Ikioma igluputki

En voinut vastustaa kiusausta, kun näin sen: täydellisen lumitunnelin. Olimme jo tehneet ostokset kissantarvikeosastolla, mutta kassalle oli vielä palattava valkoisen, kolme metriä pitkän kissatunnelin kanssa. Ostos oli melkoinen riski, sillä Nuppu ja Juju eivät ole olleet kovin innoissaan tunneleista. Niillä on kaksi rapisevaa pikkutunnelia, jotka lähinnä hirvittivät niitä aluksi. Vähitellen ne uskaltautuivat mönkimään ja jopa suhahtamaan tunnelien läpi, mutta missään vaiheessa tunneleista ei tullut kissojen suosikkipaikkoja. Kaikista omituisinta minusta on, etteivät ne ole koskaan innostuneet patteriin kiinnitetystä pehmotunnelista, joka ei edes rapise. Jos olisin miniatyyrikokoinen joulutonttu, menisin itse mielihyvin kyseiseen tunneliin päiväunille – niin lämmin ja pehmeä se on.

Koska kissat eivät kääryleen sisään mene,
"tamrivuohi" demonstroi tätä ihanaa leposijaa.

Kun saavuimme kaupungilta kotiin, molemmat kissat kurkkivat kilpaa kasseihimme. Fiksuina tyyppeinä ne tietävät, että viikonlopun kauppareissuilta kannattaa odottaa tuliaisia. Viritimme tunnelin keskelle olohuonetta, ja saman tien kissat olivatkin sen sisällä! Ne kurkkivat ikkunoista, tassuttelivat tunnelissa edestakaisin ja alkoivat sitten riehua ja revitellä uuden leikkikohteen sisällä ja ympärillä. Ostos osoittautui siis menestykseksi, ja olen soluttanut sen myös osaksi Jujun koulutusta. Pikkukissi oppikin saman tien sujahtamaan pyynnöstä tunnelin läpi ja hyppäämään sitten sen yli. Nupulle agilityksi riittävät pienet nokkaunet uuden tunnelin suojissa…

Napakettu saalistaa.

Iglussa on ihanan isot ikkunat.

Pehmeää kissaunelmaa

"Murueskimo" rentoutuu.

Tunnelissa on nähty myös talviunille valmistautuva nalle.