Katit kauhujen kammiossa

Olen ollut viime aikoina hurjan kiireinen, ja vaikka olen omistanut kaiken kotonaoloajan Hupsuille, en ole ehtinyt kuvata niitä yhtä paljon kuin ennen. Tänään kaivoin kuitenkin kameran esiin, ja mitä muistikortille tallentuikaan? Ei ainakaan pehmoisia, hyväntuoksuisia räggärinpalleroita vaan melko nuhjuisia mörrimöykkyjä, jotka olivat omiaan nostattamaan Hupsuttamon halloween-kertoimia.

 

Kamera ihan särähti, kun rähjäinen Nuppu-neiti lösähti sen eteen.

Juitsikaan ei ollut komeimmillaan, vaan turkki lemahti hiukan tunkkaiselta.

Niin hauskoja kuin haamut ja hajut halloweenina ovatkin, halusin kuitenkin jättää juhlapyhän taaksemme raikkaissa merkeissä. Niinpä karvamonsterit joutuivat puikahtamaan yksi kerrallaan kauhujen kammioon, jossa lotisi ja vaahtosi.

 

Kuurasin Jujun melkein näkymättömäksi!

Kuivaushuoneessa käyskenteli kummituksia kahdella jalalla! 

Käkättipä siellä kammottava noitakin!

Föönauspisteellä hillui päätön pupu!

Noidan kattilasta nousi onneksi herkullinen rohkeusliemen lemu...

 

Juitsi kulautti ryypyn kitusiinsa, ja heti tuntui paremmalta. Huh!

Seuraavaksi Nupulla oli edessään kauhujen kammio, mutta sillä oli toisenlainen taktiikka kuin Jujulla: se järjesti emolle sarjan erikoisia halloween-säpsyjä. Ensimmäinen koitti heti lotinan alkaessa. Nuppu roikotti oikeaa etutassuaan onnettoman näköisenä. Kun törppäsin tassua etusormellani, se heilui velttona kuin ylikypsä spagetti. Ehdin jo pelätä, että tassu oli mennyt sijoiltaan tai peräti irronnut, mutta silloin Nuppu yhtäkkiä jännitti lerppatassunsa, tarttui sillä leggingseihini ja hinasi itsensä reiteni päälle! Nupun akrobatiataidoilla temppu on verrattavissa nuorallakävelyyn pilvenpiirtäjästä toiseen, joten olin äimistynyt – ja litimärkä, sillä vasemman käden suihkusihtaukseni meni säikähdyksestä pahasti pieleen. Lopulta onnistuin muiluttamaan Nupun takaisin lattialle huuhtelua varten, mutta helppoa se ei ollut.

 

Eikä Nuppu päässyt vieläkään pois kauhujen kammiosta!

Neitokainen ei ollut hetkeäkään paikoillaan, kun föönasin sitä. Se kiehnäsi minussa
kiinni niin tiiviisti, että loputkin vaatteistani vettyivät.

Lopuksi Nuppu väänsi kummitusimurin täysille ja siivosi hammajaiset kylppäristä.
Olimme märkiä mutta helpottuneita.

Paras hetki koitti, kun ovi avattiin, ja kaksi puhdasta kissaa kohtasi toisensa.
Eikä meillä haiskahda enää ollenkaan halloweenilta!

Iloista pyhäinpäivän jälkeistä aikaa ja talven alkua teille lukijoille! <3

Kesähien karkotusta

Jos voisin yhdistää Nupun ja Jujun parhaat puolet, minulla olisi kissa, joka olisi helppo pestä ja ilo kuivata. Käyttämättä jäisi suurisilmäinen, räpiköivä mourukatti, joka muuttuu elohopeaksi föönin alla. Reagointitapoja ei kuitenkaan voi poimia kuin irtokarkkeja paperipussukkaan. Niinpä minun oli viikonloppuna hyväksyttävä, että jos haluaisin huljuttaa kesähiet ragdollieni turkista, minun olisi taas pakko laulella Jujulle suihkussa ja jahdata Nuppua föönin kanssa. Lauantaina keräsin koitokseen voimia, ja sunnuntaina viiletin tukkijokea alas katti numero yksi kainalossani...

Spläshhhh! Nuppu sattui nököttämään juuri sillä paikalla, jolla kastui kaikkein pahimmin. Mikä tuuri, voi ei!

Töpöttelin Nupun sorsamaisesti vettä hylkivää turkkia
kuivemmaksi pehmoisella pyyhkeellä. Towel, you know.

Nuppua ihmetytti, miksi oli pakko mennä tukkijokeen
eikä vaikka ihanan ilmavaan maailmanpyörään.

Tornadossakin olisi pysynyt kuivana.

Ehdotin, että Nuppu kokeilisi lentävää mattoa. Lämmin tuuli
suhisi sen turkissa, kun se viiletti tähtitaivaan halki.

Jostain syystä viima jatkui vielä ajelun jälkeenkin.

Nuppu pyöri ympyrää ja sähläsi niin, että koko towel
oli jo liukumassa pyykkikoneen päältä lattialle.

Lopulta Nuppu onneksi nousi kummitusjunaan
ja katsoi föönipaholaista silmästä silmään.

Silloin se tajusi, ettei tilanne ollutkaan kovin hurja. Vielä parit puhinat ja pöyhinnät,
ja neitonen pääsi tepsuttelemaan elämyspuistosta freesinä pikku pulmusena.

Juju nuuhkaisi ilahtuneena hyväntuoksuista systeriä, mutta kun nappasin töhnäturkkipojan sylkkääni, se tajusi heti, mitä tapahtuisi, ja päästi sisuksistaan alakuloisen bassorekisterissä resonoivan mou'un. Vaikka sisintäni riipi, en antanut Jujulle periksi, vaan lähdimme yhdessä Hurjakuru-ajelulle. Vaahdotin Jujun turkin niin näppärästi kuin osasin ja näytin sille parasta mahdollista esimerkkiä: en naukunut laisinkaan, vaikka yhteisen suihkutteluhetkemme päätteeksi olin kuin uitettu koira ja naamatauluani peitti niljainen irtokarvakerros. Mouruaminen olisikin ollut siinä vaiheessa turhaa, sillä edessämme oli enää paras vaihe: Juju sai vetäytyä aurinkoterassille paapottavaksi.

Söpöläinen käärittiin Iines-pyyhkeeseen,
ja se sai napostella lempiherkkujaan.

Jos herra vain haluaa, niin herra on hyvä
ja sujauttaa toffelit tassuihinsa!

Juju harkitsi asiaa mutta olisi mieluummin ottanut släbärit. 

Jujusta föönaus oli mukavaa, mutta vielä mukavammaksi
homma muuttui, kun emolle kävi kameran ja föönin kanssa
taiteillessa pikkuruinen haaveri...

Suurimmat tuhot on tässä jo siivottu, mutta voitte kuvitella, että Juju tuuletti riemusta!
Sen kohdalla huvipuistoretki päättyi nassupossuannokseen Vekkulan buffetissa.

Olin helpottunut, kun kesän vesihurvittelu oli vihdoin ohi, ja kissat vaikuttivat tyytyväisiltä oloonsa. Viimeisetkin irtokarvat ja tunkkaiset kesäpölyt oli imaistu viemäriin, ja molempien turkki oli ihanan puhdas ja kuohkea. Nuppu ja Juippi taas olivat virkeitä ja hyväntuulisia jopa siinä määrin, että rallien päätteeksi Juju käpertyi pitkästä aikaa jalkani päälle nukkumaan.

”Tuun toistekin jos lupaat, että seuraava pesu on vasta jouluna!”

Ovatko muutkin katit päässeet tänä kesänä vesijetteilemään, 

vai onko tassut ja nassut pidetty ihanan kuivina?

Hönkäilevä bestis

Sanotaan, että kesä kuivaa sen, minkä kastelee. Joskus kesä on kuitenkin laiska ja sateinen, ja sen hommat joutuu hoitamaan niinkin arkinen kapistus kuin fööni. Mutta mikäs siinä, sillä Jujun mielestä Fööni on erittäin hyvä tyyppi. Sen lämpimät hönkäykset eivät dunkkaa valkosipulilta, ja se osaa pöyhiä Jujun turkin täydellisen kuohkeaksi. Föönikin tykkää Juitsisuikaleesta, mutta vain silloin, kun kissapojan turkki tuoksuu taivaalliselta ja siitä tip-tip-tippuu vettä. Niinpä Föönin vierailua edelsi eräs perinteinen juhannusoperaatio…

Tulepas tänne, Töhnäturkki, niin mennään valmistelemaan
Föönille kiva pikku kesäprojekti!

 

Pöytä on jo katettu! Enää puuttuvat vain päätähdet.

Juju seurasi kiinnostuneena alkuvalmisteluja, mutta kun kaappasin sen syliini, totuus ja muistikuvat iskivät kerralla tajuntaan. Ilmoille pääsi surumielinen MOoooouuuUUUUR, joka sai Nupunkin inahtamaan kauhusta, ja pian Huitsiherra huomasi olevansa pitkästä aikaa suihkukopissa. Uikkarit olivat unohtuneet puhumattakaan ilmapatjasta tai kellukkeista, ja typerä emo väänteli vartalonsa aina sellaiseen asentoon, ettei sitä voinut tällä kertaa käyttää portaikkona vapauteen. Vesi lotisi, John Paul vaahtosi, mama hikoili ja lauloi ankanpoikalaulua, ja kauniista kesäpäivästä tuli kertaheitolla mälsä-mälsä-majava eli ihan lannistava lätsähdys.

  

 

Spa-tilojen tuolla puolen Nuppu oli huolissaan kidnapatusta pikkuveljestä.

Mitä kauemmin Juju huutoitkujodlasi vesiryöpyn alla, sitä vakaammin Nuppu yritti  meripelastusta Baywatch-tyyliin. Se lenkkeili biitsillä hidastetusti punaiset uikkarit yllään, kanteli minusta David Hasselhoffille (tai isikissille, melkein sama asia), johdatti hänet pesuhuoneen eteen ja komensi avaamaan oven. Se ei tietenkään onnistunut, sillä David oli ikävästi juonessa mukana. Kriisi ratkesi kuitenkin itsestään: lorina päättyi, Juju päästettiin suihkukopista itseään ravistelemaan ja sille syötettiin posket pullolleen nameja.

 

Kuka olisi uskonut, että hamsterimme selviää kuivalle maalle?

Paras hetki koitti, kun vanha kunnon Remington röhisteli paikalle ja alkoi helliä kilttiä kissapoikaa loputtomalla lämmöllään:

 

Kylläpä nyt hymyilyttää, kun kesätuulet kutittavat viiksiä!

Kauluristakin tulee yhtä pörröinen kuin Ritari Ässän kikkarapäästä!

  

Kaikki kiva loppuu kuitenkin aikanaan, ja K.I.T.T
kiidätti Remingtonin uusiin seikkailuihin.

 

Föönin kaikottua Jujukin oli valmis hurauttamaan tiehensä.

Näin untuvainen ja puhdas poika meillä oli föönitreffien jälkeen!
Kannatti räpistellä, vai mitä?

Jujun ja Remingtonin treffit tallentuivat osittain puhelimeen, emmekä malta olla julkaisematta videota täällä blogissa:

Puhtoisia ja raikkaita kesäpäiviä teille lukijoillekin! :)

Hammaskeijun harjausvideo

Uskollisimmat lukijamme saattavat vielä muistaa postauksen, jossa testasin naurusta ulvoen hattivatin näköistä tumppua. Se oli uusinta uutta eläinten hammaspesurintamalla, mutta vaikka olin hetkellisesti sitä mieltä, että töllerö ajaisi asiansa, totuus oli toinen. Kömpelö patalappu alkoi nopeasti inhottaa Jujua, ja minäkin vieroksuin sen rättimäisyyttä. Niinpä heitin kapineen roskikseen, ja koska Vibracin uusi hammasharja tuntui minusta hankalalta, palasimme lopulta aina käyttämään ikivanhaa suosikkiamme.

 

Eihän se ollut enää ihan uuden veroinen, mutta niin tuttu, turvallinen, pieni ja siro.

Iltarutiineihimme astui mukaan vaikertava monologini siitä, miksei missään myydä enää hyvänmallisia sormiharjoja, joiden ympärille koko Hupsuttamon hammashuolto on rakennettu. Uikutin myös, että vanha basilliharja vain siirtelee kariesta Juju-paran hampaalta toiselle niin, että tunnollinen peseminen menee ihan hukkaan. Mies kyllästyi lopulta voivotteluuni ja googletti, olisiko jossain päin maailmaa vielä tarjolla Vibracin vanhoja kunnon purukalustoputsareita. Koko Eurooppa oli surullisen harjavapaata aluetta, mutta suuresta ja mahtavasta Pohjois-Ameriikasta löytyi onneksi pelastus:

 

Jo muutaman viikon sisällä meille saapui
paketti aurinkoisesta Floridan-osavaltiosta!

Juju lähetti heti kiitokset kiiltävähampaisille alligaattoreille...

...ja Nuppu lupasi, että ne saavat mönkiä viemäristä lavuaarimme,
kunhan vain eivät säikähdä siellä vaanivia lusikoita.

Juju tarkasti, että hygienia-asiat olivat kunnossa...

...ja sitten olikin aika korkata uusi vaaleansininen ihanuus!

Nuppu on aikoinaan esiintynyt hammashoitovideolla, mutta nyt jos koskaan oli Jujun vuoro valmistella emon kanssa laajamittainen tutoriaali, jossa lego-operaatio käydään läpi vaihe vaiheelta hammaslankausta unohtamatta. Jaamme sen nyt kanssanne ja toivomme, että jossain päin Floridaa hymyilee rivistö piparmintulta tuoksuvia alligaattoreita.

 

Minkälaisella harjalla te muut hinkutatte kattienne purupinnat?