Trendien harjalla

Nähdäkseni on olemassa kahdenlaisia kissoja: ensinnäkin pörröisiä söpöläisiä, jotka haistavat trendin kuin trendin, ja toisekseen ihania silkkiruipeloita, jotka niitä trendejä kehittelevät. Koska en itse ole kissa tai kuulu muutenkaan näihin kategorioihin, on välillä hyvä jututtaa katteja ja kysellä, mikä on tänä keväänä ”in”.

 

”Ih-hih-hii, vai että ”in”? Äiskä hei, nykyisin puhutaan trendaamisesta!”

Olin kuvitellut, että perheemme simpsakka fashionista olisi alkanut esitelmöidä minulle curly fur -metodista ja turkin ploppauksesta, mutta aihe on kuulemma vanhentunut. Nuppu myös muistutti, etten saisi vahingossakaan käyttää blogissa ilmausta ”sou lääst siisön”, jonka parasta ennen -päiväys meni umpeen viitisen vuotta sitten. Tajusin vihdoin ripsaista suuni kiinni vetskarilla ja vain seurata, mitä minua coolimmat olennot tätä nykyä tekevät.

 

Äää, ei tätä taas! Verhoissa roikkuminen ei ole mistään kotoisin!

 

Tai siis... Ei kai nyt fiksut ja kiltit kissat...? Vai...?

 

Kyllä vain! Verhoihin kietoutuminen on Nupun mukaan nyt ”kuuminta hottia”.
Okei, korjaus: Nuppu ei ikinä sanoisi noin. Oli pakko vähän kiusata. Kjäh.

Ja vaikka yksi trendi on jo löytynyt, ei silmiä voi ummistaa, sillä seuraava on jo näköpiirissä...

Juju on toista mieltä. Päikkärit rulettaa... tai siis ovat hyväksi pienelle pojalle.

Vaan mikäs raksahdus herätti Juippiruippanan?

 

Heti Jujun lähdettyä asiaa selvittämään sen lämmin paikka vietiin.

Hetkinen?! Ei kai kassialmailua vihaava Nuppu vain mennyt kuljetuskassiin?!

Menipä hyvinkin! Tällainen matkapussukka on kevään trendikkäin peti,
eikä Huipilla ole sinne enää asiaa.

 

Onneksi poitsulla sentään on yksi oma kolkka: vanha lenkkariboksi,
joka ei mitenkään voi olla trendikäs.

Vai voiko sittenkin? Nuppu saapui tsekkaamaan lootatilanteen.

Ja onhan sekin tosi trendikäs! Normcorea parhaimmillaan.
Mutta lenkkariboksiin kuuluu laittaa häntä eikä peppu!

Minusta oli kiehtovaa seurata kissojen trendikästä elämää, mutta jossain vaiheessa Juju sai hommasta tarpeekseen. 

”Mama, vie pois se matkija-apina!”

Nupulle löytyi aina yhtä ajankohtainen paikka isikissin tietskan edestä...

 

...ja oma trendsetterimme sai kassielmoilla taas kaikessa rauhassa!

Löytyykö teidän lukijoiden kissoista trendien luojia ja

kulloistenkin muotivillitysten innokkaita seuraajia?

Poikamies boksissa

Kevään edetessä olen alkanut tehdä Hupsuttamossa tiettyjä valmisteluja. Ne ennakoivat muutaman viikon päässä siintävää talvilomaa, jonka me kaksijalkaiset aiomme viettää kesäisissä tunnelmissa. Olen jo miettinyt, minkä matkalaukun otan mukaan ja mitä sinne pakkaan. Myös eräs nelijalkainen mussukka on aloittanut reissuvalmistelut:

Juju pakkaa itsensä joka aamu, jotta se
pääsee varmasti emon mukana etelään.

 

”Mama hei, ei kai altaalla ole pakko näyttäytyä pelkissä Speedoissa?”

Jouduin selittämään Jujulle, ettei nyt ole valitettavasti kyse pienten pupusten aurinkoretkestä, vaan niiden on tarkoitus jäädä pitämään kodista huolta mummi Poppasen seurassa. Lähes kaikki valmistelut on jo tehty, ja Nuppua varsinkin ihastuttaa äärimmilleen täyttyvä ruokakaappi. Tilasin myös netistä Feliwayta, jottei neiti vain arjen muutosten keskellä alkaisi nassuttaa töppöstään unirätin verukkeena. Jujullekin tuli saman postilähetyksen mukana jotakin uutta ja jännää, joka sai sen reipastumaan, vaikkei se saakaan tässä kuussa varpaidensa väliin muuta hiekkaa kuin sitä paakkuuntuvaa.

Mikähän se uusi härpäke oikein on?

Ahaa! Olkilinnun höyhensuikaleista tehty rapinalelu, jonka mukana tuli pari vaihtopäätäkin.

Rajansa on silti silläkin, kuinka paljon sporttiräsy jaksaa juosta ja hyppiä.
Onneksi takavasemmalta on loikkaamassa kehiin seuraava saalistaja.

Ensin vaanitaan lättynä, sitten tehdään pari tätimoonikamaista pepunheilausta...

...ja lopuksi: ZÄDÄM!

Nuppu-nalle luuli, että violetti sulka maistuisi karhunvatukoilta.

Parasta antia paketissa oli silti pahvilaatikko, josta askartelin Jujulle ikioman pientalon. Sinne sen on hyvä mennä tuumailemaan, jos emoa tulee liian kova ikävä. Nuorukainen on selvästi suostunut diiliimme, sillä toisinaan oma yksiö päihittää jopa matkalaukkuelämän.

Neliöitä ei ole kovin monta, mutta sisustuksessa
 on käytetty väriä, joka miellyttää Jujun silmää.

Rimpsujen ja poppanoiden sijaan Juju luottaa askeettiseen tyyliin.
Ei tämä nyt ehkä Suomen kaunein koti ole mutta mikä tärkeintä,
se on Jujun oma rakas poikamiesboksi.

Hampaita vihlovaa söpöstelyä

Olen joskus sanonut Nupulle ja Jujulle, että ne ovat niin söpöjä kissoja, että jonain päivänä söpöyspoliisi vielä tulee ja rapsauttaa niille roimat sakot. Olen myös todennut, että räggärini ovat niin siirappisen suloisia, että niitä pussatessa suuhun kulkeutuu pakostikin söpönöpönonparelleja, jotka pinnoittavat hampaani karieksella, ja söpöyspoliisin sakkojen lisäksi joudun pulittamaan kalliit hammaslääkärilaskut. Tällä kertaa dollarihymyni on vaarassa blogatessakin, sillä luvassa on poikkeuksellisen sokerinen päivitys. Aion nimittäin osallistua Viiksikarvan varassa -blogin haasteeseen ja luetella Nupun ja Jujun kaikkein ihanimmat tavat.

Tulossa on höttöä ja hattaraa. Beware!

Jos hampaitasi jo vihloo, ehdit vielä sujauttaa suuhusi xylitol-purkan!

Söpöysluettelon aion toteuttaa samaan tapaan kuin aikoinani kissojen aiheuttamien tuhojen listaamisen lievimmästä karseimpaan. Tällä kertaa suunta on kuitenkin ihanasta lällyyn.

Sijalla viisi: Laukun nassutus

Kauneus on katsojan silmässä mutta niin on toisinaan söpöyskin. Se, mikä naurattaa ja hellyttää minua, saa mieheni joskus tuskastumaan. Hyvä esimerkki tästä on kissojen ihastus miehen laukun yhteen mystiseen kulmaan, jota ne käyvät vuorotellen nassuttamassa. Reuna on jo rispaantunut nuolemisesta, nakerruksesta ja leualla hiomisesta, vaikka laukun peitoksi on heitetty kaikkea tyynyistä villasukkiin.

