Aktivoivaa kissapilatesta

Kesken aktivointiviikon Nupun ja Jujun arkistruktuureita horjutettiin. Sen sijaan että olisin mennyt keskiviikkona perinteisesti pilatestunnille, tulinkin heti työpäivän jälkeen kotiin ja toin mukanani vieraan. Ystäväni on piipahtanut meillä kylässä ennenkin, mutta ei vielä koskaan kesken viikon. Outoa oli myös se, miten pitkäksi ilta venähti, ja possujunakin rymisteli ihan miten sattuu. Hauskaa meillä silti oli, ja Juju sai näyttää illan aikana koko sirkusrepertuaarinsa. Se oli myös onnensa kukkuloilla päästessään yöksi ihanan tädin söpöksi uninalleksi.

Juju oli nukkunut melko nätisti ystäväni jaloissa, tosin kerran se oli hellävaroen
tönitty syrjemmäs, sillä turkinnuolutuokio oli saanut koko hetekan tutisemaan.

 

Nuppukin viritteli jo vähän tuttavuutta tädin kanssa, eikä
ensimmäiseen suukkoon ole varmasti enää pitkä matka.

Koska keskiviikon pilates jäi välistä, olin sijoitellut taktisesti aktivointikalenteriimme torstaille yhteisen joogahetken kissojen kanssa. Jälleen kerran sain huomata, että toinen mussukoistani on innokkaampi yllätystempauksiin kuin toinen.

 

Yritin ensin perehtyä alan kirjallisuuteen, sillä en ole koskaan harrastanut
pilatesta kissan kanssa, mutta Jujun mielestä improvisointi rulettaa.

Periteoreettisena ihmisenä salakuljetin hakuteoksen joogastudiollemme,
mutta Juju uhkasi haukata minua isovarpaasta, jos vielä kupeksisin.

Niinpä aloitin samalla tavalla kuin normaalilla pilatestunnilla. Keskityin aktivoimaan
keskivartalon syviä lihaksia ja etsin imprint-asennon. Ja lisäsin siihen kissan.

Aktivoin uloshengityksellä vatsalihakset ja nostin kädet ylös.
Naminhimo aktivoi Jujun ojentamaan sorjasti vasemman etusensa.

Seuraavaksi etsin lapatukea risti-istunnassa. Huomasin, ettei
Juju muistanut tehdä samaa, vaan ryhti pääsi vähän löpsähtämään.
Mutta ei saa olla liian niuho. Tämähän oli Jujun eka sessio.

Harjoitin tasapainoani yhdellä jalalla seisten.
Juju taas leijutti etujalkojaan ilmassa,
mikä ei onnistuisi ilman vinoja vatsalihaksia.

Jossain vaiheessa treeniä minusta tuntui, että olemme
ennemminkin satubaletissa kuin pilatestunnilla.

Kun harjoitus oli ohi, kumarsimme toisillemme. Namaste!

Vaikka Nuppu ei osallistunut pilatesharjoitukseen, aihe kiinnosti sitäkin.
Ehkä jo seuraavalla kerralla saan treenikavereita kaksin kappalein!

Sydämellistä puunausta

Siisteys on puoli ruokaa, ja Juju ainakin on sitä mieltä, että on kiva näyttää huolitellulta. Siksi sujautimme aktivointiviikkomme neljänteen päivään kattavan harjaussession. Tarkoituksena oli testata turkinhoitovälineistön kunto ja käyttövalmius sekä tarjota kissoille erityisen rentouttava kokovartalopöyhintä. Sen tuloksena molemmat kissat olisivat kuohkeita, kauniita ja kehrääväisiä. Ei ihme, että ensimmäinen potilas ponkaisi itsensä heti laverille lellittäväksi!

Siinä sitä on monenlaista harjaa, sukaa ja kampaa! Ja yhdet ohennussakset
sekä Nupun lahjatipu sen kunniaksi, että se osaa nyt liitää kuin lintu.

Ensimmäisenä oli vuorossa harjojen terminaattori eli Furminator.

Juju ei ole kovin innoissaan tästä kapineesta, koska emon pitää aina
furminoinnin jälkeen sanoa kalsealla robottiäänellä sama tyhmä lause:
”Juu häv biin FÖÖ-MI-NEI-TIID.”

Tämä pehmoharja vähän kutittaa Jujua. Tyttöjen vekotin!

No nyt löytyi hyvä! Karsta rapsuttaa niin ihanasti,
että melkein nousee naamalle pappailme!

Aah! Voittaja on löytynyt! Kampaaminen on Jujusta i-ha-na-ta!

Lähes kaikki välineet oli jo testattu, mutta Nuppu luimuili pöydän alla eikä halunnut kuulemma enää osallistua aktivointiviikkoon. Niinpä oli aika käydä vakava keskustelu, johon liittyi jopa Rufus. Muistutin Nuppua, että vaikka kihlat on vaihdettu ja nuoripari rakastaa toisiaan silloinkin, kun turkki on vähän länässä ja viikset vinksallaan, niin varmasti Ruffea silti piristäisi nähdä Nuppu näteimmilleen pöyhittynä. Niinpä Nuppukin antoi kumisuan hipaista villahousujensa hapsuja.

 

Kaukana ovat ne ajat, kun Nuppufjallajökull heittäytyi selälleen suittavaksi.

Yritin hieman ohentaa rehottavaa kauluria, jotta Nupusta ei tulisi
tupposuu, mutta homma ei ollut lainkaan neidin mieleen.

Nuppu töpötteli paikalta hieman kärttyisenä, ja kuulin sivukorvallani hieman motkotusta siitä, että kiusasin tällä lailla maailman söpöintä tyttöstä ja vielä naistenpäivänä. Siitä tyylikkääksi puunattu Juju saikin hyvän idean:

Näin komeana Juju vilahti Facebookin puolella ja naukaisi naistenpäiväonnittelut!

En halunnut, että Nupulle jää paha mieli kaulapuuhkan nipsuttelusta, joten järjestin kissoille vielä yhden ylimääräisen aktivointinumeron. Siihenkin kuului saksimista, mutta tällä kertaa Nuppua ei kismittänyt ollenkaan:

 

Ihana emo oli ostanut kaksi paketillista Nupun lemppariruokaa: possunsydämiä!

Jujukin oli tyytyväinen, sillä settiin kuului myös rypsipossunsuikaleita.

Naistenpäivä päättyi hempeissä tunnelmissa, kun emo täytti pakkasen
kultamussujen ekstramegalemppariruoilla. Nuppu ei edes malttanut
odottaa, mitä aktivointihassutuksia loppuviikko toisi tullessaan!

Wuuta ja wähän muuta

Viikko sitten vietettiin Hupsujen suurta nenäpäivää. Emme sovitelleet punaisia muovikuoria kuonoillemme, vaan teema syntyi tuoksunautintojen kautta. Hajusinfonia sai alkunsa, kun emo palasi heppamessuilta silmät loistavina ja hiukset ponintuoksuisina.

Juju tunnisti heti shettiksen aromit ja tahtoisi kisata sellaisen kanssa agilityradalla.

 

Kun tassut olisivat vertyneet, Puippi siirtyisi esteluokkiin puoliveristen seurassa.

Heppanuuhkujen ja messutarinoiden jälkeen oli kuitenkin aika viritellä käyntiin Hupsujen aktivointikalenteriin kirjattu wuu-juoksurata. Se näytti jotakuinkin tältä:

 

Wuu-juoksussa aktivoitava kissa nousee juoksuttajan kyytiin ja nauttii vauhdin hurmasta. Juhta panee töppöstä toisen eteen, hihkuu ”wuuuuuuu” ja kiikuttaa kissamatkustajaa tutkimuspisteeltä toiselle. Wuu-juoksijan aktivoituminen on lähinnä fyysistä, kun taas wuu-kissa saa virikkeensä suoraan mieleen ja kuonoon:

 

Ensimmäinen pyrähdys toi Jujun nuuhkimaan emon hoitoainetta. Vaniljainen aromi!

Ohoh, merisuolamönjää. Mikähän juttu tämä on?

Vasta kolmannella pisteellä Juju rentoutui kunnolliseen wuu-asentoon.

Nupun wuussa keskityttiin ihailemaan muovikukkasten kauneutta.

Huppukeksit olivat selvästi huppana-Nuppanan mieleen.

Neitosta nauratti emon jumppakassiin piilotettu lohikäärme.

Hollantilainen herkkujuusto ei kiinnostanut Nuppua,
mutta sai wuu-juoksijan watsan kurnimaan.

Jotta aktivointiviikkomme saisi myös muiden kuin kissaemon tassut maitohapoille, maanantaina oli Nupun ja Jujun vuoro hikoilla. Siinä missä möllötin itse paikoillani, kissojen täytyi vuorotellen ylittää ja alittaa minut. Saatte arvata, kuka meni ylitseni ja kuka alitseni – ja kenen vatsa oli treenin jälkeen kipeä nauramisesta!

  

Hengästyttävää hääräystä

Menneellä viikolla Hupsut eivät ole levänneet laakereillaan. Vaikka välillä olisi tehnyt mieli iskeä tassut jarrupolkimelle, olemme formuloineet eteenpäin sellaista vauhtia, että korvat vain ovat läpättäneet tuulessa. Loppuviikosta kamera painoi ainakin sata kiloa, mutta kaivoin sen silti kuuliaisesti esiin aktiivieloamme taltioimaan. Saimme materiaalia niin paljon, ettei viikkomme kulkua ja käänteitä voi millään supistaa yhteen postaukseen. Hupia riitti jokaiselle päivälle, ja totesin taas kerran, että mitä enemmän hupsujen kanssa hassuttaa, sitä höpsömmäksi touhu menee. Perjantaina pelasimme jo passionfutistakin, mutta eipäs hypitä vielä kohokohtiin, vaan aloitetaan tarina ihan alusta.

Voi ei – mama aikoo edetä tylsän kronologisesti. Eikö se keksi
tähän postaukseen mitään nokkelampaa tulokulmaa?

Tasan seitsemän päivää sitten aktivointiviikkomme pärähti käyntiin Nupun superyllärillä. Töpöjalkaneito pomppasi tuffialustalta ikkunalaudalle, ja harrastuksesta tuli aktivointiviikkomme hitti. Sitä toistettiin kymmeniä kertoja päivässä, eritoten silloin, kun palvelijat yrittivät touhuta jotakin tärkeää sivupöydän ääressä. Saimme pian huomata, että Nuppu on varsin toista maata keittiöseuralaisena kuin Juju. Siinä missä Juippa istuu nätisti kauempana ja vain katselee tapahtumia, Nupun on pakko osallistua niihin lakkaamatta. Jos se osaisi puhua, se kyselisi koko ajan ”Mikä toi on?”, ”Mitä sä nyt teet?” ja varsinkin ”Saanko mäkin kokeilla?”

 

Enää puuttuu, että Nuppu keksisi, miten jääkaapin ovi avataan.

Aktivointiviikon virallinen aloitusnumero oli lelulaatikon perkaaminen ja ohjattu leikkihetki sen uumenista löytyvillä aarteilla. Kuvittelin, että kissat heittelisivät heti riemukkaita kärrynpyöriä, mutta ne suhtautuivat hommaan niin välinpitämättömästi kuin aktivoinniksi puettuun siivousprojektiin kuuluukin suhtautua.

”Jee. Aina nämä samat tupsuttimet ja turhakkeet.”

”Jabadabaduu. Pinkkejä naruja. Melkein kuin neonvärisiä kastematoja. Jippii ja ha ha haa.”

Nuppua tylsistytti niin kovasti, ettei se vaivautunut aluksi edes paikalle. Kun aloin myllätä ja raivata lelulaatikkoa ihan tosissaan, oudot kolinat houkuttelivat neidinkin lähemmäs – ja se teki heti merkittävän löydön:

Voi vain kysyä, että miksi tällaista timanttista lelua on hillottu kissoilta piilossa?!

Voi miten kiva sitä oli rullailla pitkin olkkarin parkettia!

”Wuup wuup! Täältä tulee maailman paras tukinuittaja!”

Hups! Tämäkin leikki päättyi niin kuin kissojen leikit yleensä päättyvät.

Kurja lapsuus meidän Hupsuilla: emo kameran takana ja lelut sohvan alla.

Onneksi hyvä fiilis ei ehtinyt livetä täysin hyppysistä, vaan sain houkuteltua kissat takaisin oikeiden lelujen pariin. Ja kyllähän vinoista pinoistamme löytyi vielä kuranttiakin kamaa:

Vanha kunnon kirahvihiiri sai Nupun paitsi kumartamaan myös pyllistämään.

Nuppu vannoi uskollisuutta hiiripäälle...

...ja pyyteli pyllistystään anteeksi kirahvipäältä.

Puippi kanasensa niitylle ajoi! Jatkoon, kot kot!

 

Olkihiirikin pääsi vielä siivousrumban päätteeksi takaisin lelulaatikkoon.

Säilytimme myös pari huiskaa sekä Nupun ikioman zombin, jonka
elämäntehtävä on tuurata aikoja sitten rampautunutta Herra Apinamiestä.

Vaikka Herra Zombimies on ihana, se taisi vähän pelottaa Nuppusta.

”Kjähhähhää, Nuppu! Mie tuun ja syän sut, kun kerran oot nuin söpö!”

Meillä oli loppujen lopuksi niin hauskaa, että kyseessä oli sittenkin siivousprojektiksi naamioitu leikkitempaus. Puhdasta ja siistiä tuli ihan huomaamatta, minä sain monet hyvät naurut – ja kateilla oli kaikkien aikojen leluhulabaloo. Mikä parasta, lelukopassa on taas tilaa uusille, jännittäville aktivointihärveleille, joita aion seuraavaksi askarrella itse. Voin vain kuvitella, kuinka kovasti pupsu ja tosi pöpsö pitäisivät esimerkiksi kylpytakin vyöhön pujotetusta vessapaperirullasta!

”Ihana ajatus, mama, mutta ei enää aktivointia tänään. Loppurentoutus alkoi jo.”