Jos Juju olisi auto, se olisi formularatojen
kuningas – punainen Ferrari, joka ohittaisi muut koslat vähintään sadalla
kierroksella. Minä taas en olisi formulakuskina kovin kummoinen, sillä en
omista edes ajokorttia tai ymmärrä autoista väriä enempää. Jostain syystä
hallitsen kuitenkin Jujun esteradalla melko hyvin. Ehkä se johtuu kananpaloista,
jotka osaan lykätä sen pienen söpön kuonon eteen juuri oikealla hetkellä.
Olemme iglutunnelin tulon jälkeen siirtyneet
koulutussessioissamme agilitymaisempaan suuntaan. Juju alkaa kehrätä, kun se
näkee minun puuhastelevan sille temppurataa. Aloitan radan sujauttamalla Jujun
kahden tunnelin läpi ja hyppyyttämällä sen sitten niiden yli. Sen jälkeen Juju
raapii pyynnöstä pahvihiirtä, hyppää istumaan sen päälle, loikkaa pöydältä
sohvalle, sohvalta maahan ja maasta jalkarahin kautta patteriin kiinnitettyyn
tunneliin. Sitten rata mennään samaa reittiä takaisin ja päätetään
kierähdykseen selän kautta ympäri. Tämän jälkeen läppään vielä ylävitosen Nupun
kanssa, sillä se on tietysti aina aitiopaikalla katsomassa esityksiämme.
Muutaman kerran neiti on jopa osallistunut lystiin tukkimalla tunnelin. Ja
Nuppuko muka ei olisi hyvä agilitykissa?
|
Koska meillä ei ole keinulautaa, Juju ylittää pitkulaisen laatikon. |
|
Pieni kissa suuren tunnelin päässä. |
|
Juju lipoo huuliaan saatuaan kananpalan. |
|
Tassun parantelua ja sirkushuveja teatterin parhaalla paikalla. |
Onpas Juju taitava! Pitäs vissiin kouluttaa meidän Misuakin hiukan tuossa agilityssa... Meillä ei vaan ole tunnelia, mutta kisut siitä varmasti tykkäis. Paranemisia Nupulle ja hauskoja koulutushetkiä Jujulle!
VastaaPoistaT. Maalaisserkut :)
P.s. Tulkaahan käymään!
Kiitos! Välitin Jujulle temppukehut ja Nuppulaiselle parantumistoivotukset. :) Onneksi tassu näyttää jo paljon paremmalta. Mukavia koulutushetkiä Misullekin ja terkkuja kaikille! Toivottavasti päästään jossain vaiheessa reissaamaan sinne.
Poista