Kiltti Matrix-kissa

Sanotaan, että moni kakku on päältä kaunis mutta silkkaa silppua sisältä. Onneksi on olemassa myös torttuja, jotka paitsi näyttävät hemaisevilta myös vievät kielen mennessään. Sellainen on esimerkiksi meidän ihanainen nöpöstiinakissamme Nuppu. Se on juuri niin kaunis kuin Miss Ragdoll World vain voi olla, ja viimeaikaisten vastoinkäymisten aallokossa olen saanut jälleen kerran todistaa, että neitosemme sisinkin on silkkaa kultaa.

Vai mitähän herkkua tämän marenkihöttökakkusen sisällä mahtaa olla? Slurps!

Nupun lääkärikäynnistä on nyt kulunut yli viikko, ja edistystä on tapahtunut hurjasti. Viime keskiviikkona tilanne oli kurjimmillaan, sillä Nuppu oli juuri saanut tulehdusdiagnoosinsa. Sille oli annettu tutkimusten yhteydessä kipulääkettä, joka tunnetusti sekoittaa muutoin päihteetöntä elämää viettävän kisuseni pään. Niinpä Nuppu kävi ekstrakierroksilla koko illan. Sen liikkeet olivat tuplasti nopeampia kuin yleensä, ja sama päti myös sen aivosoluihin. Tästä syystä Nupusta tuli pelottavan älykäs Matrix-kissa, joka ymmärsi kaiken puheeni ja näki sieluni syyvyyksiin asti jättimäisillä pupilleillaan.

Katse oli ehkä hieman lasittunut, mutta töppösissä ja aivopoimuissa riitti vipinää.

Kun kysyin Nupulta kotiin saapuessamme, otetaanko sideharso pois, se ojensi minulle tassunsa, näytti kiitolliselta eikä pyristellyt lainkaan, kun kieputtelin siteen irti. En raaskinut heti laittaa Nupulle tötteröä, vaikka niin oli ohjeistettu, vaan lupasin sille, että se saisi olla nakuna, jos pysyttelisi keittiössä peffaansa nuolematta sen aikaa, kun pilkon possun sydämen ja muut lihat. Uskokaa tai älkää, mutta Nuppu teki juuri niin. Se istua nökötti matolla ja katsoi puuhiani korvat valppaasti heiluen, mutta ei lipaissut lainkaan villahousujaan. Muutaman kerran neitonen yritti lähteä harhailemaan jonnekin, mutta kun muistutin, mitä oli sovittu, se palasi taas viereeni lihaoperaatiota seuraamaan.

On harmi, etten tajunnut pyytää Nuppu-älykköä suunnittelemaan
itselleen sopivaa barf-ruokavaliota. Jos ravintoaineet olisi oikein
laskettu, siirtäisin katit mielelläni kokonaan raakaruokalinjastolle.

Nupun älykkyysbuusti laantui yön aikana – liekö tötterö tislannut viimeiset morfiinit sen elimistöstä – mutta tilalle saimme oman hempeän tyllerömme, joka tuli heti aamutuimaan tarpomaan tassuilla tyynyäni. Satelliitti ei haitannut potilasta hurinasta päätellen ollenkaan, eikä kullanmuru vastustellut aamusuihkuakaan. Kävimme toipumisen alkuvaiheessa pesulla aamuin ja illoin, ja se helpotti selvästi Nupun oloa. Käärin sen aina spa-hoidon päätteeksi joulukollin tuomaan pyyhkeeseen ja jatkoin kuivailua föönin hiljaisimmalla tasolla. Opin nimittäin, että täyspuhallus saa Nupun vain viuhtomaan ympäri kylppäriä, kun taas lempeä hönkäily kellauttaa sen selälleen lämmöstä nautiskelemaan.

 

Marraskuun kunniaksi Nupun päässä on soinut aurinkoinen ”Sunshine reggae”.

 

Antibiootit Nuppu on ottanut ensipupumaisen kiltisti. Vaikka pinkkejä tabletteja on popsittava kaksi aamuin illoin ja olemme vielä puolittaneet ne, Nupulla ei ole mennyt kertaakaan hermo. Se syö kärsivällisesti kaikki neljä naudan sisäfilesuikaleihin käärittyä tabletinpuolikasta ja on kuin ei muka huomaisikaan herkun sisältä kurkistelevia lääkemöykkyjä. Tästä syystä paraneminen lähti heti hyvin käyntiin eikä Nupun tarvinnut pitää tötteröä kuin pari akuuteinta vuorokautta.

Nyt Nuppu on voinut taas tanssia letkeästi sambaa ilman rihman kiertämää.

Sairastelu on tietysti aina kurja juttu, mutta olen ollut jälleen kerran onnellinen siitä, miten helpoksi Nuppu hoitamisen tekee. En voi olla pohtimatta, onko se oikeasti sisimmältään sittenkin älykäs Matrix-kissa, joka vain vetää perusarjessa hömppää luttanakissan roolia. Sillä kukapa voisi olla rakastamatta tällaista kaunotarta, joka on yhtä ihana niin sisältä kuin ulkoakin?

Nuppu tietää olevansa söötti mutta haluaa antaa krediittiä myös anopin säätämälle
kameralle sekä uudelle Lightroom-ohjelmalle, jota emo uskalsi jo vähän kokeilla.

Marakatti ja kesäkisu

Vielä pari viikkoa sitten unelmoin kesälomasta, joka olisi täynnä auringonpaistetta ja leppeää kesätuulta. Istuisimme söpösti Läntisen Mummolan puutarhassa ruudullisella viltillä, ja Nuppu ja Juju lekottelisivat vieressämme aurinkovarjon alla. Välillä tepastelisin pihaa ympäri niiden kanssa, ja vielä illallakin ihmettelisimme heinikossa sirittävien sirkkojen konserttia. Ehkä on siis vilkkaan mielikuvitukseni syytä, ettei totuus aivan vastannut odotuksiani. Turha edes sanoa mitään kahden viime viikon säistä tai siitä, että Nupun reistaava tassu on vetänyt lomamielen välillä hyvinkin matalaksi. Lisäksi onnistuin saamaan heti maisemaa vaihdettuamme raivostuttavan kesäflunssan, jossa yhdistyi ennenkokemattomalla tavalla täystukkoinen nenä ja kurkkukipu. Valvotun yön jälkeen sateen lotina tuntui entistäkin lohduttomammalta, mutta onneksi suunta on silti ollut ylöspäin, ja tämän blogin tähdillä on ollut koko ajan hulvattoman hauskaa, mikä on loppujen lopuksi kaikkein tärkeintä.

Juju-marakatin autuas lomavirnistys 
uudella ikkunalaudalla.

Automatka sujui tällä kertaa paremmin kuin viimeksi. Jujua pelotti, mutta sekin rauhoittui, kun lauloin ääneni käheäksi. Nuppu istua plösötti boksissaan varsin tyytyväisen oloisena. Sekin miukui jonkin verran, mutta pääosin silloin, jos satuin katsomaan sen suuntaan. Viesti oli selvästi se, ettei Nuppu kokenut tarvitsevansa boksia vaan olisi mieluiten touhottanut ympäri autoa. Tästä syystä neitonen pysyi visusti laatikossaan, kunnes pääsimme Läntisen Mummolan eteiseen. Kun kuljetuslootien ovet vihdoin avattiin, hupsu ja tosi höpsö töpöttivät heti uteliaasti vapauteen ja muistivat selvästi tutut paikat. Seuraavat pari tuntia kuluivat kuin siivillä, kun kissat tutkivat jokaisen nurkan ja säntäilivät riemuissaan ympäriinsä korvat formuloina.

Nuppu bongasi heti sumuverhon takana vekkulin kultatamariinin.

Vai onko se sittenkin pinkkinenämakaki? Jokin
vikkelä apinankutale se joka tapauksessa on...

Nuppu opettelee ulkoilua jahtaamalla sudenkorentoa.

Näin Nuppu nuuhkisi kukkasia, jos se vain vietäisiin ulos...

Tämän kiipeilijän täytyy olla röyhkeydestään tunnettu
hyppyhäntäbonobo, joka on pelastettu jo monesta pinteestä.

