Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ziwi Peak. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ziwi Peak. Näytä kaikki tekstit

tiistai 25. elokuuta 2015

Aurinkoinen allergiatesti

Nupulla oli tänään kesän jännittävin päivä. Se olisi voinut olla myös kesän kaamein, yököttävin tai puistattavin päivä, mutta koska kissaneitosemme ei ole ihan perinteinen lajinsa edustaja, sillä oli oikeasti poikkeuksellisen kivaa.

”Tosi metkaan paikkaan emo mut toi! Täällä on stetoskooppeja ja pihtejä ja
monenlaisia härveleitä. Yksi vähän epätrendikäs letku mun jalkaan kyllä
kieputettiin, mutta sekin oli varmasti vain lempeää valkotakkihuumoria.”

Palataan kuitenkin ajassa taaksepäin ja kerrataan, kuinka päädyimmekään viihdekeskukseen nimeltä kissaklinikka. Vaikka toivoimme taas vähän aikaa sitten, että Nupun tassutulehduskierre olisi helpottamaan päin, ei kestänyt valitettavasti kauan, kun punoitus palasi entistä pahempana ja sai kaverikseen satunnaisia ohimo- ja korvanjuurikukerruksia. Emolle iski samoihin aikoihin silmäkulmaan lieviä vetistysvaurioita, ja tätä oiresikermää helpottaaksemme pyysimme apua eläintenhoitajalta, jolle kirjoitin vuolaan romaanin Nupun taustoista ja mieltäni painavista huolista. Tulimme yhdessä siihen tulokseen, että vaiva saattaisi kuitenkin olla allergiaa ja varasimme Pöppersönille ajan testeihin.

 
Voihan krääh, ääh ja tuskanhikikarpalot!

Koska Nuppu ei ole mikään Kassi-Alma tai häkkilintu, se vastustaa kaikenlaisia laatikoita, laukkuja, bokseja, säkkejä ja kantoliinoja viimeiseen asti. Niinpä pyysin eilen Jujulta apua, ja yritimme yhdessä näyttää Nupulle, ettei tarvitse olla undulaatti viihtyäkseen kuljetuskopassa:


Ennen demonstraatiota Juju halusi kuitenkin ottaa veljellisen vastuun
ja tarkastaa, että katto on vahvaa tekoa eikä romahda siskon niskaan.

Kun pömpeli oli läpäissyt turvatarkastuksen, Juju marssi reippaasti sisään.
 Muuten hyvä, mutta pitäisiköhän häntä irrottaa kuljetuksen ajaksi?

Kun Jujusta oli tehty Pekka Töpöhäntä, se pääsi esityksen söpöimpään sisänökötysosioon.
Samalla hieroin iloisena käsiäni, sillä Jujusta tarttui varmasti lootaan rauhoittavaa kinuskintuoksua.

Nuppu katsoi showta lähietäisyydeltä mutta ei uskonut vakuuttelujamme boksin vaarattomuudesta. Niinpä päätin tänä aamuna lisätä kierroksia ja tehdä paikasta yhä mukavamman. Parit suihkaukset Feliwayta ja rakkaimmat lelut saisivat pikku potilaan viihtymään takuuvarmasti:
 

Vanha kunnon Lättynen on ollut Nupulla vauvasta asti, ja Herra Apinamies taas oli sen
ensimmäinen suuri rakkaus ennen Rufusta. Ajattelin, että jos eläinlääkärillä suinkin on
luppoaikaa, hän voisi antaa hieman vinkkejä myös Herra Apinamiehen kuntoutukseen.
 
Vanha ystävyys oli tallella, ja Herra Apinamies sai houkuteltua Nupun
boksiin. Kuljetusta odotellessa tämä lyömätön kaksikko ehti jo hurmata
yhden ohi tepastelevan mummukan.

Myös Kutsuplus-palvelun kuski ihastui Nuppuun ja ajoi meidät aivan
klinikan sisäänkäynnille. Nuppu tunsi olonsa kuninkaalliseksi ja
odotti omaa vuoroaan näin ylhäisessä asennossa.

Kissaklinikalla meidät otti vastaan ennestään tuntematon lääkäri, josta Nuppu tykkäsi tietysti heti. Tunne oli molemminpuolinen, sillä kiltti ja suloinen typykkämme käyttäytyi täyden kympin ja undulaattimerkin arvoisesti. Itse toivoin salaa, että voisin siirtää lääkärin osaavat otteet bluetoothilla itselleni, sillä niin näppärästi ja hellästi hän kullanmurustani hoiti. Nuppu oli ihmeen hyvin paikoillaan jopa silloin, kun siltä otettiin verikoe. Se työnsi tosin päänsä kainalooni, kunnes liruttelu alkoi tylsistyttää sitä ja jouduin jämäköittämään otettani. Siinä vaiheessa minulle alkoi tulla lämmin, ja Nupun hätäännyksestä irtoavat karvat tarttuivat kasvojeni peitoksi niin, että näytin joulupukimmalta kuin koskaan ennen. Nuppu ei kuitenkaan nauranut minulle, vaan se oli keksinyt jo uutta, kivaa tekemistä, eikä äskeinen toimenpide ollut jättänyt kovin dramaattisia muistijälkiä sen pieniin räggäriaivoihin:

 
Punoittava ohimokaan ei haitannut Nupun menoa, kun se hämmästeli kaikkea
niin tutkimusvälineistä seinällä roikkuviin johtoihin. Sillä ei ollut enää tippaakaan
tylsää, vaan jouduin lopulta tunkemaan sen väkisin takaisin boksiin.

Kuulemme Nupun allergiatestin tulokset viikon päästä, ja vaikka ne eivät täysin luotettavia olekaan, saamme niistä varmasti ainakin jotain tarpeellista osviittaa. Kävin pitkät keskustelut eläinlääkärin ja hoitajan kanssa ja päätimme, että Nupulta vähennetään nyt ruokavaliosta kana. Palkkioraksutkin menevät valitettavasti pannaan, ja ruokana on vain Ziwi Peakin peura ja lammas. Jos tilanne ei muutu, edessä on eliminaatiodieetti, josta hermoheikko emo tietty uumoilee vuosisatojen loputonta souvia, hyrskyn myrskyn sekoittuvaa masua ja yön pikkutunneille ulottuvaa ainesosien mittailua ja laskeskelua matikkapäällä, jota kuvaillessa adjektiivi ”hatara” olisi suorastaan imartelua.

  
Nupun mielestä asiaa ei kannata suotta surra ja synkistellä. Olihan tämäkin reissu täynnä
kaikenlaista kivaa, lopuksi jopa auringonpaistetta ja kukkasia. Fiksu pieni kissa!

Lempeää Nuppua ei hävettänyt reissulla edes emon epäselvästi suustaan pupeltama ulkomaankielinen ruokamerkin nimi ”Ziwi Peak”, joka oli kirjattu virallisiin papereihimme muodossa ”Guinea pig”. Tuopa tulevaisuus mukanaan mitä tahansa, Hupsuttamossa ei takuulla aleta syödä marsuja tai marsujen pöperöitä!

 
Kotona meitä odotti tällainen sporttimarsu, joka halusi kuulla kaiken kivasta kesäretkestämme.

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Ihana Miss Piggy

Nuppu on hieno leidi nenännypykästä hännänpäähän, mutta jos jaossa olisi possutiara, jonka vain yksi perheenjäsenemme voisi saada, kapine laskettaisiin auttamatta Embopyllerön silkkiselle otsalle. ”Oi, miksi?” kuulen teidän otsa rypyssä kysyvän, joten on parasta tehdä pientä taustoitusta.

Ensinnäkin Nuppu on meistä ehdottomasti pyörein ja söpöin niin kuin kunnon possun pitääkin
olla. Kesägrammoja ei ole silti kertynyt, vaan Nuppu painaa yhä täsmälliset 4,7 kiloa.

Olen päässyt ainakin kerran elämässäni seuraamaan läheltä oikeaa sikapossua, joka oli toki monessa suhteessa erilainen kuin kissaeläimet. Röhkimys oli esimerkiksi kauttaaltaan pinkki ja vähähaiveninen, ja sen naamataulua koristi jättimäinen töpseli, jollaista räggäreillä ei tietenkään ole. Mutta erojen lisäksi löytyi yhdistäviäkin tekijöitä - ainakin erääseen Nuppuna tunnettuun kotileijonaan. Possu esimerkiksi reagoi Nupun tapaan todella herkästi, kun se huudettiin kaukalon ääreen!

 
Nuppu tunnistaa oman nimensä parhaiten silloin, kun se yhdistyy
ruokakupin kilinään, ja neiti saapuu paikalle töpöttävin juoksuaskelin.

Yleensä kotipossumme varaa itselleen kaksi ruokasammiota yhdellä kertaa: se mässyttää omastaan mutta istuu samalla taktisesti Jujun kipon eteen niin, ettei velipojalla ole kunnon pääsyä ravinnekeitaalle. Jos erehdyn siirtämään Jujun kupin toisaalle, Nuppu pyllertää heti sen perään ja työntää kuononsa päättäväisesti kaukaloon, oli se missä tahansa. Siitä syystä Juju on viime aikoina saanut ruokailla korkealla sivupöydällä, jonne rakas karvapossumme ei yllä. Koska tuntuisi julmalta jättää NöfNöf lattialle ihan yksin ”nälissään” istuksimaan, olen välillä syöttänyt sille Ziwi Peakin lammaslastuja hellyttävästi yksi kerrallaan:



Lastuja Nuppu napostelee äärimmäisen hienostuneesti. Se ottaa ne varovasti suuhunsa eikä vahingossakaan edes hipaise hampaillaan sormiani. Eräänä aamuna hurmioiduin tassuruokinnasta niin kovasti, että jatkoimme ohjelmanumeroa liian kauan. Silloin sivistyksen idylli rikkoutui poksahtaen, kun Nupulta pääsi epäneitimäinen röyhtäys! Lastubaarin ovet suljettiin saman tien, ettei Nuppu byökkäisi lattialle niin kutsuttua pirjoa, eli pientä yrjöä, jollainen on joskus pulahtanut matolle possurohmutuksen jälkimainingeissa.

 
Nyt emon turinointi meni Nupun mielestä turhan yksityiskohtaiseksi ja vulgääriksi.
Kaikkien meidän sisällämme asustaa pieni ja söpö possu. Entäs sitten?
 
Pääasiallisesti Nuppu on kuitenkin ketterä jagulaari.
Possut eivät ikuna pääsisi puunoksalle, vai mitä?!
Emo voisi kertoa tässä välissä hauskan anekdootin siitä, kuinka Nuppu oli vähällä
pudota olkkarinpöydältä läntistä mummua liehitellessään, mutta jääköön se tarina
toiseen kertaan ja lopetetaan tämä postaus toteamukseen, ettei Nuppu tietenkään
ole possu vaan maailman kaunein ja rakkain räggärityttö, osasipa se kiivetä tai ei. <3