Vaikka jalossa suomen kielessä on paljon
hienoja adjektiiveja kuten pörheä, kuohkea ja turrikkainen, suosikkisanani
Nupusta puhuessani on pufff. Samalla sinkautan käteni levälleen, jotta kuulija
todella ymmärtää, millaisesta hötön määrästä puhutaan.
.JPG) |
| Pufffikissa katsoo vanhaa Dallasia valkokankaalta ja samaistuu Sue Ellenin puhvihihoihin. |
Koska karvaa on niin valtavasti, olen joskus
erehtynyt epäilemään, että Nuppu saattaisi olla liiankin iso tyttö. Olen
neuroottisesti tunnustellut sen herkkiä
pikku kylkiluita, mutta ärtymisen sijaan Nuppu on vain kehrännyt ja köllähtänyt
selälleen. Helpotuksekseni olen aina päätynyt tutkimuksissani samaan
lopputulokseen: Nuppu on kuin hattara tai marenki. Kun siihen koskee, käsi
uppoaa silkkiseen untuvaan ja saavuttaa itse kissan vasta metrien ja metrien
(tai ainakin senttien) päästä. Kyseessä siis on varsin sopusuhtainen kissa, jolla
vain sattuu olemaan hämmentävän paksu turkki.
 |
| "Kokeile vielä mun kylkiluita, jookojookojooko?" |
Nuppu itse osaa ottaa pufffailusta kaiken
ilon irti. Se on selvästi hierarkiassa Jujua ylempänä, sillä kun Nuppu köyristää
selkänsä, pufffauttaa karvansa ja ottaa sivuttaisia laukka-askelia hulvattomana
pallona, Juju pinkoo karkuun ja antaa siskolleen vaikka viimeiset raksunsa. Yksi
meistä kykenee siis ottamaan Nuppusen pörhistelyt vakavasti...
 |
| Pufffikissaa ken pelkäisi? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti