Jujuttaja iskee!

Huomasin jo varhaisessa vaiheessa Jujun jujuttamistaidot. En tiedä, annoinko vaistomaisesti Jujulle sopivan nimen, vai alkoiko Juju elää nimensä mukaisesti. Mutta aina kun tapahtuu jotain kummallista, on melko selvää, että jekun takana on Juju. Se säätää leffatykin näyttöä, availee ovia, rei’ittää huonekasvien lehtiä ja pomppaa mihin tahansa. Rikoksilla on aina myös yksi ja sama silminnäkijä: suloinen Nuppu-neiti, joka ihailee kovasti velipuolensa sankaritekoja.

Kun olimme kylässä vanhempieni luona, Juju oppi avaamaan vierashuoneen oven. Se hyppäsi roikkumaan ovenripaan, kunnes ovi aukesi (kello 5:09) ja kissat pääsivät astelemaan Nuppu edellä vapauteen. Näin kohtelias Juju ei aina ole. Kotioloissa kissat kilpailevat, kumpi pääsee lekottelemaan kiipeilypuun ylätasanteelle. Jos Nuppu on ehtinyt sinne ensin, Juju osaa houkutella sen mukanaan ikkunalaudalle. Kun Nuppu menee lankaan ja kapuaa ikkunalaudalle, Juju kirmaakin jo huoneen toiselle puulle raapimapuun latvaan...

Tällainen lähtötilanne saa Jujun
poikkeuksetta aprikoimaan jujuttamista.

Seuraavan siirron on oltava joko
tosi ovela tai tosi simppeli. 

Tällä kertaa valitaan mahdollisimman suora lähestymistapa.

Toistaiseksi Nuppu ei ole huolissaan sijaintinsa puolesta.

Kyllähän sopu aina sijaa antaa...

Mutta peflettinä ei ole kiva olla!

Niinpä lopputilanne on jälleen tämä!