Talvi tekee tuloaan, ja eilen Itäisen Hupsuttamon ylle tuiskutti ensilumi. Me emme valitettavasti olleet sitä todistamassa, sillä pakkasimme pari viikkoa sitten katit bokseihin ja hurautimme ihmettelemään pääkaupunkiseudun vilinää. Vaikka autoilu harmitti Nuppua aluksi, se alkoi matkan edetessä selvästi miettiä, mahtaisiko se ehkä sittenkin päästä paikkaan, joka on sille niin kovin tuttu, turvallinen ja rakas.
 |
| Kyllä vain, Nuppuseni! Kotona ollaan! |
Kun kissat pääsivät bokseista, ne lähtivät häntä pystyssä hiipparoimaan ympäri asuntoa. Kaikki oli paikoillaan, ja yhtäkkiä meistä kaikista tuntui kuin emme olisi koskaan poissa olleetkaan!
 |
| Nähtiinkö me vain unta, että Hupsuja käytettiin yhtä aikaa pihalla? |
 |
| Se uni oli aika hassu, koska siinä Juitsi söi pöydän ääressä niin kuin ihmiset! |
 |
| Ja Nuppu pelasi jalkapalloa! |
Me palvelijat olemme toki rampanneet Helsingissä tuon tuostakin, mutta yleensä vuorotellen. Silloin kaupunkikoti ei kuitenkaan ole tuntunut lainkaan kodilta, koska koti ei ole kiinni paikasta vaan siitä, kenen kanssa sen jakaa. Läheisyyttä täällä riittääkin, sillä neliöitä on sen verran naftisti, että koko ajan lähellä on joku. Eikä Nuppu voisi kuvitella mitään ihanampaa!
 |
Nuppu saa osallistua koko ajan kaikkeen
korvakorujen valitsemisesta sängyn petaamiseen. |
On ollut hellyttävää seurata, miten pieni koti sopii pienen Nupun pieneen elämään. Se tuntee olonsa selvästi äärimmäisen rennoksi, kun olemme kaikki koko ajan kylki kyljessä. Se hurisee, köllöttelee selällään, tarpoo tassuillaan ja siristelee silmiään niin onnellisena, ettei kenellekään jää epäselväksi, onko Nuppu onnellinen kissa.
 |
| On se! Bite-size koti on parasta ikinä! |
Jujulla sen sijaan on ollut vähän toisenlaiset ajatukset. Vaikka vanha koti on tuttu ja kiva, se on vähän liiankin tuttu. Leikit eivät maistu täällä läheskään yhtä hyvältä kuin maalla. Missä portaat? Missä palloiluhalli? Missä jännittävä kellarikerros, jota pääsee välillä tutkimaan? Entäs sitten piha ja ikkunanäkymät tipuineen ja oravineen?  |
| Natisevassa puutalossa halloweenkin tuntui jännemmältä! |
Onneksi kaupunkikodissakin on silti emon lämpimät jalat, joiden päälle voi käpertyä nukkumaan ja odottamaan ensi viikkoa, jolloin Juitsi pääsee taas vipeltämään kartanonherrana.
 |
| ”Sitä odotellessa, mama...” |
Ja Nupulle olemme luvanneet viettää maallakin enemmän aikaa samassa huoneessa yhtä aikaa ihan lähellä toisiamme.
 |
| ”Tai sitten jäädään tänne ihan lähekkäin. Miltäs kuulostais?” |
Ihanaa alkavaa talvea kaikille. Pysykäähän lämpiminä! <3
