perjantai 21. huhtikuuta 2017

Kissabloggarit Palmassa

Kissoissa minua ihastuttaa, että ne lähestyvät ongelmia erittäin ratkaisukeskeisesti. Jos väsymys ottaa vallan, on turha rehkiä, riuhtoa tai naukua väkisin ”jaksaa, jaksaa!” Parhaiten akut latautuvat, kun vain pötkähtää sängylle ja nostaa koivet lepotelineen päälle.
 
Varpaita saattaa aluksi kutittaa, jos teline on vuorattu teddykarvalla,
mutta REM-univaiheessa anturoita ei tarvitse enää kipristellä.

Ihminenkin voi yrittää vastaavanlaista rentoa kellahdusta ja kehrätä maksimaalisesti unta palloon, mutta ainakin tämä kissaemo tarvitsee välillä myös totaalisen maisemanvaihdoksen. Kun ympärillä on kaikenlaista uutta, ummehtuneet arkiajatukset haihtuvat aivopoimuista ja tekevät tilaa virkeämmille havainnoille. Niitä metsästimme tänä keväänä Mallorcan-saarelta.
 
Matkakohde valikoitui sillä perusteella, että halusimme lomalta
aurinkoa, lepoa ja mahdollisimman lyhyen lentomatkan. 

Neljän tunnin liitelyn päätteeksi saatoimmekin upottaa tassut santaan Port d'Alcudiassa.

Kun olimme jo asettuneet uuteen etelänkotiimme, huudatin hotellin wifiä ja huomasin, etten suinkaan ollut ainoa kissaemo, joka oli lehahtanut samaiselle saarelle. Tekstasin heti jännät uutiset kotiin Nupulle ja Jujulle: niistä oli tullut kotiinjättökaksosia Miukumaa-blogin Sofian ja Olgan kanssa! Minä taas huomasin muistuttavani kissatyttöjen ihmisemoa, sillä napsimme samaan tahtiin kuvia sangrioistamme ja kissoista, joita poluillemme eksyi. Aivan naapureita emme sentään olleet, mutta onnistuimme järjestämään pienimuotoiset kissablogitreffit ihanaan Palman-kaupunkiin.
 
Tässä kuuluisi tietenkin olla kuva lomailevista kissabloggaajista, mutta en tajunnut
sitä valitettavasti otattaa. Mutta katsoimme yhdessä tätä joutsenta, ja osaatte varmaan
kuvitella meidät näihin puitteisiin. Päälläni oli Nupunkin hyväksymä kissahame
ja silmilläni ihka uudet aurinkolasit.

Sain erinomaisia Palma-vinkkejä Sofin ja Olgan mamilta,
ja kaupungissa oli valtavasti katsottavaa ja ihmeteltävää.
 
Olisin halunnut hankkia Hupsuttamoon nämä kaksi sisustustyynyä,
mutta mieheni onnistui harhauttamaan minut niiden ääreltä.

Tähän Alcudian vanhassa kaupungissa sijainneeseen kauppaan ei niin ikään ollut asiaa.
Sain tallennettua kameraani kuvia myös ihan oikeista eläimistä, joskin on pakko sanoa, että vapaana liikkuvat kissat saivat minut tuntemaan suurta huolta, sillä maailma on niille vaaroja täynnä. Onneksi kaikki vastaan tassutelleet kissat tuntuivat olevan ihmisten lemmikkejä, eivätkä ne vaikuttaneet huonokuntoisilta.
 
Tämä katti ainakin vaikutti tyytyväiseltä oman kotinsa ovella.
Mistäkö tiesin, että el gato asui tässä osoitteessa?

No, sanotaanko vaikka, että kutsusta tassutella peremmälle. <3

Sollerissa taas näimme vanhan rautatieaseman takana tällaisen karvaturrin,
joka jolkotteli matalana läheisen pihan puutarhaan. Se aikoi varmasti
poimia puista kypsät appelsiinit tai heinikosta pulleat rotat.

Sollerissa olisi voinut törmätä ilmeisesti myös ihan uudenlaisiin ratsukoihin.
Mitä sitä suotta satulaa, suitsia tai kypärää käyttämään! :-o
Harmillista kyllä, en päässyt näkemään näitä pomminvarmoja polleja.
Hevoskaipuuseeni vastattiin kuitenkin Alcudiassa. Varsa köllötteli aitauksessa
seuranaan kimo äitiheppa, joka veteli lonkkaa reteästi kyljellään.
Loma sujahti hurjaa vauhtia, sillä näkemistä ja tekemistä riitti. Juju ei ikinä uskoisi, mutta loman aikana minusta, pahimman luokan rähmäkäpälästä, kehittyi kelvollinen pallottelija. Viskelimme rannalla tarrapalloa niin paljon, että sain olemattoman pikku hauikseni melkein tärisemään. Kun loma oli lopuillaan, oli aika täristä uudestaan - mutta tällä kertaa innosta. Kohtasimme nimittäin vielä yhden kissablogistanian kuuluisuuden:

 
Sehän on Mimmin ja Alfredin brittikissa Alfred!
Ay, caramba! Hola, hola ja mautsivautsijeejee!
Olikos saarella vielä joitain muitakin tuttuja? 
Tunnustakaa pois vain! :-D Ja ketkäs tulevat
huomenna messuille?

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Yllätysten mämmiyö

Pääsiäiseemme on mahtunut valtavan monta äätä, öötä ja yytä. Jossain kaukaisuudessa pääsiäisnoidat ovat käkättäneet ja melkein pudonneet hervottomina luudiltaan, kun me hupsuparat olemme huudahdelleet kuorossa ääk, kääk ja yök!
 
”No mikäs nyt on? Eikö mamalle maistu edes vastamunittu Kinder?”

Saavuimme eilen reissusta kotiin ja kohtasimme Mummi Poppasen ja kaksi viimeisen päälle puunattua, pussattua, passattua ja paapottua karvapalleroa. Loma Hupsuttamossa oli sujunut kaikin puolin mallikelpoisesti: Nuppu ja Juju eivät olleet suuremmin ikävöineet perinteistä palvelusväkeään, ja ruoka oli maistunut mainiosti samoin kuin unet Mummin kainalossa. Vasta viimeisenä aamuna aurinkoiseen kissaparatiisiin oli purjehtinut pieni tumma pilvi: Nuppu oli putkahtanut dyyneiltä jarrutusjäljet söpössä pikku ahterissaan.

 
”Äiskä! Ei saa kertoa! Kun nettiin kirjoittaa jotain, sitä ei saa ikinä pois!
Mitä jos Ruffe näkee ja tulee bänksit?!”


Mummi Poppanen oli hoitanut hätätilanteen esimerkillisesti: peppufreesauksen jälkeen Nuppu oli päässyt herkuttelemaan rypsipossusiivun sisälle käärityllä Inupektillä, ja illan suussa vaikutti jo siltä, että homma oli hienosti lapasessa. (Ja villakinttaita täällä pohjolassa toden totta tarvitaankin!)

 
”Kuka tarttee tumput, kuka ei. Pakkanen on pukeutumiskysymys.”

Tilanne vaikutti erinomaiselta vielä aamullakin. Päästimme kissat viereemme ja ihailimme Nupun puhtaan valkoisia villahousuja. Hieman meitä tosin kummastutti, kun yleensä niin aamuvirkku Mummi Poppanen tuhisi yhä olohuoneen puolella. Kysyimme kateilta, olivatko ne antaneet äitini nukkua, ja ne nyökyttelivät silmät viattoman pyöryläisinä. Mutta mikäs olikaan totuus?

 
”Mummi, pliide, älä kerro!”

