Viime kevään ajan kissojen kiipeilypuun
ylätasanne oli ikuisen jekkuilun ja etuilun tanner. Niinpä päätimme ratkaista
kisan tasapeliin ja ostimme kissoille yksivuotislahjaksi uuden, isojen
kissojen kiipeilypuun. Se tuotiin eräänä elokuun aamuna, ja koska emme ehtineet
kasata sitä heti, kissat joutuivat tassut syyhyten odottamaan työpäivämme ajan
uutuuttaan. Luulen, että ne nököttivät salaperäisen laatikon päällä koko
päivän, eivätkä meinanneet pysyä pörröturkeissaan, kun paketti vihdoin
avattiin.
Ragdollit puhuvat sujuvasti englantia, joten minun olisi ehkä kannattanut peittää tuo "cat tree" -kohta. Se siitä yllätyksestä. |
Sitä mukaa kun puu kohosi, sen oksille nousi
kehrääviä ragdolleja. Ne olivat
tohkeissaan koreista riippuvista leluista – ja Nuppu mokoma alkoi heti
nakerrella koritasojen reunoja. Kun puu oli valmis, odotimme jännittyneinä,
milloin Juju valloittaisi ylimmän oksan noin 180 sentin korkeudessa. Se
kurotteli ja kurkki yläkoriin mutta ei uskaltanut mennä sinne. Nuppu taas ei
tainnut edes hoksata, että ylempänäkin olisi vielä jotain tsekkaamisen arvoista.
"Ruuvatkaa, tyypit, ruuvatkaa!" |
Kului päiviä, viikkoja ja kuukausia, mutta
ylin kori ammotti aina tyhjyyttään. Jouduin hyväksymään, ettei kumpikaan
kultasistamme ollut kyllin kapuavaa sorttia, kunnes viime viikolla tapahtui
ihme! Meillä oli meneillään aivan tavallinen viikkosiivous imurointeineen
kaikkineen, kun Nuppu yhtäkkiä katosi. Yleensä se löytyy lättänänä sohvan alta
ja joudumme hieman nostamaan sohvaa, jotta se pääsee kätevimmin vapauteen,
mutta tällä kertaa piilo oli tyhjä. Yhtäkkiä tajusin järkytyksekseni, että
Nuppu oli kiipeilypuun ylimmässä pikkukorissa! En uskaltanut edes hengittää,
sillä pelkäsin tiputtavani Nupun liialla hönkäilyllä. Nuppu itse oli kuitenkin
rento ja tyytyväinen ja nukkui pitkät unet korissa. Vahdin toki tarkasti siihen
asti, että neiti tuli myös puusta alas. Palokuntaa ei tarvinnut soittaa avuksi,
ja nykyisin luotamme jo Nupun taitoihin sen verran, että katsomme vain ylpeinä,
kun räggärityttömme pyllertää itsensä söpösti katon rajaan…
Nuppu tarkasti, ettei Jujua näkynyt, ja punnersi sitten itsensä yläorrelle. |
Jossain vaiheessa Jujulle paljastui, että Mount Everest oli valloitettu! |
Seurasi raapimista ja mökötystä, mutta Nuppu ei antanut periksi. |
Niinpä tora unohdettiin, sillä uudessa puussa on aina tilaa toisellekin räsynukelle, käytti se sitten Rexonaa tai ei. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti