Peloton perhekissa

Meidän kotimme ei ollut ennen järin kiehtova lapsikohde vaan hävisi kisan kirkkaasti Linnanmäelle, ratikka-ajeluille ja läheiselle leikkikentälle. Nyt olemme kuitenkin nousseet jopa Korkeasaaren tasolle, ja siitä kaiken kunnian saavat kaksi kaunista karvakeräämme. Ne sulattavat jokaisen lapsen sydämen, ja jokainen lapsi sulattaa eritoten Nupun sydämen. On paitsi hellyttävää myös hirvittävää katsoa, kuinka kissaneitimme laittaa itsensä lempeästi likoon, jotta pienokaisilla olisi varmasti mukavaa.

Eilen saimme kylään 3-vuotiaan kummityttöni sekä hänen vuoden ikäisen veljensä. Jälleen tapahtui sama ilmiö kuin aina lapsivieraiden yllättäessä: Juju sujahti sekunnissa sängyn alle, kun taas Nuppu tuli kiehnäämään ja rapsutuksia kerjäämään. Se ehdotti kummitytölleni heti palloratamatsia ja jaksoi leikkiä pitkät ajat tassu kainaloa myöten kourussa. Riemun kiljahdukset ja pienet juoksupyrähdykset eivät Nuppua pelottaneet, vaan perhekissamme retkahteli kyljelleen mitä kummallisimmissa tilanteissa paijausten toivossa. Ja silityksiä (ihanan helliä ja varovaisia!) Nuppu sai mielin määrin, joten tämän päivityksen myötä se lähettää terveisiä ja rempseän rentoja kehräyksiä nuorimmille faneilleen.

Perhekissat ovat erittäin päteviä kokoamaan palapelejä
ja neuvovat mielellään, mihin häntäpala kannattaa ujuttaa.

Hienohan siitä tuli! Mitähän perhekissalla on mielessään seuraavaksi?

Ahaa! Mitä jos nyt rauhoituttaisiin vähän lukemaan?

Hmmm... Kumpihan tässä viihdyttää kumpaa, kissa lasta vai lapsi kissaa?

Näin rennot havainnot Jujusta tehtiin vasta vieraiden lähdettyä...
Vaikuttaa siltä, että Nuppu sai hoivattavakseen vielä yhden lapsen!