On ollut hellyttävää katsoa, miten onnellisia molemmat kissat ovat, kun uutta tekemistä on niin valtavasti. Jujusta on tullut melkeinpä sietämätön pikku riiviö, joka keikkuu toinen toistaan hullummassa paikassa. Kaikki koristeet on täytynyt takavarikoida, ja keksipä hömelö kissapoika jopa hypätä urkujen päältä kohti yläkertaan johtavia portaita. Onneksi olin vieressä ja pelastin äkkiä Jujun, joka roikkui portaista etutassuillaan ja sätkytteli säälittävästi. Olisi luullut, että sitä olisi nolottanut, mutta mitä vielä! Se jatkoi yläkertaan tähyilyä niin kaihoisasti, että portaat piti blokata myös sivuilta.

Yhä ylös yrittää...

Mutta entäpä sitten se retkemme päämäärä eli ulkoilu? Kun olin alkanut hieman toipua pahimmista flunssan oireista päivätorkkujen ja lääkityksen avulla, veimme kissat yläkertaan. Miehelläni oli remmin päässä Nuppu, kun taas itse johdattelin Jujua uusiin paikkoihin. Nupun kanssa kaikki näytti sujuvan kuin unelma: se kiersi koko yläkerran parveketta myöten eikä ollut moksiskaan. Juju sen sijaan hiipi matalana vierashuoneen sängyn alle ja tunsin oloni melkoisen toivottomaksi.

Nupun suhteen olin silti innokas ja vein sen seuraavaksi terassille. Se oli hieman hämillään mutta kuunteli kiinnostuneena linnunlaulua ja tuulen suhinaa. Siksi uskalsin seuraavana päivänä vain kaapata Nupun syliini ja viedä sen nurmikolle. Olin ulkona Nupun kanssa kahdestaan eikä minulla ollut edes puhelinta mukanani, joten hetki jäi tallentamatta videolle tai kuviin. Muistissani se säilyy silti aina, sillä Nuppu oli niin onnellinen, että melkein jouduin räpsyttämään kyyneliä silmistäni. Se taapersi heti kiinnostuneena ympäriinsä: tutki nurmea, kiviä, kukkia, pensaita, kärpäsiä ja pihan tavaroita. Kiersimme puutarhassa ainakin tunnin, ja se oli kesäni tähän mennessä parasta aikaa, todellista mindfullnessia. Kuuntelimme jokaisen rapsahduksen, surinan, liverryksen ja huminan. Nuppu hypähteli kärpästen perässä, nakersi marjapensaan oksaa, kieri onnellisena selällään ja kehräsi tyytyväisyydestä. Se leipoi tassuillaan sammalta ja katsoi minua silmiään hitaasti räpäytellen ikään kuin olisi kiittänyt, että vein sen ulos. Samaan aikaan kun tunsin iloa oman kissanmuruseni puolesta syytin toisaalta itseäni, etten ole uskaltanut viedä sitä aikaisemmin ulos. Maailma on vaaroja täynnä, mutta haluan antaa Nupun kokea lisää seikkailuja kanssani myös kotona. Aiomme siis etsiä turvallisen ulkoilupaikan kotimme läheltä mahdollisimman pian.

Hups heijaa! Nurtsilla ollaan, eikä pelota yhtään!

Nuppusen suuret safiirisilmät näkivät ihmeellisiä juttuja.

Nupun ulkoilusta hurmioituneena ajattelin, että Jujunkin on päästävä kokeilemaan ulkoilua. Niinpä vein Nupun sisälle ja valjastin seuralaisekseni Jujun. Jutustelin sille koko ajan ja kerroin, mitä kaikkea Nuppu oli juuri tutkinut. Koska olimme kahdestaan, Juju pysyi yllättävän rauhallisena paria harminaukua lukuun ottamatta. Laskin sen varovasti nurmelle, eikä paniikista onneksi ollut tietoakaan. Juju ei mönkinyt Nupun tavoin heti liikkeelle, vaan vaappui pitkän tovin jalkojeni juuressa. Kun mitään kamalaa ei tapahtunut, se lähti kuin lähtikin tutkimusmatkalle! Olin pakahtua onnesta, kun pupujussimaisen ujo kollini kulki hätäilemättä valjaissa. Vaikutti jopa siltä, että Jujusta voisi saada koiran kaltaisen ulkoilukaverin, koska se kulki melko nätisti vieressäni siinä missä Nuppu oli mennä viipottanut edelläni. Ensiulkoilumme kesti puolisen tuntia, jonka jälkeen Juju alkoi pökkäillä minua siihen malliin, että arvelin sen hinkuvan sisälle.

