torstai 27. helmikuuta 2014

Kaikenkarvaiset kaksoisolennot

Helmikuu kääntyy kohta maaliskuuksi, ja moni on jo viettänyt talvilomansa. Jotkut meidän kaltaisemme kummajaiset eivät ole silti edes vielä lyöneet lukkoon loma-ajankohtaansa saati suunnitelleet, mitä viikon huilitauolla voisi tehdä. Asiaan varmasti vaikuttavat kohdallamme kaksi untuvikkoa, joita alan ikävöidä sydämeni pohjasta jo kauan ennen kuin matkaa on edes varattu. Tuntemukseni ovat kuitenkin silkkaa itsekkyyttä, sillä kun olemme poissa, kissoilla on laadukasta luksusaikaa parhaassa mahdollisessa hoidossa.

"Varaa pian ne lennot, niin mummi tulee ja suukottaa!"

Päädymme kai tänäkin keväänä lähtemään jonkinlaiselle reissulle, sillä maisemanvaihdos tekee aina hyvää. Mutta vaikka ympäristö vaihtuu, kissaorientoituneet aivoni tuottavat minulle silti päivittäin useita kuvia Nupusta ja Jujusta. Aina kun vastaan töpöttää jokin eläin, minulle tulee mieleen jompikumpi ”lapsukaisistani”. Villisti häntäänsä heiluttava jackrusselinterreri saa minut ajattelemaan välittömästi Jujua ja pörröinen bichon friché Nuppua. Virkeä vaunuponi voi olla kuin ilmetty Juju ja ruohikolla loikova lammas Nuppu. Pisimmälle hallusinaatiot kehittyivät viime keväänä, kun löysin Kölnin eläintarhasta Nupun ja Jujun näköiset gepardit, mangustit ja kirahvit. Mieleni valtasi joko hulluus, tai sitten kissamuruseni vain matkustavat sydämessäni aina sinne, minne ikinä menenkin…

Miten Juju (vas.) ja Nuppu (oik.) päätyivät
hollantilaisen supermarketin eteen?!
Juju (vas.) ja Nuppu (oik.) aistivat juutalaiskorttelin
tunnelmia Budapestissa.
Kotikaupungissakin voi matkustaa. Nuppu (edessä)
lepuuttaa jalkojaan Korkeasaaressa. Takana chillaa Juju.

Pus, pus, Nuppu! Luv you too! <3

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Portti salaiseen maailmaan

Tämänhetkinen vuodenaika muistuttaa talvea yhtä paljon kuin Nuppu sitruunaperhosta. Siksi kissat karttavat ikkunalautaa ja ronkuvat vähän väliä talven keskelle Narniaan. Siellä niitä odottaa paukkupakkasten lisäksi Aslan-leijona ja fauni nimeltä Gustaf.


"Käykää peremmälle, pehmot!
Kuningas kutsuu teidät
kanapateeta popsimaan!"


Narniaanhan mennään tietysti vaatekaapin kautta. Meidän tapauksessamme reitti kulkee halki puhtaalta tuoksuvien pyyhkeiden ja pussilakanoiden. Koska kissoilla ei ole peukaloita, ne eivät pääse satumaahan ilman kädellisten apua. Jujulla ei ole siis muuta mahdollisuutta kuin aloittaa sinnikäs kärttäminen: se istuu komeron edessä ja raapii ovea vimmatusti. Sen jälkeen se nousee takajaloilleen ja kirnuttaa. Jos mitään ei vieläkään tapahdu, Juju pillahtaa sydäntäsärkevään itkuun. Lohdutonta naukunaa on lähes mahdoton olla huomioimatta, ja joskus mieheni antaa tässä vaiheessa periksi. Heti oven auettua kaksi ragdollia katoaa loputtomaan, mustaan aukkoon hännänpäätään myöten. Kun olen yksin kotona enkä päästä kissoja heti Valkean velhon hoteisiin, Juju turvautuu salaiseen aseeseensa: Se huutaa selvällä englannin kielellä ”mamaa!” Ja millainen kissaemo ei tuollaista pyyntöä tottelisi? Harmi vain, ettei minua päästetä Narniaan. Ottaisin sinne niin mielelläni mukaan luistimet. Niille kun ei täällä oikeassa maailmassa näytä olevan tarvetta...

Nuppu ja Juju kuiskuttelevat, kumpi menee edeltä Narniaan.
Kiireisimmät ensin! Adios, loska ja vesisade!
Ensimmäiset lumihiutaleet osuvat jo Jujun kuonoon.
Häntäkin kannattaisi ottaa mukaan - jos ei muuten niin
lämpimäksi puuhkaksi, jonka voi kietoa tuiskussa kaulaliinaksi.
Miss Ragdoll Worldilla on edustustehtäviä
Valkoisen velhon linnassa.
Kas, sinne katoaa toinenkin kissa!
Routa ajoi porsaat kotiin tälläkin kertaa, ja illalla Nuppu
kertoi haukotusten lomassa kaiken seikkailuistaan.
Prinssi Kaspianiasta taas ei saanut irti kuin unista kehräystä.
Siitä päätellen päivä satujen maassa oli erittäin onnistunut.

torstai 20. helmikuuta 2014

Ufot keittiössämme

Maailma on niin pieni pallukka loputtomassa avaruudessa, ettei olisi ihme, jos joltain toiselta planeetalta joskus löytyisi älyllistä elämää. Jos Jujulta kysyttäisiin, se tietäisi kertoa, että avaruusoliot ovat jo läsnä arjessamme. Eilen ruoka-aikaan keittiöömme nimittäin laskeutui peräti kaksi lentävää lautasta. Kiitoratanaan ne käyttivät harmillisesti kissojen ruokamattoa.

Siinä ne tunnistamattomat esineet nyt pröystäilevät!

Juju oli asiasta sydänjuuriaan myöten järkyttynyt. Vaikka ufot olivat kuorruttaneet kattonsa Jujun lempiruoalla, kissapoika ei mennyt lankaan, vaan jäi istumaan kauaksi mokomista härveleistä. Nuppu sen sijaan päätti ystävystyä muukalaisten kanssa ja toivotti ne tervetulleiksi ruokapöytäänsä. Hurrasin riemusta, sillä Nupun takia beiget marsilaiset olikin kutsuttu paikalle. Nyrpistelevän neitomme ongelmaksi on nimittäin kehittynyt viime aikoina tassuruokinta ja siitä vierottautuminen. Kun opettelimme raksuista pois, Nuppu ei suostunut syömään muuten kuin "emon tassusta” eli kämmeneltäni. Aluksi suostuin pitämään niljakkaita lihapaloja sen nenän edessä, mutta nyt päätimme päivittää pentulautaset isojen kissojen pyöreäpohjaisiin kuppeihin, jotka muistuttavat enemmän emon tassun muotoa. Enpä tosin arvannut, että vain siirsin alkuperäisen ongelman toiselle kissalle. Juju nimittäin sai ruokahalunsa takaisin vasta, kun tarjosin sille kanamössöä kädestäni…

Juju uskotteli itselleen, että avaruusoliot olivat
vain vilkkaan mielikuvituksen tuotetta.

Se päätti silti pysytellä kaukana niistä.
Nuppua ei avaruuden vieraat pelota.
Vanha ufo olikin ihan liian pieni ja lättänä.
Lopulta Jujukin alkoi kiinnostua vertailevasta tutkimuksesta. Se yritti myös miettiä, mitä HH
 tarkoittaa: A) Hurjat Humanoidit, B) Haahuilevat Hammajaiset vai C) Huppu ja Huju?

Kun ufo oli todettu vaarattomaksi, ruoka maistui uudesta kupista.
Joko nyt tulisi loppu kummankin kissan tassuruokinnalle?

maanantai 17. helmikuuta 2014

Universumin kaunein

Nuppu on pienestä asti kokenut olevansa aivan erityinen, onhan sille päivittäin hoettu, kuinka kaunis ja ihana se on. Siksi Nuppu on odottanut hetkeä, jolloin se pääsee ihan oikeisiin kissanäyttelyihin ja tuo kotiin ison Maumau Champion -pokaalin, Ford Fiesta -henkilöauton, vuoden raksut, sponsorisopimuksen Furminatorin kanssa sekä osallistumisoikeuden Miss Tropical Barbados -kisoihin. En ole vieläkään raaskinut kertoa nuorelle kaunottarellemme, ettei näyttelyura ole valitettavasti lemmikkitasoisten räggärien juttu. Missään ei kuitenkaan sanota, että liian matalat hansikkaat estäisivät kissaneitosta osallistumasta arvostettuihin Miss Ragdoll World -kisoihin, jotka satuttiin tänä vuonna pitämään meidän asunnossamme. Mikä onnenpotku!

Tunnelmat olivat hieman kireät pedikyyrissä.
Onhan se ymmärrettävää, että ekat kisat jännittivät.

Riita sovittiin kampaajalla. Hyvän missin tunnistaa siitä,
että se osaa pyytää anteeksi ärhentelyjään.
 

Pahin kisajännitys oli jo ohi siinä vaiheessa,
kun kaulakarvat suittiin pöyhkeiksi.

Jännitystä olisi ehkä kannattanut hieman
jättää uimapukukierrosta varten. 
 
Lopulta Nuppu jaksoi kuitenkin nostaa kaunista päätään
ja valloitti tuomarit hurrrmaavalla kehräyksellään.

Kaikilla tirahti kyynel silmään, kun "Ken on heistä
kaikkein kaunein" pärähti virallisesti soimaan.

Nuppu lupasi, että suhde netistä löydettyyn
poikaystävään kestää kyllä missivuoden paineet.
Ensimmäiseksi perintöprinssiksi julistettiin tämä komistus.

Kukaan ei yllättynyt, kun voittaja kruunattiin ja Nuppu sai nousta valtaistuimelle maailman kauneimpana ragdollina. Palkinnot olivat kisassa kuitenkin hieman vaatimattomammat kuin kissat olivat kuvitelleet. Ehkä siitä syystä kisaillan jatkoilla homma lähti hieman lapasesta. Toivomme kuitenkin, että Nuppu saa pitää kruununsa, sillä se jos kuka on sen oikeasti ansainnut olemalla paitsi maailman kaunein myös suloisin ragdoll-neiti.

Perintöprinssi halusi pukeutua jatkoilla prinsessaksi.

Niinpä se kaappasi voittajan tiaran!

Nuppu ei ollut kuitenkaan valmis luopumaan
palkinnostaan ja taisteli sen takaisin itselleen. 
Railakkaan illan päätteeksi Nuppu
sai taas kruunun voittoisille kutreilleen.