Ensipupun pedikyyri

Harvapa meistä ei ole kuullut kissoista, jotka sätkivät kynsiä leikatessa, raapivat harjatessa ja sylkevät, jos niille yrittää syöttää lääkettä. Ei tule mitään, ei onnistu, ei kannata edes yrittää! Tällaiset ennakkovärinät minulla oli, kun aloin harjata Nuppua ja Jujua ensimmäistä kertaa. Mutta kas, nehän tykkäsivät puuhasta, varsinkin Nuppu. Se parkkeeraa itsensä mielellään harjan alle ja kääntää välillä kylkeä, jotta toinenkin puoli turkista tulisi yhtä kuohkeaksi.

Kun Nupulla ja Jujulla oli nuha, ne saivat antibioottikuurin. Koska Nuppu ei ole mikään loppasuu (paitsi raksujen suhteen), olin varma, että operaatiosta tulisi pitkä ja piinaava. Kun H-hetki koitti, nostin Nupun pöydälle. Valmistauduin avaamaan sen suun ja nakkaamaan tabletin kurkkuun, mutta Nuppu tekikin jotain yllättävää. Se nuuskutti kämmenelläni olevaa pilleriä ja naposteli sen sitten kiltisti suihinsa. Silloin aloimme kutsua Nuppua ensipupuksi, lapsen ensimmäiseksi lemmikiksi.

Yhtä lempeästi Nuppu suhtautuu muihinkin toimenpiteisiin. Se antaa puhdistaa korvat, nenän ja silmät – ja kun sen kynsiä leikkaa, se toisinaan levittää varpaansa, jotta homma sujuisi rattoisammin. Tästä syystä hoidan mielelläni neidin pedikyyrin. Paitsi silloin, jos Nuppu on liikekannalla. Silloin se mönkii pakoon hilpeästi kehräten. Kynnet saan silti napsittua – hitaasti mutta varmasti.

Pupu valmiina huoltotoimenpiteisiin