Yö oli sujunut huoneistomme kissaisalla alueella sujuvasti aina kolmeen asti. Suukkoja ja nenätöykkyjä lukuun ottamatta häiriöt olivat olleet minimissä. Äitini oli kuitenkin herännyt käymään ihmisten hiekkiksellä, mikä oli johtanut melko eksoottiseen pääsiäisyön tapahtumaketjuun. Nuppu oli hypännyt tyytyväisenä lämpimälle varavuoteelle, ja äitini oli joutunut tönimään typykän pois, jotta pääsisi itse uudestaan pitkälleen. Makuusija oli kuitenkin muuttunut aavistuksen verran: lakanan päällä oli jotakin kylmää ja kosteaa, joka liiskautui äitini pohkeisiin. Kännykän kelmeässä valossa hän oli nähnyt, että se jokin oli – sanotaan nyt vaikka pääsiäisen kunniaksi ja herkkiä lukijoita varjellaksemme – mämmiä.

 
”Ei, kun suklaata se oli!”

Mummi Poppanen oli pompannut kiireesti pystyyn ja ryhtynyt kartoittamaan tilanteen vakavuutta. Lakana oli pitänyt ilman muuta vaihtaa ja pohkeet saippuoida, mutta Nupun peppupesu ei ollut onnistunut, sillä pääsiäisnoidat olivat kaapanneet mämmikatin matkaansa ja kiikuttaneet sen aina kuuhun asti. Tai ainakaan Nupusta ei ollut näkynyt edes hännänpäätä.

 
”Huh, onneksi ne tihulaiset veivät Nupun eivätkä mua!”

Koska Mummi Poppanen on samalla lailla ylihuolehtivaa sorttia kuin hänen jälkikasvunsakin, huoli Nupusta oli saanut viimeisetkin unenrippeet katoamaan. Jonkin ajan kuluttua omituinen kurina oli lisännyt hätäännystä, ja äitini oli noussut katsomaan, oliko Nupulta tulossa matolle oksupoksu (joka karvayökkönäkin tunnetaan). Mutta voi sitä helpotusta, kun Nuppu olikin löytynyt tassupedistä loistokunnossa: se oli kehrännyt seiniä vavisuttavan kovaa ja tarponut samalla etutassujaan pehmopedin reunamukseen. Peppukin oli ollut jo siisti, sillä ikävät pääsiäisherkut olivat pyyhkiytyneet kätevästi vieraslakanaan. Mummi Poppanen oli palannut hyvillä mielin Höyhensaarille ja saanut myöhemmin kainaloonsa puhtaan pikku pääsiäistipusen.

 
”Mitenkäs se Figon ja Frieden tiputii-laulu menikään?”

Aamun valjetessa yllätysten mämmiyöstä oli jäljellä enää suttuinen lakanamytty, ruskeat läimäreet Mummi Poppasen sukissa sekä sinne tänne ilmestyneet mämmiroiskeet, jotka saivat meidät kaikki huudahtelemaan ääk, kääk ja yök!

 
”Tipu-tii, tipu-tipu-tipu-tii! Peppu on... suklaaton!”

Nupun masuvaivan syyksi veikkaamme alati kiihtyvää karvanlähtöä. Niinpä Neiti Kevätheinä on saanut maistella nyt ensimmäistä kertaa Jujun suurta herkkua, kissanmallasta – eräänlaista mämmiä sekin! 

 
”Mämmin sijaan meidän mama on herkutellut Kindereillä
ja Mummin ihanalla pannukakulla. Päälle se on lirauttanut
vähän mallasta. Vai oliko se mansikkahilloa?”

Vaikka meitä odotti nyt hieman erikoinen vastaanotto, on omaan kissakotiin aina ihana tulla. Seuraavassa postauksessa palaamme tarkemmin lomaan, sillä sekin piti sisällään hauskoja kissayllätyksiä, joista en malta olla kertomatta.
 
