Näytetään tekstit, joissa on tunniste muoti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muoti. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

KonNuppu ja siivouksen taika

Hupsuttamossa monilla tavaroilla on oma vissi paikkansa. Vaahtomuoviesteet nököttävät vaatekaapin päällä, naksutin on keittiönkaapissa namipussin vieressä ja tassupeti lojuu alkovin kulmalla. Toisaalta asuntoomme on tuutattu myös paljon sellaista epämääräistä tavaramassaa, joka seilaa seilaamistaan eikä löydä koskaan paikkaansa saati käyttötarkoitustaan. Tursuilevasta kodista on oikeastaan mahdotonta löytää mitään, joten päätin vihdoin ja viimein tutustua kiitosta niittäneeseen KonMari-metodiin.
 
KonNuppu lupasi auttaa emoa tässä elämääkin suuremmassa projektissa.
 


Jos joku ei ole vielä KonMariin törmännyt, kyseessä on japanilaisen Marie Kondon ”siivouksen elämänmullistava taika”. Sen perusajatus on, että asunto ja samalla elämä pyöräytetään kerralla raiteilleen. Ensin luovutaan kaikesta, mikä ei tuo iloa, ja sen jälkeen etsitään järkevä paikka jäljelle jääville tavaroille. Näin kodista tulee ihana hyvän olon tyyssija, sillä kaikki ahdistava ja turha on poissa. 


 
Kukapa meistä ei haluaisi olla rento ja tyytyväinen?
 
Olin hieman skeptinen, miten homma alkaisi toimia, mutta haalasin esiin kaikki vaatteeni niin komerosta kuin vaatekaapistakin ja ryhdyin perkauspuuhiin.

 
Jujun mielestä komeron fengshuit olivat jo kohdillaan.


Kuten KonMari-kirjassa povattiin, järkytyin vaatemäärästä, jota hilloan kaapeissani. Vaikka rättejä oli sylikaupalla, en löydä aamuisin yleensä mitään järjellistä päällepantavaa. Syykin selvisi, kun arvioin jokaisen vaatekappaleen erikseen ja pohdin, pidinkö siitä oikeasti. Tein todella rehellisen analyysin, ja vaatekaappiini pääsivät takaisin vain ne vaatteet, jotka virittelen ylleni hyvillä mielin. Oli aikamoinen shokki huomata, että hämmentävän avariksi muuttuneille hyllyille palasi kokoelma toisiinsa sointuvia vaatteita, jotka paljastivat todelliset mieltymykseni.

 
Poistopinoihin joutuneet vaatteet häiritsivät
trendikkäänä tunnettua Nuppua yllättävän vähän!

Ehkä se johtui siitä, että ne toivat röhönaurua Nupun elämään?

Aloin vähitellen ymmärtää, miksi KonMari-metodi muuttaa ajattelua laajemminkin. Kun jouduin pohtimaan jokaista vaatettani, päädyin pitkälle ja kiemuraiselle muistojen polulle. Syyt monien ikivanhojen rytkyjen säilyttämiselle olivat hyvin tunnepitoisia. Onnistuin silti hyvästelemään esimerkiksi ankkurikuvioidun mekon, jonka ostin ylioppilaskirjoitusten jälkeen Mallorcalta ja jota olen pitänyt ehkä noin kolme kertaa. Vilkutin heiheit myös monille näennäisen kivoille vaatteille, jotka maailma on todistanut totaalisen vääriksi hankinnoiksi.

 
Nuppua huvittaa, miten emolle kävi esimerkiksi tämän sinapinvärisen tunikan kanssa...
En ole koskaan ollut mikään tyylilyyli, joten kävin muutama vuosi sitten pukeutumisneuvojalla. Sain kuulla olevani väreiltäni syksy, joten sievien pastellien sijaan minun kannattaisi korostaa olemustani murretuilla sävyillä, vaikka en oikeasti tunne oloani niissä kotoisaksi. Noudatin kuuliaisesti ohjetta ja hankin itselleni sinapinvärisen tunikan, joka sopi nätisti ruskeisiin silmiini. Ja olin tosi kaunis ja fiini, eikö niin Nuppu?

