sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Kissanpentulämpöä

Juju on sielultaan pieni, hentonukkainen kissanpentu, joka kaipaa ympärilleen lämpöä ja läjässä nukkumista. Nuppu taas on kuohkea kuin markkinoiden pulskin untuvapeitto, joten voitte kuvitella, mitä tapahtuu, kun vilusta värisevä Juitsi kiipeää Nupun kanssa samaan petiin, tekee pari arvioivaa piruettia ja läjäyttää itsensä ilmatiiviisti siskon päälle. 
 
Niinpä, Karvapatteri lähtee vikkelästi lipettiin...
  
...ja pieni poika jää hampaita kalistelemaan.

Onneksi Jujulla on silti seuranaan toinenkin vilukissa: päivät pääksytysten kotona lorvaileva emo, joka ei pahastu ollenkaan yhteisistä lämpötalkoista. Elämme Jujun kanssa nykyisin lähes yhteen liimattuina – niin viltin päällä kuin sen allakin. Yritin myös värvätä jengiimme lisää väkeä viikko sitten Naukulasta, ja olin muuten vähällä onnistua!
 
Pärähdin paikalle (luvan kanssa) etuajassa ja aloin heti lirkutella
Sulolle, Namulle, Noomille ja Noomin ihanalle pentupoppoolle!
 
Leikitin P-pentueen pienokaisia minkä kerkisin!
 
Sekä raidallisia että kilppareita...

...ja tuplahäntäisiäkin!

Annoin niiden lainata kameraani...

...ja kehotin niitä piiloutumaan laatikkoon, jonka voisin napata lähtiessä mukaani!
 
Suunnitelmani pikku kissapatterien kidnappauksesta alkoi kuitenkin selvitä muille kissabloggareille, kun jossain vaiheessa Juitsin huippuunsa virittämien kissaemokoipien päällä pötkötti useampi pentu yhtä aikaa. En voinut tietenkään liikkua, mutta onneksi Naukulassa sai nautiskella virvokkeita myös lattiatasossa. 

 
Niin ihania kuin kaikki pienet ja isot kissat olivatkin, sydämestäni haukkasi
suurimman palasen sylissäni kaikkein pisimpään uinaillut Pihla.
 
Kun bloggari toisensa perään lähti kohteliaasti kotiin, minä vain paijailin Pihlaa.
Ymmärrätte varmaan, miksi. Se oli syötävän suloinen ja juuri sopivan lämmin
liittyäkseen minun, Jujun ja fleecen lutuiseen seuraan.
 
Kuin pisteenä iin päälle seurasin hyvilläni, miten rennosti Pihla suhtautui
päällensä pötkähtävään siskoon. Tässä on kissanpentu juuri meille!
Oikeastaan ottaisin mieluiten nämä molemmat plus muut peet,
kaksi ännää ja yhden komean ja söpösti murisevan ässän.

Lopulta suuri kidnappausoperaationi päättyi niin kuin ne aina päättyvät. Suuresta hingusta ja hellyysaalloista huolimatta jätin kaikki kisut Naukulaan, mutta mukaani sain onneksi hirmuisesti lämpöä ja hyvää oloa. Kiitos siis Naukulan kisut, Mamma ja kaikki paikalla olleet bloggaajaystävät! Oli kiva tavata teitä ja päästä Naukulassa käymään ennen kuin pikkuiset lähtivät omiin koteihinsa.

 
Siellä ne boksit taustalla jo odottelivat. Kaikkea hyvää pennuille ja heidän uusille palvelijoilleen!

Onneksi me saadaan Jujun ja fleecen kanssa hyvät lämmöt päälle ihan kolmestaankin!