Iloista ja vähämämmistä pääsiäistä kaikille! Paitsi sitä oikeaa mämmiä saa toki olla enemmänkin...

torstai 6. huhtikuuta 2017

Kirjallisia tunnustuksia

Hyvä on, myönnetään. Tänne Hupsujen vakavamieliseen blogiin vilahti viime lauantaina pieni valkoinen valhe, jota ei voi jättää oikaisematta. Niin kaunis, fiksu ja filmaattinen kuin Nuppu onkin, ura Havaijilla Itty Bitty Sandalsin keulakuvana oli silkkaa toiveajattelua ja kissaemon vilkkaan mielikuvituksen tuotetta. Olihan meidän pakko päästä kerrankin vähän aprillaamaan, eikä kukaan onneksi tainnut kovin pahasti suuttua!
 
”Jos suuttui, niin mama lupaa pyytää anteeksi ja juoda
vähän kuravettä päälle. Ja mä voin syödä silliä!”

Mielikuvitus on lepatellut Hupsuttamossa enemmänkin, ja ajattelin uskaltautua jakamaan vihdoin kanssanne salaisuuden: kirjoitin Nupun ja Jujun valvovan silmän alla romaanin ragdolleista, ja se on jo toinen laatuaan. Sarjan ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 2014, mutta olen ollut asiasta täällä blogin puolella aika hissun kissun.

 
”Meidän äiskä on tosi ujo markkinoimaan, joten se valjasti mut hommiin.”
Kuten voitte ehkä arvata, Cecilia-sarjaa ei olisi syntynyt ilman kahta karvaista muusaa, joiden vaikutuksen saattaa kirjoissa aistia. Kirjan päätähdessä Ceciliassa on piirteitä niin Nupusta kuin Jujustakin, ja välillä minusta tuntuu, että se on meidän kolmas kissamme, joka tosin touhuilee lähinnä pääni sisällä.


”Kai sä mama tykkäät meistä pään ulkopuolella seikkailevista kissoista silti kaikkein eniten?”
 
”Hmmm. Kirjan alku tuoksahtaa ihan kelvolliselta.”
Olemme viettäneet Nupun ja Jujun kanssa tovin jos toisenkin tämän kirjan parissa. Kissat ovat pitäneet pohkeeni lämpiminä, mieleni hilpeänä ja jäseneni kaikkea muuta kuin kissamaisen notkeina, kun olen kyyköttänyt läppärini ääressä. Nyt Kesätuulten Cecilia on kuitenkin lähtenyt hipsuttelemaan maailmalle ja voimme vain porukalla toivoa, että se toisi iloa lukijoilleen. Ainakin se on kirjoitettu sydän kukkuroillaan Nupun ja Jujun siivittämää kissarakkautta. Koska kirjoihin ei saa mukaan kommenttikenttää, meistä olisi kiva saada palautetta tänne bloginkin puolelle, jos joku teistä lukijoista päätyy kirjan lukemaan.
 
”Mutta jos mamaa kritisoi, se tirauttaa ensin itkut. Sitten se mököttää hetken, kokoaa
itsensä, hilautuu taas läppärin äärelle ja yrittää kirjoittaa astetta paremmin.”
Niin ihanaa kuin kirjoittaminen onkin, nyt on aika pitää pieni paussi, sillä huomisen jälkeen meillä Hupsuilla alkaa kauan kaivattu talviloma! Mummi Poppanen saapuu huomenna Huitsia ja Nöppistä paijaamaan, ja kissoilla alkavat perinteiset lellikkipäivät samalla, kun perheen kaksi kalkkilaivan kapteenia lähtee köllöttämään palmun alle...
 
Vaikka  emme ole menossa Havaijille, toivon, että voimme
vetää jossain vaiheessa jalkaan Itty Bitty Kitty Sandalsit...
Ihanan keväistä viikkoa kaikille ja iloista pääsiäistä! :)

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Nupusta kansainvälinen stara!

Minulla on aina ollut sellainen hytinä, että Nupulla on edessään säkenöivä tulevaisuus. Olen vähän jännittänyt, minkä kulman takaa kissaneitimme eteen putkahtaa tilaisuus, johon ei voi olla tarttumatta, ja nyt se sitten tapahtui: Nuppu on vihdoin huomattu maailmalla ja huojumme aivan läpimurron kynnyksellä. Havaijilainen suurfirma nimittäin otti meihin yhteyttä, ja allekirjoitimme eilen sopimuksen, joka tekee Nupusta paitsi rikkaan myös kuuluisan!
 
Tästä kuvasta se kaikki alkoi...

Havaijilaisfirma Itty Bitty Kitty Sandalsin toimitusjohtaja Rose McPaw näki viime viikolla Facebook-tilillämme Nupun kuvan ja lumoutui kissakaunottaremme kristallinkirkkaista silmistä. McPaw’n aamukahvit jäivät kuppiin jäähtymään, sillä hänen oli pakko selvittää samalta istumalta, kuka oli tuon ”karvapeitteisen timantin” manageri.
 
Alkukielinen termi on ”fur-covered diamond”, ja se toistuu
usein McPaw’n puheessa. Ja kuvaa hyvin Nuppua, eikö vain?

Olin aika lailla pöpperössä, kun puhelimeni soi keskellä yötä ja linjan toisessa päässä kyseltiin englanniksi kummallisia kysymyksiä siitä, minkä kokoiset tassut Nupulla on ja löytyykö varpaista myös vaaleanpunaisen sävyjä. Vastailin parhaani mukaan ja muistin myös kertoa Nuppua pitkään riivanneista tassuvaivoista, jotka se lopulta nujersi. McPaw oli asiasta riemuissaan ja järjesti Nupulle koekuvaukset seuraavalle päivälle. Ja arvatkaa mitä? Se ei ollutkaan unta, vaan kuvaajat tulivat meille heti aamusta.

 
Tällaisen testikuvan ne näppäsivät Nöpöstiinasta!

Paras uutinen on, että Nuppu valittiin jo seuraavana päivänä Itty Bitty Kitty Sandals -firman keulakuvaksi. Yhtiö valmistaa herkkävarpaisten kissojen sandaaleja, joilla voi töpsötellä Havaijin kuumalla hiekalla 
tassujaan polttamatta. Virallisessa tiedotteessaan IBK Sandals ilmoitti, että on suuri kunnia saada palkkalistoille näin kaunis malli, joka omakohtaisesti ymmärtää, miten suurta onnea terveet tassut ovat!

  
Suomi on vaikea kieli jenkkifirmalle, mutta kyllä ne vielä oppivat...

Käytännössä tämä yllättävä käänne tarkoittaa, että Hupsuttamolla on edessään muutto Havaijille. Mukaan pakataan koko perhe ja irtaimisto, ja seuraavan kerran tätä blogia päivitetään palmujen alta!

 
”PS. Rufus-honey: Se sandaalifirma maksaa sullekin matkalipun
Havaijille! Ykkösluokassa mun kaa tietenkin. Pus, pus!
 PPS. Ota mukaan se soma kylpytakki.”


keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Testaa, oletko Nuppu vai Juju!

Reilut neljä vuotta sitten kotiimme tassutteli kaksi ruotohäntäistä pikku ragdollia, joihin rakastuin heti päätä pahkaa. Vaikka Nuppu ja Juju ovat luonteeltaan täysin erilaisia, molemmilla on valloittava persoonallisuus ja omat höppänät kujeensa. Tässä postauksessa pureuduin lellikkieni luonteenpiirteisiin ihan uudella tavalla: loihdin testin, jonka avulla te lukijat voitte selvittää, kumpaa tämän blogin tähteä muistutatte enemmän. Ottakaa siis hyvä asento, vastatkaa rehellisesti kysymyksiin ja tunnustakaa kommenttikentässä, löytyykö omasta persoonastanne enemmän nupahtavia vai jujumaisia piirteitä!
 
Nyt se alkaa! Let's go, let's go!

