keskiviikko 15. elokuuta 2018

Vaaveja ja vaahtokarkkeja

Viime sunnuntai oli osaltani vuoden sokerihuuruisin päivä. Itse en ole onneksi sokerista tehty, sillä jos olisin, niin tasainen sateenlotina olisi huljuttanut minut Tampereen viemäreihin. Nyt niin ei käynyt, vaan saavuin posket pirteän punaisina Purnauskis-kahvilan eteen vain hetkeä ennen kuin ovet avattiin makoisaakin makoisampaa kissabloggaritapaamista varten.
 
Korviimme valutettiin heti hunajaa: meille kerrottiin kissanpennuista,
jotka pääsisivät testaamaan kanssamme kahvilakissan elämää!

Pikku nonparellin nimi oli sopivasti Namitassu,
 
Namitassulla oli niin makeita leikkejä,
että väsyhän niiden jälkeen iski!

Eikä siinä vielä kaikki, sillä pikkuinen Peipponen
tarjoili meille lisää nannaa ihanuudellaan.

Olin jo valmiiksi pökkyrässä, kun tarjoilut saapuivat, ja jos lepertelin
tavallistakin viiripäisemmin, se oli vain seurausta lämpimään suklaaseen
dipatuista vaahtokarkeista, marengeista, marjoista ja aivoista.

Kahvilan monitasoinen makeus sai minut tavallista reippaammalle tuulelle. Uskalsin jutella muidenkin kuin edellisiltä visiiteiltä tuttujen bloggaajien kanssa, ja tällä kertaa minulla oli mukanani jopa kamera, jonka käytöstä sain miitin aikana kurssitusta Nupun 4eva-anopilta. Seuraavat kuvat onkin otettu kahvilan aikuisista kissoista uusin, uljain asetuksin:

Viimeksi kun kävin Purnauskiksessa, Hugo oli vielä ihan beibi.
Nyt se on hurrrrmaava iso herrasmiespötkylä!
 
Viiru ja Micu viettivät todellista aristokattielämää.

Leppoiseltahan sellainen elo ja olo näytti!
 
Silkkiturkkista Lumia taisin rapsutella nyt kaikkein eniten.

Hugolla oli meille kaikille mukavia uutisia:
saisimme kotiin vietäväksi PrimaCatin herkkukassit.

Parin tunnin visiitti kissakarkkimaassa hujahti hetkessä ohi, ja siirryin tasoittelemaan verensokereita bussin kyytiin. Edes hurja tunku tai äreä kuski eivät saaneet minua tippaakaan happamaksi, sillä olin saanut makeaa mahan täydeltä, ja miitingistä on yhä vain iloinen mieli. Kiitos siis Tassulinnaan treffien järjestämisestä - ja innokkaat vilkutukset kaikille paikalla olleille. Oli kivaa, nähdään taas!

Hupsuilla on omat vakiintuneet ruoat, joten lahjoitin niiden herkut
suurimmaksi osaksi Pesu ry.:lle. Joitain tuliaisia silti toin Juitsipuppanalle.

  
Juju oli innoissaan Chunky Chickeneistä ja Rabbit Ringseistä,
ja luulenpa, että tunatkin saavat Pikkukissin kielen lipomaan.

Eivätkä tässä suinkaan olleet kaikki Tampereen-tuliaiset, vaan se kaikkein tärkein puuttuu vielä ja ansaitsee aivan oman postauksensa. Jujun viikset värisevät ja turkin toffeelaikut tutisevat, sillä niin merkittävästä asiasta on kyse. Jääkääpä siis hengaamaan kanavallemme, sillä asiaan palataan tuota pikaa...
 
Viiden pisteen vihje... Tu-tum, tu-tum, tu-tum!

torstai 9. elokuuta 2018

Rahipoika kukkameressä

Moni lapsonen on aloittanut tänään opintiensä, ja olen pystynyt eläytymään hyvin vanhempien haikeuteen, sillä omasta Juitsi-beibistämmekin on tullut Iso Kissa. Yhden tassun varpaat eivät enää riitä iän laskemiseen, sillä Juju täyttää tänään kuusi vuotta. Kattikuopustamme lellittiin täydellä teholla aamusta asti: sitä puunattiin Hipsun hiusstudiolla tuplasti normiaamua pidempään, ja se sai palkaksi ylimääräisiä namupaloja. Leikimme paperikassilla jo ennen kuin kahvi ehti porista, eikä pusuista ollut puutetta missään vaiheessa. Kaikkein hellyttävintä oli, kun huomasin pihalla töihin lähtiessäni Jujun kaihoisan katseen ikkunan takaa. Vilkutin sille ja lupasin, että juhlat jatkuisivat illemmalla.
 
Tänä vuonna Jujulle annettiin synttärilahjat etukäteen.
Se sai uuden pehmopedin sekä tyylikkään paperikassin.
 
Jos oikein tarkkoja ollaan, Juitsin peti oli alun perin tarkoitettu ihmisten rahiksi.


Mutta kenellä muka olisi sydäntä
karkottaa rahilta pikkuista toffeepupua?


Ei ainakaan meillä! Niinpä sovimme, että rahi on Jujun synttärilahja.


Juju on nukkunut synttäripedillään jo monen viikon ajan, ja rahi on
 mukaillut poitsun atleettista vartaloa kuin paraskin Tempur-patja.

Työpäivän aikana mietin monta kertaa, millaisia synttäriunia Huippi mahtaisi laiskanlinnassaan katsella, ja tuntien täytyttyä kiisin vastahuolletulla pyörälläni helteen läpi jatkamaan loistostartin saaneita kissasynttäreitä.

 
Juju otti ruusun vastaan kohteliaasti ja kysyi, olisiko okei siirtyä heti tarjoilujen pariin.

 
Keittiö valmisti herkkusuupojalle sen lempiannoksen: tunaa tunalla.

 
Jotta päivänsankari ei kutsuisi itseään vanhaksi ruttuiseksi kurtuksi,
sen synttäri-illallinen tarjoiltiin ihka oikeasta nuoruuden lähteestä.


Juju muuttui heti hulvattoman huppanaksi kissivaaviksi.


Yläorrella sen sijaan raakkui vanha, viisas huuhkaja.


Yksi ohjelmanumero oli saada hapannaama hymyilemään.
Tarina ei kuitenkaan kerro, onnistuttiinko tehtävässä.

Kun päivänsankarilla oli masu täynnä, se jaksoi siirtyä studiolle ottamaan virallisia synttäripotretteja. Elokuinen aurinko kultasi juhlakatin turkin samppanjanväristen terälehtien tapaan, ja pienen pojan nenu kilpaili suloisuudessaan pinkin ruusunnupun kanssa.

 
Kumpi oli ensin - ruusunnuppu vai Jujun kuono?


Oli niin tai näin, molemmat ovat ihanan herkkiä ja hempeitä.


Täpäkkyyttäkin niistä löytyy!


Juitsi myös tuoksuu yhtä hyvältä kuin synttäriruusu. Ja sen sata kaveria...


”Rahi ja jättiläiskukkakimppu. Kiitti, äiskä! Nää on hyvät!”
 
”Ja vielä vähän kesän lämpöäkin. Sehän sopii! Aah!”


Juitsi lillutteli aikansa ruusujen meressä...

 
...mutta rantautui sitten vielä yhteen täydelliseen lähikuvaan.

Juhlien virallinen osuus väsytti pienen pojan naatiksi, mutta kun kuusivuotias kissanpentumme tokenee nokosiltaan, on vuorossa vielä agilitya, kissanminttua ja iso kasa suukkoja!


Hyvää syntymäpäivää ja hurjan paljon onnellisia vuosia,
 maailman rakkain Pikkukissi! <3

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Ees taas ja töihin!

Hupsuttamon kalenterista on käännetty esiin jälleen uusi kissa (Pöpö), ja lomapäivätkin pläräytyivät ohi yhtä vauhdikkaasti kuin vetävän romaanin (Kafka rannalla) sivut. Aurinko paistoi, Hupsuttamo pysyi lämpimänä, ja kissaemo, isikissi ja Mummi Poppanen suhasivat ympäriinsä kuin kintereillä olisi ollut pahempikin paarmalauma. Niin ei onneksi ollut (paitsi pari kertaa Saimaalla lillutellessa), vaan liikehdintä oli hyvin suunniteltua, koordinoitua ja toteutettua kesälomareissailua niin, ettei pikkukissojen tarvinnut pakata rinkkojaan, vaan ne saivat viettää kesää kotosalla köllötellen ja palvelua vaatien. 
 
Öö... Tilasiko joku lasagnea?!

Juitsi teki keittiölle valituksen...

...mutta Nupulle viileät tarjoilut kelpasivat mainiosti.

Skotlannin-reissumme jälkeen kotona lekotellessa vierähti muutama päivä, mutta sitten emon oli aika lähteä kummittelemaan. Nuppu ja Juju olettivat, että palaisin haamuna Edinburghin linnoihin, mutta viipotinkin Jujun kummisedän (vanhemman veljenpoikani) rippijuhliin. Kummitteluretki hieman venähti, ja kävin sanomassa ”pöö” myös näille kavereille: 

 
Tallin tarinoita -blogin vuohijengiä ei helle hyydyttänyt!

Sónata ja Eemelikin nautiskelivat kauniista kesäpäivistä...

...ja punahöyheninen Elmeri-kukko oli melkoinen linssilude daaminsa kanssa.

Oli mukavaa nähdä Hupsujen vanha raksutorni hyvässä käytössä ihanalla Misu-serkulla!

Raksujahdin ja ukulelesoolon välissä upea sukulaiskatti ehti tietenkin myös poseerata.

Kun palasin kotiin, vietimme isikissin syntymäpäiviä, ja kissat saivat paljon rapsutuksia Läntisen Mummulan edustukselta. Sen jälkeen veljenpoikieni oli aika kummitella Nupulle ja Jujulle, ja kissat olivat selvästi riemuissaan, kun maailman parhaat kummisedät saapuivat niitä paijaamaan.
 
Nuppu oli täynnä rakkautta ja hurinaa!
 
Jujukin hymyili raukeana kiipeilypuusta.

Seuraava muuvimme sai kissat hieman hämilleen, sillä lähdimme kummisetien kanssa liesuun ja järjestimme kateille jo toisen perättäisen mummipoppasloman. Sekin sujui nappiin, sillä kissat olivat sen päätteeksi onnellisia luttanoita – ja äitiäni pitkään kiusannut kesäallergia parani pitkien Nuppu-päikkärien sivutuotteena.
 
Toisaalla isikissi karisti talviturkkinsa näissä vesissä...

...ja pääsi pörröttämään parrakasta koirakaveria.
Teimme vielä yhden hupsunhoitovaihdon: isikissi vapautti Mummi Poppasen, kun itse jäin Saimaan-maisemiin toisiinkin juhliin. Kotiin saavuin vasta viimeisen lomapäivän iltana, ja pitkäaikaisella poissaololla oli kova hinta: vain toinen kissoistamme muisti minut.
 
Ei, se ei ollut Nuppu. Neiti mennä köpötti ohitseni niskojaan nakellen!

Hempeän lempeä Juipsundeeri oli sen sijaan ikävöinyt
 kovasti mamaa ja halasi minut ihan lättänäksi!
 

Maanantaiaamuna herätyskellon plinkutus tempaisi minut takaisin todellisuuteen. Kuukauden loma on nyt takanapäin ja arki on alkanut. Vaikka vapauden menettäminen kirpaisee, olen silti tyytyväisellä mielellä. Loma tuntui pitkältä ja aurinkoiselta kuin lapsuuden kesät konsanaan, ja siitä jäi paljon ihania muistoja. Ja arvatkaapas mitä: tämä oli ensimmäinen kesäloma, jolloin ainoat tötteröt bongattiin jäätelöpalloilla!

 
Tervein varpain on kiva töppäillä iskän näyttöä!
  
Höps ja töps! Ihanaa, Kullannuppu, ihanaa! <3

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Totaalista nurinkurisuutta

Nuppu ja Juju ovat kuulleet kesälomareissustamme kyllästymiseen asti, mutta antoivat minulle luvan tehdä vielä yhden matkapostauksen. En nimittäin millään malta olla bloggaamatta hassusta piirteestä, joka vaivaa Britteinsaaria: kaikki, mikä suinkin voidaan tehdä ylösalaisin, väärinpäin ja mukkelis makkelis, tehdään todellakin niin – hämmentyneen turistiparan kustannuksella.
 
”Aika paha, koska emon spatiaalinen älykkyys ei ole lähtökohtaisestikaan ihan Picasson tasolla.”

”Muistatte ehkä sen kerran, kun äiskä asensi meidän talon ihan katolleen?”

Oikeanpuoleinen liikenne on tietenkin yksi brittien suurimmista kummallisuuksista. Vaikka olen elämäni aikana viettänyt paljon aikaa Englannissa ja käynyt monesti Irlannissa, ei pääni millään kääntyisi suojatietä lähestyessä oikealle. Luulen, että niskaani on kasvanut jonkinlainen vaijeri, joka kiskoo päätä vasemmalle, vaikka pinnistelen kaikin voimin toiseen suuntaan. Päivien harjoittelu tietenkin löystyttää vaijeria jonkin verran, joten loppulomasta saavutetaan yleensä tila, jolloin en enää rehellisesti tiedä, mihin suuntaan milloinkin pitää vilkuilla.

 
Välillä auttaa, jos muistaa painaa katseensa nöyränä varpaisiin lisäohjeiden toivossa.

Liikenteen lisäksi tarkkana saa olla myös monissa muissa paikoissa. Ovet pitää vetää auki ulospäin mennessä, avain pujotetaan lukkoon ylösalaisin ja valonkatkaisinta naksautetaan alaspäin lisävalaistuksen toivossa. Nämäkin nurinkurisjutut ihmetyttivät meitä:
 
Miksi bussikatokset avautuvat kadulle päin? Siksikö,
ettei bussi roiskuta pysähtyessään vettä ihmisten tassuille?

Miksi suihkusta tulee kylmempää vettä,
kun isoa vipua kääntää ”hot”-suuntaan?

Tulin siihen tulokseen, että kyseessä on jokin laajamittaisempi aivojen peilikuvarakennelma, jonka kautta maailma näyttäytyy briteille täysin erilaisena kuin meille muille eurooppalaisille. Olen varma, että omat pienet sahanpuruilla täytetyt aivoni saivat loman aikana tuiki tarpeellista jumppaa, joten päätin järjestää vastaavanlaista virkistystoimintaa 
myös pikkukisuille. Millaista oli elo nurinkurisessa Hupsuttamossa?

Kanaa ja kania tarjoiltiin kumotulta kupilta.

Lomalukemiset tavattiin ylösalaisin ja lopusta alkuun päin.

Agilityssa vallitsivat viidakon lait...

...ja tynnyriinkin mentiin ihan kummallista reittiä.

Emo ripusti rusetin tällä kertaa Nuppusen häntään…

...ja kuonon sijaan mussukka sai suukon vasempaan peppukannikkaansa.

Sen verran rankkaa käänteinen elämä oli, että emon oli lopulta vihellettävä (säkki)pilliin ja pyöräytettävä Hupsuttamoa 180 astetta vasemmalle.

 
Nyt on taas pakko ladata akkuja, jotta jaksaa emon seuraavatkin lomatempaukset!