torstai 15. heinäkuuta 2021

Villa Hupsu

Nupun ja Jujun aristokattinen kerrostaloarki heitti räggärinpeppua ennen juhannusta. Suunnitelmissa oli vetäytyä heti loman aluksi hyväksi havaittuun huoneistohotelliin Savon sydämessä, mutta elohopean hilautuessa hellelukemiin meitä alkoi hirvittää: lomakodissa ei olisi lainkaan ilmastointia, joten koko reissu oli vaakalaudalla. Onneksi suunnitelmia pystyi vielä rukkaamaan, ja päädyimmekin vuokraamaan kaupunkiköörillemme Anttolanhovista ilmastoidun rinnetalon puolikkaan, jossa riitti tilaa ja näkymiä!
 
Automatkan mourut unohtuivat, kun pääsimme näihin maisemiin!
Löydätkö kuvasta toffeelaikukkaan turistin?

 
Juju olisi halunnut heti kiskoa speedot jalkaan ja painua biitsille.

 
Sen jälkeen voisi kuivatella turkkia saunassa tai takan äärellä.

 
Nuppu hoksasi, että terassin grillissä
kelpaisi käryttää possunsydäntä.


Tehtävä numero kaksi: löydätkö kuvasta Pullervon?

Tuntui suorastaan hämmentävältä, että me Hupsut saimme levittäytyä kahteen kerrokseen, ja lääniä oli paljon laajemmin kuin kotona. Kuljimme kaikki aluksi hämmentyneinä pötköinä (osa vaakapötköinä, osa pystypötköinä) ja mietimme, miten edes osaisimme olla niin hienossa paikassa. Peittelimme sohvat ja sängyt omilla tutuilla vilteillämme ja ripottelimme sinne tänne kotoa kärrättyjä tavaroita, kunnes aloimme kotiutua lomalukaaliimme.

 
Sängyt olivat pehmoisia ja riittävän suuria meille neljälle.

Seinillä oli jänskempää taidetta kuin kotona.

 
Ruokaa sai tilattua suoraan petiin... niin kuin kyllä kotonakin.


Maisemia pystyi ihastelemaan myös fiiniltä porrastasanteelta.

 
Nuppu tosin vetäytyi mieluummin turvallisesti pehmotyynyjen väliin.


Jälleen kerran kävi selväksi, kumpi kissoistamme on kiinnostuneempi seikkailuista ja kumpi rennosta lomalöllöttelystä...

Jujufer Kolumbus juoksi rappuja ylös ja alas välillä kolme porrasta kerrallaan
aiheuttaen henkilökunnalle kylmää hikeä ja sydämentykytyksiä...

 
Nuppu Naudashian sen sijaan nautti
hemmotteluhoidoista ja tyttöjen illoista.


Mälsintä oli, jos henkilökunta meni parvekkeelle
ja jätti seikkailunhimoisen Jujuferin tylysti sisälle!


Onneksi Mummi Poppanen tuli käymään ja toi ihanan rotan!
Se sai Nupunkin riehaantumaan köyryselkäjuoksuun!

Jujusta olisi ollut hauskaa treffata Milton-serkkua,
mutta henkilökunta väitti, että terkkujen lähettäminen oli
 parempi idea, koska serkkupoika on melkoisen iso.

Viivyimme Villa Hupsussa neljä yötä, ja kissat kotiutuivat koko ajan paremmin:

Kun olimme liesussa, mössykät vetelivät hirsiä
hellyttävänä karvakamutiiminä.

 
Mitä suurempi talo, sitä tiiviimmin nämä nahistelukaverit näemmä hengaavat.

Jännimmät seikkailut hoidettiin lopulta kylki kyljessä.

Ja Napoli-sarjaa luimme iltaisin söpösti koko porukalla.
 

Lopulta oli pakko kuitenkin katsoa totuutta silmiin:
loma oli lopussa ja Juju näytti virkeältä ja ihanalta!

Niinpä meidän oli pakattava haikein mielin ja
jätettävä Villa Hupsu odottamaan seuraavaa kertaa.


Lomamme oli silti kaikin puolin onnistunut, ja Nuppu ja Juju osoittivat taas olevansa ensiluokkaista matkaseuraa. Askartelimme reissustamme myös pienen YouTube-videon, josta pääsee aistimaan lomatunnelmiamme. Kumman lomanviettotyyliin samaistut enemmän, Nupun vai Juitsin?😺
 


 
Entä mitä teidän kaverien kesään kuuluu?

torstai 1. heinäkuuta 2021

Prinsessan juhlapäivä

Luin uutisista, että Walesin prinsessa Diana olisi täyttänyt tänään 60 vuotta. On surullista, ettei hän ole enää juhlimassa merkkipäiväänsä, mutta onneksi eräs toinen kuninkaallinen on viettänyt virkeänä synttäreitään, täyttäähän se vasta yhdeksän. Aivan niin, muistitte oikein: tänään juhlitaan myös Hupsuttamon prinsessaa, Nuppu Nöpöstiina Kullannuppu ensimmäistä.
 
Se on lempeä, kaunis ja hyväsydäminen eikä mähhää alamaisilleen kuin... no, koko ajan.

Pörröiselle ragdoll-prinsessalle on sadellut aamusta asti huomiota: suukkoja, haleja, rapsutuksia, tekstareita, kortteja ja onnittelulauluja. Siniverinen pehmopupulainen tilasi synttäriaamiaiseensa santsiannoksen ja nassutti pienen pehmoisen masunsa niin täyteen, että iso osa juhlapäivästä kului herkkujen sulatteluun sängyn alla. Mutta kun Nepparinenä heräsi ja sai rassattua unihiekat simmuistaan, se joutuikin keskelle synttärikuvauksia.

Öh, tässä kohden unihiekkaa oli vielä vähän...

 
Mutta sitten palatsin edessä soivat kuninkaalliset tättärää-torvet, jotka
saivat prinsessan reipastumaan. Ensimmäinen vieras saapuisi tuossa tuokiossa.


Se oli naapurivaltakunnan prinssi Juitsi Mamssinpoika Suikulainen.

 
Suikulaprinssi oli komea gerberanenänsä kera, mutta hivenen turhamainen.
 

Tai aika paljonkin, sillä se syrjäytti myhäillen prinsessan ja paistatteli
sumeilematta valokeilassa, jotta siitä maalattaisiin kuninkaallinen potretti.


Prinssi joutui pian väistymään, sillä prinsessa houkuteltiin takaisin paraatipaikalle.
Vaikutti kuitenkin siltä, että Nöpöstiinan kuninkaallinen masu kurni taas kerran...

 
...ja neitokainen kiikutettiin pikimmiten juhla-aitioon ruokailemaan.

 
Sitten prinsessaa viihdytettiin ylhäisellä äyriäisleikillä.

 
Mutta otuksen sai lopulta kiinni se sama prinssinkutale,
joka ilmestyi koko ajan joka paikkaan.

 
Jopa prinsessan erittäin yksityiseen pinkkiin buduaariin!

 
Lopulta syykin selvisi: nuorukainen halusi vain soittaa
prinsessalle ”Paljon onnea vaan” ukulelella!


Se osasi laulaa myös räp-artisti Jujun hittibiisin ”Tassut ilmaan!” ja J. Ujulaisen
 ”Villejä räggärejä”, niin että Nöpöstiinakin innostui lopulta hoilaamaan mukana.
Ei siis lainkaan hullummat synttärit tänäkään vuonna!

 
Nuppu jatkaa vielä juhlimista kesäisissä kukkaisfiiliksissä ja
lähettää terkkuja teille lukijoille! Me tullaan pian taas kertomaan
kuulumisia, ollaan nimittäin oltu reissussakin...

 
Tässä yksi pehmoinen reissukuva jo näytille... Jatkoa seuraa pian!

lauantai 5. kesäkuuta 2021

Reissukissat Nuppu ja Juju

Hupsut eivät ole koskaan olleet suuria maailmanmatkaajia. Jos emo ja iskä ovat tarvinneet maisemanvaihdosta, karvapalleroille on hommattu aina vakihoivaajaksi Mummi Poppanen. Viimeisen puolentoista vuoden aikana sekin vaihtelu on hävinnyt kuin karvatuppo tuuleen, koska Hupsuttamossa on pidetty yhtä matalaa profiilia kuin muuallakin maailmassa. Juuri missään ei ole piipahdettu, eikä meilläkään ole vieraita poikennut. Yksi uusi perheenjäsen meille tosin saapui… Kuka haluaa kertoa lisää?
 
”Ai, joo. Se on harmaa, ja sillä on kumiset tassut.”
”Ja sekin hurisee ja pörisee. Vähän niin kuin me.”

Vaikka hankimme auton melkein vuosi sitten, Hupsuille koko juttu oli silkkaa urbaania legendaa aina helatorstaihin saakka. Vasta silloin pörrykät nimittäin vietiin ensimmäiselle ajelulle, jota oli valmistettu huolellisesti jo pidemmän aikaa. Boksi ja kuljetuskassi olivat olleet näkösällä yli viikon, niitä oli sisustettu kotoisaksi ja niissä oli tarjoiltu herkkuaterioita.
 
”Let's go!” Juju sanoi kärsimättömästi, ja kieltämättä meillä muillakin oli jo kova matkakuume.

Herkkähermoisena emona olin stressannut jonkin verran, miten kaikki sujuisi, mutta saimme katit helposti bokseihin ja turvavöihin, ja menin vielä itse takapenkille henkiseksi tueksi. Sitä tarvittiin ainakin Lahteen asti, sillä Jujun kuonosta karkaili tasaiseen tahtiin mourahtelevia ääniä. Lauloin Pientä ankanpoikasta ja muita Jujun lempilauluja, ja lopulta se uskoi, ettei välitöntä vaaraa ollut. Nuppu oli jo monta kertaa nukahtamassa, mutta lopulta Juitsi aina herätti siskon kysymällä, oliko vielä pitkä matka.

Ja kyllä muuten oli!


Lopulta kuitenkin koitti se suuri hetki, kun saavuimme itäiseen Mummilaan! Nuppu ja Juju eivät olleet käyneet siellä sitten ensimmäisen joulunsa, mutta tuntuivat muistavan vielä paikat ja tietenkin tutut ihmiset. Nuppu kiersi heti kaikki huoneet läpi lasitettua parveketta myöten, mussutteli Mummin kanssa, moikkasi pappaa ja meni sitten sohvalle sukimaan reissussa rähjääntynyttä turkkiaan.

Nupulla alkoivat heti todelliset kissanpäivät.


Mummikin oli jo ikävöinyt pikku turrikoita. <3


Olin kuvitellut, että Juju ei uskaltautuisi ollenkaan kassista ulos, mutta tällä kertaa pieni punanenäpoitsu sipsutteli melko rohkeasti heti näytille. Se tutki varovasti paikkoja, jumittui joksikin aikaa sohvan taakse mutta hiippaili sitten muiden seuraan. Se kävi jopa Mummin vaatekaapeissa! Kaikki sujui täydellisesti, kunnes jatkosuunnitelmat löivät varsinkin Nupun ällikällä: pyydystimme sen ja Juitsin uudestaan bokseihin, sillä jatkaisimmekin matkaa vielä vähän: olimme nimittäin varanneet meille huoneistohotellista perhehuoneen, jossa voisimme levittäytyä ihan rennosti kimpsuinemme, kampsuinemme ja tietenkin katteinemme. Ja Nupun mielestä se oli kaamea vääryys! Se olisi halunnut jäädä Mummilaan, mutta onneksi Mummi lähti saattamaan pieniä kisuja uuteen paikkaan.
 
Se oli huoneistohotelli Marja Mikkelin kasarmialueella!

Emme olleet koskaan aikaisemmin olleet hotellissa kissojen kanssa, mutta vastaanotto oli lämmin ja paikka vaikutti juuri meille sopivalta:

Meille oli kaksi huonetta ja kylppäri - ja tilaa Nupun ja Jujun omille tavaroille,
kuten veskille, pedille, raapimakaktukselle ja punkeromaiselle kissanhoitorepulle.


Perhehuoneessa lapsille oli tietenkin kerrossänky,
jossa oli hupaisat Itse ilkimys -lakanat....

 
...ja leikkisät nokkamukit!


Katit tosin päätyivät käyttämään enimmäkseen näitä hauvakuppeja.

 
Maisematkaan eivät olleet lainkaan hullummat!


Hotellissa Jujusta kuoriutui hurjan rohkea reissukissa. Se oli selvästi innoissaan ja tutki paikkoja siinä, missä Nuppu mökötti yhä sängyn alla ja kantoi meille kaunaa, kun ei ollut saanut jäädä ikuisiksi ajoiksi Mummin luo. Onneksi se kuitenkin antoi kaiken anteeksi päästessään nukkumaan viereemme koko yöksi. Aina välillä heräsin siihen, kun Nuppu mönki naamani yli, mutta muuten kissat osasivat käyttäytyä melko hyvin. Paitsi Juju, joka herätti meidät ensimmäisenä aamuna antamaan ruokaa viiden maissa!


”Ootko mama koskaan kuullut aikaerorasituksesta eli jet lagista?”

Vietimme Mikkelissä kokonaista kolme yötä, ja kissat tykästyivät majapaikkaamme. Ne olivat ihanan reippaita, ruoka ja leikit maistuivat - ja tuntui hellyttävältä lomailla kerrankin niin, että pikkuhöppänät olivat mukana menossa ja virkistyivät siinä missä palvelusväkikin.

Tältä näytimme vain sinä ekana aamuna, kun heräsimme viideltä!

 
Ensin piti lepäillä arjen väsymykset pois.

 
Sitten jaksoi katsella historiallisia rakennuksia ja vilkutella pörriäisille.

 
”Äiskä, voidaanko me muuttaa tänne?”


”Ai ei? Miksei?”

Jujunkin mielestä paikka oli ihan kuin Hupsuille tehty,
sulautuihan se näppärästi osaksi huoneistohotellia
 
Nukkumapaikoissa oli ihanasti valinnanvaraa. Ja kuvittelenko vain, vai...

...oliko Nupun naamalla muikea kestohymy?

Virkeys ja tyytyväisyys paistoivat myös Juitsin nätiltä nassulta!


Loma hujahti ohi ihan liian pian, mutta näin jälkeenpäin tuntuu siltä kuin olisimme saaneet jo viettää kesälomaa pitkästikin. Viimeisenä aamuna katit päättelivät teippiharjaamisesta ja muista siivoustoimenpiteistä, että kotiinlähtö koittaisi pian. Kumpikaan ei olisi halunnut joutua boksiin, mutta niin se vain on, että kaikki kiva päättyy aikanaan. Kotimatkalla ei kuitenkaan ollut tavanomaista konserttia, vaan molemmat reissaajat käyttäytyivät ihanan rennosti. Kun pääsimme kotiin, Jujun nenä ei ollut yhtään punainen, ja vaikka Hupsuttamo ei ole puoliksikaan niin jännä ja eksoottinen paikka kuin hotelli, kissat hölköttelivät iloisina ympäriinsä ja tuntuivat taas arvostavan eri tavalla oman kodin rauhaa.

Mutta arvatkaapas mitä? Kesälomaan ei ole enää kuin pari viikkoa,
ja koska Hupsut olivat niin mukavaa matkaseuraa, ne pääsevät
mukaan reissuun seuraavallakin kerralla!