista vanutöhnää, jota piti karstata perin pohjin.

”Pthyi yäks! Nyt tarttis huuhdella kieli sillä kuuluisalla boolilla!”

Hyvää ja ei vain puhdasta vaan yllätyspuhdasta

 itsenäisyyspäivää teille kaikille!

Tuhannen tuliaista!

Nuppu ja Juju ovat pitäneet emoa ja iskää henkeen ja vereen kissaihmisinä. Tunne on ollut niin vahva, etteivät silloin tällöin sukista tököttävät koirankarvat tai hiuksista lemahtavat heppahöyryt ole käsitystä horjuttaneet, vaan aina on menty eteenpäin luottavaisin mielin. Mutta millaisia ajatuksia kissoissa heräsi, kun ne saivat kuulla, että isäntäväki oli lähdössä lomailemaan maailmaan, joka pyörii pallokorvaisen hiiren ympärillä?

Ai tällaisen vai?

Nuppu muistutti, miten hiirten kanssa ollaan. Ensin pitää mulkoilla,
sitten heiluttaa vähän peppua ja lopuksi täpätä niitä tassulla päähän.

Koska kissat eivät esittäneet suurempia vastalauseita, ylitimme Atlantin ja menimme mulkoilemaan Mikkiä ja Minniä Floridan Disney Worldiin.

 

Pompöösi hiiripariskunta ei tuimasta Nuppu-tuijotuksestamme piitannut,
eikä kukaan tainnut huomata pepunheilutuksiamme väenpaljoudessa.

 

En päässyt kuitenkaan täppäämään Mikkiä tassulla päähän,
koska se mokoma roikkui koko ajan Waltin käsipuolessa.

Orlandon Walt Disney World oli ihana mutta kovin Mikki-vetoinen paikka. Hupsuttamo pysyi silti koko loman oikeana Aristokatti-paratiisina. Mummi palveli, huolsi ja hemmotteli kaksikkoa kuin Tuhkimon linnan kuninkaallisia, eivätkä katit varmaan tulleet ajatelleeksi emoa ja iskää kovin usein. WhatsApp kuitenkin lauloi, ja sain jopa videomateriaalia pikku höpsyläisten puuhista. Keskustelimme esimerkiksi siitä, olimmeko vihdoin löytäneet Animal Kingdomista Pikkukissin kuuluisan puun.

 

Mummi näytti kuvaa Jujulle, ja joo-o, tämä on kuulemma juuri se puu,
josta hampupesun aikaan aina puhutaan.

Nupulla oli emolle ihan toisenlaista asiaa. Se muisti, miten emo leveili
ennen lähtöä dollareillaan, ja uteli, joko tuliaiset oli ostettu.

Sydäntäni alkoi puristaa, sillä vaikka Disney Worldissa oli myynnissä vaikka mitä houkuttelevaa, mikään ei tuntunut oikealta valinnalta kahdelle räggärinrötkäleelle.

 

Vaikka hiiret ovat kissojen ruokaa, minulle tuli hytinä,
että näistä Mikki-nekuista saattaisi aiheutua pupusilleni
vain itkupotkuripuli. Niinpä jätin ne ostamatta.

Oma vuohi olisi niin Jujun, Nupun kuin emonkin unelmien täyttymys,
mutta emme olleet varmoja, viihtyisikö tämä kaveri yhdeksää tuntia jumbojetissä.

Tällainenkin olisi ollut vekkuli leikkikaveri tylsäksi muuttuneen Feeniksin tilalle,
mutta emoa kiljutti ajatus, että lisko mönkisi aamulla Hupsujen kanssa peiton alle.

Lelupuolella valikoima ei ollut juurikaan laajempi. Pingispallot ovat
aina jees, mutta tämän yksilön rahtaaminen olisi saattanut käydä selän päälle.

Lopulta hihkaisin ilosta, sillä löysimme kuin löysimmekin vihdoin kaupan, jossa myytiin jotain myös eläimille. Toivoin, että olisimme voineet ostaa kotona odottaville nöpönenille Irvikissa-teemaisen astiaston tai Aristokatti-huiskan, mutta tarjolla oli vain itämaisia asuja:

 

Okei, sieluni silmin näin jo Nupun naukaisemassa ”ni hao” kimono yllään, mutta
onneksi mies muistutti, mitä mieltä olen eläinten pukemisesta söpöilytarkoituksiin.

Niinpä jouduimme räpiköimään rapakon yli tyhjin tassuin. Onneksi kuitenkin kävi niin onnellisesti, että kissat unohtivat materialistiset seikat, kun ovesta putkahti tuttu parivaljakko. Molemmat mussukat tunkivat meitä halimaan ja puskemaan, ja suukkojakin vaihdettiin ainakin ziljoona. Kun heräsimme keskellä yötä aikaeroa ihmettelemään, Nuppu ja Juju halusivat auttaa. Kutsuimme Teddynallepalvelun sänkyymme, ja pian kaksi lämmintä tuhisijaa nukutti meidät jatkounille. Sopu olisi antanut toki sijaa vuohellekin, mutta ehkä on silti parempi, että se ilahduttaa yhä lapsia ja lapsenmielisiä Disney Worldissa.

 

Mutta mama, kerrotaan nyt se kiva tuliaisjuttu!

Hyvä on, Juitsi, kerrotaan, kerrotaan. Vaikka kissoille ei Disney Worldista tuliaisia irronnut, laukkuuni eksyi silti pienet blogituliaiset, jotka aiomme nyt arpoa teidän lukijoiden kesken. Kyseessä on Hupsujen ihka ensimmäiset arpajaiset, joita ei ole tarkoitus mainostaa, sillä toivoisimme, että lahjan saisi joku, joka on oikeasti seurannut taipalettamme ja ilahtuu lapsenmielisestä mutta toki kissamaisesta yllätyksestä.

Toinen syy mainostamattomuudelle on, että Hupsujen virallisesta
arvontakuvasta tuli hiukan toivottua apaattisempi.

Arvontaan voi osallistua, vaikka ei Bloggeria tai muuta seurantasysteemiä käyttäisikään, mutta laitathan siinä tapauksessa mukaan sähköpostiosoitteen (sen voi laittaa minulle sähköpostillakin, jos ei halua tähän näkyville nakuttaa! Osoite on sandranypnyp (at) gmail.com), jotta tiedän, että lahja menee varmasti oikealle henkilölle, jos arpaonni suosii. Arvontaan voit ilmoittautua kertomalla kommenttiosiossa, mikä Hupsujen hassutus on jäänyt parhaiten mieleesi. Meitä tämä tieto kiinnostaa, jotta saisimme vähän näkemystä siitä, millaisista jutuista pidätte eniten ja minkä sorttista hömpötystä tulitamme aalloille aina, kun suinkin ehdimme. 

 

Nuppu tsekkasi, että pussissa ei ole sisiliskoa tai kimonoa, joten ei syytä huoleen!

Arvontaan voi ilmoittautua lauantaihin 14.5.2016 klo 23:59 asti (Nuppu tuijottaa sekuntikelloa ja painaa tuossa kohden stoppia), ja arvontatulos paljastetaan jo seuraavana päivänä, koska olemme niin malttamattomia, ettemme kykenisi panttaamaan moista jymyuutista päivää kauemmin.

 

Jujukin tietää, mitä Disney-pussi on syönyt, vaan eipäs kerro,
jotta voittaja saisi yllättyä. Toivottavasti iloisesti!

Toivotamme kaikille tasapuolisesti onnea arvontaan, ja itseänikin vähän jännittää, 

ketä Hupsuttamon Onnetar tai Onnenpekka suosii!