Joo-o, juuri tuo laukku se on, ja mystinen nurkkaus erottuu selvästi
vaaleana ja rispaantuneena. Eihän Nuppu vain ole sitä nassuttanut?

Äp äp! Nuppu! Stop! Ei saa! Iskä suuttuu! Tuhma kissa!

Mutta yritä nyt sitten olla vihainen tämmöiselle! Ihan selvästihän se
pyytää parkuen anteeksi ja lupaa, ettei enää ikinä tee mitään vastaavaa.

Sijalla neljä: Nupun töpökiihdytys

Nupun yksi hellyttävimmistä tavoista on juoksuun pyrähtämisen sijaan kiihdyttää kävelyään. Se on ollut sille tyypillistä pennusta asti, ja viimeksi eilen pääsin todistamaan Nupun kiitotöpöttelyä. Nostin totutusmielessä kissojen kantokassin olohuoneen matolle, ja Nuppu katseli paheksuvasti sekä kassia että minua. En malttanut olla kiusaamatta huppanatyttöä, vaan ojensin käteni sitä kohti ja muiskuttelin lentosuukkoja. Tapahtui juuri niin kuin arvelinkin: Nuppu mulkaisi minua olkansa yli ja kiihdytti paheksuvin töpötysaskelin suorinta tietä sängyn alle.

 

Nupun silmistä paistaa epäluulo, ja kehon kielestä on aistittavissa,
että se saattaa astella riuskasti pakoon hetkenä minä hyvänsä.

Sijalla kolme: Aamuaurinkoisuus

Toisin kuin minä, sekä Nuppu että Juju ovat herätessään oikeita päivänsäteitä. Ne laskeutuvat yöorrelta aina oikealla jalalla ja tulevat herättelemään meitä poikkeuksetta hyvillä mielin. Vaikka orastava lupaus ruoasta on lempeyden salaisuus, välillä ruokakuppia kiinnostavampaa on mönkiä peiton alle tai kiskoa emon variksenpesää muistuttavasta kampauksesta irti hiuslenkkiä. Juju taas hassuttelee näykkimällä pohjettani ja hellyttää meitä monin autuain pötkähdyksin.

 

Jujun ihaniin tapoihin kuuluu myös osallistuminen aamupalaan. Sen täytyy joka aamu
nähdä, miltä puuro näyttää, ja nuuhkaista, onko kupissa tummapaahtoista kahvia.

Jaetulla ensimmäisellä sijalla: Löysäryhtinen kököttely ja esikehräys

Mikään ei ole yhtä aseistariisuvaa kuin kissa, joka istuu ryhdittömänä makaronina peppunsa päällä. Näky hellyttää niin nojatuolissa, tietokoneen ruutua vasten kuin keittiön pöydälläkin. Vaikka pyhä aikomukseni olisi nostaa katti pois kielletystä paikasta, näky on niin söpö, että huomaan pian lirkuttelevani karvaturrille, joka alkaa pitää kehräystä enteilevää ”hhhhr hhhr” -hengitystä ja lipaisee poskeani karkealla kielellään.

Jos Nuppu haluaa lisää nettiaikaa, se myös saa sitä, koska on niin pehmoinen
suloinen, söpö, hassu, karvatassuinen, lämmin, huriseva ja nössömössölutuinen.

Söpö tapa on sekin, että Nuppu saalistaa hiiren kursoria.
Näppäränä kissana se myös nappaa sen ainakin naposteluäänistä päätellen.

