Karvapallero-rakastettuni

Juju on komea, kohtelias ja fiksu poika, senhän tietävät kaikki. Sillä ei ollut teininä hammasrautoja tai nenänpäässä jättimäistä finniä, mutta silti sen oli hankala saada tyttöjen huomiota. Juju seurasi kaihoisasti Nuppu-siskon romanssia ja laati oman ilmoituksen kissojen Tinderiin, mutta sydämen valittua ei löytynyt, ei sitten millään.

 

Ei ollut ketään, kenelle ojentaa poikamiesruusu!

Lopulta Blogistaniaan kuitenkin pelmahti kaksi pyöreäkasvoista brittikissaa, joista toinen oli tyttö – eikä mikä tahansa tyttö, vaan säpäkän söpö tiikeritär, joka hiippaili ihan huomaamatta Huitsin sydämeen. Juju ja Mimmi ovat tassutelleet rakkauden polulle varovasti ja vähän kerrallaan, mutta viime sunnuntaina suhde sai suuren hyppäyksen eteenpäin. Tapasin Purnauskiksessa Mimmin palvelijattaren, joka välitti minulle salaperäisen postilähetyksen. Sulloin pussukan huolellisesti vetoketjulliseen taskuun, ja Jujulta oli pudota paitsi silmät myös nessu, kun pääsin kotiin ja asetin tuliaisen sen tutkittavaksi.

 

Mimmi oli laittanut Juitsille synttärikortin ja lahjan! Ja monta sydäntä!

 

Kortissa oli Jujun lempikuva Mimmistä, ja minä sain postinais-Patena kiitossuukon.

 

Seuraavaksi suukkoja ja nenutuksia sai mini-Mimmi! Miten hyväntuoksuinen
tyttöystävä Jujulla onkaan, ja kuinka kauniit värisävyt ja pehmoinen muoto!

 

Juju ja mini-Mimmi kisailivat onnellisesti matolla, ja Juju oli niin innoissaan,
että oli vähällä hotkaista koko palleron! Onneksi tilanne lopulta rauhoittui,
eikä Mimmin tarvinnut tutustua Jujun suolistosysteemiin.

Mimmistä paljastui velmu puoli, kun se kutitteli Juitsin varpaita.

Rakkaus on juuri tällaista arjen pikku hupailua ja hipellystä!

 

Kun koitti nukkumaanmenoaika, Juju kutsui Mimmin paikoista armaimpaan
eli sen uuteen, ikiomaan rahiin, joka on nyt Mimminkin rahi.

 

Miten autuasta olikaan nukkua vihdoin oma kulta kainalossa!

Nyt Juju miettii, mihin se voisi viedä Mimmin seuraaville treffeille.
Tokihan se ymmärtää, että sillä on hyppysissään vain osa Mimmistä...

...mutta ujolle pojalle tässäkin on jo hoivaamista kerrakseen!

Kiitos suloiselle Mimmille maailman parhaasta tuliaistuposta ja Mimmin emolle postiljoonina toimimisesta! Seuraavan kerran Jujukin haluaa nykiä hellästi turkistaan lämmikettä tyttöystävälleen ja kirjoittaa mukaan oodin, räpin tai vaikkapa balladin.

 

Nuppu antoi veljelle hyviä treffailuvinkkejä ja lähetti itse suukkoja
pilvien päälle omalle Rufukselle. Tosirakkaus on ikuista! ♥

PS. Kuka keksii, mihin kirjaan tämän postauksen otsikko viittaa?
Jujukin luki sitä juuri emon ja mini-Mimmin kanssa...

Vaaveja ja vaahtokarkkeja

Viime sunnuntai oli osaltani vuoden sokerihuuruisin päivä. Itse en ole onneksi sokerista tehty, sillä jos olisin, niin tasainen sateenlotina olisi huljuttanut minut Tampereen viemäreihin. Nyt niin ei käynyt, vaan saavuin posket pirteän punaisina Purnauskis-kahvilan eteen vain hetkeä ennen kuin ovet avattiin makoisaakin makoisampaa kissabloggaritapaamista varten.

 

Korviimme valutettiin heti hunajaa: meille kerrottiin kissanpennuista,
jotka pääsisivät testaamaan kanssamme kahvilakissan elämää!

Pikku nonparellin nimi oli sopivasti Namitassu,

 

Namitassulla oli niin makeita leikkejä,
että väsyhän niiden jälkeen iski!

Eikä siinä vielä kaikki, sillä pikkuinen Peipponen
tarjoili meille lisää nannaa ihanuudellaan.

Olin jo valmiiksi pökkyrässä, kun tarjoilut saapuivat, ja jos lepertelin
tavallistakin viiripäisemmin, se oli vain seurausta lämpimään suklaaseen
dipatuista vaahtokarkeista, marengeista, marjoista ja aivoista.

Kahvilan monitasoinen makeus sai minut tavallista reippaammalle tuulelle. Uskalsin jutella muidenkin kuin edellisiltä visiiteiltä tuttujen bloggaajien kanssa, ja tällä kertaa minulla oli mukanani jopa kamera, jonka käytöstä sain miitin aikana kurssitusta Nupun 4eva-anopilta. Seuraavat kuvat onkin otettu kahvilan aikuisista kissoista uusin, uljain asetuksin:

Viimeksi kun kävin Purnauskiksessa, Hugo oli vielä ihan beibi.
Nyt se on hurrrrmaava iso herrasmiespötkylä!

 

Viiru ja Micu viettivät todellista aristokattielämää.

Leppoiseltahan sellainen elo ja olo näytti!

 

Silkkiturkkista Lumia taisin rapsutella nyt kaikkein eniten.

Hugolla oli meille kaikille mukavia uutisia:
saisimme kotiin vietäväksi PrimaCatin herkkukassit.

Parin tunnin visiitti kissakarkkimaassa hujahti hetkessä ohi, ja siirryin tasoittelemaan verensokereita bussin kyytiin. Edes hurja tunku tai äreä kuski eivät saaneet minua tippaakaan happamaksi, sillä olin saanut makeaa mahan täydeltä, ja miitingistä on yhä vain iloinen mieli. Kiitos siis Tassulinnaan treffien järjestämisestä - ja innokkaat vilkutukset kaikille paikalla olleille. Oli kivaa, nähdään taas!

Hupsuilla on omat vakiintuneet ruoat, joten lahjoitin niiden herkut
suurimmaksi osaksi Pesu ry.:lle. Joitain tuliaisia silti toin Juitsipuppanalle.

  

Juju oli innoissaan Chunky Chickeneistä ja Rabbit Ringseistä,
ja luulenpa, että tunatkin saavat Pikkukissin kielen lipomaan.

Eivätkä tässä suinkaan olleet kaikki Tampereen-tuliaiset, vaan se kaikkein tärkein puuttuu vielä ja ansaitsee aivan oman postauksensa. Jujun viikset värisevät ja turkin toffeelaikut tutisevat, sillä niin merkittävästä asiasta on kyse. Jääkääpä siis hengaamaan kanavallemme, sillä asiaan palataan tuota pikaa...

 

Viiden pisteen vihje... Tu-tum, tu-tum, tu-tum!

MacMiau vs. Nauguson

Brittilomastamme on kulunut jo muutama helteinen viikko, mutta Edinburghin kaikuja heijastuu yhä Hupsuttamon arkeen. Nautimme iltapäiväkahvin kyljessä skotlantilaista kermatoffeeta, tapitan iltaisin Netflixistä Outlanderia ja verhoilen välillä pienet kissani tuliaistartaaniin. 

Katsokaapa tätä laddieta! Se on klaanipäällikkö Juju MacMiau. 

Kilttiin pukeutunut kiltti Juippi ei pelkää kastaa tassujaan
Loch Tummelin aaltoihin tunaa pyydystäessään. 

Sen seiväsmäiset koivet säikyttävät paitsi kalat myös viholliset...

 

...ja se ulottuu pystysuunnassa yhtä korkeaksi...

...kuin Edinburghin maailmanpyörä ja Scott's Monument yhteensä.

Tämä soma lassie taas on lady Nuppubelle.

Naugusonin klaanin sankaritar istuskelee mielellään
tartaanipäällysteisellä pehmotyynyllä Blairin linnassa… 

…ja piipittää kilpaa säkkipillien kanssa.

Nuppubellen ei tarvitse uhota voimalla tai viiltävällä älyllä,
vaan se sokaisee klaania uhkaavat muukalaiset söpöydellään. 

Onhan se soma kuin metsälammen suloisin lumpeenkukka...

...ja makeampi kuin peliluolan sokerisin tikkunekku!

Jos Juju MacMiau ja Nuppubelle Nauguson päättäisivät aloittaa
opinnot Tylypahkassa, ne perustaisivat sinne aivan omat tuvat.

Laddie pelaisi innokkaasti huispausta Arkalikon riveissä...

...ja lassie kehräisi hartaasti Pöfföhöh-tuvan pehmeillä löhösohvilla.

Tai sitten se tuijottaisi Iseeviot-peiliin raksuista haaveillen.

Koska tämän postauksen aiheena on hurjapäinen klaanien sota vanhaan skottityyliin, ei vastakkainasetteluilta voida välttyä. Kumman klaanin tupaan sinä liittyisit?

 

Arkalikkojen joukossa saisit ujostella, jos siltä tuntuu.
Torstaisin syötäisiin tunaa, ja helteilläkin sportattaisiin.

Pöfföhöh taas olisi omiaan lekottelun, piippailun ja herkuttelun
 ystäville. Sipsejä ei tähän tupaan kuitenkaan saisi tuoda!

Arkalikko vai Pöfföhöh? 

Nyt on aika tehdä päätös ja ilmoittaa se perustelujen kera kommenttiboksissa! 

Juju MacMiau ja Nuppubelle Nauguson kiittävät jo etukäteen ja muistuttavat, 

ettei molempia saa valita. Ne myös vakuuttavat, että pöfföhöhit ja arkalikot 

kyläilevät ilman muuta toistensa luona.

Hau hau pus pussissa!

Viime viikonloppuna Nupulla ja Jujulla oli todelliset kissanpäivät, joiden rinnalla mammuttimarkkinat, hintahulinat ja kaikenlaiset Black Fridayt ovat pientä lientä. Lanttiakaan emme tuhlanneet, mutta silti Hupsujen kaapit täyttyivät ihanista yllätyksistä ja herkuista. Eikä siinä vielä kaikki, vaan kissat saivat myös hurjasti huomiota ja emokissi mukavaa seuraa.
 

Ja kaikki tämä ihanuushan sai alkunsa hartaista marraskuvauksista...

Jälleen kerran sain huomata yesman-filosofiani iloiset puolet: kun lupautuu yhteen hauskaan juttuun, siitä saattaa seurata toinenkin mukava juttu. Niin kävi myös kissablogikalenterin kanssa. Tilausta tehdessäni nimittäin selvisi, että asumme melko lähellä tempauksen organisaattoreita, Pikkukissaa ja piipittäjää. Olisin mielelläni kutsunut pikkukisut meille tekemään kokovertailua räggärimötkäleiden kanssa, mutta koska kissaemot ovat liikkuvaisempaa sorttia kuin heidän pienokaisensa, meille piipahtikin lauantaina kylään Amen ja Tuiken kirjuri Tiuke.

 

”Katsokaa, mitä kaikkea Amen ja Tuiken äiskä meille toi!
Meidän emokin sai levyn lempparisuklaatiaan!”

Kuten arvata saattaa, kissaihmisiltä ei juttu lopu kesken, ja Nuppu ja Juju käyttäytyivät oikein reippaasti eivätkä menneet aneemiseen lapamatomoodiin. Juju varsinkin esitti innokkaasti temppujaan ja nuuskutteli niin kuin kunnon vihikoiran kuuluukin. Hauvamaisuus huipentui, kun puudelimme pääsi maistelemaan Tiuken tuomia nameja:

  

Jujua nauratti, kun se huomasi pussissa Hau Hau Champion -logon!

Sitten se pyysi, että mama sanoisi taas
”Se on hau hau” ja avaisi pussin näppärillä sormillaan.

Kis kis löysi pus pussista jotakin, joka on niin hyvää, ettei sanotuksi saa!

Autuas ilme puhukoon siis puolestaan!

Juju jäi heti koukkuun kanakierteisiin, mutta Nuppu-reppana
on jo niin tottunut omiin ruokarajoitteisiinsa,
ettei edes tajunnut kerjätä uutuusherkkuja.

Voisi kuvitella, että meillä oli jo joulua riittämiin, mutta sunnuntaina luoksemme saapui vielä kaksi serkuntyttöä, jotka olivat päättäneet niin ikään hemmotella Nuppua ja Jujua:

 

Herkkukokoelmamme kasvoi lohinameilla, jotka nekin saivat
Jujun huulet lopsuttamaan ja suun maiskahtelemaan!

Juju esitti taas vieraille parhaat shownumeronsa, ja koska meillä on nyt niin paljon oppimisintoa buustaavia palkintonekkusia, päätin istuttaa Jujun pitkästä aikaa koulunpenkille uusia taitoja harjoittelemaan.

 

Mallorcalta hankittu kilikello teki paluun.
Mitähän haluaisin sun tekevän, Huitsi?

Ihanaa bachataa, mutta keksitkö jotain muuta?
Voisiko se liittyä jotenkin tuohon kelloon?

Niin musikaalinen kuin Juju onkin, se vierastaa kellon kilahdusta.

 

Se yritti soittaa kelloa ihan hiljaa ajatuksen voimalla mutta päätti lopulta ottaa tassut käyttöönsä.

Hieno poika! Tuollainen hellä hipaisu riittää! Maistuisiko Hau Hau?

 

Vai riittääkö palkinnoksi eskimopusu porkkanahiiren kanssa?

  

Tämä herkku sopii Nupunkin ruokavalioon!

Suurkiitos Tiukelle kivasta visiitistä (josta voi lukea lisää täältä) ja upean kissablogikalenterin järjestämisestä! Tämä kissaemo aikookin tehdä lähiaikoina kävelyretken, joka suuntautuu kohti Pikkukissaa ja Piipittäjää. Paluumatkalla kainalossa onkin sitten se kaikkien aikojen paras kalenteri!