 
”Emo oli nääääääääääääin tyylikäs!”
Puin sinappitunikan kesällä ylpeänä päälleni, kun olimme lähdössä mieheni kanssa Ikeaan. Korostin vyötäröäni leveällä, mustalla vyöllä, ja olin kokonaisuuteen oikein tyytyväinen. Peilailuun kului kuitenkin niin pitkä tovi, että jouduimme lopulta juoksemaan ilmaisbussiin. Ehdimme siihen juuri ja juuri, mutta ainoat vapaat paikat olivat viho viimeisessä penkissä. Kun olin kävellyt koko pitkän catwalkin bussin perukoille, istahdin ikkunapaikalle ja tajusin pukeutuneeni aivan sävy sävyyn bussin verhojen kanssa! Ne oli jopa kiinnitetty leveillä, mustilla nipsuilla. Mies uumoili saavansa syytteen verhovarkaudesta, kun meidän tulisi aika poistua bussista, eikä kommentti ainakaan helpottanut hysteeristä nauruhepuliani. Arvaatte varmaan, olenko pystynyt enää koskaan pukemaan kyseistä sinappitunikaa ylleni.

 
Niinpä! Tänään oli aika kiittää tunikaa hauskasta Ikea-reissusta ja jättää hymyilevät hyvästit.

Vaatteiden jälkeen kävin läpi myös kirjani sekä kylpyhuoneen kaapin tavarat. Jouduin ihmettelemään, miksi olen esimerkiksi säästänyt vanhaa ripsentaivutinta, naistenlehtien välistä napattuja voidenäytepusseja, pahantuulista pupuavaimenperää ja ikivanhoja korvakoruja, jotka ovat niin painavat, että ne venyttävät korvalehteni olkapäille saakka. KonMarittamiseen kului koko päivä, vaikka prosessi on yhä alkumetreillä. Silti minusta tuntuu jo nyt huomattavasti helpommalta hengittää. Kun tavaraa on vähemmän, tilaa riittää enemmän myös kahdelle otukselle, jotka tuovat elämääni ihan hurjasti iloa, valoa, hassutusta, hellyyttä ja onnea:

 
Intuitio sanoo, että tämän pojan haleista menee pää pyörälle ja sydän sykkyrälle...

...ja arjen huolet väistyvät, kun ottaa kainaloonsa tämän hellästi hurisevan kullanmurun! <3 
Oletteko te lukijat kokeilleet KonMarin vinkkejä, 
ja onko taikoja tapahtunut?



lauantai 22. lokakuuta 2016

Göteborgin kissamuotia

Nuppu on häkellyttävän kaunis kissaneiti, joka on tehnyt mallin töitä pennusta asti. Se on saavuttanut paljon kauneuden saralla, mutta New Yorkin muotiviikot ovat vielä siltäkin näkemättä.
 
Näillä töppösillä kelpaisi tassutella Ison Omenan catwalkeilla!

Nupun haave kansainvälisen muodin nuuhkuttelusta kävi kuitenkin tietyllä tavalla toteen muutama viikko sitten. Nupun ”äiskä” nimittäin kutsuttiin pienemmän meren taakse ihastelemaan Göteborgin valoja, vilinää ja vaatevalikoimia.

 
”Voi ei, emo ja vaatteet! Ei kai tiedossa ole mitään painajaismaista?”
 
Nuppu ei ole näemmä vieläkään päässyt yli karmivasta kissapipostani.

Kissakaunottareni oli varma, että hevosetkin nauraisivat pipolle,
mutta ainakin tämä gotlanninrussi osasi piilottaa virneensä.
 
Hirvienkään mielestä kissapipo ei ollut hirveä!

Petteri lupasi, että se voi kyllä tuoda jouluna Hupsuttamoon
uuden pipon, kunhan Nuppu ei taas ala popsia sen kavereita.
 
”No okei, Slottskogenissa ehkä voi hassutella pipo päässä, mutta ei siellä coolissa cityssä!”

Ettei Nuppu vain ole kade, kun kissapipo pääsi näkemään nämä kimaltavat valosuihkut?
Ja kuka muka edes huomasi yhtä pikku kissapipoa näin huimien rakennusten äärellä?

Nupun harmiksi pitelin kaksin käsin kiinni kissapipostani,
kun viiletimme vuoristoradan silmukoissa.

Jotta Nuppu vakuuttuisi siitä, että emolla on oikeasti tyylitajua, keräsin sille kollaasin Göteborgin kissamuodista, johon en tällä kertaa hurahtanut:
 
Mitenhän Nuppu nenuaan kipristäisi, jos emo maastoutuisi leopardiksi tai käyttäisi
kissamaista hengityssuojaa aina metromatkoilla? Kissakyltin olisin ostanut, jos siinä
olisi lukenut ”Älä anna kissalle raksuja manipulointiyrityksistä huolimatta”.

En pystynyt kuitenkaan välttämään kaikkia kissamaisia houkutuksia, vaan eräässä ihanassa hamekaupassa myyjätär bongasi ilahtuneena kissapiponi ja haki takahuoneesta jotakin, josta kuulemma varmasti pitäisin. Ja voi, miten oikeassa hän olikaan! Sovituksen jälkeen lähdin liikkeestä ostoskassi iloisesti heiluen, eikä Nuppukaan voi väittää, ettei kissavaatteeni olisi tällä kertaa riittävän hillitty:

 
Kyseessä on nepparikietaisuhame, jossa ei-kissaihmiset
näkevät kukkia ja kissaihmiset jotain muutakin.
 
Mikä hauskinta, hame on kaksipuolinen, ja vyönkin voi irrottaa ja kääntää! 

Tässä vielä kissaemon uusi lempparihame sekä nurin- että oikeinpäin!
 
Nuppu hyväksyi hameen osaksi mamin eksentristä garderobia.
 
Kaikkein riemastunein Nuppu oli kuitenkin siitä, että minulla on oikeasti tyylitietoinen serkku. Hän lahjoitti minulle Audrey Hepburn -henkisen, ihanan hatun, joka on kissapipon erittäin elegantti manttelinperijä:

 
”Emostahan voi tulla tämä päässään vaikka filmitähti!” Nuppu naukaisi.
 
Nyt neitokainen voi taas nukkua päiväunet tyytyväisenä,
sillä pikkulapset eivät enää osoittele sen emoa etusormella.

Vaan eipä tässä olleet vielä kaikki Göteborgin-tuliaiset! Löysin sieltä myös iki-ihanat korvakorut:

 
Nehän ovat kuin ilmetyt Jujut! <3

Eihän Nuppu vain näytä paheksuvalta... eihän?!

Kiitokset vielä Tallin tarinoiden Sohville huippuhauskasta matkaseurasta! Kiitos ja kumarrus myös Göteborgin-porukalle ihanista ja ikimuistoisista hetkistä. <3
 
Klopsutan sinne varmasti kolmannenkin kerran! :)

Tai sitten liitelen ihan vain perinteisesti lentsikalla!

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Raksutappiosta rusettivoittoon!

Vaalit tulivat ja menivät, ja vaikka Nuppu kuinka tuijotti ääntenlaskentaa, sen kuva ei vilahtanut ruudulla kertaakaan koko tuloslähetyksen aikana. Emona jouduin kovan paikan eteen, kun minun oli yhdentoista maissa illalla paljastettava pienokaiselleni, ettei Suomi ole vielä valmis siihen, että talouspoliittisia päätöksiä tehtäisiin kuivamuonalähtöisesti. Pettymys oli suuri, sillä Nuppu olisi ollut valmis niin ääni- kuin raksuharavaksikin, mutta minä olin vain onnellinen, etten menettänyt muruani Arkadianmäelle vaan saan pitää sitä kainalossani yhtä tiukasti kuin aina ennenkin.

Nuppu on pohtinut, mikä kampanjassa meni vikaan. Olisiko sen kannattanut
sittenkin pyrkiä vallan kahvaan Kissojen kanafilefilharmonikoiden riveistä?

Onneksi vaaliharmistus unohtui nopeasti, sillä maanantaina kohdallemme osui täysin toisenlainen lottovoitto: Nuppu ja Juju kirivät voittajiksi Viiksikarvan varassa -blogin arvonnassa, vaikka olivat varmoja, että emon surkealla tuurilla upeat palkinnot lipsahtaisivat tassuista väkisinkin. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan Onnetar ja varsinkin iki-ihana siperiankissa Pöpö pitivät räggärikaksikon puolia. Ensimmäistä kertaa koskaan voitto osui siis Hupsuttamoon, ja palkintokuori saapui ilahduttamaan meitä jo eilisen postin joukossa:

Juju innostui voittokuoresta niin, että se tunki itsensä sen sisään 
ja nuuskutteli nenän täydeltä Pöpön tervehdyksiä!
Mukana oli suloinen kortti, jota Nuppu tutki niin innokkaasti,
että jouduin nostamaan taideteoksen turvaan kirjahyllylle.