1. Heräät aamuyöstä masuasi riuduttavaan näläntunteeseen. Mitä teet?
N) Näin ei todennäköisesti käy, koska olet syönyt iltapalaksi kaverinkin pöperöt.
J) Pillahdat sydäntäsärkevään valitusvirteen, kunnes joku hoitaa ravitsemustilanteesi kuntoon.

2. Nukkumapaikkasi lähistölle on käpertynyt kuningaskobra. Teetkö sen kanssa tuttavuutta?
J) Et suurin surminkaan! Kirmaat ilmavin askelin sängyn alle ja nyykötät siellä loppupäivän.
N) Totta kai! Sehän voi olla uusi bestiksesi, jonka kanssa on kiva kaulailla ja köllötellä.


”Hyvää päivää, kuningatarkobra! Mitäs siinä niin näppärinä huiskutellaan?”

3. Odotat gurmeeillallista, mutta lautasellasi on samaa mössöä kuin aina ennenkin. Syötkö silti?
J) Et, koska fiilis meni ihan totaalisesti. Riudutat itseäsi näyttävästi ja saatat tirauttaa parit surkeat kyyneleetkin.
N) Jeppis! Nams, nams, mums, mums, herkkua!

4. On kansallinen sporttipäivä, ja sinulta odotetaan ylenpalttista reippailua ja kilpailuhenkisyyttä. Piisaako sitä?
N) Ei piisaa, ei sitten ensinkään! Voit kyllä katsoa sohvapottuna, kun muut riuhtovat menemään tassut tulessa, mutta sinulla on parempaakin tekemistä.
J) Piisaa ihan hirmuisesti! Verryttelet kukonlaulun aikaan ja spurttaat kilparadan läpi kymmenen kertaa ennen kuin kisa edes alkaa.

 
”Mullapas ei mee jalat koskaan solmuun!”


5. Kuinka suhtaudut kauneudenhoidollisiin toimenpiteisiin, kuten manikyyriin, pedikyyriin, hammashuoltoon ja karvain sukimiseen?
J) Kukapa ei hemmottelusta pitäisi? Sinusta tuntuu ihanalta, kun olet puhdas, söpö ja huoliteltu.
N) Siedät korvat lerpallaan pakollisen määrän puunausta, mutta mieluiten jätät hössötykset väliin.

6. Pääset vierailulle uuteen, jännittävään paikkaan. Mitä mielessäsi liikkuu?
N) Jee! Olet innosta pinkeä, ja sinun on pakko päästä tutkimaan kaikki kolkat. Vaihtelu virkistää, etkä tiedä, miten päin olisit tai kenen kanssa hömpsöttäisit.
J) Jähmetyt huomaamattomaksi seinäruusuksi, eikä ensimmäisenä yönä tartu varppina uni simmuun.

7. Muodin tuulet puhaltavat sinunkin ympärilläsi. Kuinka suhtaudut niiden tuiverrukseen?

J) Siristät silmiäsi ja otat pienet tirsat. Sinusta muodikkainta on hyvä ja tyytyväinen olo.
N) Erittäin tarkkaavaisesti. Tiedät aina, mikä on in ja mikä ketäkin pukee. Itse olet toki aina tip top.
 
Fashionista on fashionista päiväunillakin.

8. Kurkistetaan hetkeksi penaaliin. Oletko sinä yksi terävimmistä kynistä?
J) Niinkin voisi naukaista. Opit uudet asiat nopeasti ja kouluttaudut mielelläsi koko ajan lisää.
N) No, on penaalissa paljon muutakin jännää, esimerkiksi söpöjä tuoksupyyhekumeja ja kiva viivoitin...

9. Kuinka paljon osoitat muille hellyyttä maailmassa, joka on välillä kovin kolkko?
N) Ihan hirmuisesti! Mielestäsi jokainen ansaitsee pusun, etkä panttaa koskaan rakkauttasi.
J) Katseesi paljastaa, että ajatuksesi ovat hempeitä, mutta lällyimmät halit ja pusut säästät vain kaikkein rakkaimmille.

”Moi mama! Voitaiskos me vähän nenutella?”


