Avarassa luonnossa

Juhannusaamussa oli tänä vuonna erityistä taikaa. Linnut liversivät, aurinko paistoi, naapurit olivat mökillä ja Hupsujen kotitalon sininen ovi avautui vihdoin myös kateille. Aamukahvin kulautettuani kysyin, kuka olisi se rohkea karvapallero, joka lähtisi nuuhkimaan kesän tuoksuja vehreälle pihamaalle. Nuppu kipitti kiireesti korituolin alle piiloon, mutta Jujua poltteli päästä tsekkaamaan, mikä on se outo paikka, jonne emo ja isikissi aina vähän väliä häippäävät. Niinpä se antoi pukea valjaat ylleen ja tassutteli suorinta tietä kuistille.

 

Nyt ei nähty mitään pelokasta kiikkaamista,
vaan Juju lähti heti laskeutumaan rappusia.

    

Se puski määrätietoisesti terassille ja kohti näköalatasannetta.

  

Laakealta kalliolta oli hyvä katsella pihaa. Emo selitti,
että kaikki, mihin aurinko osuu, on Jujun valtakuntaa.

”Koko viidakkoko?” Juitsi kysyi, ja niin juuri, koko viidakko!

    

”Okke, okke”, Juju tuumasi ja mietti hetken.

Ei siinä sitten muu auttanut kuin lähteä tarkastamaan tiluksia.

Juju harppoi pitkällä askeleella pitkin valtakuntansa reunoja.

Jos hännästä voi jotain päätellä, pikku kisulla oli tosi kivaa.

 

”Onpas täällä ihanan pehmeät ja hyväntuoksuiset matot!”

Juju ulkoili pitkän aikaa, ja sisälle päästyään se rojahti ihan väsyneenä eteiseen lepäämään. Ehdin jo säikähtää, että olimme reuhtoneet kerralla liikaa, mutta pienen huilihetken jälkeen Juju palasi ovelle pyytämään uutta viidakkoviipotusta!

 

Ja totta kai me viipotetaan, kulta!

Kun Juju nauttii elämästä, emokin kehrää täysillä!

Juju kävi ulkona juhannuspäivänä kokonaista neljä kertaa, mutta seuraavana aamuna olin ihmeissäni, kun se ei halunnutkaan pukea valjaita tai lähteä ulos. En halunnut tietenkään painostaa mihinkään, koska ulkoilun pitää olla vapaaehtoista ja kivaa. Salaa minua silti vähän harmitti, koska olisin niin mielelläni taas seikkaillut pienen kissanpoikaseni kanssa. Illan suussa odotti onneksi ihana yllätys: ovelta kuului Jujun naukaisu, ja kun menin eteiseen, pieni poitsu katsoi minuun vetoavasti ja antoi tassua. Kun otin valjaat ja kysyin, haluaako Juitsi ulos, se  puski valjaita niin, että pää melkein sujahti itsestään lenkin läpi. Valjaat olivatkin päällä hetkessä ja Juitsi taas tutkimusmatkalla!

 

Illalla viidakossa olikin ihan uudet äänet ja tuoksut!

Seikkailimme ainakin puoli tuntia ja bongasimme jopa sammakon. Myös pihamme ”Mösjöö Mössöksi” nimetty vesimyyrä oli vauhdissa, mutta herrasmiesmäinen Juju vain katseli valppaasti valtakunnassaan ahertavien kansalaisten puuhia eikä puuttunut niihin. Kaikkein onnellisin olin, kun istuimme Jujun kanssa yhdessä kuistin rappusilla ja lempeä iltatuuli leyhytti turkkiamme. Vaihdoimme halipönkyn ja sovimme, että tämä on meidän uusi ihana kesäjuttu. Maman ja Justuksen laatuaikaa!

Toistaiseksi Nupun kanssa laatuaikaa on vietetty sisätiloissa,
mutta nyt silläkin on uudet valjaat, joten kuka tietää, vaikka
Nöpiskäinenkin saataisiin vielä viriteltyä viidakkomoodiin!

 

Ja jos ei, niin tämä katti ulkoilee kahdenkin edestä!

 

Ihania kesäpäiviä ja lomasesonkeja, kamut!💖

Uusia kesätuulia

Puoli vuotta sitten Nuppu ja Juju kertoivat teille eräästä merkittävästä virstanpylväästä. Pitkä työtaipaleeni päättyi, ja tilalle tuli maksimaalinen kissamammuus, jonka aikana sulauduin yhdeksi kehrääväksi entiteetiksi Nupun ja varsinkin Jujun kanssa. Aluksi oli ihanaa jatkaa aamuisin unia Nuppu kainalossa ja Juju karvaisena kieppinä jalkojen päällä, mutta väsymyksen väistyttyä aloin kaivata uusia tuulia. Niiden perään nuuskutellessani jouduin pohtimaan elämää monelta kantilta ja tutustuin itseeni ihan uudella tavalla. 

”Äiskä aina miettii, oonko mä supi, pupu, ahma vai kuutti, 
mutta taisi olla vähän oma identiteettikin hukassa. Tai pupussa.”

Kissat olivat tiiviisti läppärin äärellä, kun tein kevään mittaan freetöitä ja kirjoittelin uusia tarinoita – ja ne pitivät myös pinkkejä varpaitaan lojaalisti pystyssä, kun hain unelmieni työtä. Sen täytyi olla ratkaiseva tekijä, sillä minut toden totta valittiin jäseneksi ihka uuteen laumaan!

  

”Mama kehräsi kovempaa kuin Nuppu, ja se on kovaa se! Koko talo tärisi onnesta!” 

Uusi työni alkoi kesäkuun ensimmäisenä päivänä, ja heräsin aamulla innosta väristen. Huomasin, että totuus alkoi valjeta myös Nupulle ja Jujulle. Ne ymmärsivät, että emo teki lähtöä, eikä se ollutkaan enää kiva ajatus. Lämpimät nukkumajalat kipsuttelisivat pian uuden työpaikan käytävillä, ja Nupun sijaan kainalossa mötköttäisi korkeintaan käsilaukku! Niinpä kissat vetäytyivät murjottamaan sängyn alle, vaikka yritin lirkutella niille, että illalla olisi luvassa mielin määrin leikitystä, pusuja, rapsutuksia ja herkkuja. 

 

Olin jo ovella, kun Juju heltyi ja kipaisi antamaan minulle
laimean lähtöpusun kaihoisan katseen kera. 

Ensimmäinen päivä oli tulvillaan uutta ja jännää, mutta kun palasin kotiin kertomaan kuulumisia, sainkin kylmää kyytiä kissoilta. Kumpikaan ei tullut minua vastaan, ja mikä pahinta: Nupulle olin kuin ilmaa. Kun yritin huhuilla neitosta, sen korvissa oli pahasti vikaa (tai ainakin vaikkua), mutta isikissin kutsut se kyllä kuuli ja kävi suikkaamassa hänelle hempeitä suukkoja. Myöhemmin illalla sain lepyteltyä molempia mussukoita, mutta seuraavana aamuna kissat olivat taas sängyn alla naama näkkärillä, enkä saanut lähtösuukkoa enää kummaltakaan!

 

Ainoa lohtuni oli, että kissat sentään vetivät yhtä köyttä ja niillä oli pusutteluseuraa toisistaan.

Nyt uutta arkea on takana kolme viikkoa, ja helpotus on suuri, kun kissat ovat sopeutuneet vähitellen uuteen rytmiin. Minua ei enää hyljeksitä, vaan sain jopa irtopisteitä, kun mies lomaili viikon läntisessä mummulassa ja kissat saivat nukkua vieressäni kaikki yöt. Seuraavaksi edessä on yhteinen juhannuksenvietto, ja sitten kissat voivat lekotella ”iskän” kanssa vielä kolmen viikon verran. Ei sittenkään pöllömpää tämä pupusten uusi arki...

 

Kaunista juhannusta teille kaikille!

 

Ja leppoisia hetkiä keskikesän kattien kanssa! <3

Juhannuslöllöilyä

Nupun ja Jujun mielestä juhannus on aina ollut kyseenalainen juhla. Niille on nimittäin pennusta saakka höpötetty keskiyön auringosta, joka kuivaa sen, minkä emo suihkulla kastelee. Tarinan varjolla pienet karvaturrit on rahdattu kylppäriin vaahdotettaviksi, ja vaikka turkki on ollut pesun ja föönauksen jälkeen ihanan tiptop, on juhannuksesta jäänyt päällimmäisenä mieleen pahamaineinen polskuttelu ja puleeraus. Tänä vuonna kaikki oli kuitenkin toisin, sillä emo oli kiireisen alkukesän jäljiltä niin tilttitilassa, ettei se jaksanut räpiköidä suihkukopissa ainoankaan räggärin kanssa.
 

Niinpä Nuppu saattoi suhtautua juhannukseen kerrankin löysin rantein.

Juhlapyhiemme tärkein ohjelmanumero oli nukkuminen. Heräsimme ruokkimaan kissat kukonlaulun aikaan, mutta sen jälkeen jatkoimme torkkumista koko perheen voimin. Nuppu mönki huristen emon kainaloon, ja Juju loikoili isikissin jalkojen päällä.

 

Tärkeintä oli köllöttää tunnista toiseen lämpimänä ja kauniina.

Hupsuttamossa ei viritelty juhannuskokkoa, mutta katit saivat ohjelmanumeron kaltaisesti katsella, kuinka henkilökunta yritti opetella uusia lautapelejä. Ensimmäisenä peli-iltana peliohjeet voittivat pelaajat 6-0, sillä jos on nukkunut vaivaiset 10 + 2 tuntia, ei voi mitenkään olla tarpeeksi skarppi ymmärtääkseen peliohjeita, jotka jatkuvat sivukaupalla. Niinpä Port Royalit sun muut survottiin takaisin kaapin perukoille. Valot sammuivat, ja orrelle vetäydyttiin jo hyvissä ajoin ennen auringonlaskua.

 

Vain Nuppu yksin jäi katsomaan kesätaivaan valoja.

Se yritti töpätä kuonollaan auringon viimeisiä säteitä.

Se kuunteli, kuinka valohiput supattelivat sen karvaisiin korviin...

...ja taisivat ne mokomat tarttua sen suviviiksiinkin.

Hetkeä ennen nukahtamistaan Nuppu kurkisti metsälampeen, jonka väreilevästä
 pinnasta sitä tervehti kaunein ragdoll, jonka se oli koskaan nähnyt!

Me muut nukuimme maagisten hetkien ohi, mutta seuraavana päivänä olo oli jo huomattavasti pirteämpi. Juhannusmieli kohosi entisestään, kun tein retken Ilonan ja Zetorin luo. Loistin keskiyön aurinkoakin säkenöivämmin, kun pääsin seuraamaan tuon kovin tutuksi tulleen kissakaksikon juhannustelttailua, ja olin pakahtua onnesta, kun Ilona osoitti tuntevansa minut ja tuli pitkäksi aikaa viereeni kököttelemään.

 

Meillä oli ihan paras kesäpiknik!

Piipahdimme pitämässä seuraa myös Ilonan ja Zetorin naapurille, ja olin tohkeissani, kun sain kohdata ensimmäistä kertaa elämässäni aidon brittikisun. Kameran jätin kuitenkin matkasta, koska en halunnut vahingossakaan säikäyttää hieman arkaa neitosta. 

Aroista neitosista puheen ollen - Ilona ei kipittänyt sängyn alle, kun palasimme,
vaan makoili rohkeasti sängyn päällä. Ja minä tietenkin sulin riemusta!

Sain lainaan kesälukemista, ja Zetor mietti, mahtuisiko kirja
pieneen nallereppuuni. Kuka muuten muistaa yhä sen? :-D

Kotiin päästyäni olin sen verran energinen, että jaksoimme miehen kanssa mutustella karkkeja ja opetella uudet lautapelit. Jujua täytyi nostella viiden minuutin välein pelipöydältä lattialle, mutta Nuppu oli sen verran raukea edellisyön seikkailuistaan, että se tyytyi vain inahtelemaan ohjeita valtaistuimelta.

 

”Laitapa, äiskä, ne kamelikaravaanit vaappumaan taas isikissiä kohti!”

”Ai nyt on Port Royal menossa? Osta, äiskä, se kiva kuvernööri!”

”Paarpuurista lähestyy merirosvolaiva! Ohoi!”

Kun pelejä oli pelattu niin, että päässä piippasi, oli jälleen aika vetäytyä yöpuulle, ja jostain ihmeen syystä unta riitti vielä tänäänkin yli kahdeksaan. Ehkäpä nyt jaksan sinnitellä viimeisenkin työviikon ennen kesälaitumille laukkaamista!

Miten kauan teillä muilla on lomaan, vai joko lököily on alkanut?

Hönkäilevä bestis

Sanotaan, että kesä kuivaa sen, minkä kastelee. Joskus kesä on kuitenkin laiska ja sateinen, ja sen hommat joutuu hoitamaan niinkin arkinen kapistus kuin fööni. Mutta mikäs siinä, sillä Jujun mielestä Fööni on erittäin hyvä tyyppi. Sen lämpimät hönkäykset eivät dunkkaa valkosipulilta, ja se osaa pöyhiä Jujun turkin täydellisen kuohkeaksi. Föönikin tykkää Juitsisuikaleesta, mutta vain silloin, kun kissapojan turkki tuoksuu taivaalliselta ja siitä tip-tip-tippuu vettä. Niinpä Föönin vierailua edelsi eräs perinteinen juhannusoperaatio…

Tulepas tänne, Töhnäturkki, niin mennään valmistelemaan
Föönille kiva pikku kesäprojekti!

 

Pöytä on jo katettu! Enää puuttuvat vain päätähdet.

Juju seurasi kiinnostuneena alkuvalmisteluja, mutta kun kaappasin sen syliini, totuus ja muistikuvat iskivät kerralla tajuntaan. Ilmoille pääsi surumielinen MOoooouuuUUUUR, joka sai Nupunkin inahtamaan kauhusta, ja pian Huitsiherra huomasi olevansa pitkästä aikaa suihkukopissa. Uikkarit olivat unohtuneet puhumattakaan ilmapatjasta tai kellukkeista, ja typerä emo väänteli vartalonsa aina sellaiseen asentoon, ettei sitä voinut tällä kertaa käyttää portaikkona vapauteen. Vesi lotisi, John Paul vaahtosi, mama hikoili ja lauloi ankanpoikalaulua, ja kauniista kesäpäivästä tuli kertaheitolla mälsä-mälsä-majava eli ihan lannistava lätsähdys.

  

 

Spa-tilojen tuolla puolen Nuppu oli huolissaan kidnapatusta pikkuveljestä.

Mitä kauemmin Juju huutoitkujodlasi vesiryöpyn alla, sitä vakaammin Nuppu yritti  meripelastusta Baywatch-tyyliin. Se lenkkeili biitsillä hidastetusti punaiset uikkarit yllään, kanteli minusta David Hasselhoffille (tai isikissille, melkein sama asia), johdatti hänet pesuhuoneen eteen ja komensi avaamaan oven. Se ei tietenkään onnistunut, sillä David oli ikävästi juonessa mukana. Kriisi ratkesi kuitenkin itsestään: lorina päättyi, Juju päästettiin suihkukopista itseään ravistelemaan ja sille syötettiin posket pullolleen nameja.

 

Kuka olisi uskonut, että hamsterimme selviää kuivalle maalle?

Paras hetki koitti, kun vanha kunnon Remington röhisteli paikalle ja alkoi helliä kilttiä kissapoikaa loputtomalla lämmöllään:

 

Kylläpä nyt hymyilyttää, kun kesätuulet kutittavat viiksiä!

Kauluristakin tulee yhtä pörröinen kuin Ritari Ässän kikkarapäästä!

  

Kaikki kiva loppuu kuitenkin aikanaan, ja K.I.T.T
kiidätti Remingtonin uusiin seikkailuihin.

 

Föönin kaikottua Jujukin oli valmis hurauttamaan tiehensä.

Näin untuvainen ja puhdas poika meillä oli föönitreffien jälkeen!
Kannatti räpistellä, vai mitä?

Jujun ja Remingtonin treffit tallentuivat osittain puhelimeen, emmekä malta olla julkaisematta videota täällä blogissa:

Puhtoisia ja raikkaita kesäpäiviä teille lukijoillekin! :)

Tuhinaa ja hymyjä

Viimeksi meuhkasin itseni ihan sipiksi täällä blogin puolella, mutta maailmanloppua ei tullutkaan. Tellus jatkoi pyörimistään, joten oli parasta vain jatkaa eteenpäin löysemmin rantein ja viettää kattien kanssa laiskanpulskea juhannus. Yritimme kyllä käydä viiksimaakarien päiväunien aikaan pyörälenkillä, mutta sadepilvet ajoivat meidät kiireesti takaisin neljän seinän sisälle herkkuja napostelemaan ja elokuvia töllöttämään.

 

”Huraaaaa! Mama tuli takaisin!”

”Hola hola! Puhuiko joku juhannusherkuista?”

Kun pikku masu oli pullollaan, oli ihanaa käpertyä tuhisevaksi unimytyksi.

Illalla Nuppu ei malttanut olla tekemättä juhannustaikoja. Kun nukkui
kukat tyynyn alla, niin Rufus kurkisti seuraavana aamuna vesikupista.

Laittaisin mielelläni tähän postauksen lopuksi riemukkaat kesäpotretit Nupusta ja Jujusta omenapuun juurella, mutta koska asumme niin kaupungissa, että pihallamme on vain ankea parkkialue, keksin kaivaa kesäkuvia eräästä toisesta kansiosta. Kävin toukokuun lopulla kotikonnuillani, ja samalla reissulla pääsin tapaamaan Tallin tarinoita -blogin jengiä. Kaikki olivat hurjan aurinkoisella tuulella, ja sain hymyjä niin paljon, että ne lämmittävät sydäntä vieläkin. Lähetämme kiitokset vielä koko tallipoppoolle ja toivomme, että heidän hymynsä levittävät iloa myös meidän blogimme lukijakuntaan!

Tämä vekkuli hymypoika on suomenhevonen nimeltä Eemeli.

Ja tässä vehreän kesäisesti nauraa islanninheppa Sónata.
Huomatkaa hellyttävän taipuisa (ja pehmoinen) ylähuuli!

Tältä näyttää ”joulupukki” Vilin kesähymy.

Aikansa hihiteltyään Sónttu nautti kesäpiehtaroinnista pikku kaviot ilmassa sätkien.

Iiihahaa, miten ihanaa se olikaan!

Yritän muistaa tämän rennon pudistusliikkeen, jos omat huolet
yrittävät joskus kasautua liian suureksi taakaksi. Ravistus vain...

...ja sitten taas hymyilyttää! :) 

Loppuun vielä hymynäyte pupunpallerolta! <3