Nukkuma-ansoja

Nuppu ja Juju ovat höyhenenpehmeitä kissoja. Luulen, että siitä syystä ne myös pitävät untuvaisista nukkumapaikoista. Ne käpertyvät mieluiten sängylle uinailemaan – varsinkin silloin, kun omistajat eivät ole jaksaneet sitä pedata. Myttyinen peitto yhdistyy tyynynrutaleisiin muodostaen jännittäviä luolia, solia ja kanjoneita. Kaarevasti taittuvaa peittoseinämää vasten on ihana nojata, ja jos työntää pään tyynyjen väliseen tunneliin, kukaan ei näe sängyn päällä uinuvaa kissapalleroa.

Käytämme näitä mieltymyksiä joskus hyväksemme, kun haluamme siirtää kissat illalla pois makuuhuoneesta. Rakennamme niille nukkuma-ansan esimerkiksi olohuoneen sohvalle: asettelemme viltin pehmoiseksi pesäksi ja järjestämme tyynyt juuri oikeisiin paikkoihin. Seuraavaksi nostamme kissat sängyn alta syliimme ja laskemme ne yhdessä nukkuma-ansaan. Toistaiseksi ansat ovat toimineet hyvin, sillä kissat todella jäävät niihin nukkumaan. Heikkoina heltymyksen hetkinäni saatan ennen töihin lähtöä muovata erityismukavan nukkuma-ansan sänkyymme ja ilahdun aina, kun kotiin palatessani kotona on kaksi haukottelevaa ja venyttelevää kissaa – ja nukkuma-ansa, joka hohkaa vielä ihanaa kissan lämpöä…

Sohvalle on juuri viritetty uunituore nukkuma-ansa.

Vain hetkeä myöhemmin siihen lankeaa ensimmäinen uhri.

Uhri nro 2 saapuu niin ikään tsekkaamaan ansan.

Harmillista kyllä se on tällä kertaa yhden nukuttava.

Ansatta jäänyt katti löytää onneksi toisen viritelmän sängyn päältä.

Mikä tuuri - tämäkin ansa on lämmin ja untuvainen! Kyllä nyt kelpaa!