torstai 30. marraskuuta 2017

Hau hau pus pussissa!

Viime viikonloppuna Nupulla ja Jujulla oli todelliset kissanpäivät, joiden rinnalla mammuttimarkkinat, hintahulinat ja kaikenlaiset Black Fridayt ovat pientä lientä. Lanttiakaan emme tuhlanneet, mutta silti Hupsujen kaapit täyttyivät ihanista yllätyksistä ja herkuista. Eikä siinä vielä kaikki, vaan kissat saivat myös hurjasti huomiota ja emokissi mukavaa seuraa.
 
Ja kaikki tämä ihanuushan sai alkunsa hartaista marraskuvauksista...

Jälleen kerran sain huomata yesman-filosofiani iloiset puolet: kun lupautuu yhteen hauskaan juttuun, siitä saattaa seurata toinenkin mukava juttu. Niin kävi myös kissablogikalenterin kanssa. Tilausta tehdessäni nimittäin selvisi, että asumme melko lähellä tempauksen organisaattoreita, Pikkukissaa ja piipittäjää. Olisin mielelläni kutsunut pikkukisut meille tekemään kokovertailua räggärimötkäleiden kanssa, mutta koska kissaemot ovat liikkuvaisempaa sorttia kuin heidän pienokaisensa, meille piipahtikin lauantaina kylään Amen ja Tuiken kirjuri Tiuke.
 
”Katsokaa, mitä kaikkea Amen ja Tuiken äiskä meille toi!
Meidän emokin sai levyn lempparisuklaatiaan!”

Kuten arvata saattaa, kissaihmisiltä ei juttu lopu kesken, ja Nuppu ja Juju käyttäytyivät oikein reippaasti eivätkä menneet aneemiseen lapamatomoodiin. Juju varsinkin esitti innokkaasti temppujaan ja nuuskutteli niin kuin kunnon vihikoiran kuuluukin. Hauvamaisuus huipentui, kun puudelimme pääsi maistelemaan Tiuken tuomia nameja:
  
Jujua nauratti, kun se huomasi pussissa Hau Hau Champion -logon!

Sitten se pyysi, että mama sanoisi taas
”Se on hau hau” ja avaisi pussin näppärillä sormillaan.

Kis kis löysi pus pussista jotakin, joka on niin hyvää, ettei sanotuksi saa!

Autuas ilme puhukoon siis puolestaan!

Juju jäi heti koukkuun kanakierteisiin, mutta Nuppu-reppana
on jo niin tottunut omiin ruokarajoitteisiinsa,
ettei edes tajunnut kerjätä uutuusherkkuja.

Voisi kuvitella, että meillä oli jo joulua riittämiin, mutta sunnuntaina luoksemme saapui vielä kaksi serkuntyttöä, jotka olivat päättäneet niin ikään hemmotella Nuppua ja Jujua:
 
Herkkukokoelmamme kasvoi lohinameilla, jotka nekin saivat
Jujun huulet lopsuttamaan ja suun maiskahtelemaan!

Juju esitti taas vieraille parhaat shownumeronsa, ja koska meillä on nyt niin paljon oppimisintoa buustaavia palkintonekkusia, päätin istuttaa Jujun pitkästä aikaa koulunpenkille uusia taitoja harjoittelemaan.

 
Mallorcalta hankittu kilikello teki paluun.
Mitähän haluaisin sun tekevän, Huitsi?

Ihanaa bachataa, mutta keksitkö jotain muuta?
Voisiko se liittyä jotenkin tuohon kelloon?

Niin musikaalinen kuin Juju onkin, se vierastaa kellon kilahdusta.
 
Se yritti soittaa kelloa ihan hiljaa ajatuksen voimalla mutta päätti lopulta ottaa tassut käyttöönsä.

Hieno poika! Tuollainen hellä hipaisu riittää! Maistuisiko Hau Hau?
 
Vai riittääkö palkinnoksi eskimopusu porkkanahiiren kanssa?

  
Tämä herkku sopii Nupunkin ruokavalioon!

Suurkiitos Tiukelle kivasta visiitistä (josta voi lukea lisää täältä) ja upean kissablogikalenterin järjestämisestä! Tämä kissaemo aikookin tehdä lähiaikoina kävelyretken, joka suuntautuu kohti Pikkukissaa ja Piipittäjää. Paluumatkalla kainalossa onkin sitten se kaikkien aikojen paras kalenteri!

perjantai 24. marraskuuta 2017

Pallovaloja ja valopalleroita

Yritän joka vuosi lokakuussa uskotella itselleni, ettei marraskuu ole läheskään niin karu kuin muistelen, mutta kyllä se on. Syysviimat ovat riipineet puista viimeisetkin kellanruskeat lehdenriekaleet, eikä tähteä nimeltä Aurinko näy juuri koskaan. Kaamoksesta on kuitenkin mahdollista selvitä, jos syö pakastemarjoja ja hankkii paljon vaihtoehtoisia valonlähteitä. Tästä syystä tilasin Hupsuttamoon lempeästi loimottavat pallovalot, jotka saapuivat sopivasti pikkujoulusesongiksi.
 
