Miukumaukut matkalla, osa 2

Nuppulaisen tötterökuuri jatkui kylässäkin, joskin huomattavasti vapaammin. Aluksi neiti sai ”huinia” paikat ilman ”truuttia” (niin kuin sikäläisittäin sanotaan), sillä emme halunneet sen törmäilevän tuoleihin tai pöydänjalkoihin. Pesutuokiot eivät edes käväisseet Nupun mielessä, sillä uusia virikkeitä pursuili joka puolelta. Herttaisinta oli kissoja varten valmisteltu jättimäinen nukkumapaikka, jonka päällä odottelivat iki-ihanat unilelut.

Nuppu valmistautuu yöunille prinsessavuoteella.

Jujun idoli ja unikaveri oli tämä paljon elämää nähnyt leijona.

Nuppu-nallukka taas uinaili tämän toisen mesikämmenen kanssa.

Yön kissat viettivät alakerrassa, ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan saimme nukkua aamulla yli seitsemään. Ruokinta ja seuranpito oli delegoitu mieheni vanhemmille, ja kun vihdoin raahauduimme aamupalalle, kissat katsoivat meitä kuin härät uutta veräjää. Tämän sananparren valitsin siksi, että hämmennykseen todella liittyi veräjä. Yläkerta ei ollut osa kisumisulaisten temmellyskentää, joten se blokattiin puuportilla. Pienokaiset eivät oikein ymmärtäneet yläkerran merkitystä, vaan varsinkin Jujua pelotti narisevat portaat, joiden syövereihin välillä katosimme. Vaikka putkahdimme aina ehjinä takaisin, Jujun epäluulo ei hälvennyt missään vaiheessa.

Tätä lähemmäs yläkertaa oravamme eivät päässeet kiipeämään.

Juju opasti, ettei Nupun kannata työntää tötteröpäätään kaiteen väliin.

Kolmen päivän aikana kissat kotiutuivat kyläpaikkaan niin hyvin, etten ihmettele, jos ne ehtivät salaa tehdä osoitteenmuutoksen. Tuntui hiukan kurjalta retuuttaa kissat kotiin, vaikka ne niin nauttivat vierailustaan. Kotimatka naukumiukutettiin tuttuun tapaan, mutta onneksi turvalliset kotiympyrät saivat kissat heti rentoutumaan. Pikkuiset simahtivat sängylle untuvapalloiksi ja näkivät ihania lomaunia monen monta tuntia…

"Ihanat nämä koristeelliset reunat, aivan toista kuin se nuhjuinen nojatuoli kotona..."

"Oi miten kauniit maisemat! Paljon enemmän tipuja
kuin kerrostalon pihassa. Päästäpä niihin tassuiksi..."

"Ihanko totta tuossa kuvassa on
meidän 'iskä' pienenä?!"

"Ketään ei varmaan haittaa, jos vähän kahistelen noita rimpsuja..."

"Kuuri loppui! Ähäkutti, tötterö, ja so long!"

Kun näyttää tarpeeksi söpöltä ja kiehnää ihanasti, saattaa saada sellaisenkin palvelun,
että yksi tuoli vedetään aina esiin pomppualustaksi pöydälle...

Kun kysyin Nupulta, lähdetäänkö kotiin, se ei katsonut minua silmiin,
vaan jäi pakastimen päälle lusmuilemaan. Mihinkäs kissa kotoaan lähtisi?!