Nips naps, Nuppu!

Nupun upea turkki on suuri ilon ja ylpeyden aihe, mutta totuuden nimissä on tunnustettava, että siinä on muutamia haittapuoliakin. Saniteettitiloista saattaa joskus takertua jokin ei-niin-söpö pallero takiaiseksi oi-niin-söpön palleron villahousuihin. Kaulakarvasta näkee myös helposti päivän ruokalistan – ja pitkät haituvat uivat vesikupissa useita kertoja päivässä.

Viime aikoina juuri kaulahaituvat ovat aiheuttaneet Nupulle ongelmia. Kun se nuoli turkkiaan puhtaaksi, pitkät karvat tukkivat sen suppusuun. Nuppua selvästi harmitti, mutta se ei jostain syystä tehnyt asialle mitään. Se istua nökötti karvat suussa ja katsoi minua vähän reppanan näköisenä. Ellei Nuppu olisi säälittänyt niin kovasti, olisin jopa saattanut vähän nauraa. Otin tietysti aina karvat pois Nupun suusta, mutta lopulta sekin alkoi käydä työstä. Niinpä ostin pinkkireunaiset ohennussakset ja naksuttelin neitosen ”rintakarvat” siistimmäksi, ja ongelma oli sillä korjattu. Aloin tuntea itseni suorastaan Saksikäsi Edwardiksi ja tunnustan, että harvensin innoissani myös Jujun varpaiden välistä sojottavat hapset ja haivenet...

"Kunhan vain tässä vähän putsailen varpaitani..."

Ja kuinkas siinä kävikään?

"Miten niin kävi? Tosi hyvä fiilis."

Nyt voi taas olla rennosti, kun hoitovälinevarastoa täydennettiin.