Kuoresta löytyivät myös Tiuden tekemät rusetit, joita halusin päästä testaamaan
Nupun vanhan pääkallopannan kanssa. Räyhäkän boheemia ja tyylikästä siis!
Tarmokkaana poikana Juju sai kunnian aloittaa muotishow'n. Sitä hieman
ujostutti, ja se väitti, että Idän pikajuna piti sen hienostelua pilkkanaan.
Vakuutin, että matonen hymyili hyväntahtoisesti, koska Juju on niin komea
rusetti kaulassaan. Murrettu oranssi sopii Jujun turkin kinuskiläikkiin,
ja boheemi kuviointi korostaa Jujun taiteellista herkkyyttä.
Mitä enemmän keskustelimme muodista, sitä itsevarmemmin Juju
alkoi rusettiaan kantaa. Tämä tyyli osui ja upposi!
Nuppu kävi rauhattomaksi, sillä sekin halusi leikitellä tyylillään.
Niinpä sujautin pannan vuorostaan neidin trendiasusteen läpi.
Nuppu tunsi olonsa tyttömäisen tyylikkääksi. Rusetin pehmeät muodot
ja hempeät pastellinsävyt saivat Nupun suorastaan hehkumaan!
Kun kysyin, kuka haluaa testata lisää tyylejä,
Nuppu viittasi näin tomerasti.
Jujun rusetti kaulassaan Nuppu tunsi itsensä Bronten kirjojen sankarittareksi;
kotiopettajattareksi, joka kaipasi vain siroja silmälaseja kuonolleen.
Jujukin suostui kokeilemaan Nupun rusettia, eikä
pinkkeys vähentänyt lainkaan pupuseni miehisyyttä.
Pyysin kissoja vielä lopuksi poseeraamaan yhdessä ja lähettämään
kauniit kiitokset Tiudelle ja Pöpölle kivasta arvonnasta ja ihanista
lahjoista. Kiitollisuus ei ihan välittynyt ensimmäiseen kuvaan,
 joten pyysin kameran takaa vähän iloisempaa meininkiä.

Nuppu oli joko tosi kiltti tai sarkastinen.

Jujukin heittäytyi rennoksi hassuttelijaksi ja imitoi Steven Tyleria.

Lopulta meno kävi niin riehakkaaksi, että päätin lopettaa kuvaukset ja takavarikoida rusetit.
Ne tekevät kuitenkin paluun, kunhan pääsen ottamaan murusistani päivitetyt koulukuvat.

Suuri kiitos vielä Tiudelle ja Pöpölle! Mitä mieltä 
te lukijat olette Nupun ja Jujun uudesta tyylistä?

lauantai 22. marraskuuta 2014

Hienohelmainen hepokatti

Juju osaa käyttää pinkkiä nöpönenäänsä kuin parhaat tryffelitpossut. Se tuhistelee matolle putoilleet agilityherkkujen jämät lähes yhtä tarkasti kuin Dyson ja havaitsee heti emoa suukottaessaan uusien kosmetiikkatuotteiden tuoksut. Jujulta on turha pitää salassa, jos on horinut kaupungilla vaahterasiirappi-latten tai repsahtanut kerroshamppariin. Juju tietää kaikesta kaiken yhden hellän nuuhkaisun perusteella. Toisinaan se jatkaa silti nuuskutteluaan ympäri kasvoja ja kruunaa kutittelusession puhahtelemalla lempeästi emon korvakäytävään.


Nämä movemberit paitsi näyttävät myös tuntuvat ihanilta! 

Nuppusen nessua ei sen sijaan ole viritetty kovin tarkoille taajuuksille. Se vainuaa toki raksut kilometrien päähän, mutta ei tuhlaa arvokasta aikaansa hikisukkien, valkosipulihengityksen tai edes kukkaisparfyymien aistimiseen. Tärkeämpää Nupun mielestä on käyttää söpöjä pikku sieraimiaan trendien nuuskutteluun.


Voi ei! Nupun muotitutka aavistaa jotakin pahaenteistä... 

Kyllä! Kiipeilypuusta leijui nolouslemua! Emo oli mennyt
ostamaan lastenosastolta itselleen UUDEN kissapipon...
Onneksi muotitietoinen kissasöpöliinimme teki tämän karmean havainnon lisäksi myös tärkeän kauneusbongauksen eräänä harmaana marraskuun aamuna, kun emo näytti aamupalapöydässä tapansa mukaan uniselta takkupäämaahiselta. Viimeisen päälle karvapeitteensä sukinut Nuppu oli intoa täynnä ja aloitti vessassa omituislaatuisen hyppimisen. Se poukkoili lavuaarin alla rantapallon lailla ja sohi tassuillaan jotakin, joka kolisi niin erikoisesti, että minun oli pakko jättää puurot lautaselle ja mennä katsomaan, mistä oikein oli kyse. Riemuni oli suuri, kun lavuaarin takaa paljastui kokonaista kaksi kauan kadoksissa ollutta piikkikampaa! Sain siis tukkani ojennukseen ennen töihin lähtöä, ja jakaukseni oli pitkästä aikaa suorassa kiitos siistin ja muotivainuisen kissani!


Saiko kampoihin tarttunut hiuslakan vivahde Nupun bongaamaan ne?

Olipa havainnon syy mikä tahansa, Nuppu paljasti, että talvimuodissa tärkeintä on leikkisyys!

Kampaa kokeiltiin Nupun kauluriin, ja neiti halusi antaa vielä yhden muotivinkin:
hienoimmat hepokatit kaivelevat haravalla hampaitaankin!