Mitäs me hauvat!

Tänään meillä kävi aivan erityinen vieras. Pohjustin visiittiä heti aamusta Nupulle ja Jujulle ja kyselin niiltä, muistavatko ne pentuajoiltaan sellaisia hauskoja kullanruskeita kuonokkaita, joilla on huiskuhäntä ja jotka sanovat ”vuh vuh”. Nuppu haukotteli, mutta jos en aivan väärin nähnyt, Jujun silmiin syttyi innostunut pilke. Niinpä paljastin sille, että sellainen iki-ihana tiibetinspanieli olisi tulossa pian niitä tervehtimään, eikä tarvitsisi jännittää yhtään, sillä kyseessä olisi niiden ikioma serkku Siiri, joka ei takuulla hätyyttäisi niitä.

  

”Tiedetään, mama! On meillä ennenkin kiltti hauva kyläillyt.”

Juju on ihan oikeassa, sillä niiden bordercollieserkku Batman on käynyt meillä jo kahdesti. Vaikka Juju on aina luikkinut yläkertaan, visiitit ovat sujuneet leppoisasti, ja Jujun on nähty kurkkivan portaikosta serkun perään.

Ei ihme, että Bättis ihastuttaa! Onhan se komea
ja osaa kaikenlaisia bordercollie-temppuja.

Kissat olivat yläkerrassa päivätorkuilla, kun Siiri tassutteli Itäisen Hupsuttamon kynnyksen yli. Se tulla tupsahti sisälle hyvillä mielin häntää huiskuttaen ja nuuskutteli kiinnostuneena paikkoja. Eikä mennyt kuin hetki, kun Jujua alkoi poltella. Sen oli kerrassaan pakko tyynnyttää uteliaisuuttaan ja laskeutua alakertaan tilannetta tarkkailemaan.

 

”Moi! Juitsi täällä, kuka siellä?”

Siiriä tietenkin kiinnosti kynnyksellä nököttävä toffeelaikukas miumau-serkku, mutta koska se ei suinkaan ollut ensimmäistä kertaa ”kattia kyydissä”, se osasi ottaa iisisti. Siiri ei haukkunut kertaakaan vaan meni ystävällisesti vähän lähemmäs Jujua. Sitten se pysähtyi, katsoi hetken kissakamua ja palasi luoksemme.

 

Hieno hieno hauva! Ja hieno hieno kisu!

Kun Juju ei paennut yläkertaan, Siiri teki uuden kierroksen ja meni nyt pari askelta lähemmäs. Sitten se taas kääntyi ja lähti pois. Tällä tavalla Juju rohkaistui lopulta niin, että se hiippaili luoksemme olohuoneeseen. Siiri pääsi jo vähän nuuskuttelemaan Jujua, mutta silloin Juju köyristi aavistuksen selkäänsä ja ilmoitti, ettei ollut vielä valmis niin läheiseen kontaktiin. Siiri ymmärsi yskän ja antoi Jujun mennä rauhassa eri huoneeseen. Sydämeni oli pakahtua hellyydestä, kun tutustuminen sujui niin hienosti ja kaksi eri lajin eläintä osasi tulkita ja kunnioittaa toisiaan valtavan hyvin. Siitä meidän ihmistenkin olisi syytä ottaa mallia!

 

Siiri ansaitsisi korkeimman tason kissakuiskausmitalin!

Juju kävi portaikossa hengittelemässä hetken, ja vaikka se olisi voinut kipittää yläkertaan, se palasi aina vain rohkeasti olohuoneeseen. Se naukaisi pari kertaa, ja Siiri vastasi söpöllä narinalla. Mietimme, että ehkä sekin kokeili naukaista, kun kissakodissa kerran oltiin. Suloisinta oli, kun Siiri istui rennosti sohvalla oman emonsa vieressä vain parin metrin päässä meistä ja Juju tuli minua puskemaan kuin olisi kiittänyt uudesta kaverista.

 

Juju olisi ehdottomasti kultaisen hauvakamupystin väärti.

Siirin lähdettyä Juju malttoi vihdoin palata yläkertaan. Se köllähti kiepille nukkumaan, kehräsi hyväntuulisena ja pumppaili tassuillaan. Luulen, että tänään syttyi aivan erityinen ystävyys pienen rohkean kissan ja pienen lempeän koiran välille. Jotta tärkeä hetki ei unohtuisi, teimme siitä pienen videon:

 

”Entä missä oli Nuppu?” kuulen teidän kysyvän. No, Nuppu kävi kyllä tekemässä pienen tilannekatsauksen portaikon ylätasanteelta, mutta sitten se töpsötti buduaarin puolelle kauneusuniaan jatkamaan. Sattumaa vai ei? Vain Nöppö tietää sen...

”Zzzzz... Hihii...”

Jujusta tuli bokseri!

Juju on supertaitava poitsu, joka osaa (ainakin melkein) heittää pyynnöstä kolmoisvoltin tiukasti kehräten, mutta yksi perustemppu on puuttunut tähän asti sen repertuaarista: Jujua ei ole koskaan opetettu menemään kunnolla kuljetuslaatikkoon. Syy on vain ja ainoastaan emon laiskuudessa ja pessimistisissä ennakkoluuloissa: vaikka Huippanan saisi marssimaan boksiin tavallisena arkena, tosipaikan tullen temppu ei kuuna päivänä onnistuisi.

 

”Sama asia, mama, kuin jos sä laulaisit sen sun joka-aamuisen
Pikkukissin harjauslaulun yhtäkkiä suorassa tv-lähetyksessä.”

Koska kissat ovat viimeisen vuoden aikana päässeet reissaamaan tavallista enemmän ja toiveissa on ottaa ne jatkossakin lomille mukaan, päätin hylätä vanhat ennakkoluuloni ja lähestyä asiaa uudesta vinkkelistä: on ihan sama, onnistuuko temppu h-hetkellä vai ei. Tärkeintä on, että loota tulee kissoille tutuksi ja siihen yhdistyy kivoja kokemuksia. Niinpä olemme ottaneet kuljetuslaatikot osaksi pohjoismaisen trendikästä sisustustamme, ja Jujun jokapäiväisissä agility-treeneissä on nykyisin vakiotemppu nimeltä ”Boksi”.

 

Me luultiin, että Juju on bordercollie, mutta se onkin bokseri.

Boksi voi tarkoittaa oikeastaan mitä tahansa pömpeliä, jonka uumeniin Juju voi pujahtaa. Kun kopautan laatikon reunaa ja sanon ”boksi”, Juju tietää, että haluan sen tassuttavan sisälle. Boksissa se saa namin ja kovasti kehuja. Jossain vaiheessa lisäsin temppuun kuljetuslaatikon oven sulkemisen, minkä jälkeen Juju saa vielä toisenkin herkun. Leikkihetken jälkeen pikku ahmatti käy aina kaikissa bokseissa vielä tsekkaamassa, olisiko niiden perukoille pudonnut murusia, ja hassua kyllä, Juju on alkanut pyytää, että se saisi syödä kanaa ja kania milloin missäkin laatikossa.

 

Juju naukaisee ja menee laatikon eteen istumaan. Kun ruoan
sitten laittaa boksiin, se ryhtyy heti syömään tyytyväisenä.

Suloisinta on, että sivutuotteena myös kaikenlaista boksi- ja kassialmailua vihaava Nuppu on alkanut viihtyä kuljetuslaatikoissa. Kokeilin kerran huvin vuoksi, menisikö Nuppu boksiin, jos pyytäisin kauniisti niin kuin Jujuakin. Koputin laatikon seinää ja sanoin ”Boksi!” ja sydämeni oli sulaa taas velliksi, kun pikkuinen Kullannuppu teki ihan saman tempun, jonka se oli nähnyt veljen tekevän! Kehuin sitä ihan kamalasti, ja Nuppu sai syödä herkullisen hirvipulla-aterian kuljetuslaatikon uumenissa.

Aika hienosti Nupultakin, eikö vain?

Nauhoitimme teille myös videon Juju-bokserista vauhdissa. Kuvauksia varten siirtelin laatikoita ja kääntelin niitä eri päin, mikä hämmensi vähän pientä poikaa ja aiheutti mamissa hillittömän hepulin. Ajattelin ensin editoida pöhköt hekottelut pois mutta jätinkin ne sitten, koska sellaista hömpöttelyä meillä hupsuilla ja totaalisen höperöillä useimmiten on.

Ihanaa talven jatkoa teille kamuille! Ja paljon kivoja treenejä!

Villa Hupsu

Nupun ja Jujun aristokattinen kerrostaloarki heitti räggärinpeppua ennen juhannusta. Suunnitelmissa oli vetäytyä heti loman aluksi hyväksi havaittuun huoneistohotelliin Savon sydämessä, mutta elohopean hilautuessa hellelukemiin meitä alkoi hirvittää: lomakodissa ei olisi lainkaan ilmastointia, joten koko reissu oli vaakalaudalla. Onneksi suunnitelmia pystyi vielä rukkaamaan, ja päädyimmekin vuokraamaan kaupunkiköörillemme Anttolanhovista ilmastoidun rinnetalon puolikkaan, jossa riitti tilaa ja näkymiä!

 

Automatkan mourut unohtuivat, kun pääsimme näihin maisemiin!
Löydätkö kuvasta toffeelaikukkaan turistin?

 

Juju olisi halunnut heti kiskoa speedot jalkaan ja painua biitsille.

 

Sen jälkeen voisi kuivatella turkkia saunassa tai takan äärellä.

 

Nuppu hoksasi, että terassin grillissä
kelpaisi käryttää possunsydäntä.

Tehtävä numero kaksi: löydätkö kuvasta Pullervon?

Tuntui suorastaan hämmentävältä, että me Hupsut saimme levittäytyä kahteen kerrokseen, ja lääniä oli paljon laajemmin kuin kotona. Kuljimme kaikki aluksi hämmentyneinä pötköinä (osa vaakapötköinä, osa pystypötköinä) ja mietimme, miten edes osaisimme olla niin hienossa paikassa. Peittelimme sohvat ja sängyt omilla tutuilla vilteillämme ja ripottelimme sinne tänne kotoa kärrättyjä tavaroita, kunnes aloimme kotiutua lomalukaaliimme.

 

Sängyt olivat pehmoisia ja riittävän suuria meille neljälle.

Seinillä oli jänskempää taidetta kuin kotona.

 

Ruokaa sai tilattua suoraan petiin... niin kuin kyllä kotonakin.

Maisemia pystyi ihastelemaan myös fiiniltä porrastasanteelta.

 

Nuppu tosin vetäytyi mieluummin turvallisesti pehmotyynyjen väliin.

Jälleen kerran kävi selväksi, kumpi kissoistamme on kiinnostuneempi seikkailuista ja kumpi rennosta lomalöllöttelystä...

Jujufer Kolumbus juoksi rappuja ylös ja alas välillä kolme porrasta kerrallaan
aiheuttaen henkilökunnalle kylmää hikeä ja sydämentykytyksiä...

 

Nuppu Naudashian sen sijaan nautti
hemmotteluhoidoista ja tyttöjen illoista.

Mälsintä oli, jos henkilökunta meni parvekkeelle
ja jätti seikkailunhimoisen Jujuferin tylysti sisälle!

Onneksi Mummi Poppanen tuli käymään ja toi ihanan rotan!
Se sai Nupunkin riehaantumaan köyryselkäjuoksuun!

Jujusta olisi ollut hauskaa treffata Milton-serkkua,
mutta henkilökunta väitti, että terkkujen lähettäminen oli
 parempi idea, koska serkkupoika on melkoisen iso.

Viivyimme Villa Hupsussa neljä yötä, ja kissat kotiutuivat koko ajan paremmin:

Kun olimme liesussa, mössykät vetelivät hirsiä
hellyttävänä karvakamutiiminä.

 

Mitä suurempi talo, sitä tiiviimmin nämä nahistelukaverit näemmä hengaavat.

Jännimmät seikkailut hoidettiin lopulta kylki kyljessä.

Ja Napoli-sarjaa luimme iltaisin söpösti koko porukalla.

 

Lopulta oli pakko kuitenkin katsoa totuutta silmiin:
loma oli lopussa ja Juju näytti virkeältä ja ihanalta!

Niinpä meidän oli pakattava haikein mielin ja
jätettävä Villa Hupsu odottamaan seuraavaa kertaa.

Lomamme oli silti kaikin puolin onnistunut, ja Nuppu ja Juju osoittivat taas olevansa ensiluokkaista matkaseuraa. Askartelimme reissustamme myös pienen YouTube-videon, josta pääsee aistimaan lomatunnelmiamme. Kumman lomanviettotyyliin samaistut enemmän, Nupun vai Juitsin?😺

 

 

Entä mitä teidän kaverien kesään kuuluu?

Hupsu-tv:n arvontalähetys

Tänään koitti vihdoin hetki, jota Hupsuttamossa on odotettu jo kaksi pitkää viikkoa: kello 16 umpeutui osallistumisaika arvontaan, jonka voittaja saa Nupun ja Jujun avulla kirjoitetun nuortenromaanin ”Soinnut solmussa”. Kun kysyin minuutin yli neljä, kuka haluaisi hoitaa arvonnan, eräs pieni uninen poika osoitti kovasti kiinnostusta.

”Valitse mut! Jooko, jooko, jooko?”

Nuppu oli tukevasti ruokakupilla, joten oli naukaisemattakin selvää, että Juju saisi jälleen kerran heittäytyä Onnettareksi ja filmitähdeksi. Leikkasimme yhdessä arvontalaput, ja Juju oli täpäkkänä mukana, kun taittelin ne. Näytti siltä, että kaikki sujuu hienosti niin kuin fiksulta konkarikissalta voi odottaakin. Pyysimme miehen kuvaamaan tyylikkään arvontagaalan, mutta muistikortille tallentuikin melkoisen yllättäviä käänteitä. Kuka valitsikaan lopulta voittajan... ja kenellä kävi mäihä? Alla näette kaiken omin silmin (mutta jos videota ei kännykällä näy, käykää tsekkaamassa se YouTubesta!)

 

Tällä kertaa Hupsu-tv:n henkilökunta ei yltänyt ihan optimitulokseen: hurmuripoika heitti kapuloita rattaisiin eikä kameramies ollut varsinainen zoomin superammattilainen. Onneksi meihin tyttöihin voi kuitenkin aina luottaa ja voittajakin selvisi!

 

Nuppu ainakin näki lukea...!

 

Tuhannesti onnea, Kati! Otamme pian yhteyttä sähköpostitse!

Ehkä Juju hilppaisi paikalta, koska ei pystynyt valitsemaan vain yhtä.
Haluammekin lähettää vielä hurisevat kiitokset kaikille osallistuneille!<3

Velmua elmuilua

Tällä viikolla uutisissa on vilahdellut jänniä eläimiä: pullonokkadelfiinejä. Niitä on jostain syystä uiskennellut Saaristomerelle, ja tapahtuman välitön seuraamus on, että Nuppua on alettu kutsua pullakuonoksi. Se on meistä kuvaava nimi monessakin mielessä: delfiinit ovat söpöjä, ja niin on Nuppukin. Delfiinien nokka on pullomainen ja Nupun palleroinen kuin vasta pyöritelty kanelipulla. Olemme myös varmoja, että Nuppu vetää delfareille vertoja myös älykkyydessä, vaikkei sillä vielä olekaan tohtorintutkintoa takatassussa. Todistaaksemme Puffikissan (ja sen luikeromman) ÄO:n virittelin Hupsuille pienen aivopähkinän, jonka Roope ja Ilmo tässä taannoin jo hienosti selvittivät...

 

Puup, Pullakuono! Ootko valmis Mensa-testeihin?

Koe meni siis niin, että keittiön ja eteisen väliseen oviaukkoon viriteltiin elmukelmua Huppanoiden huomaamatta. Sitten katit kutsuttiin paikalle ja ihan vain tarkkailtiin, kuinka nopeasti varsinkin Pullakuono a) keksisi tulla eteiseen ja b) selvittäisi tiensä luokseni näkymättömän seinän toiselle puolelle.

 

Lähtötilanne oli siis tämä.

Enempiä paljastamatta on aika siirtyä videotallenteen pariin:

 

Kuten huomata saattaa, Hupsut eivät ole pelkkää söpöä ulkokuorta vaan karvaisissa pikku päänupeissa raksuttaa hyvinkin tehokkaat aivorattaat – toisilla vähän vauhdikkaammin kuin toisilla.

 

Tässä Nupun ilme, kun se kuuli oman aikansa. Ups.

 

Pullakuonolla on kuitenkin selitys, jonka emokin haluaa teille nyt kertoa:
sillä välin, kun Juippi suoritti tehtävää, Nuppu tankkasi toisella ruokakupilla.

Kuka sitä massu pullollaan mitään älypelejä jaksaisikaan rämpsyttää?!

 

Paitsi tämä pikku pinko! 

Tämän postauksen loppuun Nuppu toivoi myös kummityttöni taiteilemia Nuppu-lehden sarjiksia, joissa on hienosti todistettu myös neitosemme fiksua, filmaattista ja nokkelaa puolta:

Kovin moni katti ei osaa enkkua, mutta Nupulta se (melkein) sujuu!

 

Haaverin sattuessa tarvitaan välillä tämäntapaista älliä!

Ja ettei tässä vain höynäytettäisi perheen bordercollieta!

Nokkelaa viikonloppua teille lukijoillekin! :)

Kakkaa catwalkilla

Meitä Hupsuja saatetaan pitää lällynä porukkana, eikä ole mikään salaisuus, että Nuppu ja Juju on tehty pupumateriaalista. Siitä syystä ne ovat yökkibyökkisöpöjä, ja täytyy myöntää, että niiden emokin on välillä oikea Nössölän kuningatar. Nämä kaikki tiedonmuruset eivät kuitenkaan sulje pois sitä tosiasiaa, että tarpeen tullen meiltä luonnistuvat niin murinat, ärähdykset kuin roisimpi huumorikin. Niitä aiomme demonstroida teille tänään, sillä ikuisuusprojektimme ”Kylpyhuoneen vesivahinko” on vihdoin edennyt seuraavaan vaiheeseen ja kirvoittanut meiltä vaikka minkälaisia mielenilmauksia.

 

Jujua esimerkiksi ärsytti niin, että siltä nitkahti pää irti.
Onneksi saimme ruuvattua sen takaisin paikoilleen.

Kylppärimme todettiin rutikuivaksi jo tammikuun ensimmäisellä viikolla, mutta sen jälkeen meidät unohdettiin. En ymmärrä, miten Nuppu ja Juju voivat livetä kenenkään mielestä hetkeksikään, mutta niin vain kävi. Onneksi aloin lopulta äkämystyneenä paimentaa isännöitsijää ja remonttifirmaa, ja tällä viikolla haalarihemmot vihdoin hilautuivat paikalle hitaasti eivätkä lainkaan varmasti. Eteinen paketoitiin, jyrskytys alkoi, ja katit joutuivat karanteeniin.

 

Normaalisti on kiva makoilla maman jalassa kiinni kasista neljään,
mutta annas olla, jos reitit suljetaan. Silloin on päästävä vapauteen!

Tässä Juju jyskyttää karvaisella nyrkillään pohjoista uloskäyntiä.

Rouske, rahina ja vieraat ihmisäänet ovat saaneet molemmat Hupsut uteliaiksi, ja muutaman kerran ne ovat onnistuneet karkaamaan, kun olen luikahtanut ovesta sisään tai ulos. Yllättävää kyllä niitä ei juurikaan pelota, vaan molemmat karvatorpedot sinkoavat suorinta tietä kylpyhuoneen ovelle. Valitettavasti niiden matka päättyy aina siihen, ja kiikutan ne äkkiä takaisin remonttipölyjen ulottumattomiin.

 

Kannan huolta varsinkin tämän kissan töppösistä, joihin ei saa tulla kutinaa!

Eilen olin saada slaagin, kun remppaäijät lompsivat kesken päivän toiselle työmaalle ja jättivät eteisemme kamalan sotkun valtaan. Nostelin äkäisenä sata kiloa painavia tonkkia, litkuja, säkkejä ja härveleitä kylppäriin, imuroin eteisen ainakin kolme kertaa ja pyyhin vielä pahvit kostealla rätillä ennen kuin uskalsin päästää pikkuiset taas vapauteen. Työ palkitsi onneksi tekijänsä, ja sain pian seurata puffelikissojen hupaisaa pinkomista pahvibaanalla.

 

Tältä pahviparatiisi näyttää putsattuna ja puunattuna.

Nössölän kuningatar soitti kuitenkin harvinaisen napakkasävyisen puhelun remonttifirmaan, ja tänään meille saavuttiin ajoissa ja pahoiteltiin kovasti eilistä hyrskynmyrskyä. Nyt imuri laulaa lupaavasti eteisessä, ja uskallan ehkä pikkuisen toivoa, että remontti saataisiin valmiiksi tämän viikon aikana. Ja mitä Nuppuun ja Jujuun tulee, niiden kohdalla epänössöys on näyttäytynyt intohimoisen tangon ja catwalkille pudonneen kakkakikkareen muodossa. Kaiken tämän ja paljon muuta saimme toki videolle, joten olkaapa hyvät – Hupsuttamo Films ylpeänä esittää upouuden remonttileffamme nimeltä ”Tango ja pökäle”:

 

Intohimoisia helmikuun päiviä 

ja vähäkakkelisia catwalkeja teille kaikille!