keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Synttäriherne kopterissa

Sanotaan, että viulut ja viinit paranevat vanhetessaan, ja sama pätee suloisiin kissaneiteihin. Pieninä vaaveina ne ovat ihanan villisti viipottavia minituholaisia, ja isoina vaaveina ne piipertävät aamulla kainaloon hurisemaan eivätkä pane pahakseen suukkomylläkkää tai synttärilauluja. Ovathan ne niihin jo vuosien saatossa tottuneet. Niin myös ikuinen kissanpentumme Nuppu, jota on juhlittu tänään hillityin mutta hellyttävin menoin.
 
Isikissi laskeskeli, että jokos meidän pikku Pullervo täyttää kuusi tai seitsemän...

...ja Mummi Poppanen veikkasi viittä vuotta!
 
Emo sentään oli pysynyt paremmin vuosissa mukana vaikka laskeekin yhä sormilla.

Kullannuppumme täyttää nimittäin tänään jo kokonaiset kahdeksan vuotta! 

”Ai siksikö mun pitää pönöttää tylsästi pölyisten kirjojen edessä
papparusetti kaulassa?! Actionia, äiskä! Nyt heti!”

”Just. Tää on sitä paitsi ihan vanhan hiiri...”

Jotta Nupulla ei menisi herne nenään pitkäveteisissä synttärikuvauksissa, ryhdyimme vastaanottamaan juhlavieraita.

 
Tämmöinen hurja resuturkki änkesi ekana sisään.
Eihän siihen uskaltanut koskea kuin pitkällä tikulla.
 
No ei vaiskaan! Nupun synttäreille päästetään vain ja ainoastaan kilttejä kisuja.

Tämä väitti olevansa sellainen, ja sen söpö nuhjunaama näytti luotettavalta.
 
Se myös väitti tuoneensa hyvän lahjan. Meistä paketti
näytti vähän tutulta, mutta uteliaisuus heräsi...

Höh! Paketista paljastui käytetyn näköinen lentolaite, johon oli kiinnitetty jo vakimatkustaja.
Samaan aikaan päivänsankari oli kadonnut, ja nukkavieru juhlarohmu piti ottaa puhutteluun.

Se antautui heti ja myönsi pienen jujutuksensa. Lupasimme olla nuhtelematta sitä,
jos se keksisi oikeasti jotain kivaa tekemistä Nöpperströmin puiseviin bileisiin.

Nuhjupoika kävi tutkimassa kaikki lelulaatikon helmet
mutta käski sitten emoa keksimään jotain ihan uutta!
 
Ja koska on Nupun tärkeä päivä, pinnistin aivosoluni äärimmilleen
ja loihdin ihan uuden, kesäisen hernejahtileikin!
 
Juitsi testasi ekolelun ja totesi sen kelvolliseksi!

Kun laitoin kameran syrjään, Nuppu putkahti paikalle ja pinkoi pöllyävänä karvamylläkkänä herneenpalon perässä ympäri asuntoa. Eikä tämä herne mennyt nenään vaan oli juuri sellainen loistava ohjelmanumero, jota kissanpentumme synttäreille kaivattiin!

 
Bileiden lopussa Nuppukin näytti jo vähän rähjäiseltä - mutta niin onnelliselta!
Hyvää synttäriä, meidän rakas pieni kullanmuru! <3

lauantai 23. toukokuuta 2020

Velmua elmuilua

Tällä viikolla uutisissa on vilahdellut jänniä eläimiä: pullonokkadelfiinejä. Niitä on jostain syystä uiskennellut Saaristomerelle, ja tapahtuman välitön seuraamus on, että Nuppua on alettu kutsua pullakuonoksi. Se on meistä kuvaava nimi monessakin mielessä: delfiinit ovat söpöjä, ja niin on Nuppukin. Delfiinien nokka on pullomainen ja Nupun palleroinen kuin vasta pyöritelty kanelipulla. Olemme myös varmoja, että Nuppu vetää delfareille vertoja myös älykkyydessä, vaikkei sillä vielä olekaan tohtorintutkintoa takatassussa. Todistaaksemme Puffikissan (ja sen luikeromman) ÄO:n virittelin Hupsuille pienen aivopähkinän, jonka Roope ja Ilmo tässä taannoin jo hienosti selvittivät...
 
Puup, Pullakuono! Ootko valmis Mensa-testeihin?

Koe meni siis niin, että keittiön ja eteisen väliseen oviaukkoon viriteltiin elmukelmua Huppanoiden huomaamatta. Sitten katit kutsuttiin paikalle ja ihan vain tarkkailtiin, kuinka nopeasti varsinkin Pullakuono a) keksisi tulla eteiseen ja b) selvittäisi tiensä luokseni näkymättömän seinän toiselle puolelle.

 
Lähtötilanne oli siis tämä.
Enempiä paljastamatta on aika siirtyä videotallenteen pariin:

 
Kuten huomata saattaa, Hupsut eivät ole pelkkää söpöä ulkokuorta vaan karvaisissa pikku päänupeissa raksuttaa hyvinkin tehokkaat aivorattaat – toisilla vähän vauhdikkaammin kuin toisilla.

 
Tässä Nupun ilme, kun se kuuli oman aikansa. Ups.
 
Pullakuonolla on kuitenkin selitys, jonka emokin haluaa teille nyt kertoa:
sillä välin, kun Juippi suoritti tehtävää, Nuppu tankkasi toisella ruokakupilla.

Kuka sitä massu pullollaan mitään älypelejä jaksaisikaan rämpsyttää?!
 
Paitsi tämä pikku pinko! 

Tämän postauksen loppuun Nuppu toivoi myös kummityttöni taiteilemia Nuppu-lehden sarjiksia, joissa on hienosti todistettu myös neitosemme fiksua, filmaattista ja nokkelaa puolta:

Kovin moni katti ei osaa enkkua, mutta Nupulta se (melkein) sujuu!

 
Haaverin sattuessa tarvitaan välillä tämäntapaista älliä!


Ja ettei tässä vain höynäytettäisi perheen bordercollieta!


Nokkelaa viikonloppua teille lukijoillekin! :)

sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Miau, mamit!

Sanotaan, että ragdollit ovat kissoja, jotka pysyvät ikuisesti pentuina, ja sen olen itsekin saanut ilokseni huomata. Vaikka vuosia on jo vierinyt yksi jos toinenkin, Nuppu ja Juju eivät tunnu saavuttavan ikää, jolloin olisi noloa nenuttaa mamaa muiden nähden tai luopua söpöistä sylittelyistä. Se on minusta kissaemona tietysti ihaninta maailmassa, ja tänään Hupsuttamossa on vietetty äitienpäivää hyvin hempeissä halitunnelmissa.
 
Juju malttoi odottaa melkein aamukahdeksaan ennen kuin
luikautti serenadin makkarin oven alta ja toi äiskälle kukkasen.
Nupun mielestä Juitsin olisi pitänyt tuoda enemmän kukkia.
Yksi Mummi Poppaselle, toinen Läntiseen Mummulaan
ja kolmas Nupulle. Koska Nuppu vain on niin ihana.

Äitienpäivän lisäksi juhlimme tänään myös blogimme viidettäsadatta postausta. Alussa hupsutimme niin usein, että moisen rajapyykin olisi kuvitellut tulevan vastaan parissa kolmessa vuodessa, mutta aikaa myöten emon sormet ovat hakeutuneet näppiksen sijaan yhä useammin Nupun ja Jujun turkkia rapsuttamaan.
 
”Ja se on ainaskin mun mielestä ihanaa!”

Nupunkin näkemys on helppo päätellä, kun tutustuu uusimpaan hassutukseen, joka juolahti eilen mieleeni, kun katselin sängyn päällä nyyköttävää Nuppua.



Ilmiselvä karvapäärynä! Ei tippaakaan raaka
vaan täydellisen pehmoinen ja herkullinen!

Hoksasin, että keittiössä oli yksi Nupun sukulainen, ja esittelin sen ensin Jujulle.
”Ihan on samat mittasuhteet. Iiiiso peppu ja pieni pää”, Juju tokaisi.

 
Meitä huvitti Huipsin kanssa, mutta Nuppu otti hatkat. Onhan se
Miss Ragdoll World eikä mikään Miss Perfect Pear.

Seuraava kaverikuva ei onnistunut yhtään paremmin.

Niinpä sysäsin kameran käsistäni ja muistutin Nuppua, että päärynä on lempparihedelmäni ja Nuppu rakkainta ja kauneinta mitä on. Ja silloin Nuppukin suostui päärynäpotrettiin:

 
Kuin kaksi marjaa.

Ja leikkisiäkin molemmat!

Me Hupsut lupaamme jatkaa postailua edelleen – ties vaikka saisimme joskus tonninkin täyteen!

 
Puhuiko joku tunasta?

Mutta nyt: onnea kaikille äideille, isoäideille, kissaemoille ja emokissoille!
Erityisonnittelut Naukulaan pienokaisiaan hoivaavalle Hertalle
ja Just Kittying -blogin lempeälle Cinnalle!


Haluamme myös lähettää lohduttavat hurinat Frieden ja Neron emoille. <3
Meillä on ikävä rakkaita blogikamuja, ja Friede ja Nero ovat aina meidänkin sydämessämme.

lauantai 11. huhtikuuta 2020

Kadonneen kaakaon metsästäjä

Näinä eristyksen aikoina moni sohvapottu on potkaissut itsensä liikkeelle virtuaalisin apukeinoin. Minäkin olen yrittänyt pitää peruskuntoani yllä osallistumalla Jujun kanssa netin kautta tehokkaille barre-tunneille. Siinä missä minä teen plién toisensa perään, Juju venyttää sutjakkaa tanssijankroppaansa verhoja vasten. Seuraavat demi pointe -kyykyt teemmekin aina niin, että veijarimainen balettiripsuttaja on tiukassa kapalossa emon sylissä. Se pitelee etutassuja suorina ja nauttii tanssin hurmasta. Loppurentoutuksissakin on oma söpöyselementtinsä: kun venytän lattialla kyykkäämisestä väsähtäneitä reisiäni, Juju töppää kostean kuononsa poskeeni tai tulee kutittamaan nenääni viiksillään.
 
Oliko hyvä treeni, mama? Me ollaan tosi sporttisia toisin kuin ehkä eräs nimeltä mainitsematon...

Niin, missä on Nuppu silloin, kun me Jujun kanssa hikoilemme?

Vaikka taloutemme tylleröpyllerö ei ryhmäliikunnasta piittaa, sille on kehittynyt ihan omia kuntoilurutiineja. Se taapertaa ympäri asuntoamme ja huutelee ”Nesquik!” Oletan, että sen tekee mieli kaakaota, sillä aikansa piippailtuaan Nuppu löytyy aina kiipeilemässä keittiötasoilta. Kaakaota etsiessään se tulee treenanneeksi reisiensä pomppuvoimaa paljon tehokkaammin kuin emo barre-tunneillaan. Varsinkin, kun treenit jatkuvat öisinkin ja niihin liittyy eräs lisäliikunta-aspekti. Eilen aamulla mies nimittäin huomasi, että tomaatit olivat sikin sokin keittiön työtasolla. Ne joko osaavat kieriä itsekseen tai sitten JOKU kadonneen kaakaon metsästäjä on käynyt pelaamassa niillä.

 
Nuppu pahkeksuu moisia syytteitä! Ihan kuin sitä mitkään
ihmisten vihannekset inspaisivat! ”Nesquik!”
 
Mutta toisaalta...

Nuuh nuuh... Potk potk! Kivastihan nämä pyörylät pyörivät!

Hyvä on, Nuppu tunnustaa ja kertoo, mistä tässä on kyse:
se sekoitti tuotemerkit. Nesquikin sijaan sen piti sanoa Kinder!

Onhan nyt pääsiäinen, eikä Nupusta mikään ole yhtä kivaa
kuin pelata pääsiäismunilla potkupalloa!

Ihanaa pääsiäistä teille kaikille, ja loppuun vielä Nuppu-sarjistaiteilijamme hauska näkemys sisäliikunnasta Nupun tyyliin:


Kivoja treenejä joka katille! :-D

keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Nimet vaihtoon!

Kun nyhjää saman porukan kanssa riittävän kauan neljän seinän sisällä, perspektiivit saattavat muuttua radikaalisti. Vaikka voisi kuvitella, että oman jenginsä tuntee läpikotaisin, se ei välttämättä pidäkään paikkaansa. Sen olen saanut huomata elettyäni Nupun ja Jujun kanssa kylki kyljessä viimeiset kolme viikkoa. Kattini ovat ihania, hassuja ja maailman rakkaimpia otuksia, mutta minusta on alkanut tuntua, että olen tehnyt niiden suhteen yhden megalomaanisen virheen: aikoja sitten kissanpentuhuumassa tulkitsin palleroitani aivan nurinkurisesti ja nimesin ne väärinpäin. Onneksi mokan voi vielä korjata:
 
Tämän kiltin pikku prinsessan nimi on vastedes Nuppu!
Näkeehän sen jo pinkistä nenännypykästäkin.
 
Perheen räyhäkkä keppostelija sen sijaan ristittiin juuri Jujuksi.

Meidän mielestämme kaikki loksahti nyt paikoilleen, vaikka aluksi tuntuu takuulla erikoiselta huudella Nuppua agilityradalle ja puffata Jujun valtavaa muhkuturkkia. Miltä Hupsuttamon uusi nimipolitiikka teistä lukijoista kuulostaa? Teimmekö vihdoin oikean siirron, vai olisiko ollut parempi jättää nimet väärinpäin?

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Nallet ikkunassa

Kolmas eristysviikko maailmasta on alkamaisillaan, ja vaikka Nuppu ei ole vieläkään oppinut aivastamaan kainaloonsa, se hallitsee onneksi erään toisen ajankohtaisen taidon:

Aivan, Nuppu on yksi niistä tuhansista ikkunassa pönöttävistä nalleista,
joiden on määrä ilahduttaa ulkona liikkuvia lapsia ja lapsenmielisiä.

Nalleiluun saattaa upota pitkiäkin aikoja...

...joten on parasta ottaa rento asento.

Luin viime viikolla uutisartikkelin, jossa varoiteltiin eläinten stressistä, kun isäntäväki on yhtäkkiä kotona vuorokaudet läpeensä. Sellaistakin varmasti esiintyy, mutta onneksi Nuppu ja Juju eivät ole hiippailleet sängyn alle piiloon. Niiden kehon kielestä voisi melkein päätellä niiden elävän oikein makoisia kissanpäiviä.

 
Kun Nupun ohi kävelee, se alkaa venytellä ja vanutella tähän tapaan.
 
Sitten se sanoo ”här här” ja haluaa, että sen masua rapsutetaan.
 
Pitkien hali-pusi-rapsu-hupsutusten päätteeksi Nubbabubba uinahtaa takatassu pystyssä.

Jujukin on löllöytynyt ihanaksi hellyyspötköksi, jota pitää pusuttaa leuan alta vähän väliä.

Ragdollit siis osaavat ottaa rennosti tällaisinakin aikoina, ja lisää hyvää mieltä meille on tuonut tämä minialbumi, joka tupsahti postista jo jokin aika sitten ja jota olemme ehtineet lukea nyt entistä ahkerammin:

 
Se on kummitytöltäni, ja sisältää toinen toistaan hauskempia Nuppu-sarjiksia.
Olemme myös ihastuneet vierailevaan tähteen, Jujuun.
Tämä on meistä ajankohtaan erittäin sopiva sarjis. Tällaista on Hupsujenkin elämä juuri nyt!

Koska tilauksen mukana tuli lupalappu blogijulkaisuihin, aiomme jakaa nyt
eristyksen aikana teille enemmänkin uusia Nuppu-minialbumin helmiä!
 
Mutta nyt Nupun on taas aika palata akkunan taakse söpöilemään.


Onneksi se saa seurakseen pari muutakin joutilasta pehmoa!

 Tsemppiä kaikille etäilyyn, ja pysykää terveinä! <3