Koska sää oli poikkeuksellisen hieno, kävimme Nupun kanssa ulkona uudestaan vielä saman päivän aikana. Silloin paikalla oli myös mieheni, joten pääsin ikuistamaan Nupun ulkoilua oikein kunnolla. Jujusta materiaalia on tulossa heti, jos sade suinkin suvaitsee loppua ja pääsemme edes vielä kerran ulkoilmaa haistelemaan!

Nuppu-neiti osasi poseerata luonnonkin keskellä niin kuin tietty Miss Ragdoll Wordlilta voi odottaa.

Uu, kesän katti mä oon...!

Nuppu kulki varsin pitkillä askelilla ja välillä jopa juoksi ja hypähteli.

Tuplaulkoilun jälkeen maistuikin sitten unet karvoilta suojatulla nojatuolilla.

Universumin kaunein

Nuppu on pienestä asti kokenut olevansa aivan erityinen, onhan sille päivittäin hoettu, kuinka kaunis ja ihana se on. Siksi Nuppu on odottanut hetkeä, jolloin se pääsee ihan oikeisiin kissanäyttelyihin ja tuo kotiin ison Maumau Champion -pokaalin, Ford Fiesta -henkilöauton, vuoden raksut, sponsorisopimuksen Furminatorin kanssa sekä osallistumisoikeuden Miss Tropical Barbados -kisoihin. En ole vieläkään raaskinut kertoa nuorelle kaunottarellemme, ettei näyttelyura ole valitettavasti lemmikkitasoisten räggärien juttu. Missään ei kuitenkaan sanota, että liian matalat hansikkaat estäisivät kissaneitosta osallistumasta arvostettuihin Miss Ragdoll World -kisoihin, jotka satuttiin tänä vuonna pitämään meidän asunnossamme. Mikä onnenpotku!

Tunnelmat olivat hieman kireät pedikyyrissä.
Onhan se ymmärrettävää, että ekat kisat jännittivät.

Riita sovittiin kampaajalla. Hyvän missin tunnistaa siitä,
että se osaa pyytää anteeksi ärhentelyjään. 

Pahin kisajännitys oli jo ohi siinä vaiheessa,
kun kaulakarvat suittiin pöyhkeiksi.

Jännitystä olisi ehkä kannattanut hieman
jättää uimapukukierrosta varten.  

Lopulta Nuppu jaksoi kuitenkin nostaa kaunista päätään
ja valloitti tuomarit hurrrmaavalla kehräyksellään.

Kaikilla tirahti kyynel silmään, kun "Ken on heistä
kaikkein kaunein" pärähti virallisesti soimaan.

Nuppu lupasi, että suhde netistä löydettyyn
poikaystävään kestää kyllä missivuoden paineet.

Ensimmäiseksi perintöprinssiksi julistettiin tämä komistus.

Kukaan ei yllättynyt, kun voittaja kruunattiin ja Nuppu sai nousta valtaistuimelle maailman kauneimpana ragdollina. Palkinnot olivat kisassa kuitenkin hieman vaatimattomammat kuin kissat olivat kuvitelleet. Ehkä siitä syystä kisaillan jatkoilla homma lähti hieman lapasesta. Toivomme kuitenkin, että Nuppu saa pitää kruununsa, sillä se jos kuka on sen oikeasti ansainnut olemalla paitsi maailman kaunein myös suloisin ragdoll-neiti.

Perintöprinssi halusi pukeutua jatkoilla prinsessaksi.

Niinpä se kaappasi voittajan tiaran!

Nuppu ei ollut kuitenkaan valmis luopumaan
palkinnostaan ja taisteli sen takaisin itselleen. 

Railakkaan illan päätteeksi Nuppu
sai taas kruunun voittoisille kutreilleen.