Leikittelen salaa

Nuppulainen on meidän kissaduomme määrätietoinen solisti. Se valitsee ensimmäisenä ruokakupin ja nukkumapaikan, ja vaikkei se olekaan yhtä aerodynaaminen kuin Juju, sillä on tapana varastaa kaikki ihanat leikit. Kun sturtsihiiri lähtee liikkeelle, Nuppu on kärppänä tai ainakin pandana perässä. Juju seuraa leikkiä kiinnostuneena ja heittäytyy siihen jonkin ajan kuluttua mukaan. Sitten tapahtuu se, mitä vääjäämättä aina tapahtuu: Nuppu jähmettää leikin. Se nappaa lelun jämäkkään kynsilukkoon eikä suostu luopumaan siitä millään. Huokailemme Jujun kanssa, ja maanittelen Nuppua päästämään sturtsin pakoon. Joskus se antaa periksi nopeammin, joskus taas hyvin paljon hitaammin.

Sohvalta saalistaja näkee heti, jos jokin leluista vipeltää vapauteen...

Tehokkain keino "päästä eroon" Nuppulaisesta on leikittää sitä yksinkertaisesti niin kauan, ettei sitä enää huvita sturtsata. Välillä kokeilen siirtää Nupun ihanaan nukkuma-ansaan sängyn päälle ja masurapsutan sen kehrääväiseksi. Sen jälkeen hiivin leikitystä kärttävän Jujun kanssa eteiseen ja annan sen vaania hiirtä sydämensä kyllyydestä. Jossain vaiheessa rapina houkuttelee toki Nupunkin paikalle, mutta siinä vaiheessa Juju on saanut hurjastella jo sen verran, että sillä riittää malttia stoppailevampaan leikkiin. Usein huomaan, ettei minua edes tarvita enää leikkiin, sillä kissat peuhaavat mieluiten keskenään. Silloin sturtsit ja muut lelut hilataan kaikessa hiljaisuudessa laatikon pimeyteen seuraavaa sessiota odottamaan.

Palloleikin Nuppu keskeyttää työntämällä tassun kainaloa myöten kouruun.
Lopulta se aina kyllästyy ja siirtyy vähin äänin vaihtopenkille.

Herrasmieskissa kuljettaa pelokkaan hiiren tunnelin läpi.

Pelokas Nuppu kuljetti itsensä tunnelin läpi,
sillä se haluaa oman osansa huomiosta.

Hiirileikki on juuri vaihtumassa toiseen, sillä Nuppu on
bongannut Jujun suussa kiinnostavan lelun...