Jaetulla ensimmäisellä sijalla: superkääröys ja suukko-otsa

Ihanuuden nirvanaan on pakko vajota myös silloin, kun Juju heittäytyy helläksi. Se tulee viereeni ja kallistushalaa minua monta kertaa peräkkäin. Sitten se puhaltelee pari kertaa korvaani niin, että ihoni nousee kananlihalle ja olen valmis antamaan sarjan pusuja sen täydellisen silkkiseen suukko-otsaan. Kaiken tämän nöpöstelyn jälkeen Juju painautuu kehrääväksi superkääröksi jalkani päälle tai parhaassa tapauksessa syliini niin, etten uskalla edes hengittää, koska rikkoisin suloisen lumouksen.

Oikeaoppinen otsasuukon paikka on V-kuvion suipuimmassa kohdassa.

Kun Juju on tässä asennossa, se toivoo lämminhenkistä
lähestymistä leuanaluspusujen muodossa.

Niin pitkä ja polveileva kuin tästä päivityksestä tulikin, minulta jäi kertomatta ainakin sata kissojen suloista tapaa. Onneksi aihepiiri liittyy läheisesti koko blogimme teemaan ja palaamme siihen varmasti tulevaisuudessakin, jos hampaiden kunto sen vain sallii...

Koska blogistaniassa on liikuskellut paljon yhteiskuvia, mekin julkaisemme
harvinaislaatuisen ja vain hitusen käsitellyn kuvan, jossa näkyy yksi Nupun
suloisimmista tavoista: olla täysipainoisesti emon ihana sylivaavi! <3

Nuppu-neidin synttäreitä tänään vietetään...

Tasan kaksi vuotta sitten paistoi takuulla aurinko, sillä rekisterikirjan mukaan maailmaan putkahti silloin eräs pieni, lempeä päivänsäde. Se piipitti luultavasti kuin pörröinen kananpoika, ja veikkaan, että se oli kolmen poikasen pentueesta ensimmäinen, joka lähti taapertamaan kohti suuria seikkailuja. Sellainen rohkea rokan syöjä Nuppulaisemme nimittäin on. Kissamurussamme on myös sisäsyntyistä valovoimaisuutta, emmekä voineet olla hurmaantumatta neitoseen, kun näimme sen ensimmäisen kerran. Nuppu valloittaa sydämemme yhä uudestaan ja uudestaan, kuten esimerkiksi tänään olemalla maailman hassuin ja reippain pieni synttärityttö.

Kaksivuotias aristokatti on kauneinta mitä maa tai tuoli voi päällään kantaa.

Nupun syntymäpäivä sattui juuri samaan saumaan, kun vierailumme Läntisessä Mummolassa oli päättymässä. Niinpä emme voineet järjestää suuria kekkereitä, joille kutsuttaisiin kaikki kulmakunnan kollit tonnikalakakkua maistelemaan ja Nuppua vikittelemään. Juhlimme siis pienimuotoisesti perheen kesken menemällä pirtsakalle happihyppelylle. Onginnan sijaan tiedossa oli möngintää, sillä päivänsankari pääsi aamukasteiselle nurmelle seuranaan suurisilmäinen pikkuveli.

Hetken aikaa Juju luuli, että synttäreitä vietetään kylpylähotelli
Karibiassa. Sen verran kosteaa kaikkialla oli. Yh, yh!

Seuraavaksi Juju kyseli siskolta,
onko buffet-pöytä piilotettu pihatelttaan.

Nupun synttäririemu tarttui onneksi Jujuun, ja sekin viihtyi ulkona pitkän tovin.

Juju kyllästyi silti valjasteluun ennen Nuppua
ja vaati päästä sisälle mansikkakakkua etsimään.

Nupun virallinen kaksivuotispotretti otettiin tänä vuonna ulkotiloissa,
jotta neiti saa vähän vaihtelua mallikansioonsa.

Nupulla oli ulkona hurjan mukavaa, ja se sai kierrellä siellä niin kauan kuin halusi. Lopuksi kaunokainen köpötti terassille ja ilmoitti, että olisi valmis lähtemään kotiin. Kuljetuslaatikkoon se meni tyytyväisenä, eli mitä ilmeisimmin kahden vuoden kypsässä iässä ei enää tarvitse tehdä operaatiosta ohjelmanumeroa. Kotimatkan Nuppu nukkui kerällä ja vain toisinaan säesti Jujun "Noooo!"-huudahduksia pienillä, sievillä kolibrisirkutuksillaan. Nyt lomareissu on ohi, mutta syntymäpäivän kotijuhlaosuus alkaa heti, kun tytönhupakkomme heräilee untuvanpehmeiltä uniltaan...

Nuppu ja Juju lähettävät kiitolliset terveiset Läntiseen Mummolaan! Reissussa oli kivaa,
mutta kyllä oman peiton alla uni tarttuu simmuun silti kaikkein parhaiten...

Matkakuume nousee!

Tällä viikolla ilmassa on ollut jännittävää väreilyä: maanantaina sininen kuljetusboksi heräsi talviuniltaan, ja tänään tuttu, punainen kuljetuskassi ryömi esiin pimeästä luolasta, joka eteiskomeronakin tunnetaan. Pienten räggärien lelut on kasattu salaperäiseksi keoksi kuten myös ruoat ja hoitotarvikkeet. Koska eiliset valjastreenit päättyivät hurjapäisiin riemunkarkeloihin, voi vain päätellä, että kaikki on valmista. Tänään kello puoli neljä starttaakin vihdoin autokyyti Läntiseen Mummolaan. Raikas maalaisilma kutsuu kahta karvakorvaa luokseen, ja ne ovat vastanneet seikkailupyyntöön sanomalla "prrrrr-mih!" ja "nnnnnnoooow!" (Onneksi ei "Noooo!")

"Onko vielä pitkä matka?"

"Naksutin, check... kissanminttu, check.... valjaat, check..."

Nupun terveystilanne on yhä paranemaan päin, eikä antibioottikuuristakaan ole jäljellä kuin kaksi tablettia. Neiti saa valvotusti olla ilman tötteröä eikä ole onneksi osoittanut yltiöpäistä hinkua tassunsa räpläämiseen. Toivon todella, että lomamatkalla on niin paljon ihmeteltävää, ettei Nöpperssönille juolahda edes mieleen tsekata tassunsa kuntoa vaan jättää sen homman suosiolla minulle.

Nuppu on jo hiukan tympiintynyt, kun pidän
sitä silmällä koko ajan, vaikka se on näin kiltisti.

Tämä ilta on varattu paikkojen tutkimiseen ja kotiutumiseen, mutta toiveena olisi, että huomenna pääsisimme jo jaloittelemaan valjaissa parvekkeella. Siitä etenemme vähitellen kohti ulkoilmaa, jos kaikki sujuu hyvin. Kiitos muuten kaikille kyselyymme vastanneille! Valoitte meihin aimo annoksen uskoa siihen, että ulkoilusta tulee menestyksekäs kokeilu. Eniten ääniä (8 kpl) sai vaihtoehto, että Nuppu osoittaa lupaavia merkkejä, vaikka Juju haluaakin heti sisälle. Melkein yhtä moni (7 kpl) kuitenkin arveli, että molemmat ovat reippaita ja innoissaan. Juju röyhisteli rintaansa kuullessaan, että kolme äänestäjää uskoi sen kiinnostuvan ulkoilusta siskoaan enemmän. Eniten ilahduimme siitä, ettei kukaan epäillyt, että molemmat puikkisivat pikapikaa takaisin sisätiloihin. Me bloggausintoiset teknonörtit otamme tietenkin läppärin reissuun mukaan ja kerromme teille, mikä olikaan oikea vastaus heti, kun saamme sen tietää.

Jujukin olisi veikannut, että se on reipas poika ulkosalla.
Päihittihän se Nupun kiipeilypuun parhaan paikan rohmimisessakin.

Loppuun vielä pari videotallennetta matkavalmisteluista: