Maailman paras kaveri

Mikä voi olla suloisempi kuin pehmeänpalleroinen, suukotteleva ragdoll? No tietenkin kaksi samanmoista. Olen monta kertaa taputtanut itseäni selkään, kun tajusin toteuttaa unelmani tuplana ja hankin kerralla kaksi kissaa. Vaikka kuinka paljon hoivaan ja leikitän pienokaisiani, en voi koskaan tarjota niille samanlaista seuraa kuin toinen kissa. Sydämeni sulaa joka kerta, kun kultamussut nukkuvat söpösti sylikkäin ja putsailevat toistensa turkkia. Niillä on loputon kavalkadi hellyttäviä nukkuma-asentoja ja -paikkoja, ja vaikka ne joskus vähän nahistelevatkin, nukkumaan ei koskaan mennä riidoissa.

Tuplasöpöä uinailua

Eikä söpöys katoa unien jälkeenkään.

Isosiskon vieressä on turvallista tutia.

Juju ei hevin kyllästy siskopuolensa kanssa peuhaamiseen, ja yksin jäätyään se vääntää päälle megamou’un. Nuppu yrittää olla kuin ei meteliä kuulisikaan ja katselee tyynesti toisaalle. Silloin muistutan sitä aina kissakaverin velvollisuuksista, ja Nuppu tuntuu ymmärtävän. Ainakin se nousee ja kävelee korvat hieman vastahakoisessa luimussa äänen suuntaan. Kohta kissat jo viilettävät peräkanaa ohitsemme, ja Nuppukin näyttää onneksi viihtyvän.

Yksi parhaista leikeistä on imurin karttaminen.

"Anna tänne se hiiri!" / "Emo! Juju kiusaa!"

Jokainen kissa tarvitsee ystävän, joka osaa näprätä tötterön irti.

Usein tuntuu ikävältä jättää pikkukisut yksin työpäivän ajaksi, mutta lähtöä helpottaa ajatus siitä, että niitä tosiaan on kaksi. Yhdessä niiden on mukava istua ikkunalaudalla ja ihmetellä maailman menoa – pikkulintuja, talonmiestä ja naapurien lapinkoiraa, joka on vielä Nuppuakin pörröisempi.

Käymme yhdessä ain, pörröhännät rinnakkain.