Kirje Korvakarvatunturille

Blogimme sivupalkissa pyöri menneellä viikolla kysely, jossa sai veikata, mitä joulukolli kärrää Juicy Fruitylle eli Juju-räsylle joululahjaksi. Ilahduin kovasti, kun pläräsin tänään vastauksia ja huomasin, että deluxe-kamera kiri kirkkaasti kärkeen, ja sen rantautuminen Hupsuttamoon onkin vain ajan kysymys. Jujukin oli asiasta mielissään, sillä se hallitsee jo poseeraamisen jalon taidon ja sen kauniit, selvärajaiset piirteet digibittiytyvät helposti jopa ilman salamaa:

Tällainen taulu sopisi heti vaikka modernin fotogeenikeskuksen vetonaulaksi.

Innokkaampi Juju sen sijaan oli kyselyn kakkostuloksesta: punaisesta urheiluautosta. Vaarallinen vauhti ja tiukat kurvit saavat huimapäisen poikamme tunnetusti venyttämään tassunsa suoriksi, eikä emoakaan haittaisi, jos pääsisimme joulupäivänä pienelle ajelulle tuliterällä sporttibemarilla. Kunhan Juju vain lupaa, ettei aja luu ulkona ja pidä ikkunaa auki niin, että lumi tuiskuaa emon naamaan. Nuppu ei tietenkään lähtisi ajelulle mukaan, sillä se haluaisi mieluummin asetella kotona höpsöjä pipoja uutukaiseen Bratz-kampauspäähänsä. 

Toistaiseksi Nupulla on leikeissä tällainen Bratz. Yllätin Nupun sovittamassa
nuken päähän emon uutta Wienistä ostettua hattua. Se kun on kissaneidistä
aivan eri luokkaa kuin kissamyssyt tai luppakorvakanipipot.

Nuppua silti nolotti, että tästäkin hommasta piti napata kuva blogiin.
Eihän se ole vielä saanut Bratzin meikkiä tai hampaita kuntoon.

Jujun mielestä emo on uusi hattu päässään niin nätti ja ihana!
Kuka voisi olla hurmaantumatta Jujun sanoista ja eleistä?

Kyselytuloksista vielä mainittakoon, että yhden äänen saivat risut! Tämän pahan mielen rosoäänen antoi mieheni, joka niskotteli meille alkuviikosta sattuneen viattoman virhearvion takia. Mies oli ihan itse jättänyt syömävalmiiksi huuhdellut tonnikalansa pöydälle niin, että eräs pieni räggäriraggari pääsi työntämään kuononsa herkkujen sekaan ja ehti anastaa sieltä yhden pienen tonnikalapalasen ennen kuin tilanne huomattiin ja äkkiä keskeytettiin. Asia kuitenkin sovittiin, ja mies väittää kivenkovaa, että Jujulla riittää kyllä huumorintajua risuvastauksen sulattamiseen.

Minulle oli onneksi heti selvää, mitä Juju viestitti tempauksellaan.
Niinpä meillä on nyt ekstrasatsi kissoille sopivaa tunaa.

Jujun mielestä neljä purnukkaa ei riitä korvaamaan
iskän huonoa huumoria. Onneksi kaapista löytyi
muitakin herkkuja.

Vaikka joululahja-asiat ovatkin nyt aika selvät, ehdotin, että katit kirjoittaisivat silti kauniin kirjeen joulukollille, joka asustaa Korvakarvatunturilla. Tällaisia toivomuksia ne minulle sanelivat:

Yritin ehdottaa, että kissat muokkaisivat pyyntöjään vähemmän käskyttävään suuntaan, mutta niiden mielestä joulukolli mouruaa itsekin sen verran muhkeasti, ettei se vähästä pahastu. Näin toivon minäkin, mutta lähetin silti varmuuden vuoksi hieman toisenlaisen kirjeen Zooplussalle. Jouluna paljastuu, mitä paketit pitävät sisällään! Sillä välin voitte muuten sivupalkista äänestää, mikä lahja sopisi parhaiten Nupulle...

Pehmeän paketin lumoissa

Olen aina tiennyt, että meillä asuu kilttejä kissoja, ja sen tiesi myös joulukolli. Vaikkei se mokoma retale tänä vuonna näyttäytynytkään, se merkkaili sentään Nupun ja Jujun reviirejä ihanilla lahjoilla. Tänne kotikoloon mätkähti herkkuja ja leluja, ja läntiseen mummolaan oli ilmestynyt jännittävä aktivointilelu, johon pikkukissat pääsevät huomenna tassuiksi. Vaikka Jujua harmitti, ettei se voinut mouruta kilpaa joulukollin kanssa, pettymys unohtui nopeasti, kun avasin yhden omista paketeistani. Paperin suojista paljastui jotakin niin ihanaa, että Juju aivan hurmaantui: Jujun väriset, pitkävartiset villasukat! Kun vedin ne jalkaani, Juju pökki sukkia kuin paraskin (joulu)pukki ja yritti jopa kynsiä ja nakertaa niitä. Aina kun kävin sängylle lukemaan tai kirjoittamaan, Juju kömpi jostain sukkieni päälle leikkimään ja lopulta nukkumaan. On ihme, etteivät varpaani ole vielä tukehtuneet tai sulaneet höyryäviksi hikilammikoiksi.

Jujulla oli hyvät hytinät paketeista. Nuppu sen sijaan etsi katseellaan joulukollia.

"Maistuu kissanmintulta, lampaan sydämeltä
ja emokissan hikisiltä anturoilta."

"Love of my life, don't leave me..."

Vai onkohan villasukan sijaan "mama" sittenkin
se todellinen rakkauden ja läheisyyden kohde?

Olipa salainen ainesosa sukassa tai minussa,
nautimme kovasti yhteisistä unihetkistämme.

Kun villasukalla oli muuta tekemistä, unikaveriksi kelpasi myös pehmoinen isosisko.

Lepäilyn, leikityksen ja paijailun lisäksi Nupun ja Jujun jouluun mahtui myös pelaamista, temppukoulua, uusia makuja sekä langan kerimistä mummikissan kanssa. Ainoa järkytys joulun aikana oli kuollut hiiri, jonka emo bongasi inhosta väristen pihamaalta. Aiheesta ei kerrottu herkälle kissakaksikollemme, ja vaikka hiirulainen olisikin supermahtava ravinnepaketti, tämä kissaemo kiersi sen erittäin kaukaa. Viisaan päätökseni ansiosta loput joulupäivät kuluivat ihanan rattoisasti. Pikkuruinen joulukuusemme pysyi nätisti pystyssä, eikä mitään rikottu tai järsitty. Niinpä olen jo luvannut Nupulle ja Jujulle, että joulukolli tulee taas ensi vuonna – toivottavasti lumessa tassutellen eikä lätäköissä loiskutellen.

Lasketaanko joulukollin mielistelyksi, jos muovaa
hiekkikselle juhlan kunniaksi tämän kirjaimen?

Nuppu rakastaa lautapelejä ja matkoja viidakkoon, merille, lumen maahan ja aavikoille.

Juju matkustaa mieluiten keskelle pelilautaa.

Se siirtyy sivummalle vain sillä ehdolla, että saa nähdä korttini ja pääsee antamaan pelivinkkejä.

Nuppu oli joulun jäljiltä niin mummin kissaa,
että kotiin lähdön aamuna se pakkasi itsensä matkalaukkuun...

Lahjoja joulukollin konttiin

Mitä suloinen ragdoll toivoo joululahjaksi? Sitä mietin viimeksi tänään ostoskeskuksen oravanpyörässä. Jos olisin reilun vuoden ikäinen karvapallero, minkälaiselle tuotteelle minulla olisi oikeasti tarvetta? Sodastreamit ja Moccamasterit voi jättää surutta tavaratalojen hyllyille, eikä kissojen pehmoanturoilla paljon älypuhelintakaan räplätä. Zhu Zhu Petsit ovat kuulemma kuumaa kamaa, mutta niitä räggärini saavat ihailla ilmaiseksi peiliin katsoessaan.

Tämä Zhu Zhu Pet näyttää hieman Jujulta.

Jos oikein realistisia ollaan, Jujulle voisi olla käyttöä näppärästä rannekellosta. Vaikka sillä tuntuu aamuisin olevan varsin tarkka sisäinen hälytysjärjestelmä, iltapäivän ruokinnan kanssa ajantaju pettää joka ikinen kerta. Tänäänkin Juju näytti nälkää näkevältä kello 14:03, vaikka siihen aikaan ruokaa ei ole koskaan tippunut. Nupulle taas voisi ostaa pienen muoviankan, jota se saisi uittaa mielin määrin juomakupissaan. Näin vältettäisiin paha mieli, joka aiheutuu siitä, etteivät flamingo, herra Apinamies tai kukaan hiirulaisista osaa kroolata.

Tämän katseen aika olisi vasta neljän jälkeen...

Tavallinen aamunäkymä. Asialla on takuulla ollut Nuppu.

Paljon muitakin ajatuksia vaelsi aivojeni läpi, mutta lopulta päädyin ostamaan jotakin aivan muuta. Kaksi lahjoista on kivoja: piparkakkuhenkinen joululelu ja pussilinen Planet Petin nameja. Kolmas lahja taas liittyy siihen, että Nuppua silittäessä kuuluu usein rits ja zäp… Aivan, nyt meillä on pullollinen hoitosuihketta, joka vähentää pitkäkarvaisen kissan sähköisyyttä. PS. Tämä kaikki oli luottamuksellista tietoa, eikä sitä saa välittää Nupulle ja Jujulle. Ne kun uskovat vielä vanhaan, valkopartaiseen joulukolliin, joka saapuu aattona kulkunen kaulassaan ja pulkka täynnä kissanminttua…

Kuva kissojen kivoista lahjoista otettiin salaa kaapin uumenissa.

Ja tämä kuva näppäistiin salaa
kylppärissä. Tältä minä ja Nuppu
näytämme jouluspa'n jälkeen.

Olin vähällä paljastua, sillä tämä kaksikko pitikin minua
tarkasti silmällä. Ne kuulivat, että piilotin jotain kaappiin...

Ne etsivät ja etsivät, mutta eivät onneksi löytäneet lahjaa.
Nuppua alkoi jo vähän harmittaa.

Juju sen sijaan päätti oma-aloitteisesti demonstroida, mitä kissa itse ostaisi.

Tällaisen lattiakaivon kannella jaksaisi
leikkiä vielä tapaninakin.

Ihanan likainen lattiakaivo on jännittävä kuin Viisikon seikkailu
aarresaarella. Tuonne kun saisi joskus tassunsa upottaa...

Joulukissan hurinaa

Jotkut ovat luonnostaan jouluihmisiä. He hamstraavat ensimmäiset lahjat jo elokuussa, ripustavat koristeet marraskuussa, eikä heidän leppoisaa tunnelmaansa latista edes lumeton maa. Samaiset joulutyypit voivat kuunnella varpusta jouluaamuna iloisin mielin ja syödä lanttulaatikkoa ilman inhon puistatuksia.

Myös kissat voidaan jakaa joulumieltymysten mukaan kahteen alalajiin. On niitä kissoja, jotka kaatavat joulukuusen ja työntävät päänsä joulupukin tullessa kukkamultaan. Lajiketta edustaa mm. eräs ragdoll-poika nimeltä Juju. Vastapainona maailmassa sipsuttaa myös todellisia joulukissoja, jotka osaavat nauttia valojen kauneudesta, rapistella söpösti lahjapapereita ja kehrätä joulumusiikkia tahtiin. Näin tekee myös meidän Nuppuliinimme. Se on saanut joulun lämmön tarttumaan myös minuun. Aamuisin ennen töihin lähtöä silittelen Nupun pehmeää turkkia samalla, kun laulan sille itse sanoittamiani joululauluja. Palkkioksi saan kauniita katseita ja kovaäänistä hurinaa. Nuppu käpertyy petiinsä nukkumaan ja jää kotiin suloisena kuin suklaakonvehti. Niiden päälle minäkin ymmärrän, vaikka joulun suhteen olen enemmän Jujun kaoottista tyyppiä...

Tunnelmakissa avustaa mielellään lahjojen paketoinnissa.
Sen lempilaulu on se, joka alkaa "Hiljaa leijuu maahan hiutaleet"
ja päättyy sanoihin "kehrää Nuppu suloisisin".

Kaaoskissa avaa paketit sitä mukaa, kun niitä teippaillaan kiinni.
Jujun suosikkilaulu on "Hei pikkukissit hyppikää".

Tunnelmakissa kököttää ja kellii mielellään joulutyynyjen päällä.

Tällaista oli kaaoskissan meno viime jouluna.

Toivoa on, että tästä joulusta tulee jo rauhallisempi...