”Äiskä hei, älä nyt säikähdä, mutta tänne ikkunalaudalle
on putoillut outoja jättikikkareita...”

”Ei mitään käryä, kenen pöksyissä ne on tänne kulkeutuneet,
mutta joku on tainnut mussuttaa fosforia ja kultahippuja.”

Juju tassutteli rohkeasti hohtisten sekaan ja totesi,
ettei nyt ole kyse hiekkiskarkureista.

Nämähän ovat niitä emokissin valoterapiapallukoita!

Nuppu järkyttyi niin syvästi, että sen suu loksahti auki.

”Mami, eikö me enää riitetä sua piristämään?”

Kiiruhdin vakuuttamaan, että Nuppu ja Juju ovat yhä paitsi elämäni navat myös auringot, eikä yksikään pallovalo kykene kilpailemaan maailman suloisimpien valopalleroiden kanssa. Facebook muistutti minua eilen, että tasan viisi vuotta sitten minusta tuli Nupun ja Jujun emo, ja kissojen ansiosta arjessani on ollut valoa joka ikinen päivä siitä lähtien. Vaikka ”ulkona on niin pimmeetä”, makuuhuoneemme kirkastuu aamulla heti, kun peittoni alle ryömii kehrääviä pikku valonheittimiä. Pitkän työpäivän jälkeen pallovalot luovat toki mukavaa tunnelmaa, mutta vain valopalleroiden pusu tai pusku saa oloni onnelliseksi ja uudestisyntyneeksi.
 
Pehmeää valoa on monta eri tasoa. Nuppu on supermegapehmoinen!

Vain taaimmainen valo loistaa sydämeeni asti!
 
Nuppu ja Juju olivat helpottuneita jatkostaan maman ykkösterapeutteina ja sielun säteinä. Kun pallovalot todettiin pelkästään koristeiksi ilman sen suurempaa missiota tai visiota, kissat päättivät pitää niiden hohteessa bileet sillä välin, kun emo vietti tunatorstai-illan työpaikan pikkujouluissa.

 
Aluksi pikku tonttuset möyrivät valopallomeressä. 
Sitten oli aika härkkiä johtoja ja leipoa pullaa/piparkakkuja.

Kun saavuin yöllä pikkujouluhulinoista kotiin, vain kaksi kuvassa näkyvistä
valopalloista tunki minua vastaan kaksikerroksisena Lontoon-bussina
ja sai eteisen kylpemään rakkauden valossa. <3

lauantai 11. marraskuuta 2017

Kanaa, kania vai tunaa?


Toiset syövät torstaisin hernerokkaa ja pannaria – vaan ei Juju eikä kyllä Nuppukaan. Luulin pitkään, ettei kissoille ole nuukaa, mikä purnukka minäkin viikonpäivänä avataan, mutta olin aivan hakoteillä. Eräänä syksyisenä torstai-iltana mies ihmetteli, enkö todellakaan ole pannut merkille, että Juju on mussuttanut jo kuukausien ajan tonnikalaa torstaisin. Siinä missä UniCafessa on pitsaperjantai, Jujulla on kuulemma tunatorstai.
 
”Tänään ei sitten tartte kaivaa pakastinta
ja sulatella jotain ihme raakaklönttejä...”

”Tänään on nimittäin se Kiva Ruokapäivä, jolloin en nirsoile.
Kysy isikissiltä, jos et tiedä, mikä. Iskä handlaa nää jutut!”

”Hyvä mama! Just tätä! Mut onkohan tää A) kanaa, B) kania, C) kanakania vai D) tunaa?”

Elintarviketarkastaja Nupugan saapui tsekkaamaan,
että päiväykset ovat kunnossa ja tölkin sinetti paikoillaan.

Kun purnukka raksautettiin auki ja tunat kipattiin kuppiin,
herra Hienoherra aloitti tehoimuroinnin kynttilänvalossa.

Jostain syystä herra Hienoherra näytti viereiseen pöytään kieltä
neiti Hienoneidille, joka oli valinnut listalta possunsydäntä.
 
Oli ilo katsoa, miten hyvin tunatorstain teema-ateria teki kauppansa.
Tekarit vain vilkkuivat, kuin Juitsi jäyti valtameren eväkkäitä.

Koska kyseessä oli viiden tähden ravintola, Juju esitteli
fiinejä pöytätapojaan nuolemalla lautasen.
 
”Herkkua oli, kiitti vaan! Ensi viikolla taas tunataan!”

Vietättekö te muut tunatorstaita? Entä onko kukaan lanseerannut makrillimaanantaita, lohilauantaita tai vaikkapa sardiinisunnuntaita?

lauantai 4. marraskuuta 2017

Harras marraskuvaus

Hupsuttamossa on juhlittu halloweenia monen monituista kertaa. Olemme väistelleet punkkeja ja kepposia, kilkutelleet kettinkejä ja mananneet esiin jopa kissageistin. Tänä vuonna ajattelimme kuitenkin ottaa rauhallisesti ja virittäytyä alkutalven tunnelmiin valmistelemalla kuvaa Amen ja Tuiken koordinoimaan kissablogikalenteriin. Nupulle ja Jujulle nimittäin valikoitui arvonnassa Rufuksen ja Cocon oma kuu.
 
Nyt on Hupsujen vuoro söpöstellä marraskuun murusina!

Ensimmäinen ideani oli taikoa kissoista valovoimainen tunnelmapotretti. Maalasin sieluni pensselillä hahmotelmia romanttisesti muotoillusta lyhdystä, jonka lämpöisessä hohteessa Nuppu ja Juju poseeraisivat pää kallellaan ja kenties tassut sievästi koholla. Sain anopilta loistavia vinkkejä kameran asetuksiin, mutta ensimmäiset testikuvat muovisia led-tuikkuja pakenevista kissoista palauttivat minut nopeasti todellisuuteen.

 
Ainoassa tärähtämättömässä tunnelmakuvassa
Nuppu mässyttää possunsydäntä. Ei näin.

Marraskuuhun kuuluu onneksi paljon muutakin kuin kynttilät – esimerkiksi viltit, kirjat, pipot, kaulaliinat, zombit, hammajaiset ja talven lumitilannetta enteilevät pihlajanmarjat. Päätin kokeilla niitä kaikkia, jotta saisin loihdittua edes yhden kuvajaisen, joka kiidättäisi kalenteria katsovat kissafanit taianomaisiin marrashetkiin. Kuvaussessio muuttui kuitenkin pian painajaismaiseksi halloween-hurjasteluksi, jossa hikikarpalot helmeilivät otsallani kameran taltioidessa toinen toistaan kaameampia nuhrukuvia. Objektiivi ei tarkentanut koskaan oikeaan kohtaan, pihlajanmarjat näyttivät nuukahtaneilta, kissat viilettivät holtittomasti ympäri asuntoa, ja lopulta jouduin tunnustamaan, ettei kotikodastamme löydy ainuttakaan kuvauksen kestävää kohtaa.
 
Sori, Nupperoinen! Ei tästä tule mitään. Päiväpeitto on karvainen,
matolla on villakoira ja sun silmissä on röhnää. Muuten olisi hyvä!
 
Anteeksi, Juju, mutta ei tämäkään toimi! Et malttanut pysähtyä
sekunniksikaan, ja vaikka me kuinka rajattiin, niin taustalla näkyy
ruma rahi, karvalla kyllästetty tunneli ja lohkeillut pöydänjalka.

Päätin luopua täydellisen kuvan tavoittelusta ja muistella Nupun anopin vakuutusta, että kalenterikuvasta tulisi ihana, kunhan Nuppu ja Juju vain olisivat siinä. Rauhoituin lopulta ja aloin käydä läpi kameraan tallentuneita katastrofikuvia. Yllätyksekseni huomasin, ettei kaikki toivo olekaan vielä menetetty, vaan joissakin räpsyissä pilkahti oikeaa tunnelmaa. Ilahduin siitä niin paljon, että aion järjestää vielä uuden kuvaussession kalenteria varten. Sitä silmällä pitäen toivoisin teiltä lukijoilta vinkkejä, minkä tyylistä marraskuun kuvaa olisi mukavinta katsella kolmenkymmenen päivän ajan.

Otos 1: Syyskurotus

Otos 2: Marjojesi tähden

Otos 3: Punapalleroiden takaa

Otos 4: Marraselementtien tulvassa

Otos 5: Rönkköä simmussa

Otos 6: Hymy kuin pihlajanmarjalla

Otos 7: Miss Pihlajapuuhka


Otos 8: Ota kiinni, jos saat!


Otos 9: Kaamea lukuvinkki


Otos 10: Syystassu heilahtaa

Mikä kuvista oli suosikkinne? Entä keksisittekö meille hauskaa ideaa marraskuvauksiin? Valmiin kalenterin saa muuten kuka tahansa tilata itselleen Amen ja Tuiken palvelusväeltä (ame-sade(at)hotmail.com), ja se maksaa 12 euroa. Kalenterissa esiintyy 12 kissablogia (myös oikeat Marraskuun muruset!) ja projektista voi lukea tarkemmin täältä.


Nuppu ja Zombi haluavat toivottaa vielä kaikille rattoisaa halloweenia!
 
Pysytelkäähän lämpiminä ja söpöinä tähän tapaan!