Universumin kaunein

Nuppu on pienestä asti kokenut olevansa aivan erityinen, onhan sille päivittäin hoettu, kuinka kaunis ja ihana se on. Siksi Nuppu on odottanut hetkeä, jolloin se pääsee ihan oikeisiin kissanäyttelyihin ja tuo kotiin ison Maumau Champion -pokaalin, Ford Fiesta -henkilöauton, vuoden raksut, sponsorisopimuksen Furminatorin kanssa sekä osallistumisoikeuden Miss Tropical Barbados -kisoihin. En ole vieläkään raaskinut kertoa nuorelle kaunottarellemme, ettei näyttelyura ole valitettavasti lemmikkitasoisten räggärien juttu. Missään ei kuitenkaan sanota, että liian matalat hansikkaat estäisivät kissaneitosta osallistumasta arvostettuihin Miss Ragdoll World -kisoihin, jotka satuttiin tänä vuonna pitämään meidän asunnossamme. Mikä onnenpotku!

Tunnelmat olivat hieman kireät pedikyyrissä.
Onhan se ymmärrettävää, että ekat kisat jännittivät.

Riita sovittiin kampaajalla. Hyvän missin tunnistaa siitä,
että se osaa pyytää anteeksi ärhentelyjään. 

Pahin kisajännitys oli jo ohi siinä vaiheessa,
kun kaulakarvat suittiin pöyhkeiksi.

Jännitystä olisi ehkä kannattanut hieman
jättää uimapukukierrosta varten.  

Lopulta Nuppu jaksoi kuitenkin nostaa kaunista päätään
ja valloitti tuomarit hurrrmaavalla kehräyksellään.

Kaikilla tirahti kyynel silmään, kun "Ken on heistä
kaikkein kaunein" pärähti virallisesti soimaan.

Nuppu lupasi, että suhde netistä löydettyyn
poikaystävään kestää kyllä missivuoden paineet.

Ensimmäiseksi perintöprinssiksi julistettiin tämä komistus.

Kukaan ei yllättynyt, kun voittaja kruunattiin ja Nuppu sai nousta valtaistuimelle maailman kauneimpana ragdollina. Palkinnot olivat kisassa kuitenkin hieman vaatimattomammat kuin kissat olivat kuvitelleet. Ehkä siitä syystä kisaillan jatkoilla homma lähti hieman lapasesta. Toivomme kuitenkin, että Nuppu saa pitää kruununsa, sillä se jos kuka on sen oikeasti ansainnut olemalla paitsi maailman kaunein myös suloisin ragdoll-neiti.

Perintöprinssi halusi pukeutua jatkoilla prinsessaksi.

Niinpä se kaappasi voittajan tiaran!

Nuppu ei ollut kuitenkaan valmis luopumaan
palkinnostaan ja taisteli sen takaisin itselleen. 

Railakkaan illan päätteeksi Nuppu
sai taas kruunun voittoisille kutreilleen.

Suihkunraikkaina jouluun

On jouluaattoaamu, ja Nuppu ja Juju ovat valmiita suureen juhlaan. Ne saivat yhden joululahjoistaan ennakkoon ja pääsivät jo kumpikin vuorollaan nauttimaan puolivuosittaisesta spa-hoidostaan. Tällä kertaa saunaosastolle kutsuttiin ensimmäisenä Juju. Hätäisen alkuräpistelyn ja suihkuoven rämppäämisen jälkeen herra vihdoin tajusi, että tarkoitus on puunata siitä entistä kuohkeampi. Niinpä se istui loppuajan nätisti lattialla ja tuntui jopa viihtyvän, kun sen turkkia vaahdotettiin ja huuhdeltiin. Tämän jälkeen Juju kiedottiin ihanan imukykyiseen Mikki-pyyhkeeseen. Föönauksen ajan herra tahtoi nököttää kylppärin hyllyllä ja pöykki minua päällään tyytyväisesti huristen. Koko loppupäivän se esitteli kaikille vastaantulijoille unelmanpehmoista turkkiaan ja riehui villisti kuin kissanpentuaikoinaan.

Tervetuloa, herra Kissaherra. Astukaatte suihkun puolelle!

Ups, herra Kissaherran pyyhe valahti nilkkoihin!

Kas näin! Tässä herra Kissaherran virallinen spa-poseeraus.

Nupun kanssa kylpyläreissu oli aavistuksen hektisempi kokemus. Se ei sanonut tällä kertaa edes ”skviik” ”skvääkistä” nyt puhumattakaan, mutta mennä touhotti suihkukoppia ympäri niin virkeästi, että jos olisi ollut kyse rusketussuihkutuksesta, Nupusta olisi tullut melkoinen seepra. Pesun jälkeen Nuppua kuivasi fööniä enemmän ilmavirta, joka aiheutui Nupun innokkaasta paikanvaihdosta. Sen turkkiin sipaistiin lopuksi hieman uutta sähkönpoistohoitoainetta, ja tulos oli vähintään yhtä silkkinen kuin Jujun tapauksessa. Nuppukin selvästi nauttii puhtaasta turkistaan, jossa ei ole enää ripaustakaan syksyn töhnistä. Tervetuloa joulukolli – täällä tuoksutaan hyvältä, näytetään suloisilta ja käyttäydytään kuin herttaiset pikkuenkelit!

Nupusta ei saanut otettua parempaa suihkukuvaa,
sillä se kiisi kylpylää ympäri kuin pillastunut polkuvene.

Taideteosmainen otos puhdasturkkisesta Nuppu-neidistä.

Näiden kuvakorttien myötä minä, Nuppu ja Juju toivottamme kaikille teille lukijoille ihanaa ja rentouttavaa joulua! Kiitos, kun olette lukeneet hupsutuksiamme ja kommentoineet niitä ahkerasti!

Ahma vs. saimaannorppa

Katsoimme eräänä iltana kaitafilmejä ajalta, jolloin videokuvaaminen oli vain harvojen herkkua. Oli huvittava katsoa, kuinka ihmiset peittelivät kauhuissaan kasvojaan tai ilvehtivät omituisesti kameralle. Jotkut meistä tekevät näin nykyisinkin – muiden muassa Nuppu.

Vielä jokin aika sitten Nuppua sai filmata kaikessa rauhassa. Se saattoi painaa tassun poskea vasten, ja jos sen päähän olisi painanut silloin lakin ja toiseen tassuun ujuttanut ruusun, lopputulos olisi ollut upea ylioppilaskuva kenen tahansa olohuoneen seinälle tai ainakin kiitoskorttiin. Nykyisin Nupulla on kuitenkin menossa irvistelyvaihe. Aina kun Nuppu tekee jotain söpöä ja yritän ottaa siitä kuvan, se kyllästyy poseeraamiseen ja yrittää sirkuttaa minut luokseen. Nupun ääni on vieno ja pieni, mutta kuvista tulee todella vavisuttavia – kuin olisin mennyt herättämään nälkäisen ahman päiväuniltaan. Kun lopetan zoomailun, Nuppu palautuu taas kehrääväksi saimaannorpaksi, josta yritin alun perin ottaa kuvan…

"Skviik! Tämä kori on varattu, ole hyvä ja ota vuoronumero."

"Kvääk! Eino repi tunnelin kattoon reiän."

"SKRÄÄK! Laita se Dallas taas pyörimään!"

"Tsirp! Tahtoo bussimatkalle, kun Jujukin pääsee!"

"Sväyyyy! Entäs sitten, jos menin taas pöydälle?!"

"Gärrr! Tyynyn alla on takuulla herne."

"Skrrääääk! Miten niin en voi olla Amerikan seuraava huippumalli?
Kuka tätä blogia oikein kirjoittaa?"

Ja tähän loppuun yksi ihana saimaannorppa. Taitaa olla vielä kuutti.

Nuppufjallajökull

Se on täällä taas, kissatalouksien painajaismainen ajanjakso: karvanvaihtopäivät. Vaaleaa karvanöyhtää leijailee kaikkialla, mihin katsoo. Sitä myös laskeutuu niin vaatteille, matoille kuin kahvikuppiinkin. Olen myös todennut, etten tarvitse koskaan ripisienpidennyksiä, sillä harva se päivä ongin ripsistäni pitkiä, hennon kikkaraisia kissankarvoja. Mieheni taas ei tarvitse osallistua movember-tempaukseen, sillä kissankarvat käyvät niin ikään viiksistä. Huuliin ne tarttuvat oikein mukavasti, varsinkin jos rohkenee käyttää huulirasvaa.

Olen kuitenkin osannut varautua karvanvaihtoon paremmin kuin viime keväänä. Kissojen turkinhoitovälineistö on saanut uusia jäseniä, joista varsinkin kumisuka on noussut Nupun uudeksi suosikiksi. Se lötkähtää heti kyljelleen, kun aloitan sukimisen, ja vain hetkeä myöhemmin Nuppu on jo selällään. Kun masusta on suittu irtokarvat, Nuppu lätsähtää mahalleen kampelaksi. Sen takatassut retkottavat sivuilla, eikä lättänämpää kissaa ole koskaan nähty. Asento on kuitenkin mainio, ja saan päälle rentouttavan flow’n. Olen joskus haaveillut omasta islanninhevosesta, ja Nuppua kumisualla harjatessani voin hetken kuvitella valmistautuvani ratsastusretkeen halki tulen ja jään maan…

Tämä poni ei tarvitse riimua pysyäkseen paikallaan.

Masurapsu saa kaviot nousemaan kohti kattoa.

Ja vielä toisin päin...

Kenestä lähti noin paljon karvaa?!