TULOKSET

Enemmän N-vastauksia: Olet kuin Nuppu Nöpönenä Nöpperssön – letkeä maailmanparantaja, joka on täynnä hellyyttä ja hyvää mieltä! Aivopähkinöiden ja urheilusuoritusten sijaan sinusta on mukavampaa hassutella hyvässä seurassa. Et stressaa turhista, vaan suhtaudut elämään suloisena seikkailuna.

 
”Myönnetään: moon söpö halipupu.”


Enemmän J-vastauksia: Olet kuin Juitsi Huitsipuppis Puikula – huomaavainen ja herkkä introvertti, joka huokuu vauhtia, voimaa ja viisautta aina silloin, kun pupu ei livahda pöksyyn. Suhtaudut vastaiskuihin välillä hupaisan teatraalisesti, mutta pohjimmiltasi olet varsin sisukas ja sydämellinen.
 
”Nih!”


Yllättikö tulos? Entä tunnistatko itsesi kuvauksesta? 
Me Hupsut emme edes malta odottaa, löytyykö 
teidän joukostanne enemmän Nuppuja vai Jujuja!

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Vierailevien tähtien virrassa

Kotonamme on ollut aikamoista vilskettä viime aikoina. Vieraita on piipahdellut pitkin kevättalvea, eikä tämäkään viikko ole ollut poikkeus. Ensimmäinen vieraileva tähti astui matalaan majataloomme keskiviikon tietämillä, ja kauhun väreet kiirivät selkäpiissäni. Mies väitti tuoneensa maisteltavaksemme valmiiksi kypsyneen herkkumangon, mutta minusta tyypissä oli jotakin karmivaa.
 
Nuppu tykkäsi vieraasta, koska sillä oli terve väri naamallaan.

Parasta kuitenkin oli, että pompula oli fiksusti pukeutunut.

”Katsokaa nyt, miten soma hattu! Paljon tyylikkäämpi kuin emon kissapipo,
jota se pitää sinnikkäästi, vaikka mittari on jo pitkälti plussan puolella.”
Jujun mielestä vieraassa oli jotain vähän creepyä.

Mutta ehkä se oli vain kuvitelmaa.

Olin ihan varma, että yksinäinen nukenpää lähtisi rullailemaan yön pimeinä tunteina asuntoamme ympäri. En halunnut, että Jujua tai minua peloteltaisiin, joten ainoa keino pitää tilanne hallinnassa oli riisua mangopäältä pitsimyssy pois ja pilkkoa tyyppi myslin sekaan. Uskokaa tai älkää, mutta mössöttyneet palat maistuivat oikein hyviltä, ja Hupsuttamo oli pian vitaminoitu ja valmis seuraavaan vierailuun. Tällä kertaa minä raahasin tulijoita majataloomme, jotta kenenkään ei tarvitsisi saada sätkyä.

 
Kyllä vain! Lisää vehreyttä! Saanko esitellä Hupsuttamon kolmannen kodinonnen!
Ensimmäiset kaksi  ovat nimeltään Nuppu ja Juju. Tätä ei haluttu nimetä.
Koska olisihan se kurjaa, jos ”Marjukka” siirtyisi vehreämmille
viherrysmaille jo muutaman päivän sisällä.

Hupsuttamossa rehuja uhkaa nimittäin... kuivumisvaara.
Tämän kiltin kissatytön mami on vähän hajamielinen,
eikä sillä ole kokemusta viherpeukaloinnista.
Toinen vierailijaksi laskettava rehuviritelmämme on muorinkukka,
jota Ruffekin voi kokeilla narskuttaa Nupun hääkimpusta.

Se on myrkytön, mutta sivuvaikutuksena nuorekaskin katti
mummottuu: ”Kun minä olin pieni terävähampainen kissanpentu,
niin ei mami vaan mitään kukkia kasvatellut...”

Uudet kasvikyhäelmät viihtyvät Hupsuttamossa kohtuullisesti, joskin kodinonni oli jo kolmen päivän jälkeen kuihtumassa käsiin. Tilanteesta selvittiin kastelemalla sitä kieli keskellä suuta, mutta viidakkoelementteihin on turha kiintyä, sillä kokemuksen varjolla nämä vierailijat tuskin näkevät kesää. Mutta iloitkaamme heistä vielä, kun voimme. Niin, eivätkä tässä vielä olleet läheskään kaikki Hupsuttamon tämän viikon vieraat! Lisää jengiä saapui eilen...

 
Ei voi olla totta! Meille tuotiin kolmas karvakerä. Nuppu sanoi Kisulle ensimmäisenä nenäpäivää.
 
Kisu on erään päiväkotiryhmän maskotti ja vietti viikonloppua kummityttöni kanssa.
Reviirikränää ei syntynyt, vaan Nuppu kutsui Kisun heti kiipeilypuuhun.

Kisu-parka ei ole tottunut kiipeilemään puissa, ja se oli
vähällä livetä reunan yli. Onneksi Nuppu oli valppaana!

Mutta hupsista! Kisu halusikin nukkua vähän alemmalla tasanteella.

Sillä välin kun Kisu veti sikeitä ja Juju värjötteli sängyn alla, Nuppu otti kaiken ilon irti perhekissuudesta. Se oli taas elementissään ja touhusi innoissaan lasten kanssa tuntikaupalla.


Nupusta oli kivaa lueskella kaveriporukassa.

Kun kamut lähtivät toisaalle leikkimään,
Nupulle tuli kiire perään! Miu-iu-iu-ih!

Ja voi sitä riemua, kun bestikset taas löytyivät!

Ihaninta Nupusta oli eräs kuninkaallinen leikki. Se sai olla prinsessa, jolle rakennettiin ihka oikea linna sisäänkäynteineen ja vartijoineen:

 
Nupun linnassa oli tyynymuurit ja niiden päällä vartijat. Tunnelimainen
sisäänkäynti oli varsin loistelias, mutta parasta Nupusta oli
juhlasalin riemukas trafiikki, joka piti mielen virkeänä.

Pystytettiinkö tässä kuninkaallista viiriä vai jahdattiinko rottia?
En osaa sanoa, mutta kivaa tuntui olevan.

Linnassa pystyi myös rauhoittumaan. Tässä vierailevan rapsuttelijan tyylinäyte.

Unihan siinä tuli väkisin prinsessan simmuun. Ja kisu valvoi,
että Nukkumatti vei Nupun kaikkein ihanimmille Höyhensaarille.

Vaikka Nuppu varasti jälleen kerran show'n, ei ole syytä unohtaa Juitsi-suikulan pikku askelia kohti uskaliaampaa perhekissuutta. Herran nyykötyskiintiö tuli täyteen siinä vaiheessa, kun asuntoomme tuotiin jännän tuoksuista take away -ruokaa lähinepalilaisesta.

 
Juju hiippaili laatikkoonsa istumaan, siristi silmänsä nuuskutusasentoon
ja antoi pienen pinkin söpönöpönenänsä väpättää ihan täpöillä.

Jujusta tulikin yhtäkkiä rohkea kuin nepalilaisesta vuoristotiikeristä.

Se taputti Kisua päälaelle ja toivotti sen kylään uudemmankin kerran.
 
Nuppu ei olisi halunnut sanoa vieraille heippoja
vaan yritti kiskoa ylleen suojapuvun ja lähteä
lapsosten ja Kisun maskotiksi.

En taaskaan suostunut päästämään Nuppua mihinkään, sillä typsyhän on emon oma rakas kullannuppu. Ja voi miten mussukkaa nukuttikaan päivän touhuilun päätteeksi:

 
Tältä näyttää perhekissan totaalinen simahdus!

Kun katselin Jujun kanssa Skamin toisen tuotantokauden loppuun,
vierestämme kuului tasainen pikku vihellys. Se oli Nupun nenä. <3