Kodissamme on kapea, pitkulainen eteinen, jota
on ollut vaikea matottaa. Aiemmin kaksi ankeaa räsymattoa yritti hoitaa homman mutta
valitettavan heikoin tuloksin. Jo yksi säpäkkä kissapyrähdys sai ne rullautumaan
onnettomiksi kasoiksi seinän viereen. Koska suuri osa elämästämme kului
räsymattojen suoristeluun päätimme kuukausien vitkuttelun jälkeen satsata
uuteen, tukevampaan mattoon, joka saapui äskettäin riemastuttamaan räsynukkekissojemme
syksyä.
Emme edes ehtineet vierittää mattoa paikalleen,
kun sen päällä jo hiipi kaksi varuillaan olevaa räggäriä. Ne etenivät matalina
ruskealla matolla ja pysähtyivät välillä uutuutta ihmettelemään. Ne kurottivat
kaulaansa ja kiikuttivat sitä ylös ja alas kuin uteliaat pupujussit. Kun
lopulta kävi ilmi, ettei matto pure tai potki, kissat alkoivat raapia sitä
innokkaasti. Tarjosin hädissäni vaihtoehtoista raavittavaa, sillä uutta mattoa
ei ollut ostettu kynsien teroittamista varten. Vähitellen raapiminen onneksi
lakkasi, sillä kissat alkoivat villiintyä. Ne spurttailivat uudella
juoksusuoralla puuhkahännät ojossa, ja koska matto ei rullautunut vaan tarjosi
oivan alustan pikku kynsille, kissapalleroiden vauhti alkoi kiihtyä
holtittomaksi. Mietimme jo nopeusrajoitteiden asettamista raprap-baanan
laitamille, mutta alkuhurmoksen jälkeen vauhdit onneksi rauhoittuivat. Enää
baanalla ei ajeta yli satasta kuin äärimmäisissä riemukiihdytyksissä.
Pitkäkestoisen hurjastelun jälkeen Nuppu häälyi vanhan ja uuden baanan rajamailla. |
Lopulta baanalla nähtiin myös toinen sippi mutta